Jumankauta että ottaa päähän itsekkäät kanssamatkustajat!

toi on vähän ku dösässä rattaiden kanssa,täällä on välillä noita porraslinkkuja ja oot menossa kyytiin niin kaikki kattelee erisuuntaan ettei vahingossakaan joudu nouseen paikoiltaan :kieh:
joskus oikeesti korpee kuinka itsekeskeisiä ihmiset on..toiselle oven aukipitäminen jos menee rattailla tai rullaattorilla on jopa ylitsepääsemättömän vaikeaa..

no itseasiassa se on kuskin tehtävä tulla auttamaan.
ja vaikka moni onkin välinpitämätön, on joukossa myös esim.huonoselkäisiä yms. joille tuollainen auttelu ei vaan sovi.

Mulla on myös kokemusta kuskista joka sanoi "mulla on kyllä niin kipeet ranteet etten nyt oikein voi" ahaa.. no me sitten varmaan LENNETÄÄN TÄÄLTÄ bussista kun ei ollut muita matkustajia! :kieh:

 

niin siis kaikkien muiden matkustajien pitäisi olla kokoajan valmiudessa auttaa ja huomioida missä saa istua,missä ei, milloin jäät pois ,milloin et jne. eikö oo mammoille tullu mieleen ite avata sitä sanaista arkkua ja pyytää joltakulta apua esim ihan että "anteeksi, mutta voisitko auttaa minua nostamaan vaunut kyytiin /pois kyydistä? " tai "anteeksi, mutta pääsisinkö istumaan kun tämä seisominen on todella tukalaa tämän vatsan takia?".

Mä olen ainakin kysynyt istumapaikkaa ja saanut vain pahoja mulkaisuja osakseni. Eräskin mummeli sanoi että itehän oot kakaras väsännyt. Että näin.

 

Juu kyl mie sitten huutelen tarpeeks kovalla äänellä että "Anteeks voisko joku auttaa", jos näyttää siltä että apua tarttee eikä kukaan vapaaehtosesti auta :kieh:

 

niin siis kaikkien muiden matkustajien pitäisi olla kokoajan valmiudessa auttaa ja huomioida missä saa istua,missä ei, milloin jäät pois ,milloin et jne. eikö oo mammoille tullu mieleen ite avata sitä sanaista arkkua ja pyytää joltakulta apua esim ihan että "anteeksi, mutta voisitko auttaa minua nostamaan vaunut kyytiin /pois kyydistä? " tai "anteeksi, mutta pääsisinkö istumaan kun tämä seisominen on todella tukalaa tämän vatsan takia?".

mä olen kysynyt ja tulee vastaukseksi ettei ehi :kieh:



no se ei päde aina eikä läheskään kaikkialla.tiedät kyllä mitä tarkoitan. jos yksi o noin sanonut, ei tarkoita, että toinen sanoo.

 

kerran yksi vaari rupesi raivoamaan kaverelleni siitä, että nuoret vievät nykyään kaikki istumapaikat eivätkä luovuta niitä vanhuksille, "siirryhän siitä likka!". Eihän siinä mitään, mutta juna oli puolityhjä ja kaverini viimeisillään raskaana. Kaveri totesi, että tuolla on paikkoja ja hän mielellään pitäisi nyt tämän paikan kun on tähän jo istunut. Ukko jatkoi raivoamistaan.

Mutta raskaana oleva nainen ei Suomessa saa istumapaikkaa, mä en edes jaksa ihmetellä tuota, kun olen niin tottunut asiaan. Se kyllä ketuttaa, että rattaiden kanssa ei viitsitä auttaa. Kerran yksikin mies vilkaisi meidän vaunuja ja lähti äkkiä kävelemään junan toiseen päähän, ettei vaan tarvitse auttaa. Säälittävää minusta.

 

Minä olen kyllä aina saanut julkississa matkustaessa apua tuntemattomilta. Aina ei tarvitse edes pyytää. Riittää vaan, että näyttää avuttomalta ja karkaa pieni refleksihymy jos joku sattuu vilkasemaan minuun päin..

