Jouluvauvasta Enkelivauva

Vappu -04 tulee varmaan jäämään minun ja mieheni mieleen ikuisesti kun meidän jouluna syntyväksi lasketusta vauvasta tuli enkelivauva. Aina sitä vain kuvitteli että eihän meille voi käydä näin mutta kun yöllä herää siihen että verta tulee ihan valtoimenaan niin siinä vaiheessa koko maailma kyllä pysähtyi. Nyt kun suurin suru alkaa jo hellittää niin uskaltaa jo toivoa että toivottavasti meille on suotu vielä uusi vauva. Emme olisi varmaan jaksaneet niin hyvin kuin jaksoimme ellei meillä olisi ihanaa pientä tyttöämme. Toivomme kaikille keskenmenon kokeneille voimia jatkaa eteenpäin. Emmehän voi ajatella muuta kuin että pienellä ihmistaimenella oli jokin tarkoitus että hänestä tuli Enkelivauva.

 

Mä oon pahoillani sun ja sun miehes puolesta!!! :'(
Itse olen kans kokenut keskenmenon,n.viikolla9. siitä on kulunut melkein parisen vuotta. Me kans surettiin kovasti mutta ajanmyötä se helpottaa vaikkakin ei koskaan unohdu....nyt ollaan ihanan 6kk ikäisen tytön vanhempia, jouluvauva hänkin,synt.25.12.
Jaksamisia teille, kyllä se aurinko vielä teille paistaa!!!

 

Meille odotettiin identtisiä kaksostyttöjä syntyväksi 08/02.Pääsiäisenä alkoi vatsan seutu kasvamaan hurjaa vauhtia(kilo per pv).TYKS sitä jouduttiin seurantaan ja lapsivettä otettiin joka toinen päivä pois yht 6,5 l.Yli vk sairaalassa ja yhtenä aamuna toinen tyttö oli kuollut...toinen samana päivänä.Viikon päästä olisi leikattu pois rv26.Molemmat siis menehtyivät rv25.Rankkaa oli,kun heidät vielä itse hautaan kannettiin.Yli selvittiin ja nyt on tämmön 8kk pojanvesseli lattialla pyörimässä.Silti tulee aina tyttöjen kuvaa katteltua....toiveena olisi vielä yksi vauva,mahd tyttö... tytöt kuolivat siis 04/02.Aina kunkuulen et jollain on sattunut vauvan/lapsen menetys oma sen aikainen suru tulee mieleen...Voimia kaikille lapsensa/vauvansa menettäneille

 

ikävää... surettaa sun puolesta... voimia on varmasti raskasta aikaa... :'( :'( :'( :'( :'( :'( :'(

itse voin vain kuvitella miltä mieheni isästä , hänen äitipuolestaan ja veljestään tuntui kun heidän vauvastaan tuli enkeli ja minä oli tuolloin jo raskaana... itsellä oli koko ajan sellainen olo et mihin pääsen mahani kanssa piiloon ko jotenki tuntui pahalta.... nyt tosta tapauksesta on jo vuosi ja meitin poika tuntuu nyt olevan koko kolmikon silmäterä...