Kadun kolmatta lastamme;(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja surullinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

surullinen

Vieras
Hän on vuoden ikäinen ja nyt tuntuu,että olisi pitänyt silloin "vahingon"tultua ilmi miettiä vielä kerran..Mies oli abortin kannalla ensireaktionaan ja puhui kuinka vaikeaa meillä tulisi sitten olemaan..Minä uskoin,että ei se tästäe nää muuttuisi.Mutta niin se muuttui.Hirveäksi:( Avioliitto on ok,mutta arki todella väsyttävää.Olisi se varmaan kahdenkin kanssa,mutta nyt..Huh.

Onhan tyttö ilopilleri päivisin,mutta illat ja yöt itkua..Ei jaksaisi.Sitä mieskin silloin pelkäsi,että kolmannesta tulisi sitten jotain vaikeuksia.Vuoteen ei olla nukuttu kokonaista yötä.Väsyttää.Illalla kaipaisin niin oma rauhaa melskeen jälkeen,kaksi isompaa nukahtavat hyvin,mutta kolmonen nukahtamisen jälkeen herää itkemään..Ja heräilee läpi yön.Enkä voi itselleni mitään,että ajattelen kuinka helppoa olisi kahden kanssa,kunpa tuo ei olisikaan syntynyt..Tunen on kauhea.Vertaan koko ajan,millaista kahden lapsen ja kolmen lapsen kanssa on..Eikä auta yhtään,että mies sanoo "Sitähän minä silloin sanoin"..;( ;(
 
Meillä taas esikoinen nukkui huonosti ensimmäiset 2v. Kuopus on nukkunut todella hyvin. Kyllä minä toista lasta odottaessa mietin, että mitä jos tämä toinenkin on noin huono nukkumaan kuin esikoinen, mutta ei onneksi. Alku oli kyllä varsin hirveää kun esikoinen oli 1v5kk ja huusi melkein koko yön ja koliikkivauva huusi koko yön. Voin sanoa olleeni hieman väsynyt enkä muistakaan juuri mitään muuta kuin että tuijotin yökaudet yöchatteja (kun ei muutakaan tullut) ja heilutin vauvaa. Teillä sentään muut lapset nukkuvat, joten tämä vaihe menee ohi. viimeistään 2v luultavasti nukkuu. Luin jonkun tutkimuksen siitä, että älykkäät ihmiset nukkuvat huonosti ja paljon vähemmän kuin vähemmän älykkäät ihmiset. Pidä tämä mielessä =) :hug:
 
oon samoilla linjoilla kuin Dacapo... Meillä on vähän samanlainen tilanne. Meillä vaan ei ole kuin kaks lasta, mutta pienellä ikäerolla. Toisen lapsen kanssa on ollut äärettömän vaikeaa, on todella vaikeaa allergiaa. Poika on nyt 9kk ja hyvin nukuttuja öitä on ollut alle 5 kertaa. Väliin sitä miettii, että miks piti tuo toinen "hankkia". Mutta sitä tulee hulluks vaan enemmän, joten yritän vaan ajatella että tämä on joskus ohi. Totaalisen poikki mä olen, mutta yritämme miehen kanssa käydä viikottain omissa harrastuksissa tms. että pääsee vähäksi aikaa lepuuttamaan hermoja... Voimia sinulle sinne, mä voin ehkä osittain kuvitella kuinka rankkaa ja vaikeaa sulla on...
 
Hyvä, että purat mieltäsi täällä, jossain se on pakko saada tehdä, ja tämä on sille hyvä paikka. Itse kanssa olen aika rättipoikki valvottavan kolmosemme kanssa, mutta kun kolmatta valvottajaa hoivaan, niin tiedä, että se kuitenkin menee ohi, eikä jälkikäteen tunnu niin pahalta. Nyt juuri tällä hetkellä teidän vaan täytyy yhdessä miettiä konsteja, jolla jaksatte tämän hankalan vaiheen, joka kumminkin alkaa olla jo paremmalla puolella. Voisiko lapsi olla samassa huoneessa, nukkuisiko paremmin, jos saisi olla vieressä,jos miehelle järkkäisi patjan toiseen huoneeseen (ja jossa sinä voisit välillä ladata akkuja)? Nyt vaan kaikki lastenhoitoapu kehiin, mitä jostain voi saada.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ei ne lapset elämäänsä vaikeita ja huonoja nukkumaan oo. Vanha ja kulunut fraasi, mutta "kyllä se siitä".

