Kadun lapsen saantia,elämä on jatkuvaa vaatimusta

En ole onnellinen, aina joku keskeyttää seksin harrastamisen,aina joku on vinkumassa,vaatimassa,valittamassa. tai jotain. Ennen nukuin kun väsytti,söin kun oli nälkä tein mitä huvitti. kuvittelin että lapsen saaminen muuttaa asioita vaan väliaikaisesti ja sitten lapset menee siinä mukana, no eikä mene. Olin onnellisempi ennen

enkä voi käsittää niitä jotka hehkuttaa äitiyttä,sama kuin hehkuttais siivojan+kokin+hoitajan yhdistelmä työtä. No tiedänpähän että en koskaan tule ottamaan vastaan työpaikkaa päiväkodista, mielummin vaikka vessojen siivoajana

 

minkäsikäinen sun lapsi on?

 

En minäkään ikimaailmassa menisi päiväkotiin töihin. Mutta omille lapsille, kullanmurusille ja höpönassuille... voi olla töissä.

 

Voisko sen tunkea vielä sinne mistä tulikin?

 

Harmillista että koet menettäneesi elämäsi hallinan.

Elämä on ollut kohdallani toisinaan julma, siksi ajattelen että olet naiivi.
Vaikuttaa siltä, ettet ole menettänt elämässäsi mitään sellaista, joka olisi sinut saanut arvostamaan elämää itsesssään.

Elämä on arvokkain lahja mitä voi saada, oma elämä, mutta se että voit itse saada kantaa elämää ja seurata toisen kasvua ja kehittymistä, olet etuoikeutettu.

Olen todella pahoillani puolestasi, ettet näe onnea ja rakkautta, joka sinulle on annettu.
Enkä ole uskossa, olen elossa.

 

Vaikeaahan se on itsekkään ihmisen, jolle tärkeintä on oma itse, kestää lasta.

 

No miksi et sitten tapa sitä lasta? Sillähän siitäkin pääset eroon kun tapat sen ja heität kaatopaikalle muiden roskine joukkoon.

 

Ei ole väärin laittaa lapsi välillä isovanhemille yökylään ja lähteä kumppanin kanssa ulos. Eikä ole väärin antaa kumppanin hoitaa lasta ja lähteä ulos tuulettumaan.

 

Samaa mieltä, lapset on toisinaa sietämättömiä. Aina vaatimassa, huutamassa, itkemässä, jaloissa roikkumassa, rikkomassa tavaroita, sotkemassa, tappelemassa. Ja mun osa on olla siivooja, erotuomari, nenänniistäjä, pyllynpyyhkijä, tiskaaja, pyykkääjä. Kun laitan ruokaa, saan kuulla että en syö, pahaa ruokaa. Uhmaikäinen heittää ruuat lattialle ja nauraa päälle. Lapsissa on parasta että ne kasvaa ja luojan kiitos joskus muuttaa pois.

Mut ainiin... eihän näin saa sanoa.

 

Pitäisi olla hyväksytympää tulla katumapäälle. Jos huomaa, ettei kykene rakastamaan lastaan ja antamaan hänelle tarvittavaa turvaa ja hoivaa, pitäisi voida ilman ympäristön paheksuntaa antaa lapsi adoptioon. Kaikki hyötyisivät: ne lapsettomat parit, jotka ilomielein tarjoavat lapselle rakastavan kodin. Ne vanhemmat, jotka eivät syystä tai toisesta kykenekään olemaan vanhempia. Ja ennen kaikkea se lapsi, joka vaurioituu tunnekylmässä tai jopa vihamielisessä kodissa.

 

Samaa mieltä, lapset on toisinaa sietämättömiä. Aina vaatimassa, huutamassa, itkemässä, jaloissa roikkumassa, rikkomassa tavaroita, sotkemassa, tappelemassa. Ja mun osa on olla siivooja, erotuomari, nenänniistäjä, pyllynpyyhkijä, tiskaaja, pyykkääjä. Kun laitan ruokaa, saan kuulla että en syö, pahaa ruokaa. Uhmaikäinen heittää ruuat lattialle ja nauraa päälle. Lapsissa on parasta että ne kasvaa ja luojan kiitos joskus muuttaa pois.
Mut ainiin... eihän näin saa sanoa.

Saa ja pitää sanoa.

Mutta se ei saa olla tila, jossa elää. Lapset osaavat oivaltaa olevansa huonoja..ei toivottuja..he haluavat ja janoavat rakkautta..hyväksyntää..
Jos ymmärrät mitä tarkoitan, noin raskain mielin on vaikeaa olla kannustava ja läsnäoleva aikuinen.

