V
Välillä on hetkiä (päiviä) millon ajattelee että helpommalla pääsisi kaikessa jos lapsia ei olisi.
Mutta sitten kun nuo on vaikkapa mummolassa viikonlopun niin on ihan orpo olo, ei sitä osaa olla ilman noita ipanoita
Ja kieltämättä vähän pelottaa mitä kaikkea edessä vielä onkaan kunhan tuosta kasvavat, nyt noita on vielä kuitenkin suht helppo hallita vaikka varsinkin isommalla on selkeesti oma pää harteilla ja tahtoa löytyy. Entä sitten 10 vuoden päästä??
Mutta sitten kun nuo on vaikkapa mummolassa viikonlopun niin on ihan orpo olo, ei sitä osaa olla ilman noita ipanoita
Ja kieltämättä vähän pelottaa mitä kaikkea edessä vielä onkaan kunhan tuosta kasvavat, nyt noita on vielä kuitenkin suht helppo hallita vaikka varsinkin isommalla on selkeesti oma pää harteilla ja tahtoa löytyy. Entä sitten 10 vuoden päästä??
Ö
"öö"
Vieras
[QUOTE="vieras";24319605]blaablaa vaan kaikenmaailman taaperoiden vanhemmille..sitten kun teini kutsuu sua huoraksi ja lumpuksi, vihaa sua enemmän kuin mitään muuta niin ehkä ne OIKEAT vaikeuden alkaa vasta siitä, tiedoksi vaan kaikenmaailman rinnasta/tutista/pullosta vierotuksesta jne joutavasta skeidasta kärsivät mammat...............[/QUOTE]
Ja tokihan kaikki teinit käyttäytyvät näin. Kellehän ne on tolleen huudelleet? Varmaan naapureille, kun multa on mennyt ohi
Ja tokihan kaikki teinit käyttäytyvät näin. Kellehän ne on tolleen huudelleet? Varmaan naapureille, kun multa on mennyt ohi
M
"mamma"
Vieras
Riippuu ihan siitä, miten katumus määritellään. Välillä on tosiaan niitä vitutushetkiä, ja jonkun mielestä silloin kadun, jonkun toisen mielestä taas en. Kyllähän lapset toimii hyvänä pyyhkijänä menneisyyden märehtimiselle, kun aina voi ajatella "jos en olisi sitäkään kämmännyt silloin niin en olisi nyt tässä näiden lasten kanssa" mutta toisaalta kyllä minä toivoisin omille lapsilleni sitten vähän selkeämpää ja helpompaa elämää vähän vähemmillä kämmeillä. En vanno ettenkö muuttaisi mitään jos voisin, mutta tuota tilaisuutta ei onneksi edes minulle tarjota.
Koen lapseni onnena ja ihanana asiana, vaikka he ovatkin ihan hemmetin rasittavia ja olen täysin hajonnut jo tähän kotiäitielämään. Uskoisin kaiken tämän vitutuksenkin katoavan kovasti kunhan nuo vähän kasvaa, saa itse hengähtää ja pääsee siihen "normaalielämään" taas kiinni.
Minulla ja veljelläni oli aika helppo teini-ikä niin en osaa pelätä tulevaa vielä.
Koen lapseni onnena ja ihanana asiana, vaikka he ovatkin ihan hemmetin rasittavia ja olen täysin hajonnut jo tähän kotiäitielämään. Uskoisin kaiken tämän vitutuksenkin katoavan kovasti kunhan nuo vähän kasvaa, saa itse hengähtää ja pääsee siihen "normaalielämään" taas kiinni.
Minulla ja veljelläni oli aika helppo teini-ikä niin en osaa pelätä tulevaa vielä.
T
"tiina"
Vieras
Kyllä mä toivon että olisin saanut elää yksin edes kymmenisen vuotta.. lapsi on ihana ja koen kyllä itseni onnelliseksi kun olen hänet saanut. mutta en kyllä tiedä... jos olisin tiennyt tulevan, tuskin olisin lasta pitänyt. kamalaa sanoa näin. välillä toivon että lapsella olisi isä, joka voisi ottaa lapsen luokseen. Kokonaan en kuitenkaan lasta haluaisi menettää. Vastuuni kannan ja lapsi on rakastettu.. Joutuu olla vastuussa kaikesta, rahatilanne..opiskelut jäi, opiskelija elämästä puhumattakaan.ystävät jäi. Nyt teen surkeaa työtä surkealla palkalla, rahasta on todella tiukkaa ja paha mieli sekä syyllisyys jatkuvasti.
Ä
äiti 45 v
Vieras
En kadu mutta on minullakin harvakseltaan viime aikoina joskus mielessä häivähtänyt että on tämä joskus yhtä kivireen vetämistä!
V
"Vieras"
Vieras
En kadu tippaakaan. Avioliiton myötä, lapset ovat paras asia mieheni lisäksi, jotka ovat elämääni astuneet.
N
"ninni"
Vieras
Ennen lapsia en osannut arvostaa vapaa aikaa enkä paljon muutakaan, nyt osaan. Lisäksi vastuu lapsista on kasvattanut musta myös paremman työntekijän. Äidin rakkaus omaan lapseen on mun mielestä maailman ihanin asia ja tunnen itseni etuoikeutetuksi kun oon saanut kokea äitiyden. Synnytyksen jälkeen oon myös ollut enemmän sinut itseni kanssa ja löytänyt oman naiseuden. Ulkomaan matkoilla oon joskus toivonu ettei mulla olis lapsia. Lentokoneessa haluaisin istua rauhassa ja katsoa leffoja ilman kenenkään pissatuksia ja tylsistymisen hoitamista. Jos taas lapset on jätetty mummolaan niin ikävä kaihertaa ja toivoo että lapset olis mukana kokemassa samoja asioita.
