Meillä on jotenkin juuri nyt vähän huono happi täällä kotona, siis miehellä ja mulla yhdessä. Kyllä mä tiedän mistä se johtuukin: remontti, lapset, työt, koulu... Eli monta juttua, mistä yhtäaikaa selvitään ja mitä hoidetaan. Lähinnä parisuhteen kannalta rajoittavin tekijä on tällä hetkellä lapset, ja siihen seikkaan mä haenkin nyt vertaistukea. Miten teillä muilla on mennyt, kun lapset on olleet pieniä? Miten ootte hakeneet omaa aikaa tai paranteneet ilmapiiriä, jos on välillä kiristänyt? Kokemuksia haluan kuulla, etenkin niiltä joilla pari lasta on pienillä ikäeroilla (alle 2v).
Juttua parisuhteesta.
- Viestiketjun aloittaja NeitiNasu
- Ensimmäinen viesti
T
tavallinen äiti
Vieras
Meillä kolme lasta, pienin ikäero alle tuon 2v.
Ainoastaan silloin, kun esikoinen oli vauva, meillä pinna kiristyi miehen kanssa puolin ja toisin. Riideltiin, olihan tilanne uusi meille molemmille jne.
Sen jälkeen ei olekaan ollut mitään ongelmia, olen itse ollut kotiäitinä ja mies käy töissä.
Kotityöt hoidetaan yhdessä periaatteella se tekee joka ensimmäisenä ehtii. Paitsi pyykinpesu on sellainen mihin mies ei puutu ollenkaan. =)
Yhteistä aikaa on ollut juuri sen verran, kun lapset olleet nukkumassa. Ja hyvin on ehditty parisuhdetta hoitaa. Omasta halustahan se vain on kiinni.
Ainoastaan silloin, kun esikoinen oli vauva, meillä pinna kiristyi miehen kanssa puolin ja toisin. Riideltiin, olihan tilanne uusi meille molemmille jne.
Sen jälkeen ei olekaan ollut mitään ongelmia, olen itse ollut kotiäitinä ja mies käy töissä.
Kotityöt hoidetaan yhdessä periaatteella se tekee joka ensimmäisenä ehtii. Paitsi pyykinpesu on sellainen mihin mies ei puutu ollenkaan. =)
Yhteistä aikaa on ollut juuri sen verran, kun lapset olleet nukkumassa. Ja hyvin on ehditty parisuhdetta hoitaa. Omasta halustahan se vain on kiinni.
Meillä lapset on 1v8kk ikäerolla. Mitään suurempia yhteentörmäyksiä ei ole tullut. Meillä koitetaan puhua jos jompaa kumpaa ahistaa jokin asia. Mies meillä välillä haluaisi enemmän kahdenkeskeistä aikaa kanssani. Mutta kun laitettiin lapset eri huoneeseen nukkumaan niin sekin jo auttoi. Meillä ei lapsenvahtia ole saatavilla ihan tuosta vaan kuin ehkä kerran kaksi vuodessa siksi aikaa että miehen kanssa jossain käydään.
Alkuperäinen kirjoittaja tavallinen äiti:
Mitä te teette iltaisin (ja millä energialla? :ashamed: ) No joo, meillä on 2 kk toi vauva, ja keskimmäinen täyttää kaksi vuotta ensi kuussa. Ja sitt esikoinen on 6 vuotta. Jotenkin tuntuu, että paukut ei riitä iltasin mihinkään: sohva ja telkka on ihan the best yhdistelmä klo 19 jälkeen. :ashamed: Ja lasten hereillä olo aikana ei kerkiä kuulemaan edes omia ajatuksiaan, saati sitten toisen.
T
tulikukka
Vieras
parisuhteen hoitoa...hmm...jos tarkoittaa kahdenkeskistä aikaa kun on lapsenvahdit ja kaikki, niin viimeksi oli reilut 3vuotta sitten.viimeiseen kymmeneen vuoteen niitä on ollut joitakin, mutta yleensä aina muutama vuos väliä.eikä silloinkaan aikaa kuin muutama tunti. eli arkenahan sitä hoidettava on. nyt pitäis lähteä kun on varattu hoitajakin, mutta nyt ahdistaa...ehkä vielä perun koko jutun.
