K/B-komposti

[vierailija]

Aamu alkoi normaalisti. Heräsin alastomana vuoteellani, kalu kovassa seisokissa ja sehän piti pehmentää runkkaamalla. Nuolaisin etusormen ja peukalon välin märäksi, pyöräytin nännin niiden väliin ja hieroin varovasti. Toinen käteni hyväili jäykän kalun vartta kiveksistä terskaan asti. Mielikuvissani liikkui jäykkiä peniksiä, kiinteitä pakaroita, hyväilevät käteni niiden pakaroiden välissä ja päällä. Kaluni valutti touhutippaa jo varrelleen ja sillä kostutin toisenkin nännin. Jo juniorina huomasin nännien hyväilyn tekevän hyvää runkatessa. Itselleni hyvää tekemäänhän tässä nytkin pyrin.

Kiihkoni kasvoi ja mieleni kuvat kävivät yhä irstaimmiksi. Syljen kostuttamalla kouralla hyväilin terskaa, kuvitellen työkaverini Jonin, sitä suullaan hellivän. Käteni kävi liukkaammaksi kiimanesteen tihkumisen myötä ja jo kohta sai "Joni" mällini suuhunsa. Annoin sperman purskuta kouraani ja viimeistenkin pisaroiden valuttua, hieroin koko satsin vatsaani ja rintaani.
Lämpimän sperman haju tulvi sieraimiini. Nuolaisin sen makua peukaloni pinnasta. Kännykkä hälytti herätystä, pysäytin hälytyksen ja pyyhe olalla talloin suihkuun. Pitkän ja perusteellisen suihkun jälkeen nautin aamupalan pyyhe vielä vyötäisillä.

Pukeuduttuani, poljin pyörällä töihin. Matkaa ei ollut kuin kolme kilometriä. Veljen autokin olisi ollut käytössä, mutta polkupyörälle ajattelin löytäväni parkkipaikan paremmin. Autoa tarvitsisin vasta myöhään illalla, kun haen veljen perheineen lentoasemalta.

Työpäivä meni rutiinilla ilman suurempia ongelmia. Joniakin moikkasin, kolmen lapsen heteroisää, ja eipä arvannut Joni, mitä oli aamulla mielikuvissani ehtinyt tehdä kalulleni. Enkä viitsinyt häntä siitä informoidakaan.

Iltaa kohti mennessä jouduin heittämään äitiä vielä vierailuilla ystäviensä luona ja kotiin ehätin vasta vähän ennen iltakahdeksaa. Treenireppuni oli valmiina, heitin sen hartioilleni ja läksin kävellen salille. Viime aikoina salin pihasta oli varastettu useita pyöriä, ja koska matkaa ei ollut paljoa, ajattelin sen matkan taittaa kävellen.

Ehdin salille vasta puoli yhdeksältä. Yleensä en näin myöhään treenaa, mutta nyt noiden muiden kiireiden vuoksi olin siihen pakotettu. Väki alkoi vähetä yhdeksän jälkeen ja laitteisiin ei tarvinnut enää jonottaa. Treeniohjelmassani oli sinä iltana kädet, olkapäät ja rinta. Olin jakanut kroppani kolmeen treenattavaan osaan. Eilinen jalkatreeni tuntui vielä reisissä. Sellaista tervettä kipua, josta tiesi, että treeni oli ottanut sinne minne pitääkin.


Treenasin kädet ensin vapailla painoilla, sitten olkapäitä erilaisilla pystypunnerruksilla. Tämä järjestys siksi, kun järkeilin rintalihasten joutuvan tekemään enmmän töitä rintalihasliikkeissä, jos olkapäät ja kädet on jo väsytetty.

 

[vierailija]

Peruspenkkipunnerruksen aluksi, hyvän lämmittelyn jälkeen, tein 8-10 toistoa 60%:lla maksimista, Maksimi minulla on penkissä tällä hetkellä noin 105 kg. Lisäsin painoja 5 kiloa kerrallaan ja pyrin tekemään niin monta toistoa kuin mahdollista. Päästyäni 80 kiloon, alkoi tuntua tarvetta varmistajalle, joka katsoo, että painot eivät jää rinnalle ja ehkä auttaisi pakkotoistoissa.
Sali oli jo tyhjenemässä. Kaksi naista jutteli takareisimasiinan vieressä ja yksi nuori, melkoisen laiha kaveri, teki vatsoja rutistuslaitteella. Hänet valitsin avustajaksi.

