Jumankauta että ottaa päähän itsekkäät kanssamatkustajat!

Mie olin kerran tulossa pankista kahden lapsen ja rattaiden kanssa. Sain avattua oven ja toisella kädelläni pidin sitä auki jotta pääsisin rattaiden kanssa menemään. Niin arvatkaapas miten kävi.
ainakin 5 mummoa ja pappaa ryntäsi siitä avoimesta ovesta kiirellä. Kukaan ei voinut jäädä pitelemään sitä ovea minulle.
Noh, selvittiin kyllä ulos ominvoimin mutta aika äimistynyt olin näitten vanhusten käytöksestä.

Ja kehtaavat vielä väittää nuoria epäkohteliaiksi.

 

Harva ihminen vaivautuu nykysin auttamaan.
Tai harvalla ihmisellä on käytöstavat, oli rattaat tai ei.
Mä olen turhan usein törmännyt pysäkillä äiteihin jotka tulevat pysäkille viimeisenä ja tunkevat rattaiden kanssa ensimmäisenä kyytiin, niin että toinen ei sitten mahdu enään kyytiin :/
Ja sitten on niitä kottaraisia jotka väkisin tunkevat rattailla bussiin ennen kun itse on päässyt omiensa kanssa ulos. Juuri hiljattain multa meinas kärryt kaatua kun yksi tämmönen hätähousu tukki ulospääsyväylän.
Kannattais käyttää taksia, jos käytöstavat joukkoliikenteessä on hukassa.

 

Hassua, luulisi, että se olisi kanssamatkustajien etu, että rattaat nostetaan äkkiä ulos tai sisälle jotta matka pääsee taas jatkumaan. Aikaahan siinä tuhraantuu paljon jos, esim. bussikuski lähtee niitä nostelemaan.

 

kyllähän voi vaikka sanoa että auttaisin jos saisin nostaa yms.mutta kyse näistä jotka vilkuilevat erisuuntaan ja on niinkuin huomaisikaan jonkun tulevan,juostaan ohi ettei vahingossakaan toinen ehdi apua suustaan sanomaan.
MÄ YMMÄRRÄN ETTÄ IHMISILLÄ ON ETTEI SAA NOSTAA YMS,silloin voi vaan sanoa että auttaisin jos saisin.
Miettikää et mua vanhat mummot auttanut nostaan rattaat vaikka sanonut että kyllä mä ne nostan vaikka ite kun öö siulla tuota ikääkin on,ei minä autan tulee topakasti sellasten äijien kattoessa vieressä,se oikeesti korpee.

Olen mä joskus sanonutkin, mutta mitä se mun selittelyni sitä rattaiden kanssa kamppailevaa auttaa? Joskus kyllä toivon, että voikun olisi otsassa joku merkki, että ei voinostaa. Koska oikeesti se on noloa. Mutta ei musta ole kivaa ruveta tekemään kaikkien ihmisten kuullen tiliä sairauksistani.

 

mie tämmösessä tapauksessa tärräytin aika pahasti..
Oli silleen jäämässä pysäkillä pois ku poika oli ratasikänen vielä(mulla on kaikenlisäks reuma joka ei tykkää painavien nostelusta) oltiin siis jäämässä pois ja bussi oli täynnä. Oli korkeet ja kapeat portaat. Siinä vaan yks teini muija ja keski ikänen nainen muljotti hihitelleen ja kuskikaan ei tehny mitään ku kysyin ääneen et voisko joku tulla auttamaan. Ei kukaan tehny mitään elettä ja kuski oli jo vähän siihen malliin et pitäis lähtee. Mie nappasin rattaat käsiin pojan ollessa kyydissä ja nostin ne alas ja päräytin kovaan et perkele jo on helvetin saamatonta ja laiskaa porukkaa ku ei voi auttaa, sin vaihees kuski oli vasta nousemassa(ukolle oon pitäny palopuheen et sit kyl nostat persees ylös jos tulee vaunullisia).
mut joo vituttaa semmoset saamattomat ihmiset jotka vaan tuijottelee omaan napaansa.

Mutta jonain päivänä itsekin huomaat, että on parempi olla auttamatta kuin tiputtaa ne rattaat. Musta on aina hirveän noloa, kun en auta. Mutta mä en auta ihan sen lapsen oman turvallisuuden takia. Kun ei välillä tahdo pysyä maitotölkkikään kädessä vaan sekin tipahtaa lattialle, niin mitäs sitten, jos mä tiputan ne rattaat?

mutta senkin voi ystävällisesti vaikka sanoa ettei pysty. mie ainaki sanoin että on ranne murtunu niin en voi nostaa.