Alkuperäinen kirjoittaja mum84:
Mä käytän lapsenvahti apua jo töiden takia niin paljon, etten kehtaa oikein pyytää enää tätä parisuhteen hoitoa varten... Kerran kaksi vuodessa siis meilläkin, muuten kuin töiden takia. Nyt varasin meille laivareissun toukokuulle, ja kaksi vanhinta jää hoitoon, mutta vauva todennäköisesti tulee mukaan.. Eli mä olen sylitetty silläkin reissulla, mutta ei voi mitään. Josko se kuitenkin piristäisi.
T
tavallinen äiti
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:Alkuperäinen kirjoittaja tavallinen äiti:
Mitä te teette iltaisin (ja millä energialla? :ashamed: ) No joo, meillä on 2 kk toi vauva, ja keskimmäinen täyttää kaksi vuotta ensi kuussa. Ja sitt esikoinen on 6 vuotta. Jotenkin tuntuu, että paukut ei riitä iltasin mihinkään: sohva ja telkka on ihan the best yhdistelmä klo 19 jälkeen. :ashamed: Ja lasten hereillä olo aikana ei kerkiä kuulemaan edes omia ajatuksiaan, saati sitten toisen.
Iltaisin, kun lapset nukkuu, lämmitetään usein sauna (melkein joka ilta) ja kylvetään kaikessa rauhassa miehen kanssa kahdestaan. Siellä saadaan rauhassa jutella päivän asioista ja kaikesta muustakin mitä mieleen tulee.
Eihän tuo nyt energiaa vaadi sen kummemmin, ei tuo lasten- ja kodinhoito minua ainakaan rasita niin paljoa ettenkö jaksaisi miehen kanssa seurustella. =)
Alkuperäinen kirjoittaja tavallinen äiti:Alkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:Alkuperäinen kirjoittaja tavallinen äiti:
Mitä te teette iltaisin (ja millä energialla? :ashamed: ) No joo, meillä on 2 kk toi vauva, ja keskimmäinen täyttää kaksi vuotta ensi kuussa. Ja sitt esikoinen on 6 vuotta. Jotenkin tuntuu, että paukut ei riitä iltasin mihinkään: sohva ja telkka on ihan the best yhdistelmä klo 19 jälkeen. :ashamed: Ja lasten hereillä olo aikana ei kerkiä kuulemaan edes omia ajatuksiaan, saati sitten toisen.
Iltaisin, kun lapset nukkuu, lämmitetään usein sauna (melkein joka ilta) ja kylvetään kaikessa rauhassa miehen kanssa kahdestaan. Siellä saadaan rauhassa jutella päivän asioista ja kaikesta muustakin mitä mieleen tulee.
Eihän tuo nyt energiaa vaadi sen kummemmin, ei tuo lasten- ja kodinhoito minua ainakaan rasita niin paljoa ettenkö jaksaisi miehen kanssa seurustella. =)
Niin, ei muakaan varsinaisesti kai se hoito rasita, ei kodin eikä lasten. Vaan jatkuva narina ja närinä, 6 vuotiaan huolet tällä hetkellä ja 2 veen uhmaikä kysyy henkistä kanttia. Ja tietty se, että oon jatkuvasti vauvassa kiinni..
Me ei tällä hetkellä uskalleta mennä kaksin saunaankaan, kun toi vauva on vasta niin pieni, ja loppuraskaudesta en voinut käydä enää rytmihäiriöiden takia. Eli nyt on mennyt jo kolme kuukautta ilman että ollaan tehty käytännöllisesti katsoen yhdessä mitään, edes saunottu. Ei mikään ihme kai, että alkaa olemaan kireää..
Alkuperäinen kirjoittaja Tallu -:Helpompi on hoitaa iltaisin parisuhdetta, kun lapset ovat pieniä, kuin silloin, kun ne ovat teinejäValvovatkin iltaisin niin myöhään... meidän esikoinen on siis 13v, ja tykkää kovasti olla kotosalla...
Niin joo, kai se voi olla niinkin. Mutta mä en kykene ajattelemaan vielä niin pitkälle. =)
S
samat ongelmat
Vieras
Meilläkin on kypsä tilanne...mitään ei puhuta, ainakaan omista asioista syvällisemmin... Haluaisin niin kovasti keskustella ja tulla jotenkin huomioiduksi ja olen tästä sanonutkin kaksi kertaa tänä keväänä. Hyvin painokkaasti, joten sen pitäisi riittää. En ole naputtavaa sorttia, joten enää en viitsi edes vaivautua. Miestä ei tunnu parisuhteen hoito kiinnostavan.
Mitään ei tapahdu, joten alan olla aika rikki. Kaksi lasta on, mutta niiden hoito ei nyt estä meitä keskustelemasta ja huomioimasta toisiamme...esim. iltaisin kun lapset nukkuu tai kun isompi on vaikkapa kaverilla...mutta ei, mies ei tajua, ei halua tai sitten sillä on joku toinen.
Olen itse äitiysvapaalla, joten siksikin tuo keskustelu aikuisen kanssa olisi tosi tärkeetä ja onhan se oma mies kai sitä varten... mitäs tässä sitten tekis? Pitänee hommata jotain muuta sisältöä sitten elämään... Any ideas?
Mitään ei tapahdu, joten alan olla aika rikki. Kaksi lasta on, mutta niiden hoito ei nyt estä meitä keskustelemasta ja huomioimasta toisiamme...esim. iltaisin kun lapset nukkuu tai kun isompi on vaikkapa kaverilla...mutta ei, mies ei tajua, ei halua tai sitten sillä on joku toinen.
Olen itse äitiysvapaalla, joten siksikin tuo keskustelu aikuisen kanssa olisi tosi tärkeetä ja onhan se oma mies kai sitä varten... mitäs tässä sitten tekis? Pitänee hommata jotain muuta sisältöä sitten elämään... Any ideas?
M
mie
Vieras
en aina ihan ymmärrä miksi pitää elämässä kaikki jutut saada samaan syssyyn. Lapsia paljon, remontit, talonrakennukset, opiskelut, naimisiinmenot yms. ja sit itketään kun on raskasta...
Vauva 5kk, esikoinen reilu 2,5vee ja miehen lapsi reilu 1,5vee, tekemistä riittää muutenkin ja etenkin silloin kun on koko lauma koolla. Päivät menee nopeasti ja hyvin lapsipainotteisesti. Olen tosi iloinen siitä että vauva nukahtaa jo klo 18 aikaan yöunille, esikoinen usein samoja aikoja tai ainakin klo 19 aikaan. Illat meillä on siis kahdenkeskistä aikaa, mutta se on ihan totta että ei sitä useinkaan jaksa minnekään ulos lähteä - toisaalta, sillon kun on intressejä lähteä niin lähdetään. On se soffalla löhöilykin ihan kivaa ja piristystä kahdenkeskisiin iltoihin hankitaan välillä tekemällä jotain herkullista ruokaa josta nautitaan ajan kanssa. Fiiliksen mukaan käydään sitten ihan vaan kahdestaankin joskus jossain, tämän mahdollistavat erittäin lapsirakkaat ja hoitohalukkaat mummo ja täti 
Meillä on myös molemmilla omia sekä yhteisiä harrastuksia jotka virkistää kumpaakin arjen keskellä.
Puhun aina siitä asenteen merkityksestä ja siitä voin nostaa hattua miehellekin. Sillä kun on töissäkäyntikin tässä ohella (vaikka se itse sanookin, että lähtee töihin lepäämään, niin kyllähän 3-vuorotyökin osaltaan väsyttää) ja parisuhteen punnitusta saatiin juuri äsken, kun olin sen verran kipeänä että mies sai ottaa hyvin aktiivista roolia lastenhoidossa ja mm. hoitamaan ripuloivaa vauvaa viikkoja öisin, kun minun oli pakko nukkua jotta jaksoin fyysisesti taas miehen työvuorojen ajan. Rankkaakin on ollut, mutta juuri eilen juteltiin ja mies sanoi ihanasti, että nyt kun on näistä asioista selvitty niin selvitään mistä vaan :heart:
Pian ne lapset kasvaa ja sitten helpottaa, kohta on yksi vaippaikäinen vähemmän ja kun tuo esikoinenkin on jo kohta humahtanut kolmevuotiaaksi, varmaan tämän hetkinen vauvakin on pian sen ikäinen
Loppuelämä on pitkä aika, pikkulapsi aika siihen verrattuna tosi lyhyt
Meillä on myös molemmilla omia sekä yhteisiä harrastuksia jotka virkistää kumpaakin arjen keskellä.Puhun aina siitä asenteen merkityksestä ja siitä voin nostaa hattua miehellekin. Sillä kun on töissäkäyntikin tässä ohella (vaikka se itse sanookin, että lähtee töihin lepäämään, niin kyllähän 3-vuorotyökin osaltaan väsyttää) ja parisuhteen punnitusta saatiin juuri äsken, kun olin sen verran kipeänä että mies sai ottaa hyvin aktiivista roolia lastenhoidossa ja mm. hoitamaan ripuloivaa vauvaa viikkoja öisin, kun minun oli pakko nukkua jotta jaksoin fyysisesti taas miehen työvuorojen ajan. Rankkaakin on ollut, mutta juuri eilen juteltiin ja mies sanoi ihanasti, että nyt kun on näistä asioista selvitty niin selvitään mistä vaan :heart:
Pian ne lapset kasvaa ja sitten helpottaa, kohta on yksi vaippaikäinen vähemmän ja kun tuo esikoinenkin on jo kohta humahtanut kolmevuotiaaksi, varmaan tämän hetkinen vauvakin on pian sen ikäinen
Loppuelämä on pitkä aika, pikkulapsi aika siihen verrattuna tosi lyhyt
J
JONSERED Karhunkantaja
Vieras
:hug: nyt aluksi.
Jaa-a. En muuten osaa sanoa mitään parisuhteen hoitamisesta. Siinä se menee, sivussa. Lapsia en ole hoitoon jättänyt kertaakaan siksi, että äijän kanssa saisimme "omaa aikaa".
Ja kuten jo joku sanoikin, onhan sitä illat aikaa hoidella toisiaan
Jaa-a. En muuten osaa sanoa mitään parisuhteen hoitamisesta. Siinä se menee, sivussa.
Lapsia en ole hoitoon jättänyt kertaakaan siksi, että äijän kanssa saisimme "omaa aikaa".Ja kuten jo joku sanoikin, onhan sitä illat aikaa hoidella toisiaan
S
sss
Vieras
Onko sun vauva jo syntynyt? Kylläpä aika rientää! Onko sulla ollut joku ketju, jossa olet kertonut miten synnytys meni? Sorry, oon näköjään vähän myöhässäAlkuperäinen kirjoittaja Emilyn:Vauva 5kk, esikoinen reilu 2,5vee ja miehen lapsi reilu 1,5vee, tekemistä riittää muutenkin ja etenkin silloin kun on koko lauma koolla. Päivät menee nopeasti ja hyvin lapsipainotteisesti. Olen tosi iloinen siitä että vauva nukahtaa jo klo 18 aikaan yöunille, esikoinen usein samoja aikoja tai ainakin klo 19 aikaan. Illat meillä on siis kahdenkeskistä aikaa, mutta se on ihan totta että ei sitä useinkaan jaksa minnekään ulos lähteä - toisaalta, sillon kun on intressejä lähteä niin lähdetään. On se soffalla löhöilykin ihan kivaa ja piristystä kahdenkeskisiin iltoihin hankitaan välillä tekemällä jotain herkullista ruokaa josta nautitaan ajan kanssa. Fiiliksen mukaan käydään sitten ihan vaan kahdestaankin joskus jossain, tämän mahdollistavat erittäin lapsirakkaat ja hoitohalukkaat mummo ja täti
