Juu ne olivat meidän lapset

ois kiva kuulla minkä pituinen matka tässä oli kyseessä..

 

Vaikka muuten pyrin nykyään edes vähän kiinnittämään valintoihin huomiota myös ekologisesta näkökulmasta, en tule ikinä, koskaan luopumaan yksityisautoilusta.
Tämä ketju on yksi esimerkkisyy siihen.

 

Te taisitte sitten olla meidän kanssa samassa lentokoneessa viime kuussa!??!?
En käsitä, miten toiset vanhemmat antavat lastensa riehua niin, että se haittaa muita samassa tilassa olevia!!! Tuliko mieleen, että joku junassa saattoi olla tosi väsynyt tai sairas tai muuten vaan teidän riehuminen ei sopinut hänen päiväänsä?!?!? Voisitteko ensi kerralla huomioida myös kanssamatkustajia?!

 

Lisäänpä vielä, että joskus suorastaan veetuttaa, kun oma 3v lapsi on normaalisti ihan kiltisti junassa, askartelee, lukee, juttelee ja ihmettelee maisemia ym. aivan omasta tahdostaan, ja sitten tulee joku kauhukakara villitsemään siihen viereen. Ts. hyppii penkeillä, tunkee väkisin eväille osingolle, haluaa myös välttämättä kuunnella meidän satujen lukemista, juoksee käytävällä, huutaa.. Että koeta siinä sitten rauhoitella omaa muksua, kun tämän kauhukakaran vanhemmat ei korvaansa lotkauta.

 

sä kysyt miksi junassa pitää saada olla rauhassa,
jospa joku on joutunut syystä tai toisesta valvomaan ja haluaisi junamatkan huilata, niin teidän mukulat poukkii ja rällästää siellä ettei ketään saa omaa rauhaa jos vaikka sitä haluaisi

 

Vaikka muuten pyrin nykyään edes vähän kiinnittämään valintoihin huomiota myös ekologisesta näkökulmasta, en tule ikinä, koskaan luopumaan yksityisautoilusta.
Tämä ketju on yksi esimerkkisyy siihen.

näinpä

 

Voi apua... Ilmeisesti meidänkin kannattaa miettiä ennen kuin uskaltaudumme suomessa junaan astumaan.

Myönnän rajallisuuteni vanhempana ja sen etten koskaan, missään olosuhteissa kykenisi lapsistani vannomaan että he istuvat koko junamatkan paikallaan ilman että kertaakaan korottavat ääntään niin että se kuuluu muiden matkustajien korviin.

Kautta linjan olen tähän mennessä tykännyt että meidän junamatkat ovat menneet hyvin. Kyllä kahta eritysilasta, varsinkin tuota autistista on saanut viihdyttää välillä tosissaankin eikä kutittelu-kikatusleikitkään ole vierasta. Puolityhjässä junavaunussa lapsi on myös saanut hetken jaloitella ja jopa mennä istumaan tyhjälle paikalle. Lapsia on nukutettu sylissä lauleskellen, välillä kirjoja lukien jne. Toki aikuinen pyrkii näissä pitämään äänentason mahdollisimman matalana. Välillä pidetty paussia käymällä ravintolavaunussa. Mutta siis vaikkei lapset ole olleet hiljaa ja paikallaan koko matkaa, olen ollut tyytyväinen heidän käytökseensä (mitä olen yleensä kun huomaan heidän käyttäytyvän jossain asiallisemmin kuin vastaavan ikäiset terveet lapset) ja siihen laulelu-leikittelemiseen mitä ollaan itse pidetty. Toki sen voisi jättää välistä jolloin tytön kohdalla herkästi saattaisi tulla se huutokohtaus mikä ei niin helpolla ohi sitten menekään. Uskon kuitenkin valtaosan kanssamatkustajista mielummin kuuntelevan noita leikitys ja kikatusääniä.

Mutta juu, onneksi meillä on käynyt tuuri kanssamatkustajien suhteen.


muoks. ja siis ehdottomia käyttäytymisssääntöjä meillä on se että kehenkään ihmiseen tai hänen tavaroihinsa ei saa koskea, eikä tietenkään pommpia kengät jaloissa penkeillä tai muuten sotkea paikkoja. Tämän pystyn kyllä takaamaan mutten täydellistä hiljaisuutta koskaan.

