Kädet pystyssä,nyt

[Äitipuoli]

Siis tilanne tämä,olen toiminut kokoaikaisena äitipuolena kohta 10v...kahdelle murkkuikäiselle pojalle.
Meillä on mennyt jotakuinkin hyvin ja vieläkin menee vanhemman pojan kanssa,johon on jopa keskustelu yhteys,pitääkin minua enemmän äitinään kuin omaansa.Mutta tämä suhde nuorempaan poikaan 15v,tuottaa tuskaa,nuorempana meni tosi hyvin,mutta nyt ARGH...
Pojalla tietysti pahin murkku meneillään,mutta en kyllä sillä puolustelisi hänen käytöstään...ulkopuolista apua vaatisi,mutta sitä on tosi vaikeaa saada tuon ikäiselle...
Elikkä poika tekee mitä lystää,tulee ja menee omanmielensä mukaan,ei auta mun sanomiset eikä isän,on huudettu nii että kitarisat näkyy,mutta useimmiten on kyllä yritetty puhua rauhallisesti,mutta pojan ainoot vastaukset on,yhy,en tiä,tai "se on mun elämä".Varastaa kotoa(kotoonsa ei kuulemma voi varastaaojan näkemys asiasta)minusta taas kaikki on varastamista,mitä otat ilman lupaa,minkä tiedät ettei ole omaa ja nyt ei ole kyse ruuasta,sitä saa vapaasti hakea,vaan rahat,tupakat,viinat,muiden lahjaksi saamat karkit yms.meillä ei sellaista paikkaa löydy mitä poitsu ei komppaisi.Millon tuo poliisit kotiin,ollut osallisena teini-ikäisten muilutuksessa,millon taas jäänyt kaupassa kiinni varastamisesta...isä keskusteli vähän kovemmin tästä,niin poika häippäsi koko yöksi.Minun sanani kaikuvat kuuroille seinille,niinkuin nykyään useimmiten myös isänsä.Itsellä pelko,että kun tarpeeksi hermostun...en epäilisi pojan lyövän,eli kunnioitus aikuisia kohtaan tipotiessään...koko ajan olen poikaa pitänyt kuin omaani ja tämän saan kaikesta uurastuksestani palkaksi(omaa lasta ei ole minulle suotu,yrityksistä huolimatta,ehkä parempi näin...muuten en varmasti olisi kestänyt näin kauaa,ensin aattelin että kohtalolla sormensa pelissä ja minun tarkoitukseni onkin sitten kasvattaa näistä pojista vastuuntuntoisia aikuisia,mutta pöh,joku onkin päättänyt toisin)Koulu ei poikaa kiinnosta tuon taivaallista,eipä taida ylä-asteelta päästä.Ollaan myös puhuttu pojan muutosta äidilleen,poika jopa olisi valmis siihen,mutta äitipä ei.Ollaan aateltu että jospa heillä riittäisi voimavarat vielä yrittää kun meillä alkaa olemaan lopussa.Viikonloppuisin poika usein kyllä äidillään ja silloin mulla kyllä hermo lepää,muuten pojan ollessa kotona olen kireä kuin viulunkieli...koko ajan mielessä mitähän tänään ja säilyykö mikään tavara paikoillaan...ovesta ulos en poistu ellei ole kassillinen tavaraa mukana,rahat yms.en ota riskiä että kaikki katoaa,samantien kun oven perässäni kiinni laitan,huoh....tulipa tosi sekavaa tekstiä,mutta tarkoitus olikin vain saada purkaa taas isoimmat paineet...eikä tässä varmasti ees kaikki,juttua piisais...mutta hermo menee.... \|O

 

[taustalla]

:hug: :hug:
Hakekaa ammatti apua, pojalle. Samalla saatte myös tukea omaan jaksamiseen.
Koulusta, perheneuvolasta, sosiaalitoimistosta kannattaa kysellä.
Tuota tilannetta ei kannata jättää selvittämättä.
Toivottavasti löydät apua. Pidä kunnolla " meteliä asiasta" niin voit saada avun nopeammin.
:hug: :hug:

 

[bioäiti]

Kirjoitit, että koko ajan olet pitänyt lasta kuin omaasi, ja tämän saa palkaksi.
Kuule, tuon saman saa palkaksi myös biologinen äiti tai isä, eli kun lapsi on sinua kohtaan tommonen eikä kuunetele, yms. hän kohtelee sinua kuin kohtelisi biologista äitiä. Vieraammalle henkilölle ei noin oltaisikaan.

