Jutustelua äitini kanssa päivähoidosta, tulinpahan provosoiduksi !

["murmur"]

Tilitän tänne niin en enää yli parikymppisenä sorru hänelle avautumaan. Kotikatua katsottiin kun tulin piipahtamaan äitini luona. Siinä alettiin juttelemaan päivähoitojuttuja, joita näkyi sarjassa pyörivän.

Äitini "tiesi" vanhempien ammattien vaikuttavan hoitajan asenteeseen lasta kohtaan. Tuumasin, että onneksi meillä ei ole tullut sellaista vastaan. Jatkoin kehumalla lapsen pph-ta ja sitä miten tyytyväisiä olemme olleet.

Veljeni 4-vee lapsi on päiväkodissa. Äitini tuumasi sen olleen eduksi. Kohta hän tokaisee kysymyksen siitä miksi me laitoimme 1-vuotiaamme perhepäivähoitoon. Hän ei ainakaan laittaisi, vaan valitsisi päiväkodin. Saisi ryhmää ja oppisi sitä ja tätä. Minä (tietenkin) loukkaannuin ja aloin selittämään uudelleen sitä, miten ollaan tyytyväisiä. Jatkoin siitä, miten toivoimmekin pph-ta kun haimme päivähoitopaikkaa. Esitin vielä vastakysymyksenä sen miksi ei. Vastausta ei tullut. Mainittakoon, että aikanaan minä ja kolme sisarustani olemme olleet äidin kanssa kotona eskari-ikään asti...

Tässä kohtaa äitini huokaa, että pitääkö tämä ohjelma nyt tallentaa kun ei saa rauhassa katsoa. Totesin että ehkä ei olisi kannattanut ottaa riskiä siitä, että juttelee kanssani, saatan vastata. Nyt tympäsee ja tulin tähän koneelle sauhuamaan! Tämän takia en käy äitini luona yhtä usein kuin veljeni perheineen.

Näistä saisi kirjan. Minä aikuinen provosoidun äitini seurassa! Säälittävää... argh ja mur.

 

["aapee"]

Kommenteista en pahastuisi...

 

[fff]

No mitä tähän pitäisi sanoa, molemmat oikeassa, tää nyt onkin mielipidekysymys. Ihme vaan miksi sun äitisi pitää alkaa puuttumaan juuri TEIDÄN valintoihin...

 

["vieras"]

Noo, itse en laittaisi 1v hoitoon yhtään mihinkään. Siksipä pph:na toiminkin.

Omasta puolestani voin kertoa, ettei todellakaan vanhempien ammatti vaikuta lapsen kohteluun yhtään mitenkään
Ja mieluummin laittaisin sen 1v pph:lle kuin isoon pk ryhmään.

 

[heih]

Vähän outoa, että äiti joka on varmaankin keski-ikäinen, on sitä mieltä että yksivuotiaan pitäisi olla ryhmässä sosiaalistumassa. Kukahan tai mikä tuollaisia kummallisia ajatuksia on hänen päähänsä saanut???

 

[vaste]

Varmaan olis kummankin hyvä vilkaista peiliin, jos alkaa sappi kiehua noin pienestä asiasta puolin ja toisin ja sitten ei olla edes valmiita keskustelemaan asiasta. Tämän sanon todellakin ihan hyvällä. Mutta tiedän mille tuntuu kun oma äiti ottaa pattiin mutta aika raskasta jos joka asiasta pitää ottaa itteensä. Ja pitää olla rohkeutta tehdä omat valinnat ja kanssa seisoa niiden takana niin ei tarvi koko ajan olla puolustuskannalla.

 

["jep"]

äh miten turha juttu. Vaivauduinkin avaamaan. höh

 

["aapee"]

Ehkä kaipasin myötätuntoa. Kirjotin tämän ajatusten virtana. Samalla vältin sen, että tuo typerä keskustelu olisi jatkunut. Totta sekin, että turha juttu tämä on, kuten "jep" tuumaa.

