Junnukiekosta - pakko avautua

xxxxxxxxxxxx

 

Toi sun kirjoituksesi selittää hyvin sitä syytä, miksi omat poikani (3kpl) eivät koskaan tule pelaamaan jalkapalloa tai jääkiekkoa. Se meno kyseisissä lajeissa on ihan naurettavaa, nimittäin juuri vanhempien taholta. Ainakin meidän paikkakunnallamme.

 

Toivon niin kovasti, että lapsemme eivät innostuisi jääkiekosta. Jalkapallokin siinä ja siinä. Sähly menettelee, tosin sielläkin alkaa näitä reservinupseerivanhempia pyöriä jo junnutasolla muita kyykyttämässä.

 

Samasta syystä mun pojat ei tuu pelaamaan joskaan jalkapalloa tai jääkiekkoa! Mä en halua alkaa tuollaseen ollenkkan mukaan!!! Se syö lasten itsetuntoa...

 

en mäkään suosittele lapselleni kyseistä lajia. Onhan niitä muitakin harrastuksia. Oikeesti nuo jääkiekko touhut on hanurista. Itse pelasin erästä joukkuelajia nuorena. Mekin tehtiin kaikenlaista seuran hyväksi, koska seuralla ei ollut rahaa. Mutta niitä töitä oli tekemässä aina samat henkilöt. Tietyillä oli varvast tai polvi kipeä sama koski treenejä. Niin ja ne talkoot mihin vanhempien piti osallistua ihan kuin vanhemmilla ei olisi muuta elämää..jooh harrastus oli ihan jees mutta rajansa kaikella.

 

Toi on niin surullista ja harmittavaa.. :/ Siellä tarvis jonkun nyt laittaa luu kurkkuun muille ja tehdä selväksi se, että valmentaja päättää kuka pelaa( mieluiten kaikki). Itse harrastin ringetteä 11 vuotta ja vasta naisten joukkueeseen mennessä alkoi penkillä istuttaminen. Meillä oli reilu valmentaja ja "sääntöihin" kuului, että kaikki pelaa, ketään ei istuteta penkillä koko peliä. Eikä se voitto oo tärkeintä vaan reilu peli. Mä en oikeen ymmärrä näitä vanhempia joille on tärkeää, että oma lapsi loistaa ja on paras. Loppujen lopuksi se menee siihen, että lapset pelaavt vanhempien mieliksi, yli yrittämistä, mää itte tyyliä, josta loppujen lopuksi vaan kärsii koko joukkue.

 

Jääkiekko on lapselle mukava laji mutta kai siinä taustalla on liikaa isien tai äitien halu saada lapsesta tähti. Ja kun junnujoukkueetkin on varsin kovatasoisia paikoin, se on valmentajalta kova päätös tehdä joukkueesta "huono" vaikkakin ilmapiiriltä mukava.

Tytön luisteluharkkojen jälkeen oli junnujen kiekkotreenit ja se meininki oli välillä ihan älytöntä. Nämä pienet toivot seisoivat vanhempien kanssa kaukalon laidalla kolistamassa mailojaan ja haukkumassa jäällä olevia tyttöjä. Ikähaarukassa 2v--> eteenpäin mahtuu monta luistelijaa ja monentasoista mutta näillä pikkukiekkoilijoilla oli kyllä selkeät mielipiteet kuka oli huono, olematon, pois jäältä yms.. ja vanhemmat tosiaan vieressä mutta kukaan ei juurikaan puuttunut tai sanonut että muita ei haukuta. Mutta selkeä tulostavoite on näkyvissä jo näillä pienillä.

 

Minä pelasin 9vuotiaasta 16 vuotiaaksi. parina ekana vuotena valmentajat oli mitä oli. Mutta sitten lykästi silloinen opettajani alkoi valmentaa. opettajalla ei ollut minkäänlaista jääkiekkotaustaa. Hänellä oli kuitenkin valmentajatutkinto ( a-tutkinto vai mikä se nyt olikaan) Oli aikoinaan ollut yleisurheiluvalmentaja maajoukkueessa. Elettiin pienellä paikkakunnalla etelä-savossa. Joten syksyllä harjoiteltiin pururadalla juostiin tosipaljon, hyppyjä, loikkia, jalkapalloa. Kaikki tekivät saman tasosta riippumatta. No talvella sitten jäällä luisteltiin paljon ja opeteltiin pelaamaan joukkueena, kaikki saivat suht saman peliajan. Kaikki olivat hyvässä kunnossa vaikka pelitaito olikin eritasoista silti kaikki yrittivät parhaansa. Jossain vaiheessa ruvettiin pärjäämäänkin ja kaikki kehittyivät ja mielestäni kaikki tykkäsivät. Vaikka monesti moni oli erimieltä (vanhemmat ja muut viisaat) valmennustyylistä.ja neuvojia oli. Valmentaja päätti asiat ei muut, se asia oli selvä. ELI kaikki tehtiin joukkueena voitettiin, hävittiin, mokattiin, onnistuttiin! Mielestänikun lapsi aloittaa harrastuksen valmentajan pitää olla sellainen, että kaikki saa osallistua samanarvoisesti. sitten myöhemmin tulisi vasta se kilpailu peliajasta, joukkuepaikasta. Näin 20v jälkeen muistelen noita aikoja innolla!