En ole koskaan katunut yhdenkään lapseni saamista.
Toisaalta jälkiviisaana katselen taaksepäin aikoja jolloin ehkäisin ja mietin, jotta viisaampana olisin toiminut toisin. Perhe tuskin olisi tänään vähemmän toimiva, jos meitä olisi muutama enemmänkin.
Toisaalta jälkiviisaana katselen taaksepäin aikoja jolloin ehkäisin ja mietin, jotta viisaampana olisin toiminut toisin. Perhe tuskin olisi tänään vähemmän toimiva, jos meitä olisi muutama enemmänkin.
T
temperamentit
Vieras
En varsinaisesti kadu ja rakastan lastani.
Mutta...lapsi oli juuri äidilläni hoidossa melkein viikon enkä kaivannut häntä takaisin tippaakaan. Päinvastoin, ärsytti suunnattomasti kun hän sitten tuli, sain raivarin samana päivänä
. Olen vähän sellaista yksinäisyyttä kaipaavaa tyyppiä enkä saa lapsen läsnäollessa mitään juuri aikaiseksi, sillä en osaa rentoutua kunnolla. Parhaat päivät ovat ihan tavallisia arkipäiviä, jolloin lapsi on osan päivästä hoidossa ja minä saan joitakin tunteja omaa aikaa (ei tod. mitään 8-17!).
Yksi asia, mistä ei koskaan puhuta julkisesti näissä yhteyksissä on lapsen kanssa toimeentuleminen. Esim. minä olen rauhallinen, toisaalta spontaaneja lähyöjä tekevä ja keskusteleva. Esikoisellani on huomattavia vaikeuksia siirtymätilanteissa (tätä tutkitaan juuri), levottomuutta ja suuttuessaan käy muiden päälle. Vaikka hän onkin minulle ihan rakas perheenjäsenenä jne., täytyy myöntää että jossei kyseessä olisi oma lapsi, en katselisi tuollaista ihmistä elämässäni muuten.
Mutta...lapsi oli juuri äidilläni hoidossa melkein viikon enkä kaivannut häntä takaisin tippaakaan. Päinvastoin, ärsytti suunnattomasti kun hän sitten tuli, sain raivarin samana päivänä
. Olen vähän sellaista yksinäisyyttä kaipaavaa tyyppiä enkä saa lapsen läsnäollessa mitään juuri aikaiseksi, sillä en osaa rentoutua kunnolla. Parhaat päivät ovat ihan tavallisia arkipäiviä, jolloin lapsi on osan päivästä hoidossa ja minä saan joitakin tunteja omaa aikaa (ei tod. mitään 8-17!). Yksi asia, mistä ei koskaan puhuta julkisesti näissä yhteyksissä on lapsen kanssa toimeentuleminen. Esim. minä olen rauhallinen, toisaalta spontaaneja lähyöjä tekevä ja keskusteleva. Esikoisellani on huomattavia vaikeuksia siirtymätilanteissa (tätä tutkitaan juuri), levottomuutta ja suuttuessaan käy muiden päälle. Vaikka hän onkin minulle ihan rakas perheenjäsenenä jne., täytyy myöntää että jossei kyseessä olisi oma lapsi, en katselisi tuollaista ihmistä elämässäni muuten.
En ole katunut. Musta on tuntunut että nyt mulla on vihdoin joku tarkoitus ja suunta tässä elämässä. Aikaisempi "vapaana" vietetty elämä tuntuu tosi tyhjältä. Tosiaan musta myös tuntuu että lapsi on paljon helpompi jo nyt ennen kouluikää, pukee itse, kävelee paikasta toiseen ihan itse, ottaa kaapista ruokaa itse. En osaa vielä katua.
H
"hmm"
Vieras
Voisi sanoa että kadun... Kaipaan yksin asumista ja olemasta.. Niin vähän oli vastuuta. Tein esikoisen liian aikaisin. Liian hepposin perustein luovuin yksin elämisestä ja vapaudesta. Siksi sitä kaipaan.
D
dfdf
Vieras
[QUOTE="vieras";24319605]blaablaa vaan kaikenmaailman taaperoiden vanhemmille..sitten kun teini kutsuu sua huoraksi ja lumpuksi, vihaa sua enemmän kuin mitään muuta niin ehkä ne OIKEAT vaikeuden alkaa vasta siitä, tiedoksi vaan kaikenmaailman rinnasta/tutista/pullosta vierotuksesta jne joutavasta skeidasta kärsivät mammat...............[/QUOTE]
Kasvatuksella voi vaikuttaa myös tähänkin asiaan. Itse en koskaan kiroillut äitini kuullen, saatika nimitellyt häntä. En käsitä vanhempia, jotka antavat jo leikki-ikäisten lastensa haukkua heitä tyhmiksi. Sitä saa mitä tilaa. Katsokaapa peiliin, jos teillä on noin törkeästi käyttäytyviä teinejä.
Kasvatuksella voi vaikuttaa myös tähänkin asiaan. Itse en koskaan kiroillut äitini kuullen, saatika nimitellyt häntä. En käsitä vanhempia, jotka antavat jo leikki-ikäisten lastensa haukkua heitä tyhmiksi. Sitä saa mitä tilaa. Katsokaapa peiliin, jos teillä on noin törkeästi käyttäytyviä teinejä.
V