Kaipaisin kovasti vertaistukea.
Haluaisin jakaa tarinani. Synnytin sektiolla terveet poikalapset vuonna 2005 ja 2008. Raskaus aika sujui ongelmitta kummassakin.
2011 keväällä aloimme mieheni kanssa haaveille kolmannesta lapsesta, aavistamatta mitä olisi edessä. Raskauduin heti kesän 2011 alussa, veren vuoto alkoi rv 8 ja raskauden todettiin keskeytyneen. Tämäkin tuntui tietysti masentavalta mutta ajattelimme että yritämme uudelleen.
Nyt elettiin maaliskuuta 2012 ja huomasin olevani jälleen raskaana. Iloitsin raskaudesta varovaisen toiveikkaasti. Sitten oli niskapoimu ultran aika ja kaikki tuntui olevan kunnossa. Ultrasta kului muutama päivä ja puhelin soi. Olin jääneet "kiinni" yhdistelmä seulassa ja meille suositeltiin kromosomitutkimuksia. Minulla nimenomaan papp- alhainen, jonka takia seula hälytti. Iloksemme saimme kuitenkin tietää että kaikki oli kromosomien kohdalta oli kunnossa.
Sitten koitti neuvola ja viikkoja piti olla 17. Sydänääniä ei saatu kuulumaan. Hoitaja koitti moneen kertaan. Sain saman tien lähetteen keskussairaalaan. Siellä todellakin paljastui että pieni poika sikiömme oli menehtynyt rv15. Maailmamme musteni sillä hetkellä. Silloin 4 ja 6 vuotiaat poikamme kuitenkin pitivät arjessa kiinni.
Syyskuussa 2012 menimme keskussairaalaan kuulemaan patologin tuloksia. Mitään syytä ei löydetty. Lääkäri vakuutteli kaiken olevan vain huonoa tuuria.
Marraskuussa 2012 huomasin jälleen olevani raskaana. Ajattelin että nyt ei voi mikään enää mennä pieleen, vaikka olin kyllä peloissani. Tammikuussa 2013 koitti niskapoimu ultra ja kaikki tuntui olevan kunnossa. Seuraavassa neuvolassa rv 14 kaikki oli kunnossa sydänäänet kuuluivat hyvin. Veriseulan tuloksia sen sijaan ihmettelin kun papp-a oli jälleen aika matala. Minulla muut arvot olivat kuitenkin niin hyvät että seula ei hälyttänyt täpärästi. Mnulle oli sovittu rv 16 ylimääräinen ultra juuri viime kertaisen takia. Jännitin aika tavalla ultraa. Huomasin heti ultrauksen alettua lääkärin ilmeestä, että kaikki ei ole hyvin. Sikiön sydän ei lyönyt. Maailmani romahti siihen paikkaan. Sikiö oli menehtynyt rv 14 ilmeisesti aika pian neuvolan jälkeen. Sain lähetteen heti sairaalaan lääketieteelliseen tyhjennykseen., joka oli jälleen rankka kokemus. Toimenpiteestä on nyt muutama päivä ja suru on sanoin kuvaamatonta... Mielessä pyörii mitä seuraavaksi .... Oliko tämä nyt tässä , emmekä enää ikinä saa elävää lasta, uskallammeko enää yrittää, kysymyksiä paljon, vastauksia vähän.
Joka tapauksessa kaikki lähtee taas patologille ja 8 viikon päästä kuullaan tulokset.
Nyt muutenkin ruvetaan selvittämään tilannetta tarkemmin ja pääsemme jatkotutkimuksiin. Erityisesti lääkäriäkin mietitytti papp-a, joka on ollut joka kerta minulla matala. Se voi nimittäin kertoa että jotain pielessä. Onko kokemuksia tosta papp-a arvosta?
Johan tuli vuodatus .... Kaipasin kovasti vertaistukea!
Onneksia minulla on kuitenkin 2 ihanaa tervettä poikaa, jotka pitävät arjessa kiinni.