 

Mun täytyy kyl kiittää lomamatkalla olleita suomalaisia =)

Kuopus sairastu lentoasemalla, niin porukka kiikutti pyytämättä talouspaperia ja muovikasseja.

JA suoraan sanoen PYYSIN lentokenttäkuljetusbussissa, et voisiko joku antaa istumapaikan, kun mies kantoi lasta joka oli unessa/koomassa. Ja ainut joka väisti oli RASKAANA oleva ja miehensä, sanoin kyllä, että kiitos, yksi paikka riittää. =)

Mutta seisoivat kumpikin.

 

Joskus se on ihan sekunneista kiinni se jatkoyhteys eli ei ole aina aikaa auttaa. Esikoisen kanssa opin, että parhaiten sitä apua saa, kun huikkaa kuuluvasti ystävällisellä äänellä, että voisiko joku auttaa, yleensä kyllä joku löytyi avuksi. Ja kiitokset vielä hymyn kanssa auttajalle edistää asiaa. Eipä edes huvita auttaa sellaista, joku tunkee esim. bussin oven eteen tukkimaan tien kaikilta bussista ulostulijoilta päästäkseen sisään, sellaiselle, joka selvästi väistää ja odottaa vuoroaan, voin sitä apua tarjotakin.

Turha on toisia syyllistää, ei se näy päälle päin aina, ettei ole edes kykenevä auttamaan, enpä autellut, kun oli maha leikattu auki pari viikkoa aikaisemmin ja oli nostokielto päällä. Oudoin tapahtuma oli, kun joku tuli bussipysäkillä selittämään, että hän ei voi sitten auttaa nostamaan vaunuja bussiin (tämä tapahtui ennen bussin saapumista), olin todella ihmeissäni, kun ei siihen kenenkään apua tarvitse, kun linjalla on aina matalalattiabussit.

 

Kaikilla ei voi olla selkätukea tai leikkaushaavaa.
Suurimmalaa osalla se ongelma on se suu mutrulla. Kun suupielet pysyy alaspäin tai ainaki viivana, ei tule pieneen mieleenkään tehdä kellekkään muulle hyvää mieltä.

Aina kun tulee toisesta maasta tänne Suomeen niin kyllä jysähtää se epäkohteliaisuus ja kovaa.
Ei sitä ikinä muista parin kuukauden jälkeen että miten tympeitä täällä osataankin olla.

 

Tää on tätä nykypäivän välinpitämättömyyttä. Mä olin lapseni kanssa kerran uimahallissa ja yks kaks ilman ennakkovaroitusta se alkoi oksentaa siellä pesutiloissa. Pyysin apua niin kukaan ei auttanut. Pyysin et joku kävis henkilökunnalle ilmottaan et tulisivat desinfioimaan yrjöt pois niin kaikki vaan kattoi. Ite siin suihkuttelin ja hoidin samalla lapseni.
Sit kerran mulla tuli verta nenästä kesken kauppareissun taaskaan ei kukaan edes kysynyt tarviitko nenäliinaa, onks kaikki ok.

 

Mä olin junassa rattaiden ja tosi ison mahani (rv38) kanssa. Juna oli täysi ja jouduin seisomaan koko matkan ja koville otti. Sitten kun piti pois lähteä, kukaan ei auttanut rattaita ulos, vaikka mä seisoin kaikkien tiellä (kun peremmällekään ei mahtunut). Siitä ne vaan ryntäs sivusta kaikki ulos, vaikka yritin apua kysellä. Kyllä otti päähän. No, sain mä ne rattaat sitten yksinkin, kun kaikki oli ensin poistuneet ja oli tilaa taiteilla niitten kanssa.

 

Siinä taas näki et kuinka välinpitämätöntä sakkia me suomalaiset oikeastaan ollaan. Suurin osa tuijottaa vaan omaan napaansa ja ei ajatella muita.

samaa mieltà. huomasin taas suomessa ollessani, ettà todella harva kiittàà jos pitàà ovea auki peràssàtulevalle.

Tata taytyy peesata. Tuntuu etta peruskaytostavat puuttuu. Muistan vaunu-aikoina, kuinka hissilla liikkuminen oli vaikeaa kun ihmiset rynnii hissiin sisalle ilman etta antavat poislahteville vuoron ensiksi. Eikos tuon nyt luulisi olevan selvaa, etta paremminhan sinne hissiin mahtuu itsekin, kun paastaa ensin halukkaat ulos.

 

Siinä taas näki et kuinka välinpitämätöntä sakkia me suomalaiset oikeastaan ollaan. Suurin osa tuijottaa vaan omaan napaansa ja ei ajatella muita.

samaa mieltà. huomasin taas suomessa ollessani, ettà todella harva kiittàà jos pitàà ovea auki peràssàtulevalle.

Tata taytyy peesata. Tuntuu etta peruskaytostavat puuttuu. Muistan vaunu-aikoina, kuinka hissilla liikkuminen oli vaikeaa kun ihmiset rynnii hissiin sisalle ilman etta antavat poislahteville vuoron ensiksi. Eikos tuon nyt luulisi olevan selvaa, etta paremminhan sinne hissiin mahtuu itsekin, kun paastaa ensin halukkaat ulos.

totta. luulisi olevan selvà juttu ja muutenkin on kiva huomata miten pienellà vaivalla voi auttaa toisia ja saada hyvàlle tuulelle. kyse on todellakin usein kàytòstavoista. suomalaisia pidetààn kai yleisestiottaen hyvinkàyttàytyvànà kansana, mutta taitaa olla liian usein pelkkà sanontatapa

 

Mä kuulun noihin itsekkäisiin kanssamatkustajiin :ashamed: Mutta kun en aina viitsisi olla selittämässä, että lapsen kannalta on parempi etten mä niitä rattaita nosta, koska mulla on tän reumani takia varsin heikko puristusvoima käsissä. Ja otteeni saattaa pettää milloin hyvänsä.

 

Ärsyttävää!!!! Mul oli pienet kaksoset vaunuissa ja kuopus rintarepussa eikä kukaan auttanu nostaa rattaitta..... Mä autan aina, myös ovien kans.

 

Ärsyttävää!!!! Mul oli pienet kaksoset vaunuissa ja kuopus rintarepussa eikä kukaan auttanu nostaa rattaitta..... Mä autan aina, myös ovien kans.

Ovissa mäkin autan, koska ovea avattaessa ranteisiin kohdistuva voima on erilainen kuin rattaita nostettaessa.

 

Jos kukaan ei näytä tulevan apuun niin saatan pyytää lähellä seisovalta, että voisiko se vähän nostaa vaunujen etuosasta. Meillä kun on esikoinen 2v ja seisomalaudalla niin siinä saa olla nostamassa sekä esikoista että vaunuja bussiin. Kamalinta on, miten ihmiset tuuppii ja tönii, kun koitan saada lapset ja itseni vaunuun. Kerran yksi vanhempi nainen ihan selvästi tuuppasi esikoisen nurin siihen käytävälle toisten jalkoihin, kun ei muka ohi muuten mahtunut. Silloin sanoin kyllä kovaan ääneen, että jospa pyytäisit edes anteeksi lapselta, jonka kaadoit. Ihmiset on todella ilkeitä ja kaikessa vaan aina vedotaan kiireeseen. Mikä kiire siinä enää on jos on jo bussissa sisällä?!?

 

Suomalaiset on todistetusti itsekäs kansa.
Lasten kanssa sen verran matkustaneena voin sanoa, että kyllä välillä hävettää.
Olen yrittänyt omille lapsilleni sanoa, että aina pitää auttaa jos näkee jonkun apua tarvitsevan.
Itse autan aina, eikä se vie minulta aikaa.
Mikäs sitä paitsi voi olla nii tärkeää, että se kolmekymmentä sekuntiia joka menee siinä että vaunut nostetaan bussiin on niin hirveä aika. Joskus olen huomannut seuraavaa.

Joku kiilaa bussista auttamatta kun on niin kiire. Jään auttamaan ja lähden liikennealoihin joissa tämä niin kiireinen myös seistä töröttää ja ihan yhtä nopeasti ylitämme tien........

