Seuran selvitys: Juha Sipilästä tuli miljonääri valtion tuella ja härskeillä tutunkaupoilla
Pääministeri Juha Sipilä on julistanut panevansa valtion omistamien yritysten ”taseet töihin”. Tämä juttu kertoo, kuinka Sipilä hyödynsi yhteistä rahaa tehdäkseen itsestään yksityisen miljonäärin.
Jaa artikkeli | Jaettu (56756)
AJANKOHTAISTA ASIAT 8.6.2017 06:30
Suomi nousuun!
Ennen vaaleja Juha Sipilä pyöritteli itse nikkaroimaansa ”kakkaraa” Suomen ongelmien ratkaisuksi. Pääministerinä ja omistusohjausministerinä hän on käytännön toimena kaavaillut muun muassa valtionyhtiöiden myymistä ”taseiden töihin panemiseksi”. Biotaloudesta pitäisi saada kauan toivottu ”uusi Nokia”.
Koska markkinaehtoista rahaa ei ole – vastoin yleistä tietoa mutta Sipilän mukaan – tarpeeksi saatavilla, on tarkoitus myydä valtionyhtiöitä ja sijoittaa myyntituloja biotalousfirmoihin.
Näin Sipilä mallintaa omaa kokemustaan: sijoittajana hän on onnistunut rahastamaan valtiota monet kerrat ennenkin. Näissä kaupoissa Sipilän ympärille on kertynyt liikemiesten verkosto, joka on nyt vahvasti mukana myös biojalostamoteknologiaa kehittävän Chempolis Oy:n hankkeissa.
Tämä on ehyt kertomus siitä, miten tullaan miljonääriksi, ei pelkän onnen tai liikemiesosaamisen avulla, vaan hyväksikäyttämällä veronmaksajien – ja hyvin veljien – tukea.
Pääomasijoittajaksi
Juha Sipilästä tuli rikas vuonna 1996.
Valtionyhtiö Rautaruukki myi Sipilän holdingyhtiölle enemmistöomistuksensa Solitra Oy:stä, jonka toimitusjohtajana Sipilä toimi ja jonka vähemmistöomistaja hän oli. Rahat, yli 30 miljoonaa markkaa, Sipilälle tähän kauppaan lainasi Rautaruukki itse. Lisää rahaa pöytään toi sykemittarivalmistaja Polar Electro, josta tuli Solitran vähemmistöomistaja. Runsas vuosi myöhemmin Sipilä viimeisteli kaupat myymällä omistuksensa lähes nelinkertaisella hinnalla yhdysvaltalaiselle ADC Telecommunicationsille.
Sipilän rikastumisesta voi olla monta mieltä: ehkä valtionyhtiö teki erityisen huonot kaupat tai Sipilä erityisen hyvät. Ainakaan Rautaruukista poliittista vastuuta kantaneiden hallintoneuvoston puheenjohtajan Paavo Väyrysen (kesk) tai silloisen kauppa- ja teollisuusministerin Seppo Kääriäisen (kesk) ei tarvinnut ottaa vastuuta kasvavan yhtiön myymisestä ulkomaille.
Solitran perustaja ja Sipilän suoraan koulunpenkiltä töihin palkannut Lauri Kuokkanen vastusti yhtiön myymistä ulkomaille ”epäisänmaallisena”, mutta ei voinut estää sitä, koska ei enää omistanut yhtiötä vaikka sen hallituksessa istuikin.
Sanotaan, että ensimmäisen miljoonan hankkiminen on vaikeinta, loppu on pelkkää monistamista.
Kaupasta saaduilla yli sadalla miljoonalla markalla Sipilästä tuli sijoittaja. Täältä periytyy Sipilän mieltymys valtion rahojen ohjaamisesta kasvuyrityksille. Malliesimerkki valtion roolista Sipilän kaavailuissa on Ultraprint Oy, joka lopulta teki Juha Sipilästä ja hänen poliittisen uransa tärkeästä tukijasta Kalevi Laurilasta liikekumppanit.
Oulun poikain ale
Ultraprint syntyi vuonna 1997.
Yhtiön käynnistämiseksi kerättiin rahaa osakeannilla. Lauri Kuokkanen, hänen yhtiönsä Ultracom sekä yhtiön toimitusjohtaja Hannu Valkonen saivat uusia osakkeita 1 000 markan kappalehintaan. Äkkirikastunut Juha Sipilä sekä JOT-yhtiön pääomistajat Jorma Terentjeff ja Veikko Lesonen saivat osakkeita 2 000 markalla kappale.
Kalleimman hinnan osakkeista maksoi veronmaksajien rahaa sijoittanut pääomasijoitusyhtiö Teknoventure Oy. Sille osakkeet maksoivat 5 000 markkaa kappaleelta. Näin veronmaksajat omistivat uudesta yhtiöstä vain neljänneksen, mutta siitä maksettu 1,5 miljoonan markan hinta oli yli 60 prosenttia koko kerätystä potista.
Tämä on veronmaksajien tapa kannustaa yksityistä yritteliäisyyttä: otetaan isompi osuus riskistä ja pienempi osa voitoista, jolloin yrittäjille jää pienempi riski ja suuremmat voitot. Tämä on myös se rooli, jota Sipilä kaavailee valtiolle luvatessaan pistää ”taseet töihin”: yrittäjät ovat yritteliäämpiä, jos valtio voi tehdä riskin ja tuoton suhteen heidän kannaltaan houkuttelevammaksi.
Ultraprintin tapauksessa riskit alkoivat pian realisoitua. Vuoden 1998 loppuun mennessä rahaa oli palanut tappioihin 1,4 miljoonaa markkaa. Jotain oli tehtävä. Näissä järjestelyissä tärkeä rooli lankesi liikemies Jorma Terentjeffille, jonka tie rikastumiseen on sekin kertomisen arvoinen tarina.