Puhun aina siitä asenteen merkityksestä ja siitä voin nostaa hattua miehellekin. Sillä kun on töissäkäyntikin tässä ohella (vaikka se itse sanookin, että lähtee töihin lepäämään, niin kyllähän 3-vuorotyökin osaltaan väsyttää) ja parisuhteen punnitusta saatiin juuri äsken, kun olin sen verran kipeänä että mies sai ottaa hyvin aktiivista roolia lastenhoidossa ja mm. hoitamaan ripuloivaa vauvaa viikkoja öisin, kun minun oli pakko nukkua jotta jaksoin fyysisesti taas miehen työvuorojen ajan. Rankkaakin on ollut, mutta juuri eilen juteltiin ja mies sanoi ihanasti, että nyt kun on näistä asioista selvitty niin selvitään mistä vaan :heart:
Pian ne lapset kasvaa ja sitten helpottaa, kohta on yksi vaippaikäinen vähemmän ja kun tuo esikoinenkin on jo kohta humahtanut kolmevuotiaaksi, varmaan tämän hetkinen vauvakin on pian sen ikäinen
Loppuelämä on pitkä aika, pikkulapsi aika siihen verrattuna tosi lyhyt
Kiinnostaa, kun muistan sen edellisenkin.
SSS - kirjoitin tänne synnytyskertomuksen (tai tuonne vauva-puolelle) mutta kun tuo haku ei edelleenkään toimi kuten pitäisi, tässä linkki toisaalle jossa synnytysrapsa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=695&posting=22000000038272921#22000000038272921
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=695&posting=22000000038272921#22000000038272921
Alkuperäinen kirjoittaja JONSERED Baroness of Bastardia::hug: nyt aluksi.
Jaa-a. En muuten osaa sanoa mitään parisuhteen hoitamisesta. Siinä se menee, sivussa.
Ja kuten jo joku sanoikin, onhan sitä illat aikaa hoidella toisiaan
Niin, oiskin.. Tai siis oikeasti ei meillä olisi, vaikkei mies kävisi koulussakaan. Nythän se siis on illat koulussa, tunnit loppuu klo 19-21 vähän päivästä riippuen. Mutta ellei se olis koulussa, tekisi sen ajan töitä normaali listan mukaan.. ja tavallaan mä ajattelen, että parempi että on koulussa, kuin että tollasen työn kanssa elettäs koko loppuikä. Opiskelu on sentään tilapäistä, joten siihen pystyy erilailla asennoitumaan.
koitettiin äsken käydä suihkussa kaksin (tai no, vauvan kanssa). Ja kun hiivittiin ylös, täällä oli täysi meteli päällä, jätkä oli herännyt kesken unien. Taitaa jäädä taas puoleksi vuodeksi yhteiset suihkut... *omatunto kolkuttaa* :ashamed:
S
sss
Vieras
J
JONSERED Karhunkantaja
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:
No voihan kökkö...
Eipä kai auta muu, kuin koittaa kärvistellä ja varastaa edes pikaisia hetkiä. :/ Mutta eiköhän se siitä.
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
No.... meillä on ainakin vähän ikiliikkujan vikaa molemmissa, sellanen paikoilleen jämähtäminen ei vaan kertakaikkiaan sovi luontoon. Mä turhaudun henkilökohtaisesti ihan hirveästi, siis olen turhautunut tälläkin hetkellä, kun olen vain lasten kanssa kotona (ollut nyt siis 3 kk, eli jonkun muun mittapuun mukaan en kovin pitkää aikaa). Oon päättänyt että toukokuun alusta palaan keikkatöihin, en vaan jaksa olla kotona.