 

Voi helvetti mikä mustavalkoinen sanojen vääntelijä olet. Voin just kuvitella miten haluat elämässäsi väkisin ymmärtää kaiken ihan väärin että voit nillittää.

 

No kyllä musta käytöstapoihin JUNASSA kuuluu istua ihan turvallisuussyistäkin suunnilleen siinä paikallaan peppu penkissä. Jutella tietty voi, mut ei nyt kuitenkaan kirkua ja mekastaa siihen tyyliin, että siltä ei saa rauhaa kukaan muu vaunussa istuva.

Ei se oo mitään paskanvaikeena olemista, että huomioi muutkin.

Mihin junassa tarvii rauhaa?

Niin eli huomioi muut niin että jutteleen niille ja koittaa nauraa niiden kanssa. Eikä koita leikkiä ettei ketään olisi olemassakaan siellä junassa

opiskelijat ja työssäkäyvät voi kulkea junassa usein ja toivoa rauhaa esim. nukkumiseen tai opiskeluun tai työskentelyyn.

 

Voi apua... Ilmeisesti meidänkin kannattaa miettiä ennen kuin uskaltaudumme suomessa junaan astumaan.

Myönnän rajallisuuteni vanhempana ja sen etten koskaan, missään olosuhteissa kykenisi lapsistani vannomaan että he istuvat koko junamatkan paikallaan ilman että kertaakaan korottavat ääntään niin että se kuuluu muiden matkustajien korviin.

Kautta linjan olen tähän mennessä tykännyt että meidän junamatkat ovat menneet hyvin. Kyllä kahta eritysilasta, varsinkin tuota autistista on saanut viihdyttää välillä tosissaankin eikä kutittelu-kikatusleikitkään ole vierasta. Puolityhjässä junavaunussa lapsi on myös saanut hetken jaloitella ja jopa mennä istumaan tyhjälle paikalle. Lapsia on nukutettu sylissä lauleskellen, välillä kirjoja lukien jne. Toki aikuinen pyrkii näissä pitämään äänentason mahdollisimman matalana. Välillä pidetty paussia käymällä ravintolavaunussa. Mutta siis vaikkei lapset ole olleet hiljaa ja paikallaan koko matkaa, olen ollut tyytyväinen heidän käytökseensä (mitä olen yleensä kun huomaan heidän käyttäytyvän jossain asiallisemmin kuin vastaavan ikäiset terveet lapset) ja siihen laulelu-leikittelemiseen mitä ollaan itse pidetty. Toki sen voisi jättää välistä jolloin tytön kohdalla herkästi saattaisi tulla se huutokohtaus mikä ei niin helpolla ohi sitten menekään. Uskon kuitenkin valtaosan kanssamatkustajista mielummin kuuntelevan noita leikitys ja kikatusääniä.

Mutta juu, onneksi meillä on käynyt tuuri kanssamatkustajien suhteen.


muoks. ja siis ehdottomia käyttäytymisssääntöjä meillä on se että kehenkään ihmiseen tai hänen tavaroihinsa ei saa koskea, eikä tietenkään pommpia kengät jaloissa penkeillä tai muuten sotkea paikkoja. Tämän pystyn kyllä takaamaan mutten täydellistä hiljaisuutta koskaan.

Tää kuullostaa täysin normaalilta junamatkalta kaukojunassa.

Ap puhu paikallisjunasta, jolloin itse oletan ettei matka kestä tuntitolkulla?
Paikallisjunassa lienee enemmän sellaista väkeä, jotka syystä tai toisesta on mieluusti omissa oloissaan ja rauhassa.

Kaukojunissa matkaaminen on asia erikseen.

 

Voi apua... Ilmeisesti meidänkin kannattaa miettiä ennen kuin uskaltaudumme suomessa junaan astumaan.

Myönnän rajallisuuteni vanhempana ja sen etten koskaan, missään olosuhteissa kykenisi lapsistani vannomaan että he istuvat koko junamatkan paikallaan ilman että kertaakaan korottavat ääntään niin että se kuuluu muiden matkustajien korviin.