 

Sellanen yllattava apu on jaanyt mieleen kun vein kuopusta kavellen rattaissa neuvolaan ja sato kaatamalla. Vastaantuleva (olis joutunu kaantymaan) tuntematon naisautoilija pysahty ja kysy tarttenko kyydin. Takana kasvoi autojono pysahtyneen auton kohdalle joten huikkasin vaan etta kiitos kavellen mennaan. (ulkomailla)

Sit muistan myos kun olin Suomessa apteekissa kahden pienen lapsen kans ja vanhin oli just oppinu kuivaks. Tytolle tuli kakkahata apteekissa ja kysyin voiko tytto kayda vessassa niin ei kuulemma voinut. Laitoin tyton takin kiinni, juoksin vaunujen kanssa lahimpaan baariin, vaunut piti raahata rappusia pitkin alas eika kukaan ohikulkeva kysynyt voiko auttaa (no tarvittaessa osaan pyytaa apua no hata) ja ostin poletin vessaan. Olis sit saastyny meilta pieni vaiva jos olis tytto saanu kayttaa apteekin mamsellien helpotuslaitosta.

 

kyllähän voi vaikka sanoa että auttaisin jos saisin nostaa yms.mutta kyse näistä jotka vilkuilevat erisuuntaan ja on niinkuin huomaisikaan jonkun tulevan,juostaan ohi ettei vahingossakaan toinen ehdi apua suustaan sanomaan.
MÄ YMMÄRRÄN ETTÄ IHMISILLÄ ON ETTEI SAA NOSTAA YMS,silloin voi vaan sanoa että auttaisin jos saisin.
Miettikää et mua vanhat mummot auttanut nostaan rattaat vaikka sanonut että kyllä mä ne nostan vaikka ite kun öö siulla tuota ikääkin on,ei minä autan tulee topakasti sellasten äijien kattoessa vieressä,se oikeesti korpee.

Olen mä joskus sanonutkin, mutta mitä se mun selittelyni sitä rattaiden kanssa kamppailevaa auttaa? Joskus kyllä toivon, että voikun olisi otsassa joku merkki, että ei voinostaa. Koska oikeesti se on noloa. Mutta ei musta ole kivaa ruveta tekemään kaikkien ihmisten kuullen tiliä sairauksistani.

niin no... tuon ymmärrän kyllä.

 

Taas oli TÄPÖTÄYSI juna, jossa yksi nainen rattaiden kanssa. Nainen kysyi yhdeltä matkustajalta voisiko tämä auttaa nostamaan rattaat. Kanssamatkustaja vastaa:

-Mulla on kyllä nyt niin kiire etten voi. Mutta eiköhän joku muu voi.

Ja kun juna pysähtyy, KASA KANSSAMATKUSTAJIA poistuvat junasta eivätkä auta rattaiden kanssa olevaa naista. Itse tulin ihan junan hänniltä jonottaen ja autoin naisen junasta pois. Miten IHMEESSÄ ihmiset jaksaa olla niin itsekkäitä ja saamattomia!

grrrrrrrrrrrrr :kieh:

No huhhuh... ! Jotenkin surullista.. ei todellakaan ole iso juttu auttaa tuommoisessa asiassa.

 

mie tämmösessä tapauksessa tärräytin aika pahasti..
Oli silleen jäämässä pysäkillä pois ku poika oli ratasikänen vielä(mulla on kaikenlisäks reuma joka ei tykkää painavien nostelusta) oltiin siis jäämässä pois ja bussi oli täynnä. Oli korkeet ja kapeat portaat. Siinä vaan yks teini muija ja keski ikänen nainen muljotti hihitelleen ja kuskikaan ei tehny mitään ku kysyin ääneen et voisko joku tulla auttamaan. Ei kukaan tehny mitään elettä ja kuski oli jo vähän siihen malliin et pitäis lähtee. Mie nappasin rattaat käsiin pojan ollessa kyydissä ja nostin ne alas ja päräytin kovaan et perkele jo on helvetin saamatonta ja laiskaa porukkaa ku ei voi auttaa, sin vaihees kuski oli vasta nousemassa(ukolle oon pitäny palopuheen et sit kyl nostat persees ylös jos tulee vaunullisia).
mut joo vituttaa semmoset saamattomat ihmiset jotka vaan tuijottelee omaan napaansa.

Mutta jonain päivänä itsekin huomaat, että on parempi olla auttamatta kuin tiputtaa ne rattaat. Musta on aina hirveän noloa, kun en auta. Mutta mä en auta ihan sen lapsen oman turvallisuuden takia. Kun ei välillä tahdo pysyä maitotölkkikään kädessä vaan sekin tipahtaa lattialle, niin mitäs sitten, jos mä tiputan ne rattaat?

niin siis kyllä mie ymmärrän siun tilanteen ja sillain en mie sillai :hug: .
Mutku tossa tilanteessa olin siis mie kyseessä että miun piti saada itteni ja poika ulos. Ja kukaan ei auttanut ja itteni piti riskeeroida sen takia kun bussikin oli jo melkein lähdössä.