Kannattaa kuitenkin hakea ammattiapua.
Pk-seudulla on SPR:n nuorten turvataloja, jonne voi ohjata tai vaikka itse viedä lapsen keskustelemaan. Siis siinä on matalan kynnyksen paikka. Yöksi asti ei tarvitse jäädä/jättää, apua saa muutenkin ja nimenomaan työntekijät ovat erikoistuneet nuoriin Siellä ollaan tässä ja nyt -astenteella eli ei aleta kaivamaan menneitä ja pohtimaan niitä, vaan katsotaan tilannetta nyt ja mietitään keinoja miten selvitä ja toimita ja ennekaikkea siellä vastuutetaan myös nuori itse ottamaan vastuuta omasta elämästä ja omasta toiminnastaan.

Nuorelle pitäisi saada päähän taottua, että se mitä hän tekee ja miten hän toimii - sen hän tekee itselleen. Ei opettajalle, ei vanhemmilleen. Kyseessä on todellakin hänen oma elämänsä, ja vain hän itse voi vaikuttaa siihen millainen se on. Elämä ei ole vain tässä ja nyt, vaan tekemiset ja tekemättä jättämiset -koulumenestys, rikosrekisteri, alkoholi, huumeet - ovat edessä vielä joskus myöhemminkin, tulevat vastaan ja vaikuttavat esim. ammatinvalintaan, ammattiin, tulotasoon, tyttöystävään jne jne jne... ei teini osaa katsoa näin pitkälle, kun elämä on tässä ja nyt ja kuvitellaan että v.i.t.u.t mä mitään läksyjä, tommonen ope, v....tut poliiseille jne.. ei kyse ole heidän elämästään ja tulevaisuudestaan ja jollekin opelle on ihan sama miten yksittäinen oppilas menestyy tai eikö menesty, tai poliisille että monestiko sama teini kotiin viedään.. näiden aikuisten elämään ei yhden tai kymmenenkään teinin tolloilu vaikuta, heille he eivät siis voi uhmaansa osoittaa, se kaatuu itselle takas.

Äh.
meni saarnaksi, juttelin samoja asioita aina välillä omille teineille..

 

[Äitipuoli]

\

Kirjoitit, että koko ajan olet pitänyt lasta kuin omaasi, ja tämän saa palkaksi.
Kuule, tuon saman saa palkaksi myös biologinen äiti tai isä, eli kun lapsi on sinua kohtaan tommonen eikä kuunetele, yms. hän kohtelee sinua kuin kohtelisi biologista äitiä. Vieraammalle henkilölle ei noin oltaisikaan.

Kannattaa kuitenkin hakea ammattiapua.
Pk-seudulla on SPR:n nuorten turvataloja, jonne voi ohjata tai vaikka itse viedä lapsen keskustelemaan. Siis siinä on matalan kynnyksen paikka. Yöksi asti ei tarvitse jäädä/jättää, apua saa muutenkin ja nimenomaan työntekijät ovat erikoistuneet nuoriin Siellä ollaan tässä ja nyt -astenteella eli ei aleta kaivamaan menneitä ja pohtimaan niitä, vaan katsotaan tilannetta nyt ja mietitään keinoja miten selvitä ja toimita ja ennekaikkea siellä vastuutetaan myös nuori itse ottamaan vastuuta omasta elämästä ja omasta toiminnastaan.

Nuorelle pitäisi saada päähän taottua, että se mitä hän tekee ja miten hän toimii - sen hän tekee itselleen. Ei opettajalle, ei vanhemmilleen. Kyseessä on todellakin hänen oma elämänsä, ja vain hän itse voi vaikuttaa siihen millainen se on. Elämä ei ole vain tässä ja nyt, vaan tekemiset ja tekemättä jättämiset -koulumenestys, rikosrekisteri, alkoholi, huumeet - ovat edessä vielä joskus myöhemminkin, tulevat vastaan ja vaikuttavat esim. ammatinvalintaan, ammattiin, tulotasoon, tyttöystävään jne jne jne... ei teini osaa katsoa näin pitkälle, kun elämä on tässä ja nyt ja kuvitellaan että v.i.t.u.t mä mitään läksyjä, tommonen ope, v....tut poliiseille jne.. ei kyse ole heidän elämästään ja tulevaisuudestaan ja jollekin opelle on ihan sama miten yksittäinen oppilas menestyy tai eikö menesty, tai poliisille että monestiko sama teini kotiin viedään.. näiden aikuisten elämään ei yhden tai kymmenenkään teinin tolloilu vaikuta, heille he eivät siis voi uhmaansa osoittaa, se kaatuu itselle takas.

Äh.
meni saarnaksi, juttelin samoja asioita aina välillä omille teineille..

Kiitos,ei tuntunut saarnalta,vaan täyttä asiaa,ton kaiken kun sais taottua ton murkun päähän!!Asutaan pienellä paikkakunnalla ja apuja tosi vaikeaa saada.No,askeleen eteenpäin kuitenkin otin ja yhteyttä sosiaaliviranomaisiin,katsotaan heruisko sieltä ees neuvoja tai ehkä jopa apua,ongelmien setvimisiin