Kautta linjan olen tähän mennessä tykännyt että meidän junamatkat ovat menneet hyvin. Kyllä kahta eritysilasta, varsinkin tuota autistista on saanut viihdyttää välillä tosissaankin eikä kutittelu-kikatusleikitkään ole vierasta. Puolityhjässä junavaunussa lapsi on myös saanut hetken jaloitella ja jopa mennä istumaan tyhjälle paikalle. Lapsia on nukutettu sylissä lauleskellen, välillä kirjoja lukien jne. Toki aikuinen pyrkii näissä pitämään äänentason mahdollisimman matalana. Välillä pidetty paussia käymällä ravintolavaunussa. Mutta siis vaikkei lapset ole olleet hiljaa ja paikallaan koko matkaa, olen ollut tyytyväinen heidän käytökseensä (mitä olen yleensä kun huomaan heidän käyttäytyvän jossain asiallisemmin kuin vastaavan ikäiset terveet lapset) ja siihen laulelu-leikittelemiseen mitä ollaan itse pidetty. Toki sen voisi jättää välistä jolloin tytön kohdalla herkästi saattaisi tulla se huutokohtaus mikä ei niin helpolla ohi sitten menekään. Uskon kuitenkin valtaosan kanssamatkustajista mielummin kuuntelevan noita leikitys ja kikatusääniä.

Mutta juu, onneksi meillä on käynyt tuuri kanssamatkustajien suhteen.


muoks. ja siis ehdottomia käyttäytymisssääntöjä meillä on se että kehenkään ihmiseen tai hänen tavaroihinsa ei saa koskea, eikä tietenkään pommpia kengät jaloissa penkeillä tai muuten sotkea paikkoja. Tämän pystyn kyllä takaamaan mutten täydellistä hiljaisuutta koskaan.

Tää kuullostaa täysin normaalilta junamatkalta kaukojunassa.

Ap puhu paikallisjunasta, jolloin itse oletan ettei matka kestä tuntitolkulla?
Paikallisjunassa lienee enemmän sellaista väkeä, jotka syystä tai toisesta on mieluusti omissa oloissaan ja rauhassa.

Kaukojunissa matkaaminen on asia erikseen.

No, jos paikallisjuna vastaa vaikka meidän tunnelbanaa tai bussia niin en ikävä kyllä pysty niissäkään takaamaan että lapsi on hiljaa koko matkaa. Ja jos huomaa että väsymys painaa ja kiukkukohtaus on lähellä niin kyllä sielläkin leikittämällä ja laulamalla koitan viimeiseen asti selvitä tilanteesta "vähemmin äänin". Tietty jaloittelemaan tai ravintolavaunuun ei noissa ole pääsyä, mutta sen minkä siinä istuessani voin lasta leikityttää kyllä teen. Uskon että sielläkin lapsen kikatus on kivempaa kuultavaa kuin suora huuto. =)

 

Minä olen 70-luvun lapsi ja vapaan kasvatuksen tulos, mutta tunteista ei puhuttu lapsuudessa ja kaikenlainen numeron tekeminen itsestä on mielestäni erittäin noloa. Siis kuululu olla niin, että sulautuu joukkoon eikä tahallisesti tee itsestään, lapsestaan tai koirastaan huomion keskipistettä tai anna tämän olla keskipisteenä koko ajan. Eli jos lapsi on iloisella tuulella, sanotaan kerran että oletpa iloinen, ja sitten ollaan itse hiljaa ja hyssytellään lapsiakin, jos on paljon muita, ja varsinkin jos he pyytävät rauhaa.

Musta ois aika törkeetä mesota tahallisesti vielä yllyttäen lapsia kiljumaan kutitelleen heitä (kuten miehesi) jos joku olisi varta vasten pyytänyt hiljentämään volyymejä.

 

Voi apua... Ilmeisesti meidänkin kannattaa miettiä ennen kuin uskaltaudumme suomessa junaan astumaan.

Myönnän rajallisuuteni vanhempana ja sen etten koskaan, missään olosuhteissa kykenisi lapsistani vannomaan että he istuvat koko junamatkan paikallaan ilman että kertaakaan korottavat ääntään niin että se kuuluu muiden matkustajien korviin.

