Olen itse organisoimassa oman alueeni keräystä.
Pakko jälleen kerran puuttua siihen, miten ihmiset kokevat etteivät kaikki lahjat mene tarpeeseen. Lapsilistat saamme sosiaalikeskuksesta. Eli jotta lahjan saa, pitää olla sosiaalikeskuksen asiakkaana. Asiakkaana voi olla joko toimeentulotuen puolelta, tai sitten lastensuojelun puolelta.
Uskallan väittää, että jokainen äiti/isä joka haluaa lapselleen joululahjan ostaa, siihen pystyy ja kykenee. Vaikka sitten kahden euron tikkarin lapselleen ostamalla. Kyse ei nyt ole kuitenkaan välttämättä siitä. Joulupuu-keräyksellä helpotetaan monen vähävaraisen, tai muutoin heikommassa asemassa olevan perheen joulua. Lapsi saa lahjan ja vanhemmilla on yksi pieni murhe vähemmän.
Itse henkilökohtaisesti tunnen osan niistä perheistä, jotka lahjoja saavat. Tiedän, että perhe itse ostaa lapsilleen lahjoja, mutta koen silti heidät avuntarvitsijoiksi syystä tai toisesta. Yhdessä perheessä on masennusta, toisessa perheessä tiukka taloudellinen tilanne ja kolmannessa perheessä on ihmissuhdetilanne niin vaikea, että apu on heillekin tarpeen.
Apu on tässä kohtaa joululahja lapselle. Kuulostaa ehkä pieneltä, mutta sitä se ei ole. Miettikää miten upealta tuntuu saada apua. Miten uskomattoman hienoa on, että maailmasta löytyy ihmisiä, jotka antavat lahjan tuntemattomalle lapselle ja samalla helpottavat koko perheen elämää. Apu on siis niin fyysistä, kuin henkistäkin.
Kuten mikään tässä elämässä, niin ei myöskään tämä ole mustavalkoista