Kuulostaa samaistuttavalta. Itse koen vielä yli 40-vuotiaana, että aikuiselämän pyörittäminen on kuin joku larppi, jota pelaan miten kuten. Mulla on adhd-diagnoosi, mikä varmaan selittää osan tästä. Toisaalta olen puhunut tosi monenlaisten aikuisten kanssa, jotka kokee samoin. Aikuisena oloon kuuluu paljon järjestelyä ja admin-hommaa, mikä ei tuu ikinä tulemaan esim itseltäni luonnostaan. Ja lisäksi on paljon järjettömiä ja epätarkoituksenmukaisia sosiaalisia normeja, jotka vie energiaa ja vieraannuttaa autenttisesta itsestä (ja ennen kuin joku vänkää: toisten ihmisten ja ympäristön kunnioittamiseen liittyvät normit ei oo minusta tällaisia, ja ei, mä en käyttäydy enkä halua käyttäytyä itsekkäästi).
Kiinnostaakin nyt oikeastaan, että koetteko te täällä kirjoittavat olevanne omia autenttisia itsejänne aikuiselämässä? Eikö täällä ole ketään muuta feikkiaikuista?