 

Siinä taas näki et kuinka välinpitämätöntä sakkia me suomalaiset oikeastaan ollaan. Suurin osa tuijottaa vaan omaan napaansa ja ei ajatella muita.

samaa mieltà. huomasin taas suomessa ollessani, ettà todella harva kiittàà jos pitàà ovea auki peràssàtulevalle.

"OLKAA HYVÄ", ja nyökätä ystävällisesti. Siinä menee kanssamatkustajamörökölli aivan paniikkiin

 

toi on vähän ku dösässä rattaiden kanssa,täällä on välillä noita porraslinkkuja ja oot menossa kyytiin niin kaikki kattelee erisuuntaan ettei vahingossakaan joudu nouseen paikoiltaan :kieh:
joskus oikeesti korpee kuinka itsekeskeisiä ihmiset on..toiselle oven aukipitäminen jos menee rattailla tai rullaattorilla on jopa ylitsepääsemättömän vaikeaa..

no itseasiassa se on kuskin tehtävä tulla auttamaan.
ja vaikka moni onkin välinpitämätön, on joukossa myös esim.huonoselkäisiä yms. joille tuollainen auttelu ei vaan sovi.

Mulla on myös kokemusta kuskista joka sanoi "mulla on kyllä niin kipeet ranteet etten nyt oikein voi" ahaa.. no me sitten varmaan LENNETÄÄN TÄÄLTÄ bussista kun ei ollut muita matkustajia! :kieh:

Eli sen kuskin ois pitäny auttaa sua nostamaan, vaikka ranteet ei kestä nostamista? Vai siis oisko sen pitäny esittää sulle lääkärintodistus, että sen ranteet ei kestä?

Voin kertoa, että jos minä olen ainoa läsnäolija, niin jatkossakin saat lentää ulos sieltä bussista jos et muuta keksi, koska minun ranteeni ei kestä nostaa. Voin tarvittaessa esittää lääkärintodistuksen asiasta.

Ja ei kiitos, ei tarvitse selittää kuinka vähän teidän ultrakevyet rattaat painaa, kun leikkauksen jäljiltä maitopurkkikin on vähän hardcore-kamaa.

Mammat, mitä teille sitten pitäisi sanoa että vapautuisi nostovelvollisuudestaan, jos "ranteeni ovat kipeät enkä voi nostaa" ei riitä syyksi? Näyttää se lääkärintodistus, vai kertoa potilashistoria? Vai pitäisikö vain jäädä pois töistä vaikka omiin töihinsä pystyy, jos ei varmuudella voi taata että voi myös tarvittaessa nostella vaunuja?

 

Hih! Muistuu niin mieleen ku olin muutaman vuoden ikäinen ja äiti oli sanonu että on kohteliasta pitää ovea auki seuraavalle. Oltiin sitte eräässä kauppakeskuksessa ja pidin ovea auki seuraavalle, ja sitä seuraavalle, ja sitä seuraavalle jne..... tätä jatkui ainakin minuutin, kunnes äiti tuli hakemaan mut pois, että rajansa kaikella Ihme tyyppejä kyl ne ihmisetki ku vaan vaelsi yhtenäisenä massana siitä ovesta. Enhän mä hennonu kenenkään nenän edestä sitä ovea sulkea....

Käytöstavat ovat kyllä ihan hukassa. En ymmärrä mikä siinä maksaa että kymmenen sekuntia uhraa kanssamatkustajalle auttaakseen. Sitä paitsi yleensä se auttaminen vaan nopeuttaa ihmismassa purkautumista kulkuvälineistä.

 

Mulle on käynyt joskus niin, että olen vaunujen kans liikenteessä ja avaan oven ja alan kiskoa vaunuja siitä, niin eikös sieltä pelmahda kasa ihmisiä avonaisesta ovesta ulos jonka jälkeen voin sitten itse vaunut kiskoa ulos - tietysti itse pidän myös ovea, eihän kukaan nyt auttamaan sentään jää.

Auttajia tullut myös vastaan ja kiitän niitä kyllä kauniisti. Sekä itse autan tarvittaessa koska tiedän kuinka tarpeeseen se tulee.

 

Siinä taas näki et kuinka välinpitämätöntä sakkia me suomalaiset oikeastaan ollaan. Suurin osa tuijottaa vaan omaan napaansa ja ei ajatella muita.

samaa mieltà. huomasin taas suomessa ollessani, ettà todella harva kiittàà jos pitàà ovea auki peràssàtulevalle.

