Kadutko eroasi lastesi isästä?

Onko kenelläkään elämä muuttunut hankalammaksi eron jälkeen?

Itsellä masennusta pukkaa. Tuntuu, että elämäni on pilalla joka tapauksessa. Olen jumissa miehen kanssa, joka kännäilee vähän väliä ja jota en halua lähelleni enkä enkä enää taida rakastaa tai edes halua rakastaa.

Jos jätän sen, saan helvetin hankalan eksän ja ex-anopin ja menetän sen taloudellisen turvan ja omaisuuden, joka meitä tulevaisuudessa odottaisi (kivittäkää vaan, mutta sekin painaa vaakakupissa jonkin verran).

Parempi tuttu helvetti kuin vieras taivas?

 

Masensi, vitutti ja väsytti, olin ihan paskana monta vuotta, kun ex teki viimeisen ja pysyvän katoamistemppunsa. Mutta niiiiiiiiiiin paljon parempi näin. Ja se rahapolitiikka, kyllähän sun lapses ainakin tulee perintöä saamaan. Susta itsestäshän se riippuu, jaksatko katsella paskaa ukkoa, jaksatko sietää sen käytöstä.

 

EN!!! Elämä on ainakin tuhat kertaa onnellisempaa ja helpompaa nyt!

 

Onko kenelläkään elämä muuttunut hankalammaksi eron jälkeen?

Itsellä masennusta pukkaa. Tuntuu, että elämäni on pilalla joka tapauksessa. Olen jumissa miehen kanssa, joka kännäilee vähän väliä ja jota en halua lähelleni enkä enkä enää taida rakastaa tai edes halua rakastaa.

Jos jätän sen, saan helvetin hankalan eksän ja ex-anopin ja menetän sen taloudellisen turvan ja omaisuuden, joka meitä tulevaisuudessa odottaisi (kivittäkää vaan, mutta sekin painaa vaakakupissa jonkin verran).

Parempi tuttu helvetti kuin vieras taivas?

Koitas pistää ihan plussat ja miinukset paperille. Sitten vertailet niitä. Jos molemmilla puolilla on painavia syitä niin silloin kannattaa miettiä hyvin tarkkaan mitä teet, mutta jos toisella puolella on painavia syitä ja toisella lähinnä (teko)syitä/pikkujuttuja niin eiköhän asia ole selvä.

 

Musta ainakin tuntuu nyt siltä että jos olisin tuossa tilanteessa niin lähtisin. Niinkuin kkk sanoi niin lasten perintö on turvattu, ja musta on kamalan tärkeää että mä olisin myös onnellinen.

 

En!
Itsellä ensimmäisen ex-miehen kanssa kaksi lasta ja hyvin olemme pärjänneet. Välit ko. ex-mieheen hyvät.
Nyt odotan viimeisilläni lasta toiselle ex-miehelle ja ei kaduta lainkaan sekään ero, vaikka muuten hyvä mies oli.
Ei raha tuo onnea. toki kahden aikuisen taloudessa olisi helpompi asua, mutta häntä pystyyn ja suunta vain eteenpäin!

 

Ei tietenkään. Kaikkien palstamammojen eksät on hirveitä narsisteja, väkivaltaisia juoppoja joita lapset ei kiinnosta pätkääkään. Mutta minä olen ainoa joka ihmettelee että kuka ihme lisääntyy sellaisen ihmisen kanssa? Vai eikö ennen lisääntymistä viitsitty yhtään ottaa selvää millaisesta ihmisestä on kyse, vai tuleeko miehestä narsisti, juoppo, vaimonhakkaaja, nisti, työtön pummi, patologinen valehtelija, pettäjä ja tennissukkia käyttävä vasta kun lapsi on pukattu maailmaan? Hitsipilli.

 

en kadu.. välit paranivat eron jälkeen. olemme parhaat ystävät edelleen ja vietämme paljon aikaa yhdessä.. siis minä, nyk mieheni, lapset ja ex..

 

Ei tietenkään. Kaikkien palstamammojen eksät on hirveitä narsisteja, väkivaltaisia juoppoja joita lapset ei kiinnosta pätkääkään. Mutta minä olen ainoa joka ihmettelee että kuka ihme lisääntyy sellaisen ihmisen kanssa? Vai eikö ennen lisääntymistä viitsitty yhtään ottaa selvää millaisesta ihmisestä on kyse, vai tuleeko miehestä narsisti, juoppo, vaimonhakkaaja, nisti, työtön pummi, patologinen valehtelija, pettäjä ja tennissukkia käyttävä vasta kun lapsi on pukattu maailmaan? Hitsipilli.

Tajuathan että puhut myös itsestäsi kun yleistät noin.

 

Kyllä välillä kaduttaa ero kahden vnhimman lapseni isästä, lähinnä siksi, että olisin toki halunnut noille lapsille "ydinperhe-elämän". LÄhinnä tuota mietin kun nyxän kanssa menee huonosti
Raha-asioita en kuitenkaan lähtis miettimään

 

En kadu. Kyllä mä olen eron kohdatessani miettinyt asiat jo niin loppuun, että päätös on ja pysyy nyt ja aina.

Elämä on sikäli hassua, että koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu jos muutoksille vain antaa mahdollisuuden. Mä itse olin aikoinaan vajaa parikymppinen yksinhuoltajaäiti ja jos mulle olisi joku tuolloin kertonut, että 10 vuoden kuluttua eläisin tätä elämää mitä nyt elän, olisin väittänyt sitä ihmistä valehtelijaksi.