 

Silloin kun asuin vielä Järvenpäässä en viitsinyt koskaan lähteä junalla mihinkään,kun jos kohdalle olis sattunut vanhan mallin juna niin se ois ollut ihan tuurista kiinni pääseekö sinne junaan vaunujen kanssa vai ei. Siihen ei tosiaan voinut luottaa että joku avulias ihminen ois sattunu olemaan paikalla.

 

Olen huomannut tämän ilmiön myös täällä pk seudulla. Kerranki ratikassa eräs äiti pyysi kuuluvaan ääneen apua. Istuin suunnilleen keskivaiheilla ratikkaa ja edessäni istui sekä miehiä että naisia. Kukaan ei liikahtanutkaa. Minä sitten kampesin viimeisillään raskaana, taisi olla jo päivän yliajalla, ylös penkistä ja lähdin auttamaan. Vasta kun olin tarttumassa tankoon että nostan niin joku ponkaisi että älä nyt sinä herrajumala nosta ku on niin jyrkät portaat tai jotaki se änkytti... no daa... ehkä jonku täytyy auttaa ku kaikki vaan kattelee maisemia.

 

Olen huomannut tämän ilmiön myös täällä pk seudulla. Kerranki ratikassa eräs äiti pyysi kuuluvaan ääneen apua. Istuin suunnilleen keskivaiheilla ratikkaa ja edessäni istui sekä miehiä että naisia. Kukaan ei liikahtanutkaa. Minä sitten kampesin viimeisillään raskaana, taisi olla jo päivän yliajalla, ylös penkistä ja lähdin auttamaan. Vasta kun olin tarttumassa tankoon että nostan niin joku ponkaisi että älä nyt sinä herrajumala nosta ku on niin jyrkät portaat tai jotaki se änkytti... no daa... ehkä jonku täytyy auttaa ku kaikki vaan kattelee maisemia.

Tämä tapahtui juurikin Pk-seudulla! Pasilassa noin tarkalleen jossa ei ainakaan ihmisistä ole pulaa grrrrr

 

toi on vähän ku dösässä rattaiden kanssa,täällä on välillä noita porraslinkkuja ja oot menossa kyytiin niin kaikki kattelee erisuuntaan ettei vahingossakaan joudu nouseen paikoiltaan :kieh:
joskus oikeesti korpee kuinka itsekeskeisiä ihmiset on..toiselle oven aukipitäminen jos menee rattailla tai rullaattorilla on jopa ylitsepääsemättömän vaikeaa..

mie tämmösessä tapauksessa tärräytin aika pahasti..
Oli silleen jäämässä pysäkillä pois ku poika oli ratasikänen vielä(mulla on kaikenlisäks reuma joka ei tykkää painavien nostelusta) oltiin siis jäämässä pois ja bussi oli täynnä. Oli korkeet ja kapeat portaat.

Siinä vaan yks teini muija ja keski ikänen nainen muljotti hihitelleen ja kuskikaan ei tehny mitään ku kysyin ystävällisesti ääneen et voisko joku tulla auttamaan. Ei kukaan tehny mitään elettä ja kuski oli jo vähän siihen malliin et pitäis lähtee. Mie nappasin rattaat käsiin pojan ollessa kyydissä ja nostin ne alas ja päräytin kovaan et perkele jo on helvetin saamatonta ja laiskaa porukkaa ku ei voi auttaa, sin vaihees kuski oli vasta nousemassa(ukolle oon pitäny palopuheen et sit kyl nostat persees ylös jos tulee vaunullisia).

mut joo vituttaa semmoset saamattomat ihmiset jotka vaan tuijottelee omaan napaansa.

 

Mulla ollut myös tilanne jossa yksikään ratikan matkustajista ei halunnut tulla auttamaan. Katselivat vain ikkunasta ulos.
Sellainen about kymmenvuotias somali poika oli ainoa joka kipitti nostamaan vaunuja.