No eipä se aina mene noin, mulla unettomuutta takana jo 3 vuotta. Ei paljon auta vaikka lapsi oppi nukkumaan kun itse ei enää pysty. Ei auta unilääkkeet, ja sen kerran kun saisi nukuttua voin olla pomminvarma että poika herää huutamaan yöllä ja herättää.
 
Oli mukava lukea teidän kokemuksia/neuvoja.Kiitos!Todellakin helpottaa,kun jakaa murheensa..Onneksi on niitä onne hetkiäkin,taaperon touhuiluja seuratessa.Yöt kun saisi vielä rauhoittumaan..Mutta jospa se tästä!Onneksi kuitenkin silti annettiin kolmoselle mahdollisuus tulla tänne meille..
 
Lapset on yksilöitä. Meidän 2v5kk ei nuku vieläkään kovin hyvin, herää yleensä noin 3 kertaa yössä, kuopus 4kk nukkuu jo nyt paremmin kuin isoveli. Onhan se raskasta kun ei voi öitään nukkua yhteen putkeen, mutta uskon, että jätkä nukkuu viimestää sitten kun kouluun menee niin koko yön :D
 
Meillä poika on nyt 1v 7kk ja on nyt nukkunut muutaman kuukauden suht koht hyvin, siihen asti yöt oli pelkkää pelleilyä. Heräsi monta kertaa yössä huutamaan hullun lailla eikä meinannut rauhoittua millään. Nykyisin heräilee välillä, mutta ei pidä sitä kauheeta itkua koko ajan ja nukahtaa uudestaan melko helposti.
Ei varmaankaan nyt auta oloasi, mutta eiköhän se siitä helpota kun pikkuinen vähän kasvaa vielä =)
 
Uuh, samat fiilikset tai siis siitä että väsyttää.

Meidän neiti on aina ollut huono nukkumaan, eka täysi yö tuli kesällä 1 v 5 kk iässä ja silloinkin heräsi aamuviideltä (kuten siitä eteenpäinkin) mutta yöheräämistä ei ollut. Edelleen niitä on 0-15 yössä, täysi yö 21-06 tulee ehkä kerta viikkoon.

Ja todella olen väsynyt. Meidän avain "onneen" (heh, joo, meidän mittapuulla) oli tuttien ja tuttipullojen poisjättö.
 
Minäkin olen ollut vaistoavinani, että monet kolmen lapsen vanhemmat kokevat elämän tosi vaikeaksi, ja jotenkin katuvat kolmatta. Sitten taas suuret perheet (4 tai enemmän) jotenkin elävät omaa elämäänsä, se on heidän valinta ja he eivät koe sitä vaikeana.

Meillä oli niin päin, että mies olisi halunnut kolmannen lapsen yhdessä vaiheessa, minä jarruttelin, koska mielestäni jo kahdessa oli enemmän työtä kuin yksi ihminen jaksaa. Nyt mies on hyvillään, että jarruttelin, koska ei se helpota välttämättä kaikilla, vaikka lapsillla tulee ikää enemmän. Tottakai kahdessa on aina enemmän huolta ja työtä, vähintään tuplasti enemmän kuin yhdessä.

Yhden kanssa sitä ihmetteli kaikkea mahdollista. Miksi ihmiset antavat lastensa katsoa liikaa televisiota, miksi annetaan lasten roikkua kaupungilla liian myöhään, miksi ei huolehdita lasten koulunkäynnistä kunnolla, miksi annetaan lapsille sitä ja tätä liikaa ja toista (esim. aikaa) liian vähän. Ihmettelin, miten tämä vanhemmuus voi olla niin ihanaa, miten oma lapsi niin suloinen.

toisen kanssa on huomannut, että vanhemmuus on kovaa työtä, vanhemmatkin vain ihmisiä, jotka väsyvät. Aika on rajallista, samoin voimat. Alkanut ymmärtää sitä, että vanhemmat eivät muista tai jaksa tai välitä.

Meillä ei siis mitään tukiverkkoja. Ja itse kyllä suosittelen melkein jättämään lasten lukumäärän yhteen, jos ei tukiverkkoja. "yksi lapsi on harrastus, kaksi työtä, kolme hulluutta".
 
Vyöhyketerapiaan jos on rauhaton vauva!! Mä en kyllä uskaltaisi edes ääneen sanoa että katuu lasta..toivottavasti ei tartte koskaan katua että sanoi noin..paljon se on omasta asenteesta kiinni mitä jaksaa..toiset ei pienistä piittaa ja toisilla taas jostain mitättömästä tulee maailmanloppu.
 

Yhteistyössä