www.karkurit.fi
Kadonneen koiran käyttäytyminen
Kadonneet koirat eräällä tapaa "villiintyvät". Joillakin se tapahtuu samantien karkaamisen yhteydessä, usein etenkin silloin jos koira pelästyy ja on paniikissa. Toisilla "villiintyminen" tulee hetken päästä ja joillakin harvoilla ei ollenkaan. Kadonneen koiran etsinnöissä kannattaa kuitenkin pitää lähtökohtana sitä, että koira ei käyttäydy samalla tavalla kuin normaalisti.
Karkulaisen elämän prioriteetit
Omillaan seikkailevan koiran ykkösprioriteetti on turvallisuus. Koirat pysyttelevät usein syrjässä vilkkaimmilta paikoilta. Lepo- ja nukkumapaikoikseen koirat hakevat usein sellaisia paikkoja, joihin ne voivat joko piiloutua tai joista ne voivat tarkkailla. Piilopaikoiksi kelpaavat esimerkiksi rakennusten alustat. Tarkkailupaikat ovat usein sellaisia, joissa selusta on turvattu ja muuten avarat näkymät ympäristöön. Tämmöinen paikka voi olla esim. kallion reunusta. Monesti karkuri valitsee itselleen paikan, josta pääsee tarvittaessa pikaisesti pakoon.
Karkurin toiseksi tärkein asia on vesi. Juomapaikoiksi kelpaavat ojat, joet, järvet, lätäköt, kaikki missä on vettä saatavilla. Veden jälkeen alkaa kiinnostaa ruoka. Karkurit ovat varsin kekseliäitä ravinnon hankinnan suhteen: ne voivat metsästää metsän pieneläinmiä, ratsata roskiksia, vierailla muiden eläinten talviruokintapaikoilla tai vaikka syödä talleilla hevosten jätöksiä. Vasta kun nämä perustarpeet on tyydytetty, karkuri saattaa kiinnostua juoksuisista nartuista tai muista huvituksista.
Tutut paikat vetävät puoleensa
Karkurit asettuvat usein aloillensa ja ottavat itselleen tietyn alueen reviirikseen. Niillä saattaa olla säännöllinen päivärytmi, jota ne noudattavat esim. ruokailun ja liikkumisen suhteen. Ne voivat kulkea päivittäin samaa lenkkiä ja aina samaan aikaan samassa paikassa.
Karkurit hakeutuvat mielellään paikkoihin, jotka ovat niille jollakin tavalla tuttuja. Moni koira käy haistelemassa talojen pihoilla, joissa on toisia koiria. Koira voi hakeutua tallien läheisyyteen, jos se on tottunut hevosiin tai päiväkodin/koulun nurkalle jos perheessä on lapsia.
Kun kadonneesta eläimestä saadaan näköhavaintoja, tai jos sitä etsitään etsijäkoiran kanssa, kannattaa katsoa miten havainnot ja reitit asettuvat kartalle. Sillä tavoin saa yleensä vinkkejä koiran reviiristä ja sen liikkumapaikoista. Reviiri pysyy useimmiten muuttumattomana koko karkureissun ajan. Jos reviirillä tapahtuu jotain radikaalia ja koira alkaa kokea olonsa turvattomaksi, vaihtaa se paikkaa.
Karkurin kohtaaminen
Jos pääsee näkemään karkurin, kannattaa käyttäytyä niin rauhallisesti kuin ikinä osaa. Karkuri ei välttämättä tunnista heti omistajiaan, jos se on "villiintynyt", eli ei kannata huudella koiralle. Ihminen ei voita koiraa juoksukilpailussa, joten ei kannata myöskään yrittää juosta koiraa kiinni. Parasta on rauhallisesti yrittää herättää koiran mielenkiinto. Se voi onnistua makupalojen avulla, rapsuttelemalla maata, leikkimällä koiran lelulla tms. Koiraa voi myös rauhallisesti kutsua. Jos koira on tottunut tulemaan luokse vihellyksestä, pillistä tai jos se on ehdollistettu naksuttimeen, kannattaa niitä kokeilla. Jostain syystä erilaiset äänimerkit tuntuvat olevan toimivampia kuin ihmisen puhe.
Kadonneen koiran kiinniottamisessa voi olla apua myös toisesta koirasta. Jos karkurilla on perheessä toinen koira tai muu hyvä koirakaveri (myös kissat tai muut eläimet käy), kannattaa sitä pitää mukana etsinnöissä. Sen lisäksi, että se jättää maastoon hajujälkiä houkuttimeksi, se voi olla avuksi, mikäli karkurin saa näköetäisyydelle. Monta koiraa on saatu kiinni siten, että ne eivät välitä lainkaan ihmisistä, mutta tulevat toisen koiran luokse.