Kautta linjan olen tähän mennessä tykännyt että meidän junamatkat ovat menneet hyvin. Kyllä kahta eritysilasta, varsinkin tuota autistista on saanut viihdyttää välillä tosissaankin eikä kutittelu-kikatusleikitkään ole vierasta. Puolityhjässä junavaunussa lapsi on myös saanut hetken jaloitella ja jopa mennä istumaan tyhjälle paikalle. Lapsia on nukutettu sylissä lauleskellen, välillä kirjoja lukien jne. Toki aikuinen pyrkii näissä pitämään äänentason mahdollisimman matalana. Välillä pidetty paussia käymällä ravintolavaunussa. Mutta siis vaikkei lapset ole olleet hiljaa ja paikallaan koko matkaa, olen ollut tyytyväinen heidän käytökseensä (mitä olen yleensä kun huomaan heidän käyttäytyvän jossain asiallisemmin kuin vastaavan ikäiset terveet lapset) ja siihen laulelu-leikittelemiseen mitä ollaan itse pidetty. Toki sen voisi jättää välistä jolloin tytön kohdalla herkästi saattaisi tulla se huutokohtaus mikä ei niin helpolla ohi sitten menekään. Uskon kuitenkin valtaosan kanssamatkustajista mielummin kuuntelevan noita leikitys ja kikatusääniä.

Mutta juu, onneksi meillä on käynyt tuuri kanssamatkustajien suhteen.


muoks. ja siis ehdottomia käyttäytymisssääntöjä meillä on se että kehenkään ihmiseen tai hänen tavaroihinsa ei saa koskea, eikä tietenkään pommpia kengät jaloissa penkeillä tai muuten sotkea paikkoja. Tämän pystyn kyllä takaamaan mutten täydellistä hiljaisuutta koskaan.

En mä ainakaan vaadi tai odota täydellistä hiljaisuutta julkisessa kulkuneuvossa.

Täällä oli joku aika sitten ketju, jossa joku oli vetänyt porot nokkaan kun joku keskusteli junassa suurinpiirtein muuten kuin kuiskaamalla, ja kehtasi vielä pelata läppärillä niin, että äänet oli päällä.
Mitä sitten? Kun kapuaa junaan (tai muuhun julkiseen kulkuneuvoon), ottaa ns. tietoisen riskin.

Mutta kyllä mua rehellisesti sanoen ihan pikkasen ottaa ohimoon sellainen, että annetaan lasten riekkua, kiekua ja hillua ilman, että edes yritetään puuttua, saati että oikein yllytetään mökäämään ja mesoamaan vaunun täydeltä.

Tosin tästäpä syystä kuulun siihen porukkaan, joka sitten pakkautuu siihen omaan autoon kun on tarve päästä liikkeelle.

 

Olisitko ap nauttinut samalla tavalla jos jonkun toisen lapset olisivat tulleet sulle kirkumaan ja hypelleen sun nenän alla vanhempiensa yllyttämänäa kun itse olisit vaikka menossa töihin junalla tai väsyneenä kotiäitinä olisit menossa yksin viettämään hiljaista hotelliyötä?

vai onko vaan sun lapsilla oikeus tehdä mitä huvittaa milloin huvittaa? ootteko te jotenkin parempia? saako sun kanssa samssa bussissa huuttaa käynnykkään ja tehdä itsestään huomion keskipisteen mölöttämällä vaikka seksijuttujaan kännykkään tai saako toisten lapset kirkua sun nenän alla kirjastossa (tääkin on yleistä, ennen oli sääntö ettäkirjastossa ei saanut hiiskahtaakaaan)?

 

Tämän pystyn kyllä takaamaan mutten täydellistä hiljaisuutta koskaan.

En mä ainakaan vaadi tai odota täydellistä hiljaisuutta julkisessa kulkuneuvossa.

Eikä varmaan kukaan, tuon oli pakko vaan vähän muutella keskustelua.

 

jos itse on hiljaa ja juttelee lapsilleen vaan rauhallisesti niin lapsetkin ovat hiljaa. nää itsestään numeron tekevät on aina sellaisten perheiden lapsia, joiden vanhemmat mölöttävät lapsilleen kovaäänisesti koko ajan. yrittäen hakea huomiota hinnalla millä hyvänsä.

 

Uskallan väittää ettei missään kulttuurissa moinen käytös ole hyväksyttävää Julkisissa kulkuneuvoissa saa jutella ja nauraa sopivan äänenkäytön rajoissa ja tämä koskee myös lapsia, mutta istuimilla pomppiminen ja yletön räkätys ei ole mitään muuta kuin huonoa käytöstä.