 

Samaa mieltä, lapset on toisinaa sietämättömiä. Aina vaatimassa, huutamassa, itkemässä, jaloissa roikkumassa, rikkomassa tavaroita, sotkemassa, tappelemassa. Ja mun osa on olla siivooja, erotuomari, nenänniistäjä, pyllynpyyhkijä, tiskaaja, pyykkääjä. Kun laitan ruokaa, saan kuulla että en syö, pahaa ruokaa. Uhmaikäinen heittää ruuat lattialle ja nauraa päälle. Lapsissa on parasta että ne kasvaa ja luojan kiitos joskus muuttaa pois.

Mut ainiin... eihän näin saa sanoa.

Eikö lapsissa ole mitään hyvää? Miksi lapsia sitten tehdään? Suurin osa ihmiskunnasta kuitenkin valitsee tehdä lapsen sen sijaan että haluaisi jäädä lapsettomaksi. Ja moni haluaa vielä enemmän kuin sen yhden. Miksiköhän näin on? Kuulostaa suorastaan järjenvastaiselta että ihmiset haluavat vaikeuttaa elämäänsä ja luopua mukavuuksista.

 

Taas kerran huonoakin huonompi provo. YRITTÄKÄÄ EDES !!

 

Suosittelen tutustumaan niihin ihmisiin, joita on elämäänsä hankkinut. Jos elämäntehtäväksi muodostuu täysin tuntemattomien, vaativien ja ärsyttävien tyyppien passaaminen, niin kyllähän se rassaa. Jos taas tutustuu kotonaan asuviin ihmisiin, kiinnostuu heidän elämästään ja päästää heidät vastavuoroisesti omaan elämäänsä, voi ihmissuhteeseen syntyä kiintymystä ja syvyyttä, joka mahdollistaa yhdessä elämisen ja toisista huolenpitämisen ilman uuvuttavaa marttyyriraatajan roolia.

 

En ihmettele tällaista reaktiota ollenkaan. Itsekin kokisin vanhemman roolin todennäköisesti juuri tuolla tavalla. Kyllähän ihminen voi nähdä paljonkin vaivaa itselleen tärkeiden ja antoisien asioiden eteen, mtta jos vanhemmuus ei kuulu näihin, ei kärsimyksestä ole luvassa mitään palkintoa.

 

Kuulostaa suorastaan järjenvastaiselta että ihmiset haluavat vaikeuttaa elämäänsä ja luopua mukavuuksista.

Monissa tapauksissa se onkin järjenvastaista. Lasten hankkiminen on niin tavattoman yleistä, ettei jokainen vanhempi voi millään olla sellainen luontainen äiti- tai isähahmo, jolle lapsiperhe-elämä on unelmien täyttymys. Joukossa on paljon heitä, jotka vain tulivat hankkineeksi lapsia, sopeutuvat tilanteeseen ja sopeuttavat myös omat odotuksensa: elämä nyt on tällaista, tämä kuuluu elämään. Ihminenhän on psykologisesti tavattoman joustava olento, jonka mieli osaa selittää asiat parhain päin.

 

Kyllähän varsinkin entisaikaan oli monia jotka hankkivat lapsia vaikkeivat halunneetkaan. Se vaan oli itsestäänselvyys, että pitää olla lapsia. Onneksi nykyään tuota uskalletaan jo jonkin verran kyseenalaistaa. Tosin vieläkin vapaaehtoisesti lapsettomia moni paheksuu.
On hyvin tärkeää ihmiseksi kasvamisen kannalta että on vastuussa muistakin kuin itsestään. Sen tai niiden joista vastaa ei vaan todellakaan tarvitse olla lapsi eikä biologisesti sukua.

 

Kyllähän varsinkin entisaikaan oli monia jotka hankkivat lapsia vaikkeivat halunneetkaan. Se vaan oli itsestäänselvyys, että pitää olla lapsia. Onneksi nykyään tuota uskalletaan jo jonkin verran kyseenalaistaa. Tosin vieläkin vapaaehtoisesti lapsettomia moni paheksuu.

Tämä on totta. Ennen luotettavan ehkäisyn aikaa lasten hankkiminen ei ollut mikään elämäntapavalinta vaan yksinkertaisesti jotakin, mitä terveille naisille tapahtui. Vastaavasti äitiyden ihannoiminen ei ollut ollenkaan nykymeiningin mukaista, vaan lapsi oli usein valtava taloudellinen ja sosiaalinen rasite. Vanhoissa kehtolauluissahan saatettiin mm. toivoa lapsen kuolemaa.