"Moi. Et viitsisi tulla varmistamaan kun teen penkkiä? - kysyin nuoren miehen pitäessä palautustaukoa.
"Toki. Moneenko toistoon tähtäät? - kysyi, kun siirryimme punnerruspenkin ääreen.
"Katsotaan miten jaksan. Auta pari toistoa lopuksi, kun alkaa ahdistaa." - pyysin ja liuttelin itseni tangon alle.

Tangossa oli 85 kiloa ja olkapää- ja käsitreenin jälkeen se tuntui vähintään sadalta kilolta.
Sain punnerrettua kolmosen ihan itse ja kaveri auttoi kaksi toistoa päälle.

"Kiitos. Jos tulet kohta, niin otan viimeisen sarjan ja yritän ysikympillä kakkosta." - pyysin vielä.
"Joo. Teen viimeiset rutistukset, niin tulen jeesaamaan." - tuumi kaveri mennessään takaisin omalle laitteelleen.
Naiset lopettivat juttelun takareisilaitteen luona ja siirtyivät pukuhuoneen suojiin.
"Jutellessa ei takareidet kiinteydy!!!", teki mieleni huutaa heidän perään, mutta asiahan ei oikeastaan minulle kuulunut.

"Okei. Oletkin pannut painot valmiiksi, eli ei muuta kuin katse tankoon ja menoksi!" - kannusti tämä kaveri, jonka satunnaisesti olin nähnyt salilla aiemminkin. Moikattukin oltiin, mutta juteltu ei juurikaan.
Edellisen sarjan aikana oli katseeni viivähtänyt kaverin tangossa. Se pullotti treenihousujen haaruista kohtalaisen houkuttelevasti hänen seisoessa avustaessaan lähes pääni päällä.

Tartuin nyt kuitenkin tuohon painot päissä olevaan metallitankoon tiukasti ja keskityin laskemaan sen rauhallisesti rinnalle. Siihen asti homma menikin ihan hyvin. Mutta kun yritin nostaa painot takaisin suorille käsille, voimani olivat niin lopussa, että uusi tuttavuuteni joutui tekemään tosissaan töitä, jotta saimme tangon pidikkeisiinsä.

"Voihan vitalis."- naurahdin. "Arvioin teräsmiesvoimani vähän yläkanttiin. Kiitos ja anteeksi, kun jouduit tuolleen rehkimään."
"Sitä vartenhan mä olin varmistamassa ja mulle tuossa olisi ollut niin paljon painoa, etten olisi uskaltanut kokeillakaan moisilla painoilla." - tuumasi avustajani ja hymyili leveästi.

"Meen polkee vielä pyörää hetkeks. Joko sä lopetat?
"Saa riittää. Otin ehkä turhan kovan treenin näin illalla. Saapa nähdä häiritseekö unta. Tuun polkemaan kanss hetkeksi." - sanoin, kun suuntasimme kuntopyöriä kohti.
Otimme vierekkäiset pyörät ja poljimme rauhalliseen tahtiin pyöriemme mediumvastuksilla. Naiset olivat käyneet suihkussa ja toinen heistä huikkasi ulkovelta:
"Sammuttakaa valot ja stereot kun lähdette. Isäntä ei tykkää hyvää jos ne on päällä kun aamulla tulee."
"Tottakai. Vanhaan malliin. Moikka!" - huusin minä ulko-oven kolahtaessa kiinni.

Juttelimme treeniohjelmistamme sekä muista kuntoiluun liittyvistä asioista ja kymmenen minuutin jäähdyttelyksi tarkoitettu pyöräilymme venähti melkein puoleksi tunniksi.

Uusi tuttavuuteni lopetti polkemisen nousten seisomaan polkimille:
"Ottaa perseeeseen."
"Kuka?"
"Satula. Satula se ottaa kipeästi perseeeseen. Pakko lopettaa."
Huomasin punan levinneen kaverin poskille ja punastuin itsekin.
"Niin. Hah hah. Satulapa. Sehän se onkin päin sitä itseään." - yritin korjata möläytystäni.

Siirryimme pukuhuoneeseen riisumaan treenivehkeet. Kaivelin pyyhkeen repustani ja suuntasin suihkuhuoneeseen. Vasta suihkuhuoneen puolella muistin jättäneeni kännykän salin puolelle. Pidin sitä mukanani, koska odotin soittoa lentokentältä. Palasin pukuhuoneen läpi takaisin sitä noutamaan.
Uusi tuttavuuteni oli mennyt sillä aikaa vessaan ja kuulin pytyn vedon astuessani salin puolelle. Kännykkäni oli kännyköille tarkoitetussa telineessä ja tarkistin, että soittoja ei ollut tullut. Yhteen tekstiviestiin vastasin ja palasin pukuhuoneeseen...