"OLKAA HYVÄ", ja nyökätä ystävällisesti. Siinä menee kanssamatkustajamörökölli aivan paniikkiin

juu miekin harrastan tuota , hehe

 

Pyrin itse aina auttamaan kun mahdollista ja olen tietysti kiitollinen siitä avusta mitä olen saanut rattaiden kanssa kulkiessani. Yleensä on apua löytynyt ihan pyytämättäkin ja toisinaan vielä useampi ihminen on jäänyt kyselemään tarvinko apua. :flower:

Myös itselläni on ollut tilanteita joissa en ole voinut auttaa ja kieltämättä tulee nolo olo. :ashamed: Enkä oikein edes tiedä miten tuossa pitäisi sujuvimmin toimia, olen aina toivonut että löytyy joku toinen auttamaan. Kerrankin bussi oli ihan tyhjä ja bysäkillä jäi kanssani pois nainen tuplarattaiden kanssa. Nolona sain sitten selitellä etten nyt oikein voi auttaa nostamisessa kun sektiosta on aikaa reilu viikko. Onneksi ohi kulki samalla mies jota pyysin avuksi.

 

Tuo on niin totta.
Samoin kukaan ei pidä koskaan ovea auki esim. jos menet siwaan rattaiden kanssa ja vielä pieni kävelee siinä rattaiden vierellä, joissa istuu pienempi lapsi. Ihmiset on todella tylyjä lapsiperheille.
Kerrostaloissa asuvat eivät saa edes hengittää, jos vain joku tietää, että vieressä asuu lapsiperhe, valittaminen alkaa.

 

Tuo on niin totta.
Samoin kukaan ei pidä koskaan ovea auki esim. jos menet siwaan rattaiden kanssa ja vielä pieni kävelee siinä rattaiden vierellä, joissa istuu pienempi lapsi. Ihmiset on todella tylyjä lapsiperheille.
Kerrostaloissa asuvat eivät saa edes hengittää, jos vain joku tietää, että vieressä asuu lapsiperhe, valittaminen alkaa.

ei ole kyse lapsiperheestà, vaan ihmiset ovat yleensàkin tylyà ja kerrostaloissa etsitààn valittamisen aihetta. kaiken huippu oli noin 15 v sitten kun asuin suomessa ja ylàkerran tàti valitti isànnòitsijàlle ettà meiltà kuuluu ENGLANNINKIELISTà puhetta. luuulen ettà sità àrsytti meidàn italialainen ruokamme, jonka tuosku leijui ylàkertaan (vitsi)

 

Tuo on niin totta.
Samoin kukaan ei pidä koskaan ovea auki esim. jos menet siwaan rattaiden kanssa ja vielä pieni kävelee siinä rattaiden vierellä, joissa istuu pienempi lapsi. Ihmiset on todella tylyjä lapsiperheille.
Kerrostaloissa asuvat eivät saa edes hengittää, jos vain joku tietää, että vieressä asuu lapsiperhe, valittaminen alkaa.

ei ole kyse lapsiperheestà, vaan ihmiset ovat yleensàkin tylyà ja kerrostaloissa etsitààn valittamisen aihetta. kaiken huippu oli noin 15 v sitten kun asuin suomessa ja ylàkerran tàti valitti isànnòitsijàlle ettà meiltà kuuluu ENGLANNINKIELISTà puhetta. luuulen ettà sità àrsytti meidàn italialainen ruokamme, jonka tuosku leijui ylàkertaan (vitsi)

ai. Mietin vain, etttä kyllä moni vanhukselle avaa oven, ja pitää oven auki, mutta kyllä minulle pienenä ihmisenä oli esim. jo kahden lapsen hoitaminen fyysisesti raskasta. Monesti itkin illalla väsymystä. Eli tuo oven avaaminen rattaiden ja toisen pienen kanssa kulkevalle olsii ollut iso apu.

 

Toi ihmisten tylyys rattaiden kanssa kulkevia kohtaan on kyllä havaittu täälläki. Viime joulun aikaan jossaki ahtaammas kaupassa rattaiden kanssa kuljin ja käytävä oli niin kapea et siitä ei mahtunu kukaan sitte ohi. Noh, vastaan tuli nainen ja ystävällisesti peruutin seuraavan kulman taa että hän sopii ohitseni, nainen kun pääsi kohdalle ja ohi tuhahti et oliko pakko.. mutinaa... ilmeisesti tulla kauppaan. Haloo!! Minähän väistin, ja kai mullaki on oikeus asioida.