Juuri sinä! Tyyppi, joka ei tee Facebookissa mitään muuta kuin jauhaa mukuloistaan! Olisi vähän asiaa.

[Kepsis]

Riippuu, mitä sieltä telkkarista tulee

No joo, olet oikeassa. Yksi ihminen kerran ihmetteli ensin sitä, että haaveilen koirasta ja harrastamisesta koiran kanssa. Että se ei ollut oikeaa elämää tai jotain. Sitten hän heti perään ihmetteli, että miksi en ota koiraa nyt heti, että miksi annan lasten estää itseäni elämästä omaa elämääni?

hahaha loogisuus täysi kymppi

 

[nooo]

No jos ap:lla on joskus lapsi, niin muistathan ettei sitten yhtään tilapäivitystä siitä lapsesta? Kun jollekin voi tulla paha mielei. Et saa sit yhtään hehkuttaa vaikka olisit kuinka onnellinen.

 

[Kepsis]

No jos ap:lla on joskus lapsi, niin muistathan ettei sitten yhtään tilapäivitystä siitä lapsesta? Kun jollekin voi tulla paha mielei. Et saa sit yhtään hehkuttaa vaikka olisit kuinka onnellinen.

eikä se fb:hen jää, muutenkaan ei saa elämässään moisesta iloita, onhan niitä lapsettomia kadulla vastaantulijoitakin. onhan heidänkin ajatukset tärkeitä

 

[Madicken04]

Ymmärrän että haluaa kirjoittaa lapsistaan, jos muuta ei sillä hetkellä ole.

Mutta ketä kiinnostaa lukea muiden alle kouluikäisten lasten tekemisistä?

Itse mietin aina asian niin, että teen saman muille kuin itse toivon itselleni tehtävän.

Lapset ovat elämän tarkoitus, tärkeintä jokaiselle vanhemmalle. Mutta ei ketään vanhempaa OIKEASTI kiinnosta naapurin nikopetteri tai siskon jomppakalle. Aivan turha esittää niin.

Kirjoittaminen on ok, mtta pitää ymmärtää jos muita ei kiinnosta.Jos sinä et lue sivukaupalla toisten vekaroista aivan täpinöissäsi, ethän odota kenenkään olevan kiinnostunut tietämään yksityiskohtaisesti omasi nukkumis tai syömisrutiineista. tai muista "hauskoista" edesottamuksista.

Kuten jo aiemmin todettu, en oleta suinkaan kaikkien olevan kiinnostuneita lapsistani. Niitä kiinnostaa keitä kiinnostaa ja muut voi ihan vapaasti hypätä yli.

Mutta tosissaan, jos on fb:ssa vaikka 200-300kpl erilaisia elämäntilanteita eläviä kavereita niin aika vaikea on keksiä kirjoitettavaa josta tietää kaikkien - tai edes suurimman osan - tykkäävän tai olevan kiinnostunut.

Ei, en itsekään jaksa odottaa mielenkiinnolla mitä jonkun entisen opiskelukaverin taapero on tänään syönyt lounaaksi ja millaisella ruokahalulla. Mutta esim veljeni vauva on samanikäinen kuin meidän kuopus ja koska en ole tätä tyttöstä koskaan tavannutkaan, todellakin kuulisin hänestä enemmänkin. Samoin on kiva kuulla mitä muiden kavereiden vauvoille kuuluu, millaisia asioita nämä ovat oppineet ja mitä heidän kanssaan touhuillaan.

Samoin kun meillä on noita erityislapsia niin on kiva kuulla muiden kohtalotovereiden elämästä ja lasten tempuista. On myös todella ihana kuulla kun jonkun lapsi oppii vaikka kävelemään 2-5v iässä, oikeasti lämmittää sydäntä vaikken olisi koko lasta koskaan tavannut. Ja aivan varmasti meinaan laittaa ensi viikolla kuvia ja vähän käyttökokemusta meidän pojun ensimmäisestä pyörätuolista joka on meidän perheelle iso juttu.

 

[Madicken04]

Ja muuten, silloin kun on toisena yönä peräkkäin nukkunut yhteensä sen 2h muutamaan pätkään jaettuna on oikeasti jotenkin piristävää heti aamusta lukea kaverilta jolla on samanikäiset kaksosvauvat heidän valvomisistaan. jotain vertaistukea tms.

 

[nooo]

[QUOTE="Huokaus";24400806] en minäkään mene kenenkään esimerkiksi läheisensä juuri menettäneen fb-newsfeediin huutelemaan, että onpa hieno päivä, mahtavaa olla elossa. Provokaatio II, pahoittelut.....

.[/QUOTE]

Mut ei kai ne sunkaan kaverit laita sille seinälleen, että "Meidän Nico-Petteri sanoikin tänään ensimmäisen kerran ÄITI! Sä et "Huokaus" kuule sitä sanaa varmaan koskaan, lällällää" ???

Mä ainakin teen kaikki statuspäivitykset ensisjaisesti itselleni enkä ajattele, että tahallani haluisin loukata lapsettomia esim. En usko että kakaan tahallaan sua loukkaa, sä vaan otat ne niin kun asia on sulle vaikea.

 

[-]

Kai sinulla on joskus viikonloppu vapaa, siis etta miehesi hoitaa lapset, ja lahdet vaikka ystavan kanssa Pariisiin (siis vaikka esimerkkina). Kylla talla pikkulapsen aidilla ainakin on elamaa.

No täytyy kysyä, että eikö mieleesi juolahtanut, että ehkä äiti arvostaa aikaa perheen kesken ja eritoten miehensä seuraa. Jos mies tekee jo valmiiksi pitkiä työpäiviä, niin eikös se ole mahtavaa, että äiti haluaa viettää aikaansa miehensä ja lastensa isän kanssa edes pari päivää viikossa?
Itse ainakin vietän mielummin aikaa miehenii kanssa viikonloppuna, kun lähden itsekseni humputtelemaan pariisiin... mutta hei, kukin tyylillään

 

[miten ois oma elämä?]

[QUOTE="Huokaus";24399352]Ensinnäkin, oman kuvan tilalla on luonnollisesti joko jälkikasvun naamari, synnytyslaitoksella otettu yhteiskuva tai joku muu vastaava. Joka ikinen statuspäivitys tai tykkäys käsittelee lapsen syntymäpäiviä, valvomiskärsimystä, me&i-juhlia, lastenvaatekauppoja, "elämän huippuhetket"-valokuvia (sisältää pelkästään omia lapsia), kesälomareissuja johonkin Titinallelandiaan, lasten "hauskoja" tai joskus ihan oikeastikin hauskoja sutkautuksia, siskonpetissä nukkumista, kouluunlähtöä, tarhaanlähtöä, puistoilua, leikkimistä, ensiaskeleita (sydänvyöryn kera), imetyskärsimystä kun lapsi puree liian kovaa (kirjoittaja taisi unohtaa että saman tekstin lukee monta sataa ihmistä?!), Hoploppia, sitä kuinka elämä nyt vaan on parasta lasten kanssa. Ja niin edelleen.

Ylläolevat ovat kahden henkilön päivityksiä viimeisen parin viikon ajalta. Haluaisin kysyä teiltä vastaavanlaisilta naisilta, jotka tunnistatte itsenne ylläolevasta, että mitä te oikein ajattelette kun suollatte tuota joka ikinen päivä? Joskus tuntuu, että ette yhtään mitään.

Ensinnäkin, jos päivittää statustaan ja tukkii toisten newsfeedit kolme, jopa viisi kertaa päivässä, niin se on joka tapauksessa liikaa. No, tästä vielä pääsisi yli, mutta...

toiseksi, olet ehkä unohtanut, että suuri osa kavereistasi on vapaaehtoisesti lapsettomia tai muuten sellaisia, joille joku tuntematon lapsi sinänsä ei merkitse mitään. Heitä ei todellakaan kiinnosta tämä aihe.

Kolmanneksi, ja tärkein syy miksi tämän viestin lähetän on se, että fb-listallasi saattaa olla joku -todennäköisesti montakin- tahtomattaan lapsetonta. Sinä ehkä tulit raskaaksi jo muutaman kuukauden yrittämisen jälkeen, mutta näin ei todellakaan käy kaikille. Joka ikinen kerta, kun tyttäresi kuva tai poikasi kuulumiset lävähtävät ruudulle, tämä vuosia lapsettomuudesta kärsinyt haluaisi itkeä. Ja näin käy usein, koska haluat kertoa koko maailmalle, että taas tuli hammas/kakka/hius/hymy/nauru/askel/sana/jokellus/palaa viestin alussa olevaan listaan. On ok iloita, ja kertoa lapsenkin saavutuksista tai ladata pari kuvaa joskus, mutta silti: rajansa kaikella. Lapsesihan ei myöskään siis ole tämän lapsettomuudesta kärsivän ihmisen Facebook-kaveri, jolle ystäväpyyntö aikoinaan lähetettiin, vaan sinä itse!

Mitäkö pyydän? Vähän ajattelukykyä, hienotunteisuutta ja muiden huomioonottamista. Kiitos.
Pyydän myös asiallista keskustelua hedelmättömien "jos noin kiristää, niin poista kavereista"-kommenttien sijaan, jos jollakulla on jotain sanottavaa aiheesta.[/QUOTE]

mä kirjotan ainakin OMAAN fb:ni mitä HALUAN.(myös muita asioita kuin lapsiin liittyvää).jos ei kiinnosta mut voi mielellään poistaa vaikka kavereista.tsiisus mitä jeesustelijoita ja kyttääjiä.hankkikaa elämä ITSELLENNE.

 

["Mina"]

Mua ei ärsytä kenenkään statuspäivitykset. Pystyn kyllä ohittamaan ne ilman ärsyyntymistä (paitsi ehkä jotkut poliittiset aiheet). Jos jonkun ihmisen päivitykset koskee vain äitiyttä, niin ajattelen, että harmi, ettei hänellä ole elämässään mitään muuta ja toivottavasti itse en ikinä ole siinä tilanteessa kovin pitkään. Koska tiedän kyllä ihmisiä, ketkä on kotiäitejä ja jaksaa silti kiinnostua myös muusta maailmanmenosta

Mutta minusta on ehkä surullista, jos haluaisin tietää mitä näille kavereille kuuluu ja kuulen vain miten lapset voi. Joidenkin mahtavien tyyppien kohdalla välillä tuntuu, että on menettänyt ne jonnekin. Lapset on ihania, mutta ihan sama vaikka olis lopun elämäänsä kotiäiti, niin pitää pystyä kiinnostumaan ja puhumaan jostain muustakin. Tottakai siis myös puhutaan lapsista, mutta kyllä mä kaipaan ystävyydeltä jotain muutakin kun niitä kaverin lapsia. Vastavuoroisuutta. Eli toivoisin, että he kiinnostuisivat myös jostain minun jutuista, eikä pelkistä lapsiaiheista. Ja onneks tämmösiä äitejä on myös paljon

Jokainen kotiäiti joka ihmettelee, että minne ne kaverit on oikein hävinneet, niin voi miettiä, että onko sitä vastavuoroisuutta enää ollut ystävyydessä. Ei kukaan jaksa olla loputtomiin kiinnostunut toisen äitiydestä saamatta mitään vastakaikua omille elämän iloille ja suruille. Ja niitä iloja ja suruja voi olla ihan yhtälailla myös lapsettomilla, eikä ne ole sen vähäpätöisempiä kuin ne äidin ilot ja surut.

 

[Jyvät akanoista]

Mulla on äärimmäisen vähän facebook kavereita ja vähäisenä on tarkoitus kaveripiiri pitääkin. Joukossa ei ole ketään saman asian jauhajaa, olen kai osannut valita (siis tuttavapiiriin kuuluu) sellaisia ihmisiä jotka ovat suht samanlaisia kuin mitä itse olen. Jokainen meistä osaa kirjottaa monipuolisesti näistä arjen pikkujutuista.

 

[elossaharmaana]

Jokaiselle vanhemmalle oma lapsi on maailman tärkeintä, kiinnostavinta, älykkkäintä, mahtavinta, kauneinta, upeinta...

Mutta jos itse tiedän, että tylsistyn jos joku alkaa kertoa miten nikopetteri vähän järjesteli olkkaria tai maalasi seinät uuteen uskoon tai heräili 5 minuutin välein, niin en myöskään ole koskaan jauhanut omistani. En syömisistä, nukkumisista, vessailuista, vaippailuista, pottailuista... Minä olen ana käsitellyt lapsiakuin ihmisiä, ja nuo kaikki ovat henk.koht. asioita. Ei ketään kiinnosta tuollaiset asiat.

Rehellisesti sanoen, en usko että ketään kiinnostaa myöskään se, minkä leffan katsoin eilen, miten siivosin koko talon, millaisen uuden kännykän ostin, mitä mieltä olen Perussuomalaisista (mitä väliä yhden ihmisen mielipiteellä, on kun vasta enemmistö päättää kuka on vallassa) jne. Lista on loputon. Siis loppujen lopuksi mikä on muiden mielestä kiinnostavaa? Eiköhän ole paras, että jokainen kirjoittaa omasta elämästään mitä haluaa ja lukija sitten lukee niitä mitkä häntä kiinnostavat.

Ps. Ennen tänne palstalle tuloa minun ihmiskuvani oli jotenkin kauniimpi. Kyllä äiti on toiselle äidille susi, Mitäs nyt on opettanut

 

["mammanen"]

Itse kärsin lapsettomuudesta muutaman vuoden, käytiin tutkimuksissa ja hoidoissa jne ja jokaikinen äitiyshehkutuspäivitys ärsytti ja v*tutti ihan sumeesti. Ymmärrän ap:n pointin täysin. Silloin vannoin, että jos minusta joskus äiti tulee, minusta ei tule sitä, joka PÄIVITTÄIN päivittää facebookiin kaikki saakelin muskaripäivät ym. kakkajutut sydämien kera. Eräs äitienpäivä teki mieli kiljua, kun jokaikinen äiti hehkutti äitiyden onnea.

Noh, nyt minulla on lapsi ja päivitän kyllä satunnaisesti lapsestani asioita, koska sitä muuta elämää ei tosiaan juuri nyt ole.. Mutta ap:n pointti olikin varmaan se, että ne statukset ovat päivästä toiseen yhtä ja samaa. Onhan äitiys upea asia ja kyllähän sitä hehkutusta riittäisi, mutta en usko, että muita minun lapseni jutut niin kauheasti kiinnostavat. Ja ihan vinkkinä, fb:ssä on se hieno juttu, että sinne voi tehdä vaikkapa listan sukulaisista, joista tietää, että he mielellään lapsipäivityksiä lukevat, ja julkaista vain niille sitten vaikka niitä muskarijuttuja päivästä toiseen!

Ja asian vierestä. Ärsyttää ja ihmetyttää myös ne, ketkä jatkuvasti julkaisevat fb:ssä kuvia ruoka-annoksistaan

 

["Huokaus"]

[QUOTE="mammanen";24407508]Itse kärsin lapsettomuudesta muutaman vuoden, käytiin tutkimuksissa ja hoidoissa jne ja jokaikinen äitiyshehkutuspäivitys ärsytti ja v*tutti ihan sumeesti. Ymmärrän ap:n pointin täysin. Silloin vannoin, että jos minusta joskus äiti tulee, minusta ei tule sitä, joka PÄIVITTÄIN päivittää facebookiin kaikki saakelin muskaripäivät ym. kakkajutut sydämien kera. Eräs äitienpäivä teki mieli kiljua, kun jokaikinen äiti hehkutti äitiyden onnea.

Noh, nyt minulla on lapsi ja päivitän kyllä satunnaisesti lapsestani asioita, koska sitä muuta elämää ei tosiaan juuri nyt ole.. Mutta ap:n pointti olikin varmaan se, että ne statukset ovat päivästä toiseen yhtä ja samaa. Onhan äitiys upea asia ja kyllähän sitä hehkutusta riittäisi, mutta en usko, että muita minun lapseni jutut niin kauheasti kiinnostavat. Ja ihan vinkkinä, fb:ssä on se hieno juttu, että sinne voi tehdä vaikkapa listan sukulaisista, joista tietää, että he mielellään lapsipäivityksiä lukevat, ja julkaista vain niille sitten vaikka niitä muskarijuttuja päivästä toiseen!

Ja asian vierestä. Ärsyttää ja ihmetyttää myös ne, ketkä jatkuvasti julkaisevat fb:ssä kuvia ruoka-annoksistaan [/QUOTE]

Ymmärsit täysin, mitä tarkoitin. Kiitos siitä!