Ajoituksen säätöä
JOT-Tuote-yhtiön perustaja Veikko Lesonen oli Juha Sipilän tavoin työskennellyt Solitraa edeltäneessä Lauri Kuokkanen Oy:ssä. Siellä Lesonen oli saanut kipinän yrittäjäksi lähtemisestä. JOT-Tuote erikoistui valmistamaan matkapuhelinteollisuuden tuotantolinjoja.
Alkuvuodesta 1994, kun Juha Sipilä vasta suunnitteli järjestelyjä myydäkseen johtamansa valtionyhtiö Solitran omaksi voitokseen, oli Lesosen JOT-Tuote vaikeuksissa. Verottaja oli hakemassa yhtiötä konkurssiin maksamattomien verovelkojen vuoksi.
Apuun tuli pääomasijoitusyhtiö Teknoventure, joka sijoitti pääasiassa Oulun ja lähiseudun kuntien sekä valtion omistamien Sitran ja nykyisen Finnveran rahoja yrityksiin talouskasvun ja työpaikkojen luomiseksi.Yhtiötä johti oululaistunut ja elektroniikkateollisuudessa uraa tehnyt Jorma Terentjeff.
Verottaja perääntyi vaatimuksissaan, kun Terentjeff lupasi Teknoventurelta ison sijoituksen firmaan. Teknoventuresta tuli JOTin iso omistaja ja Jorma Terentjeffistä sen hallituksen puheenjohtaja. Tuolloin Nokian imu oli jo vetänyt matkapuhelinten tuotantolinjoja valmistaneen JOTin talousvaikeuksista lupaavaan kasvuun.
Teknoventure ostettiin ulos omistajien joukosta. Yhteistyö oli ollut Teknoventurelle tuottoisaa, mutta vielä tuottoisammaksi se osoittautui Teknoventuren johtajalle Terentjeffille. Hänet palkattiin JOT-Tuotteen toimitusjohtajaksi. Sopimuksen osana hän sai 30 prosentin omistusosuuden nopeasti kasvavasta yhtiöstä.
Vuonna 1998 Terentjeff vei JOT-Tuotteen pörssiin nimellä JOT Automation. Ennen pörssilistautumista yhtiön osakkeita myytiin muutamille valikoiduille sijoittajille, jotka pääsivät mukaan teknokuplan pörssiralliin.
Yksi näistä oli Juha Sipilän sijoitusyhtiö Fortel Invest.
Juuri ajoissa
Vuonna 1998 JOT Automationin pörssilistautuminen räjäytti pankin. Nokian imussa kasvaneen firman osake sinkosi kohti korkeuksia.
Rallia jatkui pari vuotta it-kuplan puhkeamiseen saakka. Terentjeff ja Lesonen myivät osakkeitaan vuoden 1999 mittaan parilla isolla kaupalla. Molemmilla kerroilla kumpikin nettosi kymmeniä miljoonia markkoja.
Tammikuussa 2000 yhtiö antoi optimistisen pörssitiedotteen mutta jo huhtikuussa tulosvaroituksen. Tässä välissä Lesonen ja Terentjeff myivät merkittävän osan osakkeistaan – nyt kauppasummat olivat jo sadoissa miljoonissa. Myös Sipilä myi osakkeitaan tammikuun lopussa ja sai niistä 6,6 miljoonaa markkaa. Ajoitus oli oikea. Tulosvaroituksen jälkeen kurssi ei enää toipunut.
Kun huippukurssi oli ollut noin 13 euroa kappale, vuoden 2000 lopussa osakkeen arvo oli enää 2,58 euroa ja vuotta myöhemmin alle 50 senttiä.
Helsingin Sanomien tuolloin haastattelema professori arvioi, että yhtiön johto tiesi uhkaavasta kriisistä nostattaessaan kurssia tammikuun tiedotteella. Rahoitustarkastus alkoi tutkia kauppoja mutta totesi, ettei yhtiötä ja sen johtoa ollut aihetta epäillä arvopaperimarkkinalain rikkomisesta. Pörssitiedottamisestaan yhtiö sai kuitenkin moitteita.
Kaverikauppaa
Juha Sipilä oli valittu julkisin varoin omistetun Teknoventure-sijoitusyhtiön hallitukseen vuonna 1998. Hänen rooliinsa kuului valvoa, että veronmaksajien varoja käytettiin järkevästi. Teknoventuren sijoitussalkussa oli edelleen myös aiemmin mainittu Ultraprint, jossa Sipilä oli itsekin omistajana.
Näin alkoi muodostua sidonnaisuuksien verkosto, jossa valtion rahat ja liikemiesten rahat kiertävät samassa vyyhdessä, kun liikemiehet istuvat ristiin rastiin niin veronmaksajien sijoitusrahastojen hallinnossa kuin niiden sijoituskohteena olevien yritysten johtajina ja omistajina.
Kolmisen kuukautta sen jälkeen, kun Sipilä oli tullut sijoitusyhtiön hallitukseen, Teknoventure antoi liikemies Kalevi Laurilan JMC Toolsille kaksi miljoonaa markkaa uutta pääomalainaa entisen reilun kahden miljoonan markan päälle.
Nyt Laurila päätti jostain syystä sijoittaa tappiolliseen firmaan, jossa Sipilä oli omistajana. Vuonna 2000 Ultraprint myytiin Kalevi Laurilan omistamalle JMC Toolsille.
Juha Sipilän sijoitusyhtiö Fortel Investille kauppahinta Ultraprintistä maksettiin osakkeilla, jolloin siitä tuli JMC Toolsin vähemmistöomistaja. Myös Veikko Lesonen kuului firman omistajiin.