Muuten olenkin pyrkinyt aina liikkumaan joko jalan tai sitten julkisissa ilman vaunuja kun tuntuu niin kurjalta anella apua. Junan naiskonduktöörikin kerran oikein raivostui minulle kun kysyin voisiko auttaa seuraavalla pysäkillä. Kuulema suostuu jos maksan hänen lääkärinsä kun venäyttää selän.

 

mie tämmösessä tapauksessa tärräytin aika pahasti..
Oli silleen jäämässä pysäkillä pois ku poika oli ratasikänen vielä(mulla on kaikenlisäks reuma joka ei tykkää painavien nostelusta) oltiin siis jäämässä pois ja bussi oli täynnä. Oli korkeet ja kapeat portaat. Siinä vaan yks teini muija ja keski ikänen nainen muljotti hihitelleen ja kuskikaan ei tehny mitään ku kysyin ääneen et voisko joku tulla auttamaan. Ei kukaan tehny mitään elettä ja kuski oli jo vähän siihen malliin et pitäis lähtee. Mie nappasin rattaat käsiin pojan ollessa kyydissä ja nostin ne alas ja päräytin kovaan et perkele jo on helvetin saamatonta ja laiskaa porukkaa ku ei voi auttaa, sin vaihees kuski oli vasta nousemassa(ukolle oon pitäny palopuheen et sit kyl nostat persees ylös jos tulee vaunullisia).
mut joo vituttaa semmoset saamattomat ihmiset jotka vaan tuijottelee omaan napaansa.

Mutta jonain päivänä itsekin huomaat, että on parempi olla auttamatta kuin tiputtaa ne rattaat. Musta on aina hirveän noloa, kun en auta. Mutta mä en auta ihan sen lapsen oman turvallisuuden takia. Kun ei välillä tahdo pysyä maitotölkkikään kädessä vaan sekin tipahtaa lattialle, niin mitäs sitten, jos mä tiputan ne rattaat?

 

mie tämmösessä tapauksessa tärräytin aika pahasti..
Oli silleen jäämässä pysäkillä pois ku poika oli ratasikänen vielä(mulla on kaikenlisäks reuma joka ei tykkää painavien nostelusta) oltiin siis jäämässä pois ja bussi oli täynnä. Oli korkeet ja kapeat portaat. Siinä vaan yks teini muija ja keski ikänen nainen muljotti hihitelleen ja kuskikaan ei tehny mitään ku kysyin ääneen et voisko joku tulla auttamaan. Ei kukaan tehny mitään elettä ja kuski oli jo vähän siihen malliin et pitäis lähtee. Mie nappasin rattaat käsiin pojan ollessa kyydissä ja nostin ne alas ja päräytin kovaan et perkele jo on helvetin saamatonta ja laiskaa porukkaa ku ei voi auttaa, sin vaihees kuski oli vasta nousemassa(ukolle oon pitäny palopuheen et sit kyl nostat persees ylös jos tulee vaunullisia).
mut joo vituttaa semmoset saamattomat ihmiset jotka vaan tuijottelee omaan napaansa.

Mutta jonain päivänä itsekin huomaat, että on parempi olla auttamatta kuin tiputtaa ne rattaat. Musta on aina hirveän noloa, kun en auta. Mutta mä en auta ihan sen lapsen oman turvallisuuden takia. Kun ei välillä tahdo pysyä maitotölkkikään kädessä vaan sekin tipahtaa lattialle, niin mitäs sitten, jos mä tiputan ne rattaat?

kyllähän voi vaikka sanoa että auttaisin jos saisin nostaa yms.mutta kyse näistä jotka vilkuilevat erisuuntaan ja on niinkuin huomaisikaan jonkun tulevan,juostaan ohi ettei vahingossakaan toinen ehdi apua suustaan sanomaan.
MÄ YMMÄRRÄN ETTÄ IHMISILLÄ ON ETTEI SAA NOSTAA YMS,silloin voi vaan sanoa että auttaisin jos saisin.
Miettikää et mua vanhat mummot auttanut nostaan rattaat vaikka sanonut että kyllä mä ne nostan vaikka ite kun öö siulla tuota ikääkin on,ei minä autan tulee topakasti sellasten äijien kattoessa vieressä,se oikeesti korpee.