Oon aika herkästi provosoituva äitini juttuihin ja tossa mainitsinkin että saisin näistä kirjan. Koen äitini kritisoivan minua jatkuvasti ja suuttuvan tai marttyrisoituvan jos puolustaudun. Surullista, että välimme ovat menneet näin. Lapseni näkee vähemmän mummoaan. Hän on loukannut minua vähättelemällä surujani ja arvostelemalla kasvatustani. On varmasti kakaramaista multa ja ikävää on huomata samoja piirteitä itessäni joita näen äidissäni. Tuskin kuitenkaan olen ainoa, jolla on aikuisenakin hankanla suhde äitiinsä?

 

[Lentokala]

[QUOTE="aapee";23534229]
Oon aika herkästi provosoituva äitini juttuihin ja tossa mainitsinkin että saisin näistä kirjan. Koen äitini kritisoivan minua jatkuvasti ja suuttuvan tai marttyrisoituvan jos puolustaudun. Surullista, että välimme ovat menneet näin. Lapseni näkee vähemmän mummoaan. Hän on loukannut minua vähättelemällä surujani ja arvostelemalla kasvatustani. On varmasti kakaramaista multa ja ikävää on huomata samoja piirteitä itessäni joita näen äidissäni. Tuskin kuitenkaan olen ainoa, jolla on aikuisenakin hankanla suhde äitiinsä?[/QUOTE]

Et todellakaan ole ainoa! Mulla on juuri tälläinen suhde äitiini ja mä olen jo 40v
Ei kaikki ole parhaita ystviä äitinsä kanssa eikä tarvi ollakaan.
Mulla on ystävät sitä varten.
Mulla ja äidillä ei oo mitenkään läheiset välit, mutta ei se mua haittaa.

Erona on se, että mun vanhemmat, äitikin siis, hoitaa paljon meidän lapsia ja on hoitanut tosi hyvin ihan vauvasta saakka.
Suhde lapsiin on loistava, toisin kun meillä.
Tykkään että lapsilla ja isovanhemmilla on lämpimät välit. Niitä en halua ryssiä missään nimessä.
Joten itse olen mahd. vähän äidin kanssa, mutta lapset paljon. Tämäkin sopii hyvin meille

 

[tuttua]

Kaveriltani myös udeltiin usein mikä ammatti, kysyttiin suoraan mikä on äidin ammati, äiti vastasi kierrellen kaarrellen ja aina mitä sattui kerran jopa kehui kuinka oli mopannut rappukäytävän että anteeksi kun oli niin suttainen kun tuli hakemaan lastaan
Tästä päätellen äiti siis siivooja ja hän sai kuulla vaatetuksesta ja milloin mistäkin kun ei värit aina mtsanneet kohdilleen vaatteissa, kunnes eräänä päivänä tälle yhdelle hoitajaparalle tulikin avioero miehestään ja hän haki lakimiestä sepä sattuikin olemaan kaverini
Jo muuttui asenne päiväkodin tädeillä,oli niin nättiä vaatetta kuulemma lapsella ja ei aina tarvitse värien matsata yhteen ja ei haittaa vaikka on vähän huonompaa päällä ei tänne kannata laittaa hyviä jos vaikka saksitaan tai sormiväreillään lässyn lässyn.
Oli nuo raukat hoitotädit kuvitelleet että kaverini on siivooja joten hänen lastaan saa kritisoida haukkua vaatteista ym. että valitettavasti niin totta tuo ammatti juttu on

 

["aapee"]

Kiitos lentokala! Nyt suututtaa ja harmittaa vähemmän!
Mulla on vaan "valitettavan" vaikea pitää lapsen ja mummonsa suhdetta yllä, kun asutaan matkan päässä. On siis ite oltava mukana. Ei tämänkään vuoksi ole hoitanut lasta.
Äitini ei meillä juuri käy. Hän ei viihdy. On eri tyyli nukkuma-ajoissa, telkkarin katsomisessa jne. Tokaisipa tuossa,jossain välissä, että tunnelma on meillä huono. Olikin varmasti silloin kun meillä meni miehen kanssa huonosti.
Mielestäni vanhempien kasvatus tai elämäntyyli ei ole asia josta voi noin suoraan arvostella. Ainakaan silloin kun ongelmia tai huolta ei ilmene. Mulla on ihana pieni lapsi joka valaisee mun päiviä. Yritän parhaani, että tukisin häntä elämän varrella valinnoissaan enkä pistäisi nenääni paikkoihin johon sitä ei toivota.

Ja varmaan päiväkodissa kuten missä vaan on työntekijää joka lähtöön. Jollakin vaikuttaa asiakkaan ammatti. Onneksi ei meillä. Mut tosiaan minua ei ole pidetty hoidossa kummassakaan, ei päiväkodissa tai pph-ssa. Ehkä siksi olenkin näin herkkä arvostelulle!

 

[Lentokala]

Aapee! Kun lapsesi kasvaa, lapsen ja äitisi suhde varmasti lähentyy ( jos niin haluat ) kun sun ei tarvi olla enää mukana ja lapsi voi kyläillä itsekseen mummolassa pidempiäkin aikoja.

Me asutaan lähekkäin ja lapset on jo 8v ja 5v, joten mua ei enää tarvita isovanhempien ja lasten keskinäisiin hommiin mukaan =)

 

["shihtzu"]

Mun äitini ja osa sukulaisistakin kyselevät vähän väliä, milloin laitan lapset hoitoon, kun tuon 2,5-vuotiaan pitäisi kuulemma oppia olemaan ikäistensä seurassa. Me käydään kerran viikossa temppukerhossa ja tavataan ajoittain kavereiden samanikäisiä lapsia, että niitä kyllä näkee.
Kun sanoin tädilleni, että en minä aio ainakaan tänä vuonna vielä töihin kokoaikaisesti mennä, kun nuorempi täyttää vasta vuoden loppuvuodesta, niin tätini siihen, että hänenkin pojantytär meni alle vuoden ikäisenä hoitoon ja ei ole mitään ongelmia ollut.

Aina välillä tuntuu siltä, että minua pidetään omituisena, kun mun lapset eivät ole vielä hoidossa päiväkodissa tai pph:lla.

 

["vieras"]

Olen käynyt samantyylisiä keskusteluja kaverini kanssa. Hänen lapsensa oli ensin perhepäivähoidossa ja arvosteli meitä kun olimme laittaneet 1- vuotiaan päiväkotiin, pph kun olisi ollut paljon parempi paikka. Koitin sanoa, että eipä paljon ollut valinnan varaa kun ei lähialueilla ole perhepäivähoitajia ja sanoin, että olemme kyllä ihan tyytyväisiä lapsen pieneen päiväkotiin ja pieneen ryhmään. Vuotta myöhemmin vaihtoi oman lapsensa samaan päiväkotiin kuin meidän lapsi. Siirtäessä haukkui perhepäivähoitajan, kun asui kaukana ja oli hankala ja kaikkea. Ensimmäisenä päivänä päiväkodissa valitti että kamala päiväkoti, kun ei ole edes kiipeilytelinettä. Lapsemme ovat samanikäiset, omani kaksi viikkoa vanhempi. Kaveri oli vaatimalla vaatinut että hänen lapsensa saa siirtyä isompien ryhmään joka sijaitsee naapuri pihassa, heti kun vain paikka vapautuu, siis meidän ohi. Saivat paikan ja taas aloitti minulle valituksen, kuinka kamala se teidän päiväkoti on, hoitajat ei hymyile, piha on ankea ja lapselle ei ole riittävästi toimintaa ja virikkeitä. Päätin pitää ieman etäsyyttä kaveriin ja antaa hänen pitää mielipiteensä. Päiväkoti on oikeasti todella ihana, emme ole kaivanneet juuri 3 vuotta täyttäneelle viikottaisia jumppia, kiipeilytelineitä, retkiä tai muutakaan ja meille hoitajat ovat aina olleet todella ystävällisiä ja hymyileviä. Lapsi saa hellää hoitoa ja olemme enemmän kuin tyytyväisiä. Oma lapsenikin on selvästi rauhoittunut, kun kaverin lapsi vaihtoi toiseen ryhmään. Eiköhän kaverilla ole kohta taas valitettavaa uudestakin hoitopaikasta.

Tunnen siis tuskasi!