J
JONSERED Karhunkantaja
Vieras
T
tavallinen äiti
Vieras
Et ainakaan kotiäiti-tyyppiä ole, sen huomaan kirjoituksestasi (enkä sano tätä pahalla)
Itse nautin suunnattomasti, kun saan touhuta lasteni kanssa. Olen ollut melkein 6v nyt yhtäjaksoisesti kotiäitinä, ja tämä arvokas työ sen kun jatkuu. =)
Itse nautin suunnattomasti, kun saan touhuta lasteni kanssa. Olen ollut melkein 6v nyt yhtäjaksoisesti kotiäitinä, ja tämä arvokas työ sen kun jatkuu. =)
Alkuperäinen kirjoittaja tavallinen äiti:
Juu, en ehdottomasti ole.
Mä olin esikoisen kanssa 3 vuotta putkeen kotona.. enkä ymmärrä miten sen tein. Toisaalta, turruin silloin vaikeassa parisuhteessa ja itsetunto oli alhaalla, joten se ehkä vaikutti siihen että tyydyin olemaan kotiäiti. Mutta normaalivedossa en ehdottomasti ole parhaimmillani kotona ollessa. tarvitsen aikuisia ihmisiä ympärilleni ja vaihtelua, muuten alkaa alamäki. :ashamed:
Ä
Äiti 30 v.
Vieras
Meillä on yksi 1-vuotias lapsi, jonka vauva-aika on ollut koetus parisuhteelle. Niinpä ollaan yritetty järjestää elämää siten, että antaisi voimia haastavaan pikkulapsiaikaan.
Suhdetta on kuitenkin hoidettu viemällä muksu tasaisin väliajoin mummolaan, ja lähtemällä reissuun miehen kanssa. Ollan oltu 2 yön lomalla Pariisissa, useita kertoja 1 yön lomalla Tallinnassa viiden tähden hotellissa sekä kotimaassa hotellilomilla. Lisäksi ollaan reissattu muksun kanssa kotimaassa sekä tehty pari pitkää aurinkomatkaa.
Meitä matkustelu on jeesannut. Luksusta on lähteä kahden, mutta kolmisinkin on ihanan rentouttavaa matkustaa, päästä pois iänikuisista kotiympyröistä. Jatkossa tullaan reissaamaan juuri kolmisin melkeinpä vain, koska lapsi ymmärtää enemmän, enkä voisi nakata häntä hoitoon ja ilmoittaa, että isi ja äiti lähtee nyt Mauritiukselle ilman sua...
Syödään myös paljon ulkona (helpottaa kotitöitä kun ei tarvitse tehdä ruokaa) + nähdään muita ihmisiä useita kertoja viikossa. Harrastetaan kulttuuria. Meillä on aina vkolopuiksi jotain kivaa/ erityistä ohjelmaa, perheemme ei harrasta jatkuvaa jumitusta tv:n ja jääkaapin välillä...
Suhdetta on kuitenkin hoidettu viemällä muksu tasaisin väliajoin mummolaan, ja lähtemällä reissuun miehen kanssa. Ollan oltu 2 yön lomalla Pariisissa, useita kertoja 1 yön lomalla Tallinnassa viiden tähden hotellissa sekä kotimaassa hotellilomilla. Lisäksi ollaan reissattu muksun kanssa kotimaassa sekä tehty pari pitkää aurinkomatkaa.
Meitä matkustelu on jeesannut. Luksusta on lähteä kahden, mutta kolmisinkin on ihanan rentouttavaa matkustaa, päästä pois iänikuisista kotiympyröistä. Jatkossa tullaan reissaamaan juuri kolmisin melkeinpä vain, koska lapsi ymmärtää enemmän, enkä voisi nakata häntä hoitoon ja ilmoittaa, että isi ja äiti lähtee nyt Mauritiukselle ilman sua...
Syödään myös paljon ulkona (helpottaa kotitöitä kun ei tarvitse tehdä ruokaa) + nähdään muita ihmisiä useita kertoja viikossa. Harrastetaan kulttuuria. Meillä on aina vkolopuiksi jotain kivaa/ erityistä ohjelmaa, perheemme ei harrasta jatkuvaa jumitusta tv:n ja jääkaapin välillä...
