Julkisuudesta

Eli ajattelet, että itsemääräämisoikeus olisi itseisarvo, josta olisi johdettavissa välinearvo "Yksityisyys"?
Eli yksityisyys olisi "arvo" joka auttaisi itseisarvo "itsemääräämisoikeuden" toteutumisessa?

TUO kuulostaa jo perustelulle.
(Ja istun sormilleni etten edes leikilläni puhko sitä, etten loukkaisi niitä joita ketju on tuohduttanut.)

Älä puhko

mun mielestä itsemääräämisoikeus on yhteisesti hyväksytty "ihmisoikeus".
Ja pitää sisällään sen, että itsestään saa halutessaan paljastella mitä haluaa tai olla paljastamatta. Eivätkä toiset saa toisen puolesta paljastella. Asioita.

Aloittaja kokee ilmeisesti jollain tasolla taistelevansa valtavirtaa/yleistä mielipidettä vastaan olemalla keskimääräistä avoimempi. Mutta mitä väliä muiden mielipiteistä, mielipiteenvapaus on myös ihmisoikeus, oli ne mielipiteet sitten oikeita tai vääriä. Vääriä mielipiteitä eivät tietenkään kaikki hyväksy saati suvaitse.

No joo, en saa nyt sanotuksi mitään järkevää, mutta onpa virkistävää miettiä näitä SALAojien mitoitusongelmien ohessa

 

Ap antoi ymmärtää että hänellä on joku kattava lista itseisarvoista. Sellaista ei kuitenkaan ole, ja minulle jokin voi olla itseisarvo vaikka se ei aplle olisi. Itseisarvon perustelut ap varmaan tietää (niitä ei ole). Siksi ihmettelen tätä jauhamista.

 

Tän ketjun lukeminen aiheuttaa voimistuvaa surinaa pääkopassa. Pitäs keskittyä lukemaan vaan tuota kevyempää osastoa. Meillä kotona kohtaavat avoimuus ulospäin(minä) ja yksityisyyden varjelu(ukko). Eli minä voin ihan julkisesti todeta, että meillä on kuin kaatopaikalla ja miehen mielestä ei semmoista passaa sanoa. Tuleeko yksityisyyden arvo siitä erotuksesta mikä saadaan kun vähennetään ulospäin näytetystä se mitä sisällä on? Yksityisyys=muilta peitetyt asiat? Julkisuus/avoimuus=asiat jotka näytetään muille? Mitä enemmän on asioita joita ei halua tai kykene jakamaan muiden kanssa sitä korkeampi arvo yksityisyydellä on ja taas toisin päin. Missä kulkee huomiota hakevan julkisuuden ja avoimuuden raja? Kokeeko yksityisyyttään varjeleva muiden olevan kiinnostuneita hänen yksityisyyden verhon takana olevista asioista? Minua ei pätkääkään kiinnosta toisten tavallisten ihmisten asiat, jos ne eivät suoraan liity johonkin minun elämässäni. Minusta avoimuus tekee tietyllä tavalla läpinäkyväksi, jopa näkymättömäksi. Kenen uteliaisuus herää ihmisestä, jolla ei näytä olevan salaisuuksia? Tuskin monen. (Ja nyt mun aivot on aivan solmussa).

 

Kyllä matematiikka on hyvää vastapainoa, itseisarvollekin ihan selkeä, yksikäsitteinen määritelmä

terveisin se salaojittaja

 

Mitä on yksityisyys? No mulle se on oikeutta varjella mun elämääni koskevaa TIETOA. Tietoa, joka on henkilökohtaista tai sellaisiin elämän alueisiin liittyvää, jotka liittyvät perhe-elämän tai tunteiden puolelle. Tietoa, jota vain minulla on omasta elämästäni. Se on sitä yksityisyyttä.

Joku ihminen voi väärinkäyttää tai loukata mua asioilla, jotka muuttuvat julkisiksi. Ja ehdottomasti samoin mun lapsellani pitää olla mahdollisuus päättää mitä osia elämästään jakaa muille ihmisille. Vielä ei ole tarpeeksi vanha kertomaan, joten en jaa esim. facessa lähes mitään.

Ja miten julkisuus (toimijana julkkis) on vapautta? Julkisuus ei missään nimessä ole totuudellinen kuva ihmisestä, se on esitys. Luotu, muovattava, photoshopattu kapea näkökulma ihmisestä. Ei missään nimessä vapautta, vaan jonkun mielipide, esitys.

 

Julkisuus on sellaista kuin sen itse haluaa olevan, fiksu rajaa perheensä pois julkisuudesta. Olen sitä mieltä.[/QUOTE]

Höpö höpö, ei mene noin. Vaikka kuinka rajaat ja teet omasta mielestäsi tarkkoja valintoja, silti olet vapaata riistaa kaikille jos työsi kautta olet julkisuudessa. Toiset saavat kuraa enemmän, toiset vähemmän, mutta kaikki sitä valitettavasti saavat jossain määrin. Tiedän mistä puhun.

