Juttelitko huonekaverin kanssa synnärillä?

Siis osastolla?
Mulla oli molemmilla kerroilla tosi kivat huonekaverit, hauska kun on olin ihan samassa huoneessa ja samalla sängyllä molemmista, eri kaverit vaan Niin ja siis etenkin tokan jälkeen oli tosi ihana huonekaveri käynnistyksessä, harmi kun jäi vaikka puhelinnumerot vaihtamatta, en sit saanut edes tietää kumman sai..

 

Juu =) Mulla oli oikein ihana "kämppis". Välillä kikatettiin kuin teinit :heart:

 

Ekalla kerralla joo vähän...toinen mua n. 10v ja tainen 20v vanhempia :xmas:
Tokalla kerralla olin 1h huoneessa
Kolmannella kerralla en juuri sanaa vaihtanu, olin VTO:lla lähes koko ajan, yötä lukuunottamatta.
Nelosesta muutamia sanoja vaihdeltiin, naapurin vauva huusi niin paljon, että olin itse poissa huoneesta

*muoks* Esikoisesta olin 5pv osastolla, muista 1-1½ vrk

 

Onneksi ei ollut huonekavereita!! Oli ihanaa saada nukkua rauhassa!!

 

Viimeisimmän synnytyksen aikana satuttiin vuodeosastolla kaverin kanssa samaan huoneeseen.... Kahden hengen huone niin siellä sitten juoruiltiin päivät.

 

Mulla oli huonekaveri vain. n.10h ajan, olin 4 yötä yksin.
Ei nyt mitään syvällisiä juteltu.

 

Juu, olimme perhehuoneessa Ja juttelin myös muiden osastolla olevien äitien kanssa ruokaillessa.

 

Olin yksin huoneessa.

 

Oli kyllä molemmilla kerroilla kiva kämppis.
Ekalla kertaa varsinkin, juteltiin paljon ja jälkeenpäin törmättiin kerran, sillonkin jäätiin juttelemaan.
Toka kerralla kämppis oli mukava, mutta en viittiny oikein häiritä jutuillani, tuntui olevan aika kipeä. Tosi hyvin kuitenkin tultiin toimeen.

 

Ekalla kerralla en, koska olin yhden hengen huoneessa. Tokalla kerralla joo.

 

Juttelin, kun olin synnyttänyt esikoiseni. Ollaan nähty monesti sen jälkeenkin, ja saimme seuraavat lapsemmekin samaan aikaan

Kuopuksen saadessani olinkin yksityishuoneessa.

 

Juteltiin kyllä ja sattui muuttamaan ihan tähän meen lähelle joten vaihdettiin puhelinnumeroita ja ollaan käyty vauvojen kanssa kävelyllä yhdessä.

 

Vähän jäi jutustelu vähiin, kun oli huonosti suomea puhuva kiinalaisäiti. Synnytti kuudennen lapsensa ja se oli hermostunut kun sillä oli kiire töihin..

 

totta kai! minua ei hiljaseksi saa

 

Ekalla kerralla huonekaverini oli suomea osaamaton venäläinen nainen (enkä minä osaa venäjää) ja olimme molemmat niin kipeitä että vain makasimme sängyissämme. Kommunikointi jäi nyökkäilyn asteelle. Toisella kerralla oli luxusta kun sairaalassa oli väljää ja sain olla yksin huoneessa.

 

Joo jotain turisin kaikkien kanssa (yhteensä ehti olla 3 huonekaveria).

 

Olin yksityishuoneessa.

 

Kyllähän sitä tuli juteltua kaikkee. Molemmille lapsi oli ensimmäinen ja ikää oli samanverran, niin oli samoja juttuja mistä puhua. Nopsaan meni sairaala aika. Harmi ettei tullu puhelinnumeroo/sähköposti osotetta vaihdettua..

 

En jutellut. Oltiin niin eri ikäluokkaa; minä 21vee ja toinen nainen nelikymppinen vähintään. Joku suurperheen äiti, jonka vanhimmat lapset oli teini-ikäisiä. Ikäero ei sinänsä olisi varmaan ollut jutustelun esteenä, mutta suoraan sanottuna mua kyrsi koko äiti ja perhe. Huone oli ihan tauotta täynnä ihmisiä, isä ja kaikki ne (6+vauva) oli joka päivä tuntikausia siellä huoneessa... Kun ne meni pois siitä hälisemästä ja tölläämästä kun nuori ensisynnyttäjä yritti tutustua vauvaansa, imetykseen ym., en todellakaan ollut kiinnostunut puhumaan sanaakaan... varsinkin ne teinit tuntui olevan kovasti kiinnostuneita musta, kai näytin nuorelta.

 

Joo, juttelin, oli naapurisängyssä saman kylän toinen synnyttäjä, saatiin lapset minuutin ikäerolla Juteltiin sen toisenkin huonekaverin kanssa vähäsen, sillä meni aika rääkyvän lapsen kanssa, ei joutanu paljoa juttelemaan...

 

Vähän juttelin eka kerralla.
Toka kerralla juttelin heti kun mulle tuli huonekaveri. Juttelin myös ruokalassa ja jopa vessassa toisten äitien kanssa.

 

En, hermostuin vain kun se lässytti vauvalleen (ei mitenkään kuiskimalla) yötä päivää. Siis olisi edes yöllä ollut hiljaa. Ei todellakaan haitannut päivisin mutta yöllinen höpinä alkoi jo ärsyttää.

Toinen lapsi kun syntyi niin olin kirjoittanut esitietolomakkeeseen että haluan kotiin mahdollisimman pian, ja kun osastolle alkuillasta päästiin niin seuraavana aamuna sain lähteä kotiin. Siihen saakka kuuntelin vieruskaverin oksentelua, ja sen verran taidettiin puhua, että nainen sanoi "syö äkkiä, mä oksennan taas kohta" johon minä "okei".

 

Ekasta mulla oli kämppis vaan yhden päivän aikan hetken lähti kotio ei ehditty juttelee. Toisen kanssa mulla oli äiti jonka äidinkieli oli turkki oli vähän vaikeaa kommunikoida ja kun hän lähti tuli viimeiseksi päiväksi äiti joka oli suomenruotsalainen ja oli koko ajan puhelimessa puhuen ruotsia.
Saa nähdä miten käy tämän kolmannen kanssa nyt on ihan erisairaala ja suurin osa asukkaista puhuu ruotsia mieluitin

 

Viimeksi oli todella mukava kämppis, jäi harmikseni yhteystiedot vaihtamatta et jos Katja Jalasjärveltä näet tämän niin täällä se jättivauvan saanut Lapualainen

 

juu,vähän.aika hiljassii ovat