Haluaisin jakaa tarinani. Synnytin sektiolla terveet poikalapset vuonna 2005 ja 2008. Raskaus aika sujui ongelmitta kummassakin.
2011 keväällä aloimme mieheni kanssa haaveille kolmannesta lapsesta, aavistamatta mitä olisi edessä. Raskauduin heti kesän 2011 alussa, veren vuoto alkoi rv 8 ja raskauden todettiin keskeytyneen. Tämäkin tuntui tietysti masentavalta mutta ajattelimme että yritämme uudelleen.
Nyt elettiin maaliskuuta 2012 ja huomasin olevani jälleen raskaana. Iloitsin raskaudesta varovaisen toiveikkaasti. Sitten oli niskapoimu ultran aika ja kaikki tuntui olevan kunnossa. Ultrasta kului muutama päivä ja puhelin soi. Olin jääneet "kiinni" yhdistelmä seulassa ja meille suositeltiin kromosomitutkimuksia. Minulla nimenomaan papp- alhainen, jonka takia seula hälytti. Iloksemme saimme kuitenkin tietää että kaikki oli kromosomien kohdalta oli kunnossa.
Sitten koitti neuvola ja viikkoja piti olla 17. Sydänääniä ei saatu kuulumaan. Hoitaja koitti moneen kertaan. Sain saman tien lähetteen keskussairaalaan. Siellä todellakin paljastui että pieni poika sikiömme oli menehtynyt rv15. Maailmamme musteni sillä hetkellä. Silloin 4 ja 6 vuotiaat poikamme kuitenkin pitivät arjessa kiinni.
Syyskuussa 2012 menimme keskussairaalaan kuulemaan patologin tuloksia. Mitään syytä ei löydetty. Lääkäri vakuutteli kaiken olevan vain huonoa tuuria.
Marraskuussa 2012 huomasin jälleen olevani raskaana. Ajattelin että nyt ei voi mikään enää mennä pieleen, vaikka olin kyllä peloissani. Tammikuussa 2013 koitti niskapoimu ultra ja kaikki tuntui olevan kunnossa. Seuraavassa neuvolassa rv 14 kaikki oli kunnossa sydänäänet kuuluivat hyvin. Veriseulan tuloksia sen sijaan ihmettelin kun papp-a oli jälleen aika matala. Minulla muut arvot olivat kuitenkin niin hyvät että seula ei hälyttänyt täpärästi. Mnulle oli sovittu rv 16 ylimääräinen ultra juuri viime kertaisen takia. Jännitin aika tavalla ultraa. Huomasin heti ultrauksen alettua lääkärin ilmeestä, että kaikki ei ole hyvin. Sikiön sydän ei lyönyt. Maailmani romahti siihen paikkaan. Sikiö oli menehtynyt rv 14 ilmeisesti aika pian neuvolan jälkeen. Sain lähetteen heti sairaalaan lääketieteelliseen tyhjennykseen., joka oli jälleen rankka kokemus. Toimenpiteestä on nyt muutama päivä ja suru on sanoin kuvaamatonta... Mielessä pyörii mitä seuraavaksi .... Oliko tämä nyt tässä , emmekä enää ikinä saa elävää lasta, uskallammeko enää yrittää, kysymyksiä paljon, vastauksia vähän.
Joka tapauksessa kaikki lähtee taas patologille ja 8 viikon päästä kuullaan tulokset.
Nyt muutenkin ruvetaan selvittämään tilannetta tarkemmin ja pääsemme jatkotutkimuksiin. Erityisesti lääkäriäkin mietitytti papp-a, joka on ollut joka kerta minulla matala. Se voi nimittäin kertoa että jotain pielessä. Onko kokemuksia tosta papp-a arvosta?
Johan tuli vuodatus .... Kaipasin kovasti vertaistukea!
Onneksia minulla on kuitenkin 2 ihanaa tervettä poikaa, jotka pitävät arjessa kiinni.