Kaikki on nyt niin paljon paremmin, kuin mitä olisin koskaan voinut kuvitellakaan. Elämässäni on tapahtunut asioita joita mielestäni tapahtuu kyllä elokuvissa, mutta ei oikeassa elämässä, eikä ainakaan omalla kohdalla.

Jos olisin jäänyt siihen menneeseen, enkä siitä siis irtaantunut, mulla ei olisi sitä mitä mulla nyt on. Ja kun asiaa nyt enempikin pohdin, niin ei kyllä tule yhtään ihmistä kaveripiirissä mieleen, jolla olisi elämä muuttunut vielä huonommaksi sen jälkeen, kun he ovat irtaantuneet huonosta suhteesta.

Ex voi olla hankala ja sen asian kanssa oleminen ja eläminen on jatkossa varmasti vaikeaa. Mutta onko se vaikeampaa kuin nykyinen elämä?

Todennäköisesti löydät aikanaan rinnallesi jonkun jakamaan tuotakin taakkaa, joten olisiko se silloin paljon helpompi kestää?

Taloudellinen tilanteesi saattaa heiketä, mutta kestääkö se hamaan loppuun saakka? Ja onko se tosiaan niin iso asia, että sen takia kannattaa elää suhteessa jossa ei ole jäljellä enää mitään.

 

EEEEEN!!!

Oli vaikeaa lähteä,mutta olen onnellinen itseni ja lasten takia,että sen tein.
Molemmilla parempi nyt.

 

Järjellä ajateltuna en kadu. mutta onhan niitä heikkoja hetkiäkin. Erosta on nyt 3-vuotta, enkä ole yli päässyt kunnolla vieläkään, vaikka parempaan suuntaan tässä ollaankin menossa. Rankkaahan se on.
Exä vielä kokoajan ruinuaa taaisin ja että lasten takia yritettäisiin vielä, mutta kun tiedän että se olisi samanlaista paskaa vaan. mutta ei helpota asiaa tuo hänen yhteydenpitonsa ainakaan :/

mutta parempi yksin kun huonossa suhteessa.

 

Ei tietenkään. Kaikkien palstamammojen eksät on hirveitä narsisteja, väkivaltaisia juoppoja joita lapset ei kiinnosta pätkääkään. Mutta minä olen ainoa joka ihmettelee että kuka ihme lisääntyy sellaisen ihmisen kanssa? Vai eikö ennen lisääntymistä viitsitty yhtään ottaa selvää millaisesta ihmisestä on kyse, vai tuleeko miehestä narsisti, juoppo, vaimonhakkaaja, nisti, työtön pummi, patologinen valehtelija, pettäjä ja tennissukkia käyttävä vasta kun lapsi on pukattu maailmaan? Hitsipilli.

Olen iloinen puolestasi, että olet valinnut minua paremmin. Miestä valitessani näin työteliään pojan, jolla vanhemmat, jotka eivät juo. Poika joi silloinkin jonkin verran, mutta niin join minäkin, oltiin 18 vuotiaita. En ymmärtänyt, että juominen tulee vain lisääntymään, oletin, että kohtuullistuu tai loppuu siinä missä muiltakin, kun biletys jää ja aikuistuu.

 

En kadu. Ei enää tulis mieleenkään, että voisin asua exä lanssa.

 

Vaikea sanoa kadunko. Eksä se erota halusi, jos minusta olisi ollut kiinni niin olisimme edelleen yhdessä.

 

Se muuttuu hankalammaksi vain jos otat huonomman miehen tilalle, ei muuten. Tietysti alkuun tuntuu pahalta mutta se menee ohi.

 

[QUOTE="vieras";25563100]Se muuttuu hankalammaksi vain jos otat huonomman miehen tilalle, ei muuten. Tietysti alkuun tuntuu pahalta mutta se menee ohi.[/QUOTE]

No nyt tuntuu siltä, että jos tästä vapaaksi pääsen, aion lapsivapaina päivinä vaan nussia ristiinrastiin, enkä kenenkään kanssa rupea enää seurustelemaan, enkä ketään lapsilleni esittele.

 

Täällä painiskellaan melko samojen asioiden kanssa..
Kerran jo eronnut, ja silloin ei vaihtoehtoja ollut kun silloisella miehellä toistuvasti muita naisia.
Olin 5 vuotta yh:na ja rankkaahan se oli, enkä mielelläni siihen enään lähtisi.
Mutta mutta, toinen mies osoittautunut narsistiksi (vasta papin aamenen ja raskaaksi tultuani tajusin, niinkuin narsistien kanssa käy) ja nyt sitten elämä vasta onkin paskaa. Tosin kanssa taloudellinen tilanne ja puitteet nyt paremmat kuin koskaan ennen.
Itse olen päättänyt että olen tässä niin kauan kuin se on lasten etu. Mutta nyt alkaa olemaan se tilanne lähellä että täytyy tehdä ratkaisuja..
Tsemppia sinulle!

 

Erosta on kohta vuosi ja kadun.
Onhan elämä siinä mielessä hankalampaa kun on yksin lasten kanssa.
Kyllä sitä olisi mielummin halunnut yrittää pitää ydinperheen. Mutta asioille jotka eroon johti ei vaan tehty tarpeeksi.
Ja joku uusperhekuviokin mietityttää jos sellainen joskus tulee.