Juomme mieheni kanssa joka ilta, olemmeko alkoholisteja?

Minäkin join ennen samoin - hyvä ruoka sai ostamaan viiniä palanpainikkeeksi; viini kun minulle on melkein pelkästään ruokajuoma, sillä sellaisenaan en jaksa sitä lipittää. Valkkarista en niin välitä, ja punkku vaatii jotain suuhunpantavaa "kyytipojaksi".

Mutta sitten huomasin, että join joka ilta enkä enää vain viiniä ruoan kanssa. Join viiniä, siideriä tai olutta, ilman ruokaa. Vähitellen määrätkin kasvoi. Huomasin, että oli suorastaan vaikea päästä kaupasta kotiin ostamatta vähintään paria siideritölkkiä.

Minusta ei tarvitse suhtautua hysteerisesti alkoholinkäyttöön, mutta jos itse alkaa miettiä, juoko liikaa, voi olla, että oma suhde alkoholiin on ainakin alkanut arveluttaa. Voisihan sitä tosiaan kokeilla olla vaikka vähän aikaa kokonaan ilman.

Joskaan minä en vaivaisi asialla tippaakaan päätäni, jos joisin joka päivä 12-20 cl puna- tai valkoviiniä. Enkä todellakaan yritä sanoa, että tuollainen oikeanlainen, kohtuullinen juomatapa johtaa jossain vaiheessa liialliseen juomiseen, vaikka mulle niin kävikin.

Nyt olen ollut kokonaan juomatta jo kuukausia, koska en osaa lopettaa siihen sopivaan määrään. Saa nähdä, juonko enää koskaan sitä lasillista ihanaa, hyvää punaviiniä liharuoan kera, vai onko mun juomiset nyt kokonaan nähty.

 

On. Juoppouden alku on jo mukavasti pohjustettu ja se tulee tuosta vaan lisääntymään. Vierestä olen seurannut ja tiedän miten noi hommelit menee. Yäks sentään.

 

Tää on aika jännä juttu täällä Suomen takapajulassa. Täällä ryypätään eikä osata nauttia alkoholista esim. ruokajuomana, mikä on aika yleinen tapa Euroopassa. Siellä voidaan ottaa ruokajuomana viiniä tai ehkä jopa olutta, mutta Suomessa se tuntuu olevan niin ennenkuulumatonta, mut toisaalta sehän on ymmärrettävää, kun suomalaiset ovat niin juoppoa kansaa, että hävettää.

 

Joo meilläkin on noita tuttuja jotka on vuosikausia juoneet viiniä ruuan kanssa ja miksei sitä voi pari olutta voi ottaa illan kuluessa kun eihän me mitää humalaa juoda eikä haluta.

Nykyään ei enää viitsi illalla mennä kyläilemään kun joutuu keskustelemaan kahden kielisolmun kanssa jotka ei tietenkään missään humalassa ole kun ei oo juotu ku vaan ruuan kanssa ja pari päälle...

Lauantaina kun on saunapäivä voi päivällä ottaa jo muutaman ja keskiviikkosaunan kunniaksi kanssa. Niin ja onhan se ansaittu kun on tehty kuitenkin ahkerasti töitä ja muut kunnioitusta herättävät selitykset on kyllä kuultu liian monta kertaa, alkaa uskottavuus kärsiä....

 

Mä en edes muista, millon olen ottanut edes yhden siiderin....ei vaan tuo minkäänlainen juominen ole enää mun juttu. Ja hyvä on olla näinkin.

 

On. Juoppouden alku on jo mukavasti pohjustettu ja se tulee tuosta vaan lisääntymään. Vierestä olen seurannut ja tiedän miten noi hommelit menee. Yäks sentään.

Oliko tää mulle? Juoppouden alku... joo. Join liikaa liki kahden vuoden ajan. En joka päivä, mutta tosi usein. Nyt olen ollut kahdeksan kuukautta kokonaan juomatta. Epäilemättä olen alkoholismiin taipuvainen, mutta että minusta tulee juoppo. Maybe. En ihmettele, jos olet joutunut juoppoutumista vierestä seuraamaan, jos asenteesi omankin läheisesi juomisen vähentämiseen oli yhtä kannustava.

 

Itse luokittelen ihmisen alkoholistiksi siinä vaiheessa kun ei pysty olemaan juomatta, vaikka sitä yhtä lasillista per päivä.

 

Siis onko 1 lasi viiniä per ilta pahempi ku pullollinen kossua perjantaina ja launtaina pullo viiniä plu pari kolme kaljaa päälle?

Kun tuntuu, et toi viimeksi mainittu on kumminkin sellanen perussuomalainen viikonloppukattaus.

 

Juotte sopivasti, kunhan se pysyy tuossa. Joisin itse samalla lailla, mutta ei vaan tule asioikseen lähdettyä alkoon.

 

Mielestäni olette alkoholisteja. Ei sillä ole väliä, onko annoksia 1 vai 11, jos juominen on jokapäiväistä, ei se ole mielestäni tervettä. Näin nuoren naisen näkökulmasta ajatellen.

Sehän on kuitenkin makuasia. Joka päivä useamman viinapullon juovan näkökulmasta varmaankin olisitte absolutisteja... Omasta mielestäni kuitenkin alkoholisteja.