 

Voi apua... Ilmeisesti meidänkin kannattaa miettiä ennen kuin uskaltaudumme suomessa junaan astumaan.

Myönnän rajallisuuteni vanhempana ja sen etten koskaan, missään olosuhteissa kykenisi lapsistani vannomaan että he istuvat koko junamatkan paikallaan ilman että kertaakaan korottavat ääntään niin että se kuuluu muiden matkustajien korviin.

Kautta linjan olen tähän mennessä tykännyt että meidän junamatkat ovat menneet hyvin. Kyllä kahta eritysilasta, varsinkin tuota autistista on saanut viihdyttää välillä tosissaankin eikä kutittelu-kikatusleikitkään ole vierasta. Puolityhjässä junavaunussa lapsi on myös saanut hetken jaloitella ja jopa mennä istumaan tyhjälle paikalle. Lapsia on nukutettu sylissä lauleskellen, välillä kirjoja lukien jne. Toki aikuinen pyrkii näissä pitämään äänentason mahdollisimman matalana. Välillä pidetty paussia käymällä ravintolavaunussa. Mutta siis vaikkei lapset ole olleet hiljaa ja paikallaan koko matkaa, olen ollut tyytyväinen heidän käytökseensä (mitä olen yleensä kun huomaan heidän käyttäytyvän jossain asiallisemmin kuin vastaavan ikäiset terveet lapset) ja siihen laulelu-leikittelemiseen mitä ollaan itse pidetty. Toki sen voisi jättää välistä jolloin tytön kohdalla herkästi saattaisi tulla se huutokohtaus mikä ei niin helpolla ohi sitten menekään. Uskon kuitenkin valtaosan kanssamatkustajista mielummin kuuntelevan noita leikitys ja kikatusääniä.

Mutta juu, onneksi meillä on käynyt tuuri kanssamatkustajien suhteen.


muoks. ja siis ehdottomia käyttäytymisssääntöjä meillä on se että kehenkään ihmiseen tai hänen tavaroihinsa ei saa koskea, eikä tietenkään pommpia kengät jaloissa penkeillä tai muuten sotkea paikkoja. Tämän pystyn kyllä takaamaan mutten täydellistä hiljaisuutta koskaan.

En mä ainakaan vaadi tai odota täydellistä hiljaisuutta julkisessa kulkuneuvossa.

Täällä oli joku aika sitten ketju, jossa joku oli vetänyt porot nokkaan kun joku keskusteli junassa suurinpiirtein muuten kuin kuiskaamalla, ja kehtasi vielä pelata läppärillä niin, että äänet oli päällä.
Mitä sitten? Kun kapuaa junaan (tai muuhun julkiseen kulkuneuvoon), ottaa ns. tietoisen riskin.

Mutta kyllä mua rehellisesti sanoen ihan pikkasen ottaa ohimoon sellainen, että annetaan lasten riekkua, kiekua ja hillua ilman, että edes yritetään puuttua, saati että oikein yllytetään mökäämään ja mesoamaan vaunun täydeltä.

Tosin tästäpä syystä kuulun siihen porukkaan, joka sitten pakkautuu siihen omaan autoon kun on tarve päästä liikkeelle.

Hmmm... Meillä ei ole muistaakseni kyllä koskaan yritetty yllyttää lapsia riehumaan, kiljumaan tai muuten juoksentelemaan ympäri junavaunua. Päinvastoin noiden leikitysten, lauleluiden, lukemisten ym tarkoituksena on juuri rauhoittaa lasta paikalleen, pitää poissa kiukuttelut yms mitkä ovat varsin ikävää kuultavaa kanssamatkustajille.

Toki reissuille pyritään lähtemään mahdollisimman levänneinä, sopivasti syöneinä ja sopivan "rauhallisen" leluvaraston kanssa. Mutta aina se ei vaan mene niin että lapsi jaksaisi hiljaa paikallaan istua sitä koko matkaa.

 

eli tää on sitä et sama muista kunhan itellä on mahdollisimman helppoa ^^ jotain rajaa sentään.kukaan tuskin mahdottomia pyytää

 

Tämän pystyn kyllä takaamaan mutten täydellistä hiljaisuutta koskaan.

En mä ainakaan vaadi tai odota täydellistä hiljaisuutta julkisessa kulkuneuvossa.

Eikä varmaan kukaan, tuon oli pakko vaan vähän muutella keskustelua.

Eli tuo kuvaamani käytös junassa on ihan ok?

 

Ai teidän käytös? On, varmasti myös melkein kaikista jotka on tässä ketjussa moittineet MEKASTAMISTA ja RIEHUMISTA. Tuntuu vain että ymmärsit tahallasi väärin.

 

Ai teidän käytös? On, varmasti myös melkein kaikista jotka on tässä ketjussa moittineet MEKASTAMISTA ja RIEHUMISTA. Tuntuu vain että ymmärsit tahallasi väärin.

Ok. Ymmärsin sitten väärin nuo kikatus-kutitusleikit. Sori.

 

me käytetään junaa tku-jkl väliin, yleensä perhehytissä jonne harvoin tulee muita matkustajia kun ei ruuhka-aikaan mennä =) tai sitten leikkivaunussa.
me pyritään valitsemaan juna sen perusteella että onko siellä leikkivaunu jos matka on pitkä, vaikka se tarkoittaisi pidempää reissua.. en vaadi pieniltä lapsilta monen tunnin paikallaan istumista rauhallisesti, koska ei ole mikään pakko asiaa järjestää niin.

 

Tämän pystyn kyllä takaamaan mutten täydellistä hiljaisuutta koskaan.

En mä ainakaan vaadi tai odota täydellistä hiljaisuutta julkisessa kulkuneuvossa.

Eikä varmaan kukaan, tuon oli pakko vaan vähän muutella keskustelua.

Eli tuo kuvaamani käytös junassa on ihan ok?

Mä ainakin uskoisin osaavani jopa erottaa toisistaan rauhoittelumielessä lauleskelun, leikittämisen, lukemisen ja kutittelun, ja yllyttämis-, ja villitsemistarkoituksessa kutituskohtauksen järjestämisen.

Eikä mua tosiaan edes häiritse kovaääninenkään keskustelu, normaali nauraminen tms.
Edes, vaikka yrittäisin lukea tai torkahtaa.

Se sen sijaan häiritsee, jos tullaan kurkkimaan lehden tai kirjan yli, huudetaan kitarisat levänään ihan huutamisen ilosta, potkitaan selkänojaa, juostaan tai pompitaan vieressä tai edessä niin, että koko penkkirivi tutajaa.

Ja tällaisessakin tapauksessa ehkä kaikkein eniten häiritsee juuri se ja vasta sitten, jos vanhempi ei välitä sen vertaa, että edes yrittäisi hillitä menoa. Saati sitten jos oikein olan takaa yllyttää hillumaan.

 

Ai teidän käytös? On, varmasti myös melkein kaikista jotka on tässä ketjussa moittineet MEKASTAMISTA ja RIEHUMISTA. Tuntuu vain että ymmärsit tahallasi väärin.

Ok. Ymmärsin sitten väärin nuo kikatus-kutitusleikit. Sori.

Niitäkin voi tehdä aika monenlaisella volyymilla. Samoin kuin laulella lapselle. Jos oma lapsi alkaa kirkua kutitettaessa hillittömästi riemusta niin että koko vaunu kuulee, niin itse ehkä keksisin mielummin jonkun muun tavan viettää aikaa, toi tuskin on kenestäkään paljoa vähempää ärsyttävää kuin kiukkukirkuminen...jotkut sit kihertelee ja hymyilee vähän vaan hiljakseen, mitä tuskin kukaan edes kuulee junan muilta ääniltä, joten se ei varmaan ketään häiritsekään.

Toisekseen täällä taitaa olla melkeenpä kaikissa pitkänmatkanjunissa mahdollisuus joko mennä leikkipaikkaan, jolloin niiden lasten ei tarvitse istua paikallaan, tai sitten varata jonkinlainen pienempi hytti, jossa ei ole niin kauhean montaa muuta ihmistä häiriintymässä. Siellä voi sit olla vapaammin.

Jos lapset ei jaksa yhtään istua ja tahtovat välttämättä kälättää kauhean kovaäänisesti, niin tietysti aina on mahdollisuus mennä vähäksi aikaa asemien välillä (kun siellä ei ole ulospääsyä odottavia ihmisiä) kattelemaan maisemia siihen vaunun eteiseen...