JOULUN odottajat nyt on joulukuu !!!
- Viestiketjun aloittaja neitim
- Ensimmäinen viesti
Onnee DD!!!
Tohon sf mittaan vielä sen verran et onko se pienempi jos mitataan jalat alhaalla vai onks sil sit mitään väliä miten? Täällä mitataan jalat alhaalla aina.
Tohon sf mittaan vielä sen verran et onko se pienempi jos mitataan jalat alhaalla vai onks sil sit mitään väliä miten? Täällä mitataan jalat alhaalla aina.
No nyt on sitten vissiin se paljonpuhuttu limatulppa pongattu!! Tai ainakin olen aika varma, että se oli se...n. ruokalusikallinen sellaista keltaisen vivahteista sitkeää limaa...? Mulla on ollut aika paljon nyt sellaisia kivuttomia supistuksia, eli massu kovettuu ja tuntuu ikävälle, mutta ei suoranaisesti satu, voisikohan nää saada silti edes jotain aikaseksi tuolla kohdunsuulla?
Kun esikoisesta tosiaan tuli kivuliaita suppareita toistaviikkoa ennen synnytystä ja nyt kaikki meneekin niin erillailla, että on ihan pihalla...ääh ihankuin ensimmäistä odottais!
Joku kyseli tuota SF mittaa, eli mulla oli se tänään (rv37+5) 33cm, eli kaksi senttiä enemmän mitä oli esikoisen aikaan...
Kun esikoisesta tosiaan tuli kivuliaita suppareita toistaviikkoa ennen synnytystä ja nyt kaikki meneekin niin erillailla, että on ihan pihalla...ääh ihankuin ensimmäistä odottais!
Joku kyseli tuota SF mittaa, eli mulla oli se tänään (rv37+5) 33cm, eli kaksi senttiä enemmän mitä oli esikoisen aikaan...
Oikein paljon onnea DD tähänki pinoon :flower: :heart: ..Aivan ihana pikkuinen!
Tänne ei erikoisempaa...käytiin tänään tutustuun synnäriin, ja nähtiin siinä lähtiissä ihan uunituore äiti ja vauva :heart: ..Juuri tuli toisesta synnytyssalista ulos ku lähettiin...
Tahtoo kans... |O
vauvis neiti 37+4
Tänne ei erikoisempaa...käytiin tänään tutustuun synnäriin, ja nähtiin siinä lähtiissä ihan uunituore äiti ja vauva :heart: ..Juuri tuli toisesta synnytyssalista ulos ku lähettiin...
Tahtoo kans... |O
vauvis neiti 37+4
Onnea DD =) :flower: :flower:
Niin se perjantai alkoi, vähän paremmissa tunnelmissa kuin eilen - mikä siinä onkin että taas pari päivää piti kiukuttaa niin pahasti :ashamed: .
Eilen illalla tuli taas rehkittyä jalkakyykkyjä ja muutenkin venyteltyä, eipä sillä taas vaikutusta ollut .
Tänään lähteekin pienempi neiti mummille yökylään kahdeksi yöksi, on luvattu isomman kanssa jotain isompien juttuja puuhata... mies tosin illalla 'käy' pikkujouluissa.
Jotenkin on nyt taas tullut luovutettua siitä ajatuksesta että tämä ainakaan ennen LA:ta tulisi...
- Terhikki ja rv 39+4 -
ps. tuntuu muuten utopistiselta kun toi raskauslaskuri sanoo että Synnytykseen aikaa 3 päivää
Niin se perjantai alkoi, vähän paremmissa tunnelmissa kuin eilen - mikä siinä onkin että taas pari päivää piti kiukuttaa niin pahasti :ashamed: .
Eilen illalla tuli taas rehkittyä jalkakyykkyjä ja muutenkin venyteltyä, eipä sillä taas vaikutusta ollut
.Tänään lähteekin pienempi neiti mummille yökylään kahdeksi yöksi, on luvattu isomman kanssa jotain isompien juttuja puuhata... mies tosin illalla 'käy' pikkujouluissa.
Jotenkin on nyt taas tullut luovutettua siitä ajatuksesta että tämä ainakaan ennen LA:ta tulisi...
- Terhikki ja rv 39+4 -
ps. tuntuu muuten utopistiselta kun toi raskauslaskuri sanoo että Synnytykseen aikaa 3 päivää
Mullakin hyvä sauma istahtaa koneen äärelle, joten tässä tulee synnytystarinaa:
Torstaina 4.12. 40+3
mulla oli aamulla neuvola, jossa pessimistisesti varattiin aikaa vielä seuraavallekin viikolle, tiistaille. Todettiin että vauva on kyllä edelleen tiukasti lähtökuopissa, mutta ainoa terkkarin mielestä synnytyksen lähenemiseen viittaava oire mun voinnissani oli olematon ruokahalu. Iltapäivällä lähdin yksinäni kaupungille hoitamaan asioita, törmäsin isäänikin joka ensisanoikseen huudahti että "vieläkö sä oot siinä?!".
Pääsin kaupoilta kotiin n. klo 16 ja aika heti kotiin päästyäni alkoi supistella. Ei mitenkään uudella tavalla, samanlaisia supistuksia oli ollut jo useampana iltana muutaman tunnin sarjoissa. Tällä kertaa supistukset kuitenkin jatkuivat ja jatkuivat yötä kohti. Soitin synnärille, jossa neuvottiin ottamaan Panadolia, kuuma suihku ja yrittämään nukkumista. Se ei ensikertalaista noin niinkun neuvona juuri huojentanut!
Perjantaina 5.12.
Olin valvonut koko yön kellottaen supistuksia jotka tulivat vähintään vartin, pienimmillään kuuden minuutin välein. Ne eivät olleet voimistuneet yön aikana, ja tuntuivat lähinnä jomottavana särkynä pakaroissa ja alaselässä. Pariin otteeseen olin käynyt suihkussa, kuuma vesi todella helpotti. Mies oli nukkunut koko yön melkoisen sikeästi. Herätin hänet viiden aikaan aamusta, kerroin tilanteen ja totesin että hänen ei kannata sinä päivänä mennä töihin, sillä haluan lähteä näytille synnärille heti aamusta. Soittelinkin sinne, ja yövuorossa olevan kätilön (joka oli muuten tuttuni harrastusten parista) kanssa sovittiin että ajoitan sinne menoni niin, että aamuvuorolaiset ovat jo töissä. Kuuden jälkeen lähdettiin siis ajamaan Kotkaan jonne meiltä ajaa jotain kolme varttia.
Synnärillä minut otettiin käyrille, supistuksia tuli edelleen samaan tahtiin kuin kotonakin. Sisätutkimuksessa todettiin kuitenkin, että olin vain väljästi sormelle auki, joskin kohdunkaula oli kokonaan kadonnut. Sain itse päättää jäämmekö sinne makoilemaan vai lähdemmekö kotiin, ja valitsin jälkimmäisen, ihan jo senkin takia etten pitänyt minut vastaanottaneesta kätilöstä ollenkaan. Hän oli sellainen... lässyttäjä. Sovittiin kätilön kanssa että tulen illalla uudestaan näytille.
Kotona sain kokonaan valvotun yön jälkeen nukuttua vihdoinkin pari tuntia, joskin havahduin kyllä supistuksiin, ja lopulta klo 11.30 nousin ylös saaden niin kovan supistuksen ettei sellaista ollutkaan tullut siihen mennessä. Suoli tyhjeni mukavasti, ja limatulppaa tuli reilusti. Siinä kohtaa päätin, että varmaan ihan fiksua järjestää koiralle hoitopaikka ja pakata se sairaalakassi nyt ihan kokonaan valmiiksi, että josko tää tästä koituis ihan oikeasti lähdöksi.
Iltapäivällä lähdettiin ajamaan uudestaan Kotkaan, perillä oltiin 17.30. Nyt vastaanottavassa kätilössä oli ihan toisella tapaa luonnetta, ja tuli hyvä mieli heti jo eteisessä. Sisätutkimuksessa todettiin meidän molempien yllätykseksi kätilön sanoin "ihan hyvä tilanne, kolme senttiä oot auki ja kalvorakkula pullottaa" - mä kun olin edelleen sitä mieltä että kotiin täältä kuiteski laittavat! Eikä mitä, sairaalan vaatteet päälle ja päästiin samantien saliin, lähinnä siksi että iltavuorossa oli pientä hässäkkää, niin tahtoi tämä kätilö että ollaan jo valmiina asemissa.
Varsinaisia kipuja ei ollut siinä kohtaa vielä, tai lähinnä ei ainakaan tarvetta kivunlievitykselle. Kalvorakkulasta huolimatta pystyin kävelemäänkin edelleen vaappumatta. Kätilö naurahtikin mulle, että en ollenkaan vaikuta siltä että olisin synnyttämässä. Pääsin kokeilemaan ammetta, joka ei sinänsä tuntunut mua paljoa auttavan, enemmän sain apua kuumasta suihkuttelusta vatsalle ja alaselälle supistuksen aikana. Ammeessa viihdyin reilun tunnin. Sen lämmittelyn jälkeen tuli ulos loputkin limatulpasta, verisenä mössönä. Vähän säikähdin, mutta onneksi oli kätilö näkemässä ja toteamassa normaaliksi.
Iltavuoro vaihtui yövuoroksi ja sain taas uuden, mukavan asiallisen kätilön. Supistuksissa alkoi olemaan sen verran terää, että kokeiltiin ilokaasua. Olihan se vähän ällöttävän hajuista ja makuista, mutta kyllä siitä apua oli kun uskalsin vaan ihan oikeasti hengittää siitä maskista fuskaamatta. Asennoista olin todennut, että makuuasennossa supistukset tuntuivat kertakaikkiaan kamalilta, paras oli vaan seisoa ja keinutella itseään. Satuinpa kuitenkin olemaan lepäilemässä vuoteessa klo 21.30 kun supistuksen aikana kuului poksahdus ja lapsivedet tulvi vuoteeseen. Hitto se tuntui ikävältä!! Yhtäaikaa alkoi todenteolla pelottamaan/jännittämään, sillä tiesin, että kun vedet menee, supistukset yleenä muuttaa muotoaan kovemmiksi. Niin ne tekikin. Olin neljä senttiä auki, eikä mennyt kovin pitkään kun ilokaasusta ei ollut enää apua. Kätilö totesi että taidan tarvita epiduraalin, enkä vastustellut yhtään.
Sitten alettiin odottelemaan anestesialääkäriä, ja sillä välin kätilö kanyloi minut - mikä melkein sattui enemmän kuin supistukset - ja minä yritin edelleen saada jotain lohtua siitä ilokaasusta, jota en kuitenkaan pystynyt hengittämään supistuksen huipun yli. Pysyin nippanappa tolpillani, jalat kun tärisivät niin kauheasti. Kipuhuipun koittaessa lensi kaasumaski nurkkaan ja ainoa mistä tuntui olevan vähän lohtua oli roikkua miehen kaulassa ja ulista. Korkealta ja kovaa!
Anestesialääkärin tulo kesti kaikenkaikkiaan 2,5h! Siinä vaiheessa olin jo 8cm auki, eikä epiduraalista olisi ollut minulle enää mitään hyötyä, joten sain mini-spinaalin. Sama juttu, mutta eri kohtaan, eri annostus. Kai. Ihan sama, pääasia että siitä oli hyötyä!!! Kivut katosivat liki sillä sekunnilla kun piikki selkään iskettiin - se ei muuten sattunutkaan sitten yhtään! - ja kylkeä käännettiin. Jäljelle jäi vaan pieni horkkatärinä, jossa osansa oli jännitykselläkin. Aika pian puudutuksen jälkeen kätilö totesi mun olevan kokonaan auki, ja mä olin, että jes! Kohta ponnistetaan eikä mua satu yhtään! Pienet unetkin siinä sain otettua.
Sinänsä olin vähän väärässä, sillä nyt sitten odoteltiin ihan rauhassa että se autuaallinen puutunut olotila väistyi ja aloin taas tuntea supistukset ja ponnistamisen tarpeen. Se koitti sitten klo 02.45, muistan kun kattoin kelloa että joo, vartti maksimissaan ja tää on pihalla. No eihän se nyt ihan niin vikkelään tapahtunutkaan. Ponnistaminen oli yllättävän vaikeaa, suunnan tajusin kyllä, mutta turhautti kun ei tuntunut että mitään tapahtuisi. Onneksi kätilö oli tosi kannustava.
Kolme varttia mä sitten pinnistelin ja ponnistelin minkä jaksoin, enkä enää kyllä paljoa jaksanutkaan. Välilihaa puuduteltiin ja pehmiteltiin ja lopulta tehtiin episiotomia. Huoneessa oli kätilöni lisäksi lääkäri, joka oli tullut paikalle mieheni kertoman mukaan jo pian puudutuksen saatuani, sillä vauvan sydänäänet oli laskeneet rajusti, kuten tekivät nyt ponnistaessanikin. Myös toinen kätilö (se mulle entuudestaan tuttu) pyydettiin paikalle, joka sitten loppupeleissä painoi vauvan ulos ponnistaessani vatsan päältä. Mies sanoi, että siinä kohtaa hänen oli katsottava muualle, oli niin rajun näköistä toimintaa. Itse synnytys ei sinänsä sattunut, eikä tuntunut juuri kuin plumpsahduksena, niin hyvin oli puudutettu. Mä kyselin vaan että kuka sieltä tuli, kukaan ei muistanut mainita. Mies koki elämänsä pisimmän sekuntin, kun vauva ei päästänyt ääntäkään. Hyvin se sitten kuitenkin virkosi ja sain hänet paitani alle. Pienen tyttäreni. Mä kun olin koko ajan odottanut poikaa .
Siinä sitten oltiin ja ihmeteltiin hetki sitä likaista myttyä rinnallani. Pienet itkut pääsi tuoreilta vanhemmilta. Mulla oli hyvä olo, mihinkään ei koskenut, ainoastaan tärisytti kovasti. Fyysinen rasitus ja stressi purkaantui mulla niin, että somasti oksensin sitten päälleni. Kätilö ompeli leikkaamansa epparin, muita repeämiä ei tullutkaan. Ennen osastolle siirtymistä saatiin aamupalaa. Tyttö nukkui rauhallisesti imettyään ennen sitä kolme varttia rintaa.
Mä sain itse valita mistä hetkestä synnytys merkittiin käynnistyneeksi, ja valitsin sen ensimmäisen äkäisen supistuksen perjantai-aamupäivällä. Kokonaiskestoksi merkattiin siis 15h, vaikka tosiasiassahan yhtäjaksoisia supistuksia tuli sieltä torstai-iltapäivästä asti. Synnytyksestä jäi kuitenkin todella hyvä mieli, samoin kuin odotusajasta!
Torstaina 4.12. 40+3
mulla oli aamulla neuvola, jossa pessimistisesti varattiin aikaa vielä seuraavallekin viikolle, tiistaille. Todettiin että vauva on kyllä edelleen tiukasti lähtökuopissa, mutta ainoa terkkarin mielestä synnytyksen lähenemiseen viittaava oire mun voinnissani oli olematon ruokahalu. Iltapäivällä lähdin yksinäni kaupungille hoitamaan asioita, törmäsin isäänikin joka ensisanoikseen huudahti että "vieläkö sä oot siinä?!".
Pääsin kaupoilta kotiin n. klo 16 ja aika heti kotiin päästyäni alkoi supistella. Ei mitenkään uudella tavalla, samanlaisia supistuksia oli ollut jo useampana iltana muutaman tunnin sarjoissa. Tällä kertaa supistukset kuitenkin jatkuivat ja jatkuivat yötä kohti. Soitin synnärille, jossa neuvottiin ottamaan Panadolia, kuuma suihku ja yrittämään nukkumista. Se ei ensikertalaista noin niinkun neuvona juuri huojentanut!
Perjantaina 5.12.
Olin valvonut koko yön kellottaen supistuksia jotka tulivat vähintään vartin, pienimmillään kuuden minuutin välein. Ne eivät olleet voimistuneet yön aikana, ja tuntuivat lähinnä jomottavana särkynä pakaroissa ja alaselässä. Pariin otteeseen olin käynyt suihkussa, kuuma vesi todella helpotti. Mies oli nukkunut koko yön melkoisen sikeästi. Herätin hänet viiden aikaan aamusta, kerroin tilanteen ja totesin että hänen ei kannata sinä päivänä mennä töihin, sillä haluan lähteä näytille synnärille heti aamusta. Soittelinkin sinne, ja yövuorossa olevan kätilön (joka oli muuten tuttuni harrastusten parista) kanssa sovittiin että ajoitan sinne menoni niin, että aamuvuorolaiset ovat jo töissä. Kuuden jälkeen lähdettiin siis ajamaan Kotkaan jonne meiltä ajaa jotain kolme varttia.
Synnärillä minut otettiin käyrille, supistuksia tuli edelleen samaan tahtiin kuin kotonakin. Sisätutkimuksessa todettiin kuitenkin, että olin vain väljästi sormelle auki, joskin kohdunkaula oli kokonaan kadonnut. Sain itse päättää jäämmekö sinne makoilemaan vai lähdemmekö kotiin, ja valitsin jälkimmäisen, ihan jo senkin takia etten pitänyt minut vastaanottaneesta kätilöstä ollenkaan. Hän oli sellainen... lässyttäjä. Sovittiin kätilön kanssa että tulen illalla uudestaan näytille.
Kotona sain kokonaan valvotun yön jälkeen nukuttua vihdoinkin pari tuntia, joskin havahduin kyllä supistuksiin, ja lopulta klo 11.30 nousin ylös saaden niin kovan supistuksen ettei sellaista ollutkaan tullut siihen mennessä. Suoli tyhjeni mukavasti, ja limatulppaa tuli reilusti. Siinä kohtaa päätin, että varmaan ihan fiksua järjestää koiralle hoitopaikka ja pakata se sairaalakassi nyt ihan kokonaan valmiiksi, että josko tää tästä koituis ihan oikeasti lähdöksi.
Iltapäivällä lähdettiin ajamaan uudestaan Kotkaan, perillä oltiin 17.30. Nyt vastaanottavassa kätilössä oli ihan toisella tapaa luonnetta, ja tuli hyvä mieli heti jo eteisessä. Sisätutkimuksessa todettiin meidän molempien yllätykseksi kätilön sanoin "ihan hyvä tilanne, kolme senttiä oot auki ja kalvorakkula pullottaa" - mä kun olin edelleen sitä mieltä että kotiin täältä kuiteski laittavat! Eikä mitä, sairaalan vaatteet päälle ja päästiin samantien saliin, lähinnä siksi että iltavuorossa oli pientä hässäkkää, niin tahtoi tämä kätilö että ollaan jo valmiina asemissa.
Varsinaisia kipuja ei ollut siinä kohtaa vielä, tai lähinnä ei ainakaan tarvetta kivunlievitykselle. Kalvorakkulasta huolimatta pystyin kävelemäänkin edelleen vaappumatta. Kätilö naurahtikin mulle, että en ollenkaan vaikuta siltä että olisin synnyttämässä. Pääsin kokeilemaan ammetta, joka ei sinänsä tuntunut mua paljoa auttavan, enemmän sain apua kuumasta suihkuttelusta vatsalle ja alaselälle supistuksen aikana. Ammeessa viihdyin reilun tunnin. Sen lämmittelyn jälkeen tuli ulos loputkin limatulpasta, verisenä mössönä. Vähän säikähdin, mutta onneksi oli kätilö näkemässä ja toteamassa normaaliksi.
Iltavuoro vaihtui yövuoroksi ja sain taas uuden, mukavan asiallisen kätilön. Supistuksissa alkoi olemaan sen verran terää, että kokeiltiin ilokaasua. Olihan se vähän ällöttävän hajuista ja makuista, mutta kyllä siitä apua oli kun uskalsin vaan ihan oikeasti hengittää siitä maskista fuskaamatta. Asennoista olin todennut, että makuuasennossa supistukset tuntuivat kertakaikkiaan kamalilta, paras oli vaan seisoa ja keinutella itseään. Satuinpa kuitenkin olemaan lepäilemässä vuoteessa klo 21.30 kun supistuksen aikana kuului poksahdus ja lapsivedet tulvi vuoteeseen. Hitto se tuntui ikävältä!! Yhtäaikaa alkoi todenteolla pelottamaan/jännittämään, sillä tiesin, että kun vedet menee, supistukset yleenä muuttaa muotoaan kovemmiksi. Niin ne tekikin. Olin neljä senttiä auki, eikä mennyt kovin pitkään kun ilokaasusta ei ollut enää apua. Kätilö totesi että taidan tarvita epiduraalin, enkä vastustellut yhtään.
Sitten alettiin odottelemaan anestesialääkäriä, ja sillä välin kätilö kanyloi minut - mikä melkein sattui enemmän kuin supistukset - ja minä yritin edelleen saada jotain lohtua siitä ilokaasusta, jota en kuitenkaan pystynyt hengittämään supistuksen huipun yli. Pysyin nippanappa tolpillani, jalat kun tärisivät niin kauheasti. Kipuhuipun koittaessa lensi kaasumaski nurkkaan ja ainoa mistä tuntui olevan vähän lohtua oli roikkua miehen kaulassa ja ulista. Korkealta ja kovaa!
Anestesialääkärin tulo kesti kaikenkaikkiaan 2,5h! Siinä vaiheessa olin jo 8cm auki, eikä epiduraalista olisi ollut minulle enää mitään hyötyä, joten sain mini-spinaalin. Sama juttu, mutta eri kohtaan, eri annostus. Kai. Ihan sama, pääasia että siitä oli hyötyä!!! Kivut katosivat liki sillä sekunnilla kun piikki selkään iskettiin - se ei muuten sattunutkaan sitten yhtään! - ja kylkeä käännettiin. Jäljelle jäi vaan pieni horkkatärinä, jossa osansa oli jännitykselläkin. Aika pian puudutuksen jälkeen kätilö totesi mun olevan kokonaan auki, ja mä olin, että jes! Kohta ponnistetaan eikä mua satu yhtään! Pienet unetkin siinä sain otettua.
Sinänsä olin vähän väärässä, sillä nyt sitten odoteltiin ihan rauhassa että se autuaallinen puutunut olotila väistyi ja aloin taas tuntea supistukset ja ponnistamisen tarpeen. Se koitti sitten klo 02.45, muistan kun kattoin kelloa että joo, vartti maksimissaan ja tää on pihalla. No eihän se nyt ihan niin vikkelään tapahtunutkaan. Ponnistaminen oli yllättävän vaikeaa, suunnan tajusin kyllä, mutta turhautti kun ei tuntunut että mitään tapahtuisi. Onneksi kätilö oli tosi kannustava.
Kolme varttia mä sitten pinnistelin ja ponnistelin minkä jaksoin, enkä enää kyllä paljoa jaksanutkaan. Välilihaa puuduteltiin ja pehmiteltiin ja lopulta tehtiin episiotomia. Huoneessa oli kätilöni lisäksi lääkäri, joka oli tullut paikalle mieheni kertoman mukaan jo pian puudutuksen saatuani, sillä vauvan sydänäänet oli laskeneet rajusti, kuten tekivät nyt ponnistaessanikin. Myös toinen kätilö (se mulle entuudestaan tuttu) pyydettiin paikalle, joka sitten loppupeleissä painoi vauvan ulos ponnistaessani vatsan päältä. Mies sanoi, että siinä kohtaa hänen oli katsottava muualle, oli niin rajun näköistä toimintaa. Itse synnytys ei sinänsä sattunut, eikä tuntunut juuri kuin plumpsahduksena, niin hyvin oli puudutettu. Mä kyselin vaan että kuka sieltä tuli, kukaan ei muistanut mainita. Mies koki elämänsä pisimmän sekuntin, kun vauva ei päästänyt ääntäkään. Hyvin se sitten kuitenkin virkosi ja sain hänet paitani alle. Pienen tyttäreni. Mä kun olin koko ajan odottanut poikaa
.Siinä sitten oltiin ja ihmeteltiin hetki sitä likaista myttyä rinnallani. Pienet itkut pääsi tuoreilta vanhemmilta. Mulla oli hyvä olo, mihinkään ei koskenut, ainoastaan tärisytti kovasti. Fyysinen rasitus ja stressi purkaantui mulla niin, että somasti oksensin sitten päälleni. Kätilö ompeli leikkaamansa epparin, muita repeämiä ei tullutkaan. Ennen osastolle siirtymistä saatiin aamupalaa. Tyttö nukkui rauhallisesti imettyään ennen sitä kolme varttia rintaa.
Mä sain itse valita mistä hetkestä synnytys merkittiin käynnistyneeksi, ja valitsin sen ensimmäisen äkäisen supistuksen perjantai-aamupäivällä. Kokonaiskestoksi merkattiin siis 15h, vaikka tosiasiassahan yhtäjaksoisia supistuksia tuli sieltä torstai-iltapäivästä asti. Synnytyksestä jäi kuitenkin todella hyvä mieli, samoin kuin odotusajasta!
Kiitos Kamomilla kertomuksesta, täällä tulee tippa linssiin joka kerta kun lukee näitä tarinoita :'( . Mut oikeasti vielä kerran onnea :flower:
Tänään taas vaihteeksi hyvä päivä, olo on onnellinen. Lähden viemään esikon koulun jälkeen uimaan ja itse menen saunaan istumaan, kun ei sellaista luksusta ole kotona. Katsotaan toimiiko tämä s. En kyllä usk, mulla ei yksikään ässä ole tehny mitään supistuksia.
Tuli tuossa mieleen, olisko täällä yhtään viisaampaa ihmistä, et jos tää nyt vaikka päättää kääntyä rt:n niin tehdäänkö sektio siitä huolimatta vai joudunko takas kotiin odottaa synnytyksen alkua? Mulla on tälläinen käsitys... Valaiskaa tietämätöntä...
Härkis on tainnu päästä tosi toimiin kun ei kuulu mitään? Onnellinen jos on..
NullPoints Täällä mitattu sf-mitta jalat koukussa, ja kiitos aivan ihanista kuvista mitä olet löytänyt onnitteluihin ja päivityksestä ( etkös sä sen hoitanu? ) Hitto, ku ei kaikkea muista.
Kiitos myös sille joka tsempitti miehen baarissa käynnistä ja mukaan kelpaamisesta, oliko se grynna, anteeks en muista. :ashamed:
Nyt rupean siivoamaan ja häivyn muistamattomuuteeni kanssa taustalle... Mukavaa päivän alkua =)
Tänään taas vaihteeksi hyvä päivä, olo on onnellinen. Lähden viemään esikon koulun jälkeen uimaan ja itse menen saunaan istumaan, kun ei sellaista luksusta ole kotona. Katsotaan toimiiko tämä s. En kyllä usk, mulla ei yksikään ässä ole tehny mitään supistuksia.
Tuli tuossa mieleen, olisko täällä yhtään viisaampaa ihmistä, et jos tää nyt vaikka päättää kääntyä rt:n niin tehdäänkö sektio siitä huolimatta vai joudunko takas kotiin odottaa synnytyksen alkua? Mulla on tälläinen käsitys... Valaiskaa tietämätöntä...
Härkis on tainnu päästä tosi toimiin kun ei kuulu mitään? Onnellinen jos on..
NullPoints Täällä mitattu sf-mitta jalat koukussa, ja kiitos aivan ihanista kuvista mitä olet löytänyt onnitteluihin ja päivityksestä ( etkös sä sen hoitanu? ) Hitto, ku ei kaikkea muista.
Kiitos myös sille joka tsempitti miehen baarissa käynnistä ja mukaan kelpaamisesta, oliko se grynna, anteeks en muista. :ashamed:
Nyt rupean siivoamaan ja häivyn muistamattomuuteeni kanssa taustalle... Mukavaa päivän alkua =)
Kiitos kamomilla synnytyskertomuksesta...Niitä on aina ihana lukea, ja jännityksellä ootella minkalainen kertomus itselle sitten joskus tulee :heart:
vauvis neiti 37+5
vauvis neiti 37+5
Kiitos Kamomilla aamuitkuista :heart: Ja onnea pienestä prinsessasta vielä :flower:
Mä nukuin yön ihan turkasen sikeesti, ja tänään heräsin vasta puoli kymmenen Ihan tukossa edelleen, mutta ihme olo kun ei tarvii heti mennä päikkäreille. Aamusta oli joku kestosuppari, ja muutama laimea on taas tullu, ei muuta...
Tänään teen loput joululahjat valmiiksi + perunalaatikon ja pari limppua pakkaseen, niin on sitten kaikki valmiina. Siivota pitäis kans...
Viivi ja Masi 38+3
Mä nukuin yön ihan turkasen sikeesti, ja tänään heräsin vasta puoli kymmenen
Ihan tukossa edelleen, mutta ihme olo kun ei tarvii heti mennä päikkäreille. Aamusta oli joku kestosuppari, ja muutama laimea on taas tullu, ei muuta...Tänään teen loput joululahjat valmiiksi + perunalaatikon ja pari limppua pakkaseen, niin on sitten kaikki valmiina. Siivota pitäis kans...
Viivi ja Masi 38+3
Huomenta päivää! Ihana kertomus kamomilla! Tuli itsellekin jo malttamaton mieli.
Viime yö on sitten nukuttu aikas huonosti. |O Lakanoiden pölyyttämisen jälkeen alkoi melkoiset supistukset joita kellotin sitten pari tuntia. Sain unen kuitenkin ja heräsin uudestaan supistuksiin ja sitten nousin jo ottamaan lääkkeen koska en halua vielä jouduttaa synnytystä. Lopulta sain hyvän unen ja kun heräsin vessaan niin pongasin ekan satsin limatulppaa. Sitä tuli hyvin vähän (onneksi!). Ens viikon tiistaina tulee tasan 37 viikkoa ja siihen asti sais tämä mussukka pysyä masussa. Mutta katsotaan miten tämä viikonloppu nyt edistyy. Aika hurjaa jumppaa veti vauva aamu seitsemältä tunnin verran ja kun hän rauhoittu ja olisin niiiin halunnu nukkua vielä |O , niin naapurissa alettiin poraamaan seinään :kieh: . Pakko oli mennä äsken takas nukkumaan kun lapset katto videoa. Nyt yritän saada tämän kompanian ulos ja kauppaan vaikka alapäätä vihloo ihan sikana ja olo on aika heikko... Mutta pakko näiden lasten kanssa on poistua talosta hetkeksi tai meno yltyy sietämättömäksi.
Tuli tällanen urputus viesti nyt, mutta eiköhän meillä itse kullakin ole enemmän ja vähemmän urputus olo... :headwall:
Hyvää alkanutta viikonloppua kuitenkin kaikille!
"Elämä on ihmisen parasta aikaa"- Matti Nykänen
- sarabi rv 36+3
Viime yö on sitten nukuttu aikas huonosti. |O Lakanoiden pölyyttämisen jälkeen alkoi melkoiset supistukset joita kellotin sitten pari tuntia. Sain unen kuitenkin ja heräsin uudestaan supistuksiin ja sitten nousin jo ottamaan lääkkeen koska en halua vielä jouduttaa synnytystä. Lopulta sain hyvän unen ja kun heräsin vessaan niin pongasin ekan satsin limatulppaa. Sitä tuli hyvin vähän (onneksi!). Ens viikon tiistaina tulee tasan 37 viikkoa ja siihen asti sais tämä mussukka pysyä masussa. Mutta katsotaan miten tämä viikonloppu nyt edistyy. Aika hurjaa jumppaa veti vauva aamu seitsemältä tunnin verran ja kun hän rauhoittu ja olisin niiiin halunnu nukkua vielä |O , niin naapurissa alettiin poraamaan seinään :kieh: . Pakko oli mennä äsken takas nukkumaan kun lapset katto videoa. Nyt yritän saada tämän kompanian ulos ja kauppaan vaikka alapäätä vihloo ihan sikana ja olo on aika heikko... Mutta pakko näiden lasten kanssa on poistua talosta hetkeksi tai meno yltyy sietämättömäksi.
Tuli tällanen urputus viesti nyt, mutta eiköhän meillä itse kullakin ole enemmän ja vähemmän urputus olo... :headwall:
Hyvää alkanutta viikonloppua kuitenkin kaikille!
"Elämä on ihmisen parasta aikaa"- Matti Nykänen
- sarabi rv 36+3
:flower: :heart: Sydämelliset onnittelut kaikille ihmeentekijöille ja paljon lämpimiä ajatuksia ja :hug: :hug: loppusuorala pinnisteleville =)
Tulee kovin haikea ja samalla todella liikuttunut olo kun lukee näitä synnytystarinoita kun tuntuu,että siitä jo itsellä niin kauan.
Tyttönen pikkanen on huomenna jo neljä vikkoa vanha aika kuluu kuin siivillä ja "Hikka" on alkanut jo seurustelemaan pitämällä omia ääntelyitään kun sille keskustelee....
Ei tätä oikeen tajua.Kerta toisensa jälkeen nämä tunteet ja tuo vauvan olemassaolo saavat yhtä hämilleen.
Juurihan tämä ihme oli mahassa ja vaan odotti että sen saa ulos ja nyt se tuossa keskustelee ja hymyilee ja siskoaan lainatakseni niin suloinen ettei sanotuksi saa :heart: :heart: :heart: :heart:
valas ja "hikka" :wave: :wave:
Tulee kovin haikea ja samalla todella liikuttunut olo kun lukee näitä synnytystarinoita kun tuntuu,että siitä jo itsellä niin kauan.
Tyttönen pikkanen on huomenna jo neljä vikkoa vanha
aika kuluu kuin siivillä ja "Hikka" on alkanut jo seurustelemaan pitämällä omia ääntelyitään kun sille keskustelee....Ei tätä oikeen tajua.Kerta toisensa jälkeen nämä tunteet ja tuo vauvan olemassaolo saavat yhtä hämilleen.
Juurihan tämä ihme oli mahassa ja vaan odotti että sen saa ulos ja nyt se tuossa keskustelee ja hymyilee ja siskoaan lainatakseni niin suloinen ettei sanotuksi saa :heart: :heart: :heart: :heart:
valas ja "hikka" :wave: :wave:
Aamunimenhuutoon osallistun, eli ei tänne mitään,joka aamu kun herään huomaan olevani yhdessä koossa =)
Mä kanssa kävin tarkistamassa raskauskiekon lukeman netissä ja sen kiekon mukaan 15 pv vauvan syntymään, mutta se oli surkea kiekko kun siinä oli suluissa noin-sana. =)
Kiitos Kamomillalle synnytyskertomuksesta :flower:
Yritin eilen tiedustella taas neuvolasta että mikäli esikko on syntynyt 40+3 niin antaako se jotain viitettä tälle kanssa..tulin taas todella fiksuksi kun ne sanoi että voi olla tai sitten ei
Kyselin myös että mikäli menee yli lasketusta niin eka käynti äippäpolilla on 41+5 ja sitten seuraava 42+jotain, masentava ajatus mutta tulihan sekin selvitettyä. :/
Kaikille kärvistelijöille tsemppiä ja :hug:, kyllä tää tästä iloksi muuttuu(ennemmin tai myöhemmin)
Punahattu ja Tonttu 37+6 :heart:
Mä kanssa kävin tarkistamassa raskauskiekon lukeman netissä ja sen kiekon mukaan 15 pv vauvan syntymään, mutta se oli surkea kiekko kun siinä oli suluissa noin-sana. =)
Kiitos Kamomillalle synnytyskertomuksesta :flower:
Yritin eilen tiedustella taas neuvolasta että mikäli esikko on syntynyt 40+3 niin antaako se jotain viitettä tälle kanssa..tulin taas todella fiksuksi kun ne sanoi että voi olla tai sitten ei
Kyselin myös että mikäli menee yli lasketusta niin eka käynti äippäpolilla on 41+5 ja sitten seuraava 42+jotain, masentava ajatus mutta tulihan sekin selvitettyä. :/
Kaikille kärvistelijöille tsemppiä ja :hug:, kyllä tää tästä iloksi muuttuu(ennemmin tai myöhemmin)
Punahattu ja Tonttu 37+6 :heart:
Isot onnittelut Daylight Dancerille! :flower:
Marttan, en ollut kyllä minä joka huomioin, sorry (viestejä vaan tulee niin paljon ettei millään ehdi reagoida kuin osaan :ashamed: ). Mutta näin jälkeenpäin voin todeta, että meillä miehen alkoholinkäytöstä on tullut sanomista kerran jos toisenkin näiden vuosien mittaan, eikä kyllä edelleenkään ihan vastaa ihannettani, kattoo ny mihin tässä ehkä joskus päädytään. Muuten kyllä hyvä ukko, ei varmaan siksi ole sit koskaan kuitenkaan tullut tehtyä ns. lopullisia ratkaisuja.
Toivottavasti tosiaan Härkis on tositoimissa! Ja aivan ihanasti kerrottu tarina Kamomillalla, synnytyskertomuksia kyllä lukee niin mielellään.
Soitin tänään uudestaan sinne Pohjolaan, kun eivät edelleenkään olleet palanneet asiaan. Nyt sentään henkilö, jonka kanssa juttelin, oli edes ystävällinen, viimeksi oli sellainen tiuskija (joka ei sit koskaan edes ottanut yhteyttä vaikka lupasi). Edelleen ne väittävät lähettäneensä jonkun paperin vakuutushakemukseen liittyen, mutta ei kyllä todellakaan ole sellaista tullut. Sanoinkin sille mammalle (ihan ystävällisesti), että olisinhan minä siihen nyt tietenkin reagoinut jos olisi tullut, koska hain vakuutusta ihan siksi että haluan sellaisen. Että en olisi jättänyt asiaa kesken kyllä. No, ne nyt palaavat ensi viikolla (varmaan ) ja sit katsotaan mitä tulee. En usko, että näin lähellä laskettua aikaa enää myöntävät sitä. Jos (kun) niin käy, sitten vaan odotellaan että vauva syntyy ja vaihdetaan sen jälkeen kaikki vakuutukset johonkin toiseen yhtiöön.
Grynna 38+3
Ai niin vielä - näin viime yönä ensimmäisen synnytysuneni! Siinä vauva suurin piirtein plop vaan tuli maailmaan ja itse olin ihan hämmästynyt, että tässäkö tää nyt oli
Marttan, en ollut kyllä minä joka huomioin, sorry (viestejä vaan tulee niin paljon ettei millään ehdi reagoida kuin osaan :ashamed: ). Mutta näin jälkeenpäin voin todeta, että meillä miehen alkoholinkäytöstä on tullut sanomista kerran jos toisenkin näiden vuosien mittaan, eikä kyllä edelleenkään ihan vastaa ihannettani, kattoo ny mihin tässä ehkä joskus päädytään. Muuten kyllä hyvä ukko, ei varmaan siksi ole sit koskaan kuitenkaan tullut tehtyä ns. lopullisia ratkaisuja.
Toivottavasti tosiaan Härkis on tositoimissa! Ja aivan ihanasti kerrottu tarina Kamomillalla, synnytyskertomuksia kyllä lukee niin mielellään.
Soitin tänään uudestaan sinne Pohjolaan, kun eivät edelleenkään olleet palanneet asiaan. Nyt sentään henkilö, jonka kanssa juttelin, oli edes ystävällinen, viimeksi oli sellainen tiuskija (joka ei sit koskaan edes ottanut yhteyttä vaikka lupasi). Edelleen ne väittävät lähettäneensä jonkun paperin vakuutushakemukseen liittyen, mutta ei kyllä todellakaan ole sellaista tullut. Sanoinkin sille mammalle (ihan ystävällisesti), että olisinhan minä siihen nyt tietenkin reagoinut jos olisi tullut, koska hain vakuutusta ihan siksi että haluan sellaisen
. Että en olisi jättänyt asiaa kesken kyllä. No, ne nyt palaavat ensi viikolla (varmaan ) ja sit katsotaan mitä tulee. En usko, että näin lähellä laskettua aikaa enää myöntävät sitä. Jos (kun) niin käy, sitten vaan odotellaan että vauva syntyy ja vaihdetaan sen jälkeen kaikki vakuutukset johonkin toiseen yhtiöön.Grynna 38+3
Ai niin vielä - näin viime yönä ensimmäisen synnytysuneni! Siinä vauva suurin piirtein plop vaan tuli maailmaan ja itse olin ihan hämmästynyt, että tässäkö tää nyt oli
Ilmoittaudun tänäänkin (40+1) paikalla olevaksi :wave: Veikkaan myös, että Härkis on jo synnyttänyt.
Muutama supistus aamulla, mutta siinä tämän päivän tähänastinen saldo. Aikomus lähteä liikenteeseen, kun olen viettänyt melkein koko viikon neljän seinän sisällä. Väsymys on kova, kun viimeisen viikon olen nukkunut 4-6 tuntia yössä ja senkin pätkissä.
Muutama supistus aamulla, mutta siinä tämän päivän tähänastinen saldo. Aikomus lähteä liikenteeseen, kun olen viettänyt melkein koko viikon neljän seinän sisällä. Väsymys on kova, kun viimeisen viikon olen nukkunut 4-6 tuntia yössä ja senkin pätkissä.
Kuopus lähti juuri mummin mukana yökylään koko viikonlopuksi... olemme tämän illan kahdestaan isomman kanssa kun mies pikkujouluissa, muutoin sitten viikonloppu menee kolmistaan - ellei pieni päätä syntyä
Äsken kun olivat tässä kahvilla, äitini ja siskoni, tuli pitkäänkin sellaisia napakampia suppareita ja vetistä valkovuotoa lirahteli :x
En edes maininnut mitään että supistaa kun en halunnut mitään hössötystä - nyt jo vähän vatsa rauhottui mutta aika lupaavalta tuntui
- Terhikki ja rv 39+4 -
Äsken kun olivat tässä kahvilla, äitini ja siskoni, tuli pitkäänkin sellaisia napakampia suppareita ja vetistä valkovuotoa lirahteli
:x En edes maininnut mitään että supistaa kun en halunnut mitään hössötystä - nyt jo vähän vatsa rauhottui mutta aika lupaavalta tuntui
- Terhikki ja rv 39+4 -
Minä kanssa ilmottaudun paikalle.. ei sitten mitään uutta sitten eilisen, muuta kuin että neuvolassa käyty ja siellä se kaveri vaan mahassa porskuttelee ja sf-mitta oli nyt 41cm! Nyt terkkari tekee sen yliaikailähetteen Taysiin ja sitte odottelemaan sitä ellei tässä nyt ala tapahtumaan jotain. Muuten neuvola taas viikon päästä.
Tänään neuvolassa juttelin yhden äitykän kanssa ja sillä oli aivan ihana vaavi messissä joka oli syntyny kaksi kuukautta liian aikasin ilman yhtäkään merkkiä. Sanoi vaan että olis ennemmin mun asemassa ku siihen mihin ite joutu. Sai taas perspektiiviä asioihin. Ehkä pienen yliaikasuuden kestää sen huolen sijaan mikä sillä äidillä varmasti oli tuolloin.
Muuten on alkanu kyllästyttää ku jokanen kaveri ja sukulainen on innostunu soittamaan ja tekstailemaan että joko joko? Ja sitte kiristää nää "on toi sun maha niin alhaalla jo ettei mee kyllä kauaa!". Juu juu, niin varmaan
KeuKeu ja 40+1
Tänään neuvolassa juttelin yhden äitykän kanssa ja sillä oli aivan ihana vaavi messissä joka oli syntyny kaksi kuukautta liian aikasin ilman yhtäkään merkkiä. Sanoi vaan että olis ennemmin mun asemassa ku siihen mihin ite joutu. Sai taas perspektiiviä asioihin. Ehkä pienen yliaikasuuden kestää sen huolen sijaan mikä sillä äidillä varmasti oli tuolloin.
Muuten on