Joustavatko teillä isovanhemmat omista menoistaan?

Meillä anoppi ja hänen miehensä eivät koskaan..Paitsi,jos nyt on hengenhätä.Kysyttiin hienovarasiesti,että voisivatko tulla lapsia la-iltana katsomaan,jos käytäisiin miehen kanssa pitkästä aikaan ihan kaksin ystäväpariskunnan luona grillaamassa ja tultaiisin sitten omalla autolla takaisin.Meillä on kolme pientä ja on arki miehen vuorotöineen aikamoista,ettei parisuhteelle juuri jaksa aina jäädä aikaa..

Mutta ei sopinut.He kuulemma lähtevät tansseihin..Asuvat tuossa lähellä ja kyse ei olsii edes ollut koko yöstä jne.,mutta eivät voi muuttaa omia menojaa jollekin toiselle illalle.Käyvät tanssimassa melkein joka vkl,että ei tämä ole mitenkään erikoista.

Juu,saahan heillä olla omat menonsa,mutta toivoisimme,että jos joskus voisi joustaa,kun ei meillä hoitajia oikein muita ole,ja rahaakaan niin paljon,että ulkopuolisen palkkaisi.Kun vielä asuvat niin lähelläkin..

Se tässä eniten kummastuttaa,että kyllä ottavat aina miehen veljen lapsia hoitoon,kun heillä vaimonsa kanssa kriisiä..

Että jotenkin tuntuu siltä,et asioihin puututaan auttamalla vasta sitten kun se pahin on tapahtumassa.Siis se,mitä voi parisuhteelle käydä,jos sitä ei koskaan "huolla"..

Anteeksi valitus,mutta väsymys tekee katkeraksi..

 

Meillä isovanhemmat kyllä joustaa, jos on kyse meidän pakollisesta menosta. Mutta jos ei ole mikään tärkeä meno, niin eivät sitten peru omia suunnitelmiaan. Eikä heidän tarvitsekaan!
Tärkeä meno on siis esim. raskauden aikana ultra, jonne ei saa ottaa lapsia mukaan.

 

Ymmärrän täysin tunteesi meillä sama juttu miehen isä ja uusi vaimo ei ota koskaan meidän lapsia hoitoon mutta nytkin miehen veljen tyttö sai jäädä mökille kun isä lähti käymään kotona oli pari yötä pois.
He joustavat omissa menoissaan tämän uuden vaimon tyttären lasten hoito ongelmien vuoksi ja aina kun heillä käy niin joku näistä tytöistä on hoidossa.
Minun äiti kyllä ottaisi hoitoon mutta on sen verran iäkäs ettei jaksa ja hän on omais hoitajana isälleni joka on todella vaikea hoidettava.En edes viitsi kysy jollei ole pakko.

Se että saa edes jonnekin purettua pahaa mieltä helpottaa.

 

eivät jousta isommin..eli siis sovitaan hyvissä ajoin etukäteen jos tarvitaan hoitoapua, ehkä kerran neljässä kuukaudessa... =) jos ovat tansseihin lähdössä, niin menevät, eivätkä jätä meidän takia menemättä, jos ei tosiaan ole hengenhätä

 

Kyllä, tuossa juuri kysyin äidiltä pystyisikö hän ottamaan pojan muutamaksi päiväksi kun en saa hoitoon (miehellä kesäloma, siksi aikaa ei varattua hoitopaikkaa kunnalta), kun mies reissussa ja minä töissä. Joutui perumaan varatun menon mut sanoi että ilman muuta voin pojan tuoda. Minä sitten otan pikkuveljeni meille muutamaksi päiväksi kun äiti opiskelujen takia pari päivää poissa.

 

Eivät jousta, mikä on minusta ihan ok, ottavat kyllä lomillaan poikia mielellään luokseen tai reissuun, mutta aivan omilla ehdoillaan. Paljon ovat poikia ottaneetkin juuri siksi, että me emme ole koskaan pyytäneet hoito apuja. :heart:

 

kyllä joskus. Eilenkin ottivat tytön Joensuuhun mukaan, kun en saanut muuta hoitajaa.

 

Anoppi joustaa, minun vanhempani eivat juurikaan

 

Joustan tärkeässä asiassa! Pidän yökylässä kaikkia silloin kun mulle sopii, ihan hoitajaksi en ala!
Aika useasti kuitenkin haluan kun kaikki maailman ihanimpia!

 

Ei ole mitään hoitopaikkoja, koska välimatkaa on liian paljon.

 

Eivät, enkä sitä odotakaan. Me suunnitellaan omat kuviomme sitten uusiksi joko toisen hoitajan avustuksella tai omia aikataulujamme muuttamalla.

 

Kyllä, tuossa juuri kysyin äidiltä pystyisikö hän ottamaan pojan muutamaksi päiväksi kun en saa hoitoon (miehellä kesäloma, siksi aikaa ei varattua hoitopaikkaa kunnalta), kun mies reissussa ja minä töissä. Joutui perumaan varatun menon mut sanoi että ilman muuta voin pojan tuoda. Minä sitten otan pikkuveljeni meille muutamaksi päiväksi kun äiti opiskelujen takia pari päivää poissa.

Näin se menee, vuoroin vieraissa. itselläkin vielä 12v kuopus, hoitavat isoset kyllä tarvittaessa, mutta harvoin tarvitsee!
Eikös ole antoisaa tuollainen elämä?
Alun perin olen sanonut että mulle kun tarpeeksi ajoissa ilmoitetaan. En halua että heitä ketkään "vieraat"kaverit hoitaa!

 

Ei jousta, enkä sitä kyllä heiltä odotakaan.Tai kait ne joustais jos olisi oikeasti tarve, mutta ei ne grillaamisen takia omia suunnitelmia muuttas.

 

Mulla on tosi ihana anoppi.
Mulle annettiin töistä pari vuoroa joiden aloitus oli ennen kuin mieheni pääsi töistä joten n. kolmeksi tunniksi päivässä tarvittiin neidille hoitaja.
Anoppi teki töissä lyhyemmän päivän että mä pääsin töihin =)

Ja siis kysyin häneltä että vieläkö ne hommat jatkuu mitä silloin teki ja sanoin että jos hälle ei käy niin toki voin töihin sanoa etten saa lapsen vahtia.

Omat vanhempani ottaisivat neidin myös mielellään hoitoon jos vain asuttais lähempänä.

 

Suuret puheet on aina molemmin puolin, mutta kun pitäisi jotain toteuttaa niin eipä se ikinä onnistu. Onneksi äitini tuli sentään esikoisen kanssa yöksi klo 00-8.00, jotta mies pääsi mukaan kakkosen synnytykseen. Siitäkin heitti vitsikkäästi, että oli hänen miehensä kysynyt, että tartteeko tuota jokaisen lapsen syntymää nähdä eli mikäli kolmosesta haaveillaan on ilmeisesti MLL:tä varattava hoitaja tai pusattava ilman miestä...

 

Omat vanhempani joustavat, miehen vanhemmat eivät jousta. Kyse on vain erilaisista ihmisistä, ei meidän käytöksestä tai hoidon kinuamisesta, eikä edes lapsista välittämisestä. Joillekin isovanhemmille lapset ja lastenlapset ovat se ykkösjuttu ja joillekin kaikki muut asiat.

 

En edes pyydä apua, jos tiedän, että isovanhemmilla on sovittu meno. Sitten järjestellään itse omat menot niin, että saadaan hoito järjestymään. Isovanhemmat ovat jo omat mukelonsa hoitaneet, nyt on heidän vuoronsa mennä vapaasti. Tosin tästähän tässä ketjussa ei ollut kyse...
Ap:n tapauksessa tilanne vähän toinen, eli jos siis käyvät JOKA viikonloppu tansseissa, niin sitten on jo vähän hassua, jos eivät yhtä kertaa voi väliin jättää. Kuulostaa jo jotenkin tekosyyltä sitten, kun ei kehtaa sanoa, ettei huvita ottaa lapsia hoitoon...

 

Ei ymmärä tällaisia isovanhempia. Minä ainakin lupaan ja vannon tehdä kaikkeni omien lapsieni puolesta ja heidän lapsiensa puolesta. Mitä muutakaan mulla sitten vanhempana ihmisenä enää on.

 

Meillä on valitettavan pitkä matka kumpiinkin isovanhempiin :|

Mutta minun omat vanhemmat kyllä auttavat minkä voivat. Esim kun tultiin sektion jälkeen sairaalasta kotiin, niin minun äitini tuli viikoksi avukseni, kun mies ei pystyny just siinä välissä vapaalla olemaan. Ja muutenkin on ollu täällä monta kertaa neitiämme katsomassa ja hoitamassa. Kun ollaan kotipuolessa käymässä, niin siellä kyllä on meidän kyläilyaika järjestetty niin, että mummilla ja ukilla on kaikkia aika käytettävänä ekan lapsenlapsensa kanssa olemiseen

Minusta tää on todella ihana juttu, vaikka tunnenkin sit toisaalta tästä välimatkasta vähän pahaa mieltä. Tiedän, että mummi haluais olla neidin kansa enemmänkin.

Miehen äiti sitten taas onkin ihan eri juttu. Hänellä on uuden miehensä kanssa niin paljon tekemistä, että vaikka on ollut viimeiset puoli vuotta vuorotteluvapaalla niin yhden kerran on meillä käyny ja silloinkin oli kokonaisen yhden yön ja aamulla aikaisin oli jo kiire matkoihinsa :| Kovasti kyllä anoppi esim. puhelimessa puhuu, miten olis niin kiva nähdä neitiä ja voivottelee, miten varmasti on kasvanu ja oppinu kaikkea uutta ja... mutta ei kyllä ite jaksa nähdä yhtään vaivaa sen eteen, että tosiaan näkisikin lapsenlastaan. Joka myös hälle on ensimmäinen ja todennäköisesti ainoa myös, kun mieheni on hänen ainokaisensa.

Ja siis ei ne anopin menot nyt minusta ole mitään ihan pakottavia - mökillä pitää olla (ovat joka viikonloppu), marjoja kerätä (sekinhän on ihan päivän päälle) jne. Mutta jos ei kerta jaksa tänne asti tulla meitä moikkaamaan, niin sitten pitää vaan hyväksyä se, että näkee lapsenlastaan sen noin kaks kertaa vuodessa, kun me jaksetaan ja pystytään tuo matka koko perheen voimin ite tekemään.

 

Eivät tietenkään jousta.

Miksi pitäisi?

 

Jos jotain todella tärkeää on, saattavat peruakin, mutta pääasiassa sovitaan molempien isovanhempien kanssa menoista hyvissä ajoin. Näin toiminut meillä aina. Enkä odotakaan, että muuttaisivat suunnitelmia vain siksi että ilmoitetaan pari päivää ennen jostakin asiasta.

 

Ex-anoppini jousti aikanaan tarvittaessa kyllä aivan valtavasti, siitä hänelle iso kiitos. Nyt lapset ovat jo sen verran isoja ettei peräänkatsojaa tarvita läheskään niin usein, koska pärjäävät jo päivällä yksinkin kotona, mutta jokunen vuosi sitten en olisi päässyt koskaan edes salille ilman mummoa. :flower:

Omat vanhempani ovat jo sen verran iäkkäitä, että heidän hoitoapuaan en ole käyttänyt juuri koskaan.

 

mun vanhemmat ei jousta. nytkin on menny ainakin pari kuukautta ku viimeks on nähny lapset. ei soita eikä oikeestaan edes oo kiinnostuneet. asuu alle 25km meiltä ja äiti on töissä about 2km täältä.

miehen vanhemmat joustaa ja ottaa mielellään ja näkee muutenkin tosi usein. onneks lapsilla hyvä side edes niihin.

ja ekan ja tokan isovanehmmat ovat samanlaisia. näkee lapset ainakin kerran viikossa. =)

 

Jos miun menoni ja avunsaantini on todella tärkeää, niin ainakin voivat harkita.
Mutta aina se ei onnistu, ja välillä mie en edes pyydä, jos tiedän tai arvelen, että heillä on muita suunnitelmia, vaan hammasta purren järjestän asiani ilman apujoukkoja. :ashamed:

 

No ei todella, vaikkei oliskaan mitään niin ei katsois.