 

Aloittaja melko loukkaavasti määrittelee, että me jotka emme jaa asioita netissä (varmaan 90 % aikuisista) elämme ikään kuin vankilassa. Alentavaa kohtelua ja itsen nostamista jalustalle. Samalla kategorisesti kieltäytyy edes näkemästä asiaa muiden kannalta.

 

Vaikene jo Vöyrin väkäleuka ja lakkaa vääntämästä!
Vielä viitsit täältä kopioida ihmisten vastauksia ja naureskella niille blogissasi.
Ihme sekopää!

 

Kopioi blogiinsa?! Sairasta. Ei tänne viitsi enää mitään kirjoittaa.

 

Mummeliisalle yksityisyydestä, julkisuudesta ja avoimuudesta.

Mielestäni yksityisyys on vapauttavaa. Voi kulkea kaupungilla ilman, että kukaan tunnistaa tai kenelläkään on minusta ennakko-odotuksia. Anonyymiys on vapauttavaa, voit olla kuka tahansa.

Julkisuudessa ihmisillä on sinusta rajoittuneita käsityksiä ja ennakko-odotuksia, jotka perustuvat vain hyvin kapeaan näkökulmaan sinusta itsestäsi.

Julkisuudessa paljon olevien on melkein pakko harjoittaa jonkinlaista julkisuudenhallintaa. Pitää joko yrittää säilyttää se kuva, joka on annettu aiemmin tai yrittää muuttaa mielestään väärää kuvaa. Pitää miettiä, mitä voi antaa itsestään julkisuuteen ja mitä kannattaa pitää itsellään. Jos taas katsoo tarpeettomaksi harjoittaa tällaista julkisuudenhallintaa, ja ajattelee, että antaa mennä omalla painollaan, saattaa joutua kärsimään. Sanomisia ja tekemisiä tulkitaan väärin. Vaikka itse ei siitä välittäisikään, niin vähintäänkin lähimmille joutuu selittelemään, jotta ei suotta loukkaisi heitä.

Yksityisyyden voi minusta mieltää negatiiviseksi oikeastaan vain silloin, kun yksityisyyteen vedoten pyritään piilottelemaan negatiivisia asioita, pitämään yllä kulissia tms. Näin voisi olla juurikin jonkun mainitseman uskolahkon tapauksessa, mutta myös jos kodissa piilotellaan esim. perheväkivaltaa. Eli Mummeliisan mainitsema ”paljastumisen pelko” koskee sellaisia, joilla on jotain salattavaa, jotain jonka kokee häpeälliseksi, ikäväksi tms. Jos taas ei ole erityistä häpeällistä salattavaa, ei voi oikein kokea yksityisyyden menetystä positiivisena vapautuksena salaisuuksista. Vain ikävät salaisuudet ahdistavat, eivät mukavat.

Ainainen näkyvyys ja läpinäkyvyys ovat hallinnan ja alistamisen keinoja, perinteisesti esimerkiksi vankiloissa käytettyjä. Siellä ollaan jatkuvan tarkkailun kohteena ja siten läpinäkyvyyden vankeja. Sama tilanne on vaikka bb-talossa. Alistamisen ja hallinnan keino se on, koska siinä joku muu näkee sinut, mutta sinä et näe muita. Niin kuin julkisuudessa: muilla on sinusta kuva, näkemys ja käsitys, mutta sinulla ei muista, eli siitä suuresta yleisöstä.

 

Tai entä muut, onko teistä yksityisyydellä arvonsa?
Tarvitaanko kokemus julkisuudesta, ennen kuin yksityisyyden arvo kirkastuu?

Ei tietenkään tarvita omaa kokemusta. Onhan sitä nyt nähnyt mitä ympärillä tapahtuu. Nou tnx julkisuudelle.

Ja se että joku yksityishenkilö bongaa toisen yksityishenkilön on vielä kaukana julkisuudesta.

 

Suorat lainaukset eivät taida olla edes sallittuja.

 

En ole narsisti, en saa oman perheeni yksityiseelämän julkisuudesta mitään positiivista lisää elämääni.

Mediuutiset: Tosi-tv houkuttaa traumatisoituneita

"Traumatisoitumiseen liittyy, että voi ajatella omaa elämäänsä ilman omakohtaisuuden kokemusta. Kun ei ole omakohtaisuuden kokemusta, ei ole myöskään häpeän kokemusta tai rajoittavia tekijöitä, jotka määrittelisivät sitä, mitä haluaa näyttää muille ja mikä on henkilökohtaista"

http://www.hs.fi/kotimaa/Mediuutiset+Tosi-tv+houkuttaa+traumatisoituneita/a1305548138858

 

Yksi ei kulje täysillä valoilla. Miten parisuhde tai "kyläläisyys" sulkevat pois yksityisyyden?

 

Ap voisi vielä kertoa, kuka määrittää itseisarvot jos ei ne miljoona kärpästä. Eli ihmiset itse.

 

Hyvä kirjoitus po!

 

Joku tuolla toisessa ketjussa päivitteli, sitä, että miten joku äiti oli voinut sallia iltapäivälehden laittavan juttunsa kuvitukseksi kuvan haastatellusta äidistä ja lapsista.

Jäin miettimään julkisuuspelkoa - ja pelkäämättömyyttä.

Kuinka monta juttua lehtiin on teistä tehty?
Entä perheestänne/lapsistanne?
Kuinka monta radiohaastattelua olette antaneet?
Kuinka monessa televisio-ohjelmassa olette vuosien/vuosikymmenten varrella esiintyneet?

Onko noista julkisuudessa esillä oloista joskus seurannut jotain negatiivista?
Entä positiivista?

ja ne henkilöt joilla ottaa päähän. Tuli vainooja mutta kaikein paras mitä voi tehdä. Jos alkaa tulla päälle niin eikun poliisin tutkintaan. Anna tietoa itsestäs mutta älä anna koskaan oikeeta! Esim: kerro itsestäs vaikka synnyin koreassa ja äiti isä muutti sitten suomeen joten siksi osaan suomea!

 

Lehtiin tehtyä juttuja en ole koskaan laskenut, varmaan +30 kappaletta on ollut minun haastatteluita lehdessä, suurilevikkisin lehti jossa olen ollut on varmaan kauppalehti.

Radiossa ollut alle kymmenen kertaa, en ole noitakaan laskenut.

Televisiossa ei ole haastateltu, mutta muutaman kerran olen näkynyt.

Kaikki nämä työn vuoksi, muutaman kerran on joku tuntematon tullut porisemaan, mutta ei mitään hämminkiä ole koskaan ollut. Ikää on 29.

 

Kuinka monta juttua lehtiin on teistä tehty? 0
Entä perheestänne/lapsistanne? 0
Kuinka monta radiohaastattelua olette antaneet? 0
Kuinka monessa televisio-ohjelmassa olette vuosien/vuosikymmenten varrella esiintyneet? Varsinaisesti yhdessä, muutama pieni haastattelu ja pari "taustallaoloa"

Onko noista julkisuudessa esillä oloista joskus seurannut jotain negatiivista?
Entä positiivista?

Ei, mutta en ole koskaan ajatellut olleeni julkisuudessa noiden takia.
Julkisuus on jotain ihan muuta kuin joku lehtijuttu tai yksittäinen tv- esiintyminen.
En pidä julkkiksena jotain naista( ja lasta) joita on joskus haastateltu johonkin iltapäivälehteen.

 

Ja se että joku yksityishenkilö bongaa toisen yksityishenkilön on vielä kaukana julkisuudesta.

Tässä on aika oleellinen tieto, joka tuntui unohtuvan ainakin Mummeliisalta. Julkisuutta kun on niin monenlaista.

Muutoin erittäin mielenkiintoinen ketju. Itselläni ei ole uutta lisättävää, monet ovat täällä fiksusti perustelleet asiaa sivukaupalla. Liliille erikoismaininta pitkästä pinnasta ja yrityksestä selittää asia niin kuin suurin osa sen ajattelee

 

Aloitusviestiin vastauksia:

Kuinka monta juttua lehtiin on teistä tehty? muutama
Entä perheestänne/lapsistanne? 1
Kuinka monta radiohaastattelua olette antaneet? Yhden, edesmenneeseen paikallisradioon, Radio Cityyn
Kuinka monessa televisio-ohjelmassa olette vuosien/vuosikymmenten varrella esiintyneet? 1, niin että ääni muutettu ja tunnistamattomasti kuvattu

Onko noista julkisuudessa esillä oloista joskus seurannut jotain negatiivista?
Ei, paitsi tosta radiohaastattelusta tuli vähän "kuittailua" tutuilta, koska mielipiteeni olivat epäcooleja. Mutta koska haastattelija ei osannut lausua nimeäni, niin se oli leikattu lähetyksestä kokonaan pois, täten ei tapahtunut julkista cooliuden menetystä
Entä positiivista? Välillisesti positiivista.
Lisäksi perheeni tarinaa on käytetty eräässä kaunokirjallisessa romaanissa lähdemateriaalina, sekä eräässä tietokirjallisuuden genreen kuuluvassa teoksessa on vertaistueksi tarkoitettu kertomus perheeni eräästä isosta kriisistä, anonyymisti, muiden samankaltaisten joukossa. Siitä on välillisesti tullut paljonkin positiivista palautetta. Tuo tv-haastattelu liittyi samaan kriisiin. En usko, että sillä olisi lisä-arvoa asialle tullut, vaikka naama olisi näkynyt. Oli sen luonteinen asia, että ei haluttu kenellekään "leimaa otsaan", kun oli muutenkin elämässä kestämistä niihin aikoihin.

Julkisuutta asialle, ei henkilöille. Melelläni itse luen ja katson tv:stä haastateltujen omalla nimellä ja naamalla annettuja " avautumisia" kipeistäkin aiheista. Kukin, niinkuin itsestä parhaalta tuntuu