On hyvin tärkeää ihmiseksi kasvamisen kannalta että on vastuussa muistakin kuin itsestään. Sen tai niiden joista vastaa ei vaan todellakaan tarvitse olla lapsi eikä biologisesti sukua.

Mikä saa sinut ajattelemaan näin?

 

[QUOTE="M33";30218503] Joukossa on paljon heitä, jotka vain tulivat hankkineeksi lapsia, sopeutuvat tilanteeseen ja sopeuttavat myös omat odotuksensa: elämä nyt on tällaista, tämä kuuluu elämään. Ihminenhän on psykologisesti tavattoman joustava olento, jonka mieli osaa selittää asiat parhain päin.[/QUOTE]

Näin varmasti on. Kuinkakohan moni tekee lapsia koska niitä nyt vaan pitää tehdä? Olet suorastaan kummajainen jos alkaa 35 olla mittarissa ja ei lapsista tietoakaan. Moni kehitysmaalainen taas tekee lapsia varmaan pitkälti edelleen siksi että niin kuuluu tehdä, se on osa elämää ja takaa suvun jatkuvuuden ja vanhusten hoidon. Mutta veikkaan että moni länsimaissakin tekee lapsia osittain siksi että se "kuuluu elämään" eikä sitä osata kyseenalaistaa.

 

Niin se on sika paska jätkä.

 

Ihan selkeä M33:n provo, kunhan kerää itselleen tekosyitä ja valheita, jottei tuntuisi niin pahalta "valinnalta" jäätyään lapsettomaksi.

Mitä tekee 33 vuotias(?) mies palstalla, jossa suurin osa omaa lapsia ja palstakin on suunnattu perheellisille?

Miksi häntä kiinnostaa sitten ko sivu tai eihe, jos ei kuulemma kiinnosta lainkaan?

Seliseli höpöhöpöä.

 

[QUOTE="M33";30218494]En ihmettele tällaista reaktiota ollenkaan. Itsekin kokisin vanhemman roolin todennäköisesti juuri tuolla tavalla. Kyllähän ihminen voi nähdä paljonkin vaivaa itselleen tärkeiden ja antoisien asioiden eteen, mtta jos vanhemmuus ei kuulu näihin, ei kärsimyksestä ole luvassa mitään palkintoa.[/QUOTE]


Lapsi kun syntyy, hän katsoo sinua viisailla silmillä.
Ottaa käsiinsä sinun sormesi, jonka ympärille pienet sormet juuri ylettävät.
Hän on sinun omasi, voit nähdä hänessä piirteesi.

Kun hän kasvaa hän kietoo kätensä kaulallesi, painaa poskensa sinua vasten.
Hän rakastaa sinua, vilpittömästi, vain koska olet hänen vanhempansa.

En tiedä mitään sykähdyttävämpää, kuin lapseni joka sanoo minulle: äiti, tykkään susta niin että halkeet.
Parasta rakkautta mitä elämä voi antaa

 

Kylläpä jotakuta nyt harmittaa, että ihmiset tekevät elämässään erilaisia valintoja.

Älä sure, kyllä sinunkin lapsesi pian kasvavat ja muuttavat pois kotoa.

 

Lapsi kun syntyy, hän katsoo sinua viisailla silmillä.
Ottaa käsiinsä sinun sormesi, jonka ympärille pienet sormet juuri ylettävät.
Hän on sinun omasi, voi nähdä hänessä piirteesi.

Kun hän kasvaa hän kietoo kätensä kaulallesi, painaa poskensa sinua vasten.
Hän rakastaa sinua, vilpittömästi, vain koska olet hänen vanhempansa.

En tiedä mitään skähdyttävämpää, kuin lapsi joka sanoo minulle: äiti, tykkään susta niin että halkeet.

Onko tämän tarkoitus vedota johonkin isänvaistooni? Minusta tuo on lähinnä vaivaannuttavaa. Ihminen, joka ei halua lapsia, nimenomaisesti ei kaipaa mitään tuollaisia hellyydenosoituksia omalta lapselta.

 

[QUOTE="M33";30218697]Kylläpä jotakuta nyt harmittaa, että ihmiset tekevät elämässään erilaisia valintoja.

Älä sure, kyllä sinunkin lapsesi pian kasvavat ja muuttavat pois kotoa.[/QUOTE]


Lapset tai elämä aina on laina. Vaikka niin kliseinen, se on tosi. Ketään et voi omistaa, et lastasi, puolisoasi, et ketään.
Kaikki me olemme vapaita valitsemaan.

Kukin elää elämänsä niin hyvin kuin osaa. Kai.