no siinähän kävi sillä tavalla et menin sinne kontrolli ultraan,mistä tääläkin puhuin.. siellä sit todettii et vauva on liika pieni viikkoihin nähden,eli kasvaa ns laihana...
napanuoran virtauksissa oli hiukan heikkoutta tuolloin.. sovittii kontrolli aika seuraavaks maanantaiks ja liike laskentaa kotia.. noh torstaina sit jouduttii lähtee puolilta öin polille, kun liikkeitä ei tullu vaikka 3,5h odottelin ja tökin... virtaukset oli huonontunu edellisestä ja istukan toimivuus myös.. pääsin vielä kotio yöks, mut aamulla piti mennä 9aikaa käyrään ja ultraan polille..
mentii sit perjantai aamuna käyrälle ja ultraan, tilanne edelleen menny huonommaksi ja totesivat et otetaa osastolle.. osastolle menin puoli kolmen maissa, kun kävin kotona tuossa välissä pakkaamassa tavaraa mukaan jne.. 5maissa ultrattii uusiks ja todettii et tehdää sektio lauantain aikana.. tuon jälkee antovat kortisoonit et vauvan keuhkot kypsyis.. käyrä seuranta vielä 2kertaa tuon jälkee.. kummassakin käyrässä vauvalla isoja sykkeen laskuja ja illasta 10,maissa jouduin jatkuvalle käyrälle synnytys saliin.. mies tuli sit takas sairaalaan tuossa vaiheessa..
joskus 12maissa kätilö tuli kysyy multa sit et tunnenko supistuksia, siihen sit et tunnen mut eivät ole kipeitä ollenkaa.. mulla pakotti lantiota ja pakaroita, mut ei niko sattunu.. lääkäri tuli sit joskus 1maissa, teki sisätutkimuksen ja totesi et synnytys on käynnistynyt luonnostaan, kohdun kaula oli kokonaan hävinny ja lähteny aukeamaa.. vauva ei vaan supistuksia kestänyt,joten kiireellinen sektio oli ainut ratkaisu.. siinä sit rupeskin tapahtuu ja oltii leikkaus salissa ennen ku edes tajusin mitää.. 02.33 olikin sit poika maailmassa...
itse toimenpide oli mulle tosi rankka ja järkyttävä kokemus, spinaalipuudutuksessa leikattii ja musta oli ihan kamalaa et tunsi kaiken, muttei kipua.. tuntu siltä et repivät mua kylkiluista maino tuosta rinnan alta tosi voimakkaasti.. oksennuskin siinä sit tuli leikkausken aikana..
:|
tuosta kursimisen jälkee menin sit heräämöön ja 5maissa lähtivät viemää osastolle takaisin, vastasyntyneiden tehon kautta.. vauvan näin heti leikkaus salissa ja hää parkas oikein kunnolla het kohdusta ulos tultuaan..
reipas poika oli.. :heart: teholla viivyttii jokuinen hetki ja vähän sain pieniin varopaisiin koskea..
osastolle päästyä sain hiukka kipu lääkettä ja nukuin tai oikeestaa torkuin siinä hetken.. joskus 9aikaa mies tuli takas sairaalaa ja nousin istumaa joskus 10maissa ja siitä suoraa ylös ja kävelemää.. muutamia reissuja tein käytävälle kävellenja sit pyörätuolilla käytii kahviossa pariin otteeseen.. seuraavana päivänä jo kävelin enempi ja näin..
tuolloinlauantaina päästiin sit ekaa kertaa oikein vauvaa näkemää, sinnikäs kaveri on ollu koko ajan, ei ole hengitys konetta tms tarvinnut, ylipaineessa on joka hiukan auttaa hengitystä, lisähappea ei paljon ole menny, ekana päivänä jotain 10% ja sit sunnuntaista etiepäin vaan 1-4% ja eilen oli jo yhteensä 6tuntia ilman ylipainelaitetta..
nyt jatketaa sit ylipaineessa veilä, mut häntä pidetää parin tunnin jaksoja muutamasti päivässä poissa siitä.. niin hienosti henki kulkee ja hapetus toimii.. jouluks mahd saadaa poika sit kotia... :heart:
siinä olis tuollai pääpiirteittäin kertomusta synnytyksestä.. mamma voi jo nyt paremmin, haava hiukan kiristää kyllä, mut edes panadolia ei ole tarvinnut ottaa maanantain jälkee..
nyt sit odotellaa et pääsee siihen vauvan tuoksuiseen arkeen kokopäiväisesti kiinni..
peikko ja mico-poika
