V
vierailija
Vieras
TOIMITTAJA Marko Junkkari raportoi (HS Sunnuntai 28.5.) analyysissään (oikein), että mielestäni perussuomalaisten ei ole syytä profiloitua työttömien ja eläkeläisten puolueena. Junkkari teki tästä sen (väärän) johtopäätöksen, että mielestäni näillä ryhmillä ja niiden asioilla ei olisi väliä.
Olen kampanjassani ja muissakin yhteyksissä nimenomaan sanonut, että kansallismielisenä puolueena perussuomalaisten tulee edistää kansakunnan sisäistä solidaarisuutta: sitä, että kaikista suomalaisista pidetään huolta, myös työttömistä ja eläkeläisistä.
Mitä enemmän julkinen valta käyttää resurssejaan vaikkapa joutilaan maahanmuuttajaväestön ylläpitämiseen, sitä vähemmän sillä on edellytyksiä huolehtia omista vähäosaisistamme. Suomen valtio voi olla ”sosiaalitoimisto”, mutta se ei voi olla globaali sosiaalitoimisto, koska sen rahoitus lepää suomalaisen nettoveronmaksajan ja velanoton varassa.
Edellä sanottu ei muuta sitä tosiasiaa, että perussuomalaisten kannatus eläkeläisten ja työttömien keskuudessa on hyvin vähäinen. Eläkeläisten kohdalla tärkein selitys lienee se, että heidän poliittinen kotinsa on vakiintunut jo ennen perussuomalaisten ilmestymistä kartalle.
Perussuomalaisten tyypillinen äänestäjä on omillaan toimeentuleva, ankarasti verotettu työikäinen, jonka on yhä vaikeampaa hyväksyä sitä, mihin häneltä verotettuja varoja käytetään ja mitä hänen ympärillään tapahtuu.
Hän kantaa mielellään kortensa kekoon, jotta suomalaiset vanhukset saisivat säällistä hoivaa. Sen sijaan ilmaisesta ruoasta ruikuttavat ja ostoskeskuksissa notkuvat irakilaisnuorukaiset panevat hänen veronmaksumoraalinsa koetukselle.
Olen kampanjassani ja muissakin yhteyksissä nimenomaan sanonut, että kansallismielisenä puolueena perussuomalaisten tulee edistää kansakunnan sisäistä solidaarisuutta: sitä, että kaikista suomalaisista pidetään huolta, myös työttömistä ja eläkeläisistä.
Mitä enemmän julkinen valta käyttää resurssejaan vaikkapa joutilaan maahanmuuttajaväestön ylläpitämiseen, sitä vähemmän sillä on edellytyksiä huolehtia omista vähäosaisistamme. Suomen valtio voi olla ”sosiaalitoimisto”, mutta se ei voi olla globaali sosiaalitoimisto, koska sen rahoitus lepää suomalaisen nettoveronmaksajan ja velanoton varassa.
Edellä sanottu ei muuta sitä tosiasiaa, että perussuomalaisten kannatus eläkeläisten ja työttömien keskuudessa on hyvin vähäinen. Eläkeläisten kohdalla tärkein selitys lienee se, että heidän poliittinen kotinsa on vakiintunut jo ennen perussuomalaisten ilmestymistä kartalle.
Perussuomalaisten tyypillinen äänestäjä on omillaan toimeentuleva, ankarasti verotettu työikäinen, jonka on yhä vaikeampaa hyväksyä sitä, mihin häneltä verotettuja varoja käytetään ja mitä hänen ympärillään tapahtuu.
Hän kantaa mielellään kortensa kekoon, jotta suomalaiset vanhukset saisivat säällistä hoivaa. Sen sijaan ilmaisesta ruoasta ruikuttavat ja ostoskeskuksissa notkuvat irakilaisnuorukaiset panevat hänen veronmaksumoraalinsa koetukselle.
