Joulut lapsiperheessä?

Miten teillä vietetään joulua? Ollaanko perheen kesken, kutsutaanko vieraita (mm.isovanhemmat tai tädit ja sedät ym) Vai lähdetäänkö joulua viettämään muualle? Miten muut pyhäpäivät?

Meille tämä on ensimmäinen joulu ja haluaisimme viettää sen käytännön syistä kotona. Ei mm. tarvitse pakata lapsen tavaroita, miettiä päikkäreitä yms... saatikka matkustaa pitkää matkaa autolla ja lähteä kotiin liian aikaisin kun lapsi voi nukkua unet omassa sängyssä ja aikuiset jatkaa jutustelua... Lisäksi meillä on kotieläimiä, jotka pitäisi ottaa mukaan.

Muutenkin joulu omassa kodissa tuntuu luonnollisemmalta vaihtoehdolta. On oma kuusi ja omat ruoat ja kaikki joulun yhteiset leivonnaiset ja askartelut.

Miten sukulaiset ovat ottaneet vastaan päätöksenne? Oletteko tehneet kompromisseja? Meillä tuntuu menevän miehen suvun kanssa aina sukset ristiin joka asiassa joten haluaisin muotoilla heille asian mahdollisimman hienovaraisesti... Itse en ainakaan innostu pakkaamisesta ja kiirehtimisestä paikasta a. paikkaan b. Omienkin vanhempieni kanssa sovimme että aikuiset liikkuvat ja lapset pysyvät paikallaan...

Vinkkejä otetaan vastaan ja kokemuksia

t.joulua jo kovasti odottava

 

me menemme minun äitini luo. sinne tulee sisarukseni ja niiden mahdolliset puolisot sekä äitini miesystävä sekä mummini ja pappani (äitini vanhemmat).
menemme sinne päiväunien jälkeen ja poika nukkuu siellä iltaunet. illalla kylvetämme siellä ym ja lähdemme niin että poika nukahtaa autoon ja siirrämme hänet kotona sitten sänkyyn.
en koe hankalaksi pakkaamista. tykkään siitä, tosin tavaroiden purkamisesta en

 

Me tehdään meille jo melkein rutiiniks muodostunut kierros Pohjois-Pohjanmaa- itä-Suomi-Turku. En tiedä vielä kumpan suuntaan kierretään, mut joko mun tai miehen vanhemmilla ollaan joulu ja toisen luona sit uus vuos, välissä poiketaan mun muita sukulaisia (kuten isovanhempia) moikkaamassa matkan varrella. Pituutta lenkillä on yli 1500km, mut kyllä se menee, kun ei kiirettä ole.

Pakkaaminen kieltämättä varsinkin näin talvella ja joulun aikaan on aika urakka... Poika nukkuu kaiken lisäksi päikkärit vaunuissa ulkona, joten matkarattaat täytyis löytää ennen lähtöä. Yhdistelmät ei yksinkertasesti mahdu kyytiin kaikkien muitten roippeitten kanssa. (ainakaan järkevästi, joten halutaan jättää ne kotiin)

Meillä ei o tähän mennessä ollu mitään ongelmia sopia noita millon mennään minnekin ja kenen kanssa -juttuja, tuskin jatkossakaan. Kaikki pyrkii huomioimaan muut, joten saadaan aika helposti sumplittua, vaikka aika monen aikataulut ja toiveet pitää huomioida.

Mä haluisin joku vuosi vietää joulua isolla porukalla... Sillai että molempien perheet oli samassa paikassa, ehkä siskonkin appivanhemmat. Ei vaan taida niin isoa paikkaa olla, mikäli ei jotain mökkiä vuokrata.

 

onneksi ei tarvitse kierrellä... eli vietetään joulu kotona, ja varmaan mun äiti tule meille syömään. isäkin kutsutaan (eivät asu yhdessä), mutta on niin vanha ja väsynyt ettei varmaankaan tule, tai jos tulee, käy kääntymässä. Tätinikin yleensä on meillä, mutta on tänä vuonna Saksassa. Miehen äiti kutsutaan, mutta on yleensä aaton miehen siskon luona koska asuttavat samassa kaupungissa. me sittenehkä käydään siellä joku päivä, tai sitten ei. eli käytännössä koko joulu kotona, ihanaa, stressitöntä ja helppoa!!!

 

me ollaan miehen ja yhteisen tyttömme (2kk) kanssa kolmestaan kotona,isäntä töissä aattona ja joulupäivänä..joten ei sinä paljon reissuun lähdetä..joulupäivänä käydään illalla korkeintaan appivanhempien luona..ja tietysti jouluaatto iltana hautausmaa keikka..

 

Me ollaan kotona. Nyt jo kolmas joulu peräjälkeen (siis siitä asti kun muutettiin tähän nykyiseen taloon) ja toivottovasti tästä muodostuu pysyvä perinne: sekä mieheni että minun vanhempani tulevat meille, samoin veljeni ja isomummut. Porukkaa on reippaasti, mutta hyvin mahdutaan. Tai oikeastaan nyt eka joulu ettei kaikki yhtäaikaa mahduta saman pöydän ääreen kun meidän esikoinenkin jo istuu syöttötuolissa (oli viime jouluna mun mahassa ja isovanhemmat sai siitä tiedon joululahjaksi), mutta eiköhän se siitä. Saunotaan, syödään, oleillaan rauhassa pitkälle iltaan. Ja kyllä on mukava ettei tarvi mihinkään lähteä. Ruokajutut on jaettu, me paistetaan kinkku ja muut tuo muut. Voi kun oliskin jo joulu!

 

Vietämme joulun kotona. Isovanhemmat sekä miehen pappa tulevat meille.

 

Meillä on suunnitelmissa suunnata miehen vanhempien luo 250km päähän. Todettiin, että vielä tänä vuonna lähdetään, sen jälkeen tod. näk. vietetään joulut kotikaupungissa. Joko kotona tai minun äitini luona. Esikoinen on vielä niin pieni, ettei joulusta mitään muista, mutta ensi vuonna jo aletaan raketamaan perinnettä, joka on sitten hänelle se "ainoa oikea" tapa viettää joulua.

 

Siis tarkoituksena olisi että jouluaattona tulisi isomummi ja isovanhemmat ja siskoni plus me, ja sitten joulupäivänä kutsuttais appivanhemmat ja tarjottais heille jouluruoka. Meille ón kehkeytynyt niin vahva perinne viettää joulua mun vanhempien kanssa että tuntuisi ihan epäluonnolliselta mennä muualle. Tosin tilanne on nyt ihan eri kun on lapsenlapsi kuvioissa, mutta ei ne appivanhemmat oo kamalasti ollut hänen ensimmäisessä vuodessa muutenkaan mukana...

Itse ootan joulua ihan hirmuisesti, ihanaa musiikkia, hyviä ruokia ja yhdessäoloa, pienten varpaiden rapinaa ja tuoksuja kaikkea siinä... voi kun menisi hyvin ja kaikki olisivat mukana meidän päätöksessä

 

lisäyksenä on ettei voida jäädä kumpaankaan paikkaan yöksi joten siksi ei haluta autoilla...

 

Meillä kans pojan eka joulu, ja päätettiin että halutaan viettää se kotona. Isovanhemmat tulevat sitten meille valmiiseen ruokapöytään - kerrankin!

 

Mennään minun isovanhempieni luo jossa ovat myös vanhempani, äitini sisko perheineen ja mummini sisko sekä isosiskoni. Vuorotellaan joka joulu niin, että joka toinen joulu isovanhemmillani ja joka toinen minun vanhemmillani.

Päivän mittaan käydään miehen isovanhempien ja vanhempien lyona sekä hautausmaalla. Tyttö saa nukkua pihalla vaunuissa ja otan omat ruoat mukaan. Meillä on tosi lyhyet matkat joka paikkaan joten matkustaminenkaan ei rasita =)

niin ja tytön yöuniksi menemme sitten kotiin.