M
"Miisa"
Vieras
Minulla on niin hirveän paha mieli lapsieni puolesta.
Isovanhemmat asuvat 100km päässä ja käyvät tosi harvoin.
Siskoni perhe asuu isovanhemmista n 50km päässä ja siellä isovanhemmat käyvät usein.
Ja silloinkin kun käymme isovanhemmilla tai he meillä, niin äitini puhuu vain siskoni lapsista ja heidän tekemisistään.
Ei siinä muuten mitään vikaa olisi (kiav niitä välillä on kuunnella), mutta kun oma esikoinen alkaa jo ymmärtää ja ihmetellä tätä epätasa-arvoa (ihmettelee miksi mummi ei kysele heidän kuulumisia).
Nyt sitten joulu tulossa ja isovanhemmat on tietysti menossa siskoni luokse.
Omat lapset olisivat halunneet nähdä mummia ja ukkia jouluna ja kyselevät, että miksi mekin emme sitten mene siskoni luokse.
Totuutta en haluaisi kertoa (eli sitä, että emme ole sinne tervetulleita) sillä haluaisin kuitenkin ylläpitää lasteni hyviä suhteita niin isovanhempiinsa kuin tätiinsä ja serkkuihinsa.
Mitä ihmettä siis sanon lapsille?
Isovanhemmat asuvat 100km päässä ja käyvät tosi harvoin.
Siskoni perhe asuu isovanhemmista n 50km päässä ja siellä isovanhemmat käyvät usein.
Ja silloinkin kun käymme isovanhemmilla tai he meillä, niin äitini puhuu vain siskoni lapsista ja heidän tekemisistään.
Ei siinä muuten mitään vikaa olisi (kiav niitä välillä on kuunnella), mutta kun oma esikoinen alkaa jo ymmärtää ja ihmetellä tätä epätasa-arvoa (ihmettelee miksi mummi ei kysele heidän kuulumisia).
Nyt sitten joulu tulossa ja isovanhemmat on tietysti menossa siskoni luokse.
Omat lapset olisivat halunneet nähdä mummia ja ukkia jouluna ja kyselevät, että miksi mekin emme sitten mene siskoni luokse.
Totuutta en haluaisi kertoa (eli sitä, että emme ole sinne tervetulleita) sillä haluaisin kuitenkin ylläpitää lasteni hyviä suhteita niin isovanhempiinsa kuin tätiinsä ja serkkuihinsa.
Mitä ihmettä siis sanon lapsille?