Juoko teiän miehet

Kiitti vastauksista. Laitoin sitten meilläkin stopin tähän juomiseen, saa nähdä kuin kauan kestää. Muutamana ekana päivänä mies on ollut tosi pahalla päällä, ei paljoa halunnut olla kotona, mutta ei kuitenkaan töiden jälkeen lähtenyt mihkään, on vaan ollut sellanen vastentahtoinen kaikkeen. Eikä ole kyllä kiitosta tullut mistään, ennemminkin toisin päin. Alkuhan tämä vasta on, mutta selvinpäin tuo on. =)
Ja lupasi olla juomatta, kuinkahan käy. =)

 

\

\

Kyllä tuo joi joka ilta 6-12 tölkkiä, eli humalaan asti, kunnes sitten latelin vaihtoehdot; jos meinaa joka ilta vetää kännit, minä ja lapsi muutetaan pois ja lastansa ei tule näkemään kun valvonnan alaisena. Alkoholisti on juu kyseesä ja pirullinen sellainen. Nyt on ollut pari viikkoa arkipäivät selvin päin(kiukkuinen kun ampiainen), viikonloppuna annoin ottaa pe yhden ja la yhden saunakaljan. Olen tehnyt päätöksen että jos mies ei pysty lopettamaan itse, eikä suostu hakea apua, en jää enää paapomaan aikuista miestä ja siivoamaan kännisen ukon jälkiä, milloin oksennusta pitkin poikin, milloin kuseskelee pitkin nurkkia kun on sammunu sohvalle eikä kännipäissään löydä vessaan :/

Karkasi se meilläkin mopo käsistä. Mies yritti lasten takia olla selvin päin ja käytti välillä antabusta, mutta sit taas mentiin. Vuosi sitten tuli yksi raja täyteen ja hain avioeroa. Koko kuluva vuosi ollaan käyty perheneuvolassa ym apua hakemassa tilanteeseen. Elokuussa hetin kamat ulos kun hän oli ollut jälleen useamman päivän ryyppäilemässä. Eilen vein eron kakkos osan käräjäoikeuteen ja pian homma on selvä siltä osin. (Tänään on hääpäivä) Lapset voi nyt paremmin ja itsekin saan nukuttua. Mies kyselee miksi häntä ei ole varoitettu, että näin voi käydä. Rakastan sitä miestä mutta en voi elää sellaista elämää, eikä lapsetkaan. Jostain syystä mies ei vain tajua, että naisen raja tulee täyteen kun perheessä on pieniä lapsia joita pitää suojella. Kyllä kaksi aikuista voi elää vaikka kuinka epäsuhtaista juoma kulttuuria. Voimia sinulle. Se ei ole helppoa.

Kiitos. Ei ole helppoa ei Tänään väittelin kaupassa miehen kanssa kun uhmaikäisen lapsen; "Saanko ostaa pari saunakaljaa?" -Et. "No mut ihan vaan vaik 3?" -ET. "Sä oot ihan tyhmä, vaan kolme kaljaa! Ostan kuitenkin" -Et osta. "No sit säkään et saa mitään jos oot noin tyhmä"
-Ei haittaa, en tarvii enkä halua, lapselle tultiin keinua kattoo. "No ei sekään saa mitään, jos mäkään en saa.." -Nyt lopeta ja lähetään pois, ostan keinun ihan itse joku toinen päivä. Että näin kypsää käytöstä 32v mieheltä ja isältä
Luulenpa että ero tulee meillekin väistämättä. Ei kukaan voi väkisin ketään pitää selvin päin

 

Silloin tällöin ottaa, aika vähän kuitenkin.
Saunakaljat yleensä molemmilla.
Joskus otetaan muutama lasi viiniä, kun lapset nukkuu.

 

Joskus saatetaan yhdessä ottaa kotona pikku hiprakat. Toisinaan mies saattaa ottaa oluen tai pari viikonloppuna. Onneksi ei ole ongelmaa tässä asiassa.

 

EI JUO.
Absolutisti ei ole enkä minäkään, mutta

saunakaljat / iltakaljat ehkä kerran kuussa, 1-2 pulloa, ei aina näinkään usein.
Alkoholiton siideri odottaa nytkin saunan päälle, janojuomaksi.

EI mene kavereiden kanssa kännäämään, EI simahda, EI ole örvelökännissä, EI juo ikinä yksin - vaan vain jos minäkin tun yllä mainitun määrän, EI lasten nähden, Eik "karkaa mopo käsistä, mene överiksi" kyllä aikuisen ihmisen on jo rajansa tiedettävä.

Jos otamme "kännit" on poikkeustilanne: vietämme iltaa kahden, lapset mummolassa tai sitten muuten vaan kotona juhlistamme ja korkkaamme yhdessä valkoviinipullon tai kuoharin ja juustoja tai jotain hyvää eli on erikoistilanne.

 

Kyllä juo. Joka pe ilta ottaa olutta ja kun hän tekee pelkästään yö työtä niin hän on pe iltana niin väsynyt, että pienikin määrä alkoholia nostaa promilleja tuplasti. Sitten hän häiritsee minua, kun yritän nukkua ja haluaa jutella. Voi kuinka lukuisat kerrat lähdimme pojan kanssa mummolaan tai soitin papan hakemaan yöllä meidät. En tiedä, kuinka kauan tätä jaksan!! Hän saattaa yht äkkiä pe iltana päättää lähteä kavereitten kanssa ulos. Vaikka ei olla mitään puhuttu. Sitten se yleensä makaa koko viikonlopun kankkusessa. Lomamatkoilla menee aina yksi päivä kankkusessa. Laivalle puhumattakaan emme voi perheenä lähteä. On hukannut miljoona kertaa avaimia,puhelimet ym. Välillä löytyy katuojasta istumasta. Mutta miettinyt monesti olen, koska hänelle tapahtuu jotain. Joku ryöstää tai pahoinpitelee hänet. Aina saa olla sydän syrjällään, kun odotan yöllä kotiin. Että tuleeko hän vai poliisit ovelle kertomaan suruviestiä. Kai se joskus sitten tulee, se aikakin!!!

 

Ei juo ei. Meillä on kaappi pullollaan pulloja joita joskus vieraat tuonu tai matkalta ostettu.. Sauna olut joskus menee (ehkä yks/viikko). Minä käyn likkakavereiden kanssa ulkona noin 2krt/vuosi. Mies ei käy sitäkään. Yhdessä ehkä kerran vuodessa jossain juhlissa, silloin lapset hoidossa. Eikä silloinkaan juopotella, muutama otetaan. Ja näin on todella hyvä. Ei mitään syytä vetää kännejä.

 

Minun mieheni juo kerran vuodessa itsensä humalaan (pikkujoulut). Kesällä joskus otetaan yhdet saunasiiderit. Siinäpä ne meidän perheen alkoholit sitten onkin.

 

Juo usein (tarkoittaa siis toisinaan monenakin iltana viikossa). Mutta määrä on 1-2 olutta kerrallaan, joten en ole ollut huolissani. Uskoisin huomaavani, jos liikaa alkaisi juoda... olen ollut aika tiukkis näissä juoma-asioissa ja vasta viime vuosina vähän höllännyt pipoa.

 

Kyllähän tuo sitä aika usein kittaa. Väliin pullon pari ja väliin enempi. Yleensä kuitenkin vain viikonloppuisin ja ei aina humalaa sillä hae.. mutta juo liikaa silti minusta. :ashamed:

 

Viikonloppuisin yleensä, arkisin pääasiassa ei ollenkaan. Tammi-helmikuu aina tipattomalla. Harvemmin ottaa kotosalla, yleensä muualla.

 

saunan päätteeksi juo yhen tölkin,eli vk menee 3 tölkkiä,baarissa käy 3-4 krt vuodessa.tyytyväinen olen. =)

 

Meillä alko kaljottelu muutama vuos sitten niin että äijä oli vähän väsy duuniinsa ja siellä meni vähän heikosti, jotkut sai pakkolomaa mut mun mies ei ja se kävi pomolta kysymässä et jos sellanen järjestely sopii niin hän voi ottaa pakkolomaa niin saa joku perheellinen olla töissä.

Sitten se nautti siitä puolesta vuodesta kotonaan "hermolomalla" ja vähitellen kuin hiipien se osteskeli litran kaljapullon kotiin ja nautti sen, pian joka päivä ja nopeasti se oli jo 2 litraa päivässä...No, tilanne hiukan rauhoittui kun se meni töihin takas ja siellä tilanne tasaantui, me rakennettiin talokin ja kesälomalla putki oli taas päällä. Kun loma loppui, oli vaikea kaljottelusta irrottautua, sixpäkki meni päivässä vähintään, viikonloppuisin enemmän...ja sillä on huono viinapää, vahvoja ei voi ottaa mut kaljastakin nopeasti humaltuu ja sammuu.

Mun arki alkoi olla todella raskasta, jos iltavuorosta tuli kotiin perjantaina, ties tasan tarkkaan et mies ei oo himassa vaan kaljottelemassa kaverin luona...ja kaikenmaailman sekoilut tuli lisää mukaan, siis mä olin aivan rikki. Sithän se sekoili mun (naimisissa olevan)kaverin kaa, eivät onneks sänkyyn asti menneet mut kuitenkin...siihen loppui yks ystävyyssuhde ja oma liitto vaakalaudalla...mä olin ihan valmis avioeroon, niin loppu henkisesti olin.

Sit jotenkin äijä ryhdistäytyi - tai siis ainakin yritti, mutta pettymyksiä tuli yks toisensa perään ennen kuin se itsekin tajusi että sillä on alkoholiongelma. Jotenkin vaan tsempattiin ja mies rupesi haluamaan lastakin. Mua vähän arvelutti kun se ei oo aiemmin välittänyt lastenhankinnasta ja muutenkin kaikki toi rankkuus mitä meillä on ollut. Itse kuitenkin ikää jo 30 silloin ja itse pitkään lasta toivoneena päätettiin yrittää ja tulinkin raskaaksi heti. Hän myöskin sai lääkäriltä lääkityksen, joka estää alkoholipitoisten juomien nauttimisen.

Mies oli synnytyksessä mukana ja kaikki meni ihan kivasti ja nyt hän on maailman onnellisin isä, poikamme on hänelle kaikki kaikessa. Toivon tosiaan että se kamala piina, mitä jouduin käymään läpi ei enää koskaan uusiudu eikä poikamme joutuisi samaan syssyyn. Olisihan se mukava joskus juoda viiniä ruan kanssa tai muuta pientä jossain ystävien juhlissa, mutta saadaan kyllä vielä odotella, että hänen riippuvuutensa antaa lopullisesti periksi. Toivotaan parasta...

Toivon voimia kaikille, joilla ongelmia miehensä juomisen kanssa. Meillä ei mies onneksi väkivaltainen, mutta jossakin perheessä voi olla toisin...

:hug:

 

Hyvin harvoin juo..

 

\

Osti perjantaina six-packin, se riittää varmaan noin kahdeksi kuukaudeksi. Eli mies ei juo, enkä sitä katsoisi jos joisi. Omat vanhempani ovat alkoholisteja ja olen mielestäni jo osani kärsinyt.

Viime kuussa osti noi kaljat ja edelleen viis jäljellä.

 

Meidän isäntä juo ehkä oluen kuussa. Joskus käy kavereittensa kanssa baarissa, missä sitten ottaa vähän enemmän. Kärsii sitten kankkusestakin sen mukaan.
Mutta siis aivan ihannemies. Ei juo ylettömästi, ei laukkaa baareissa.

 

Ei juo- onneksi! Enkä kyllä kauan katteliskaan jos jois...! Saunasiiderin tai- lonkeron saattaa ottaa lauantaisin, baarissa käy ehkä kerran pari vuodessa nykyään. Alkuaikoina kyllä enemmän, mutta vanhettuaan on ilmeisesti viisastunut!

 

Minä taidan olla se meidän perheen juoppo B) ...kovin mielelläni otan pullon light siideriä, kun olen saanut lapset nukkumaan...miehelleni ei taas maistu, kun ei saa kuulemma nukuttua...lauantaisin saattaa mennä puolikas pullo viiniäkin, humalaan en tosin itseäni juo...olisi pitänyt syntyä keskieurooppaan, niin tapani olisi ihan ok ...usein jää kyllä päiviä väliinkin, etten juo sitä siideriä, mutta en näe siinä kyllä mitään pahaa...ehkä maksakirroosi odottaa B)

 

Meillä ei oo tupattu juomaan. Oma isä oli alkoholisti ja kuoli maksakirroosiin ja appiukko on samaan menossa hyvää vauhtia.

Terapiassa selvitellään 20 vuotta vanhoja asioita, tekemisiä ja tekemättä jättämisiä.Kyllä on jättäny molempiin arvet, aika isotkin.

Voimia ja jaksamista kaikille alkoholin kanssa kamppaileville, teillä on kova vastus.Mutta loppupeleissä jokainen aikuinen vastaa vain omasta elämästään!

Aurinkoista syksyä!!! :heart: