Verbien taivutus ei varmaan olekaan ollut kenenkään asialistalla, vaan on pohdittu ihan sitä minkä verran keskustelun sävyjä milläkin kielitaidolla voi ymmärtää ja miten niitä kykenee itse tuomaan keskusteluun. Se, että pärjää, on tietysti tosi hyvä juttu, mutta väkisinhän se keskustelu on rajallista, jos puuttuu ihan sanastoa ja monimutkaisemmat lauserakenteet menee ohi. Turha sitä on kieltää. Se, että on muuten kykyä (ja halua) kommunikointiin, kompensoi tietenkin muita puutteita, mutta ei sillä kaikkea voi korvata. Mikäs järki kielten opiskelussakaan olisi, jos aina vaan riittää se että saa viestinsä auttavasti perille? Ihan mahtavaahan se on jos K:n kielitaito on kehittynyt, sehän helpottaa aivan taatusti niitä ihmissuhteita joita se tässä reilun vuoden sisään on luonut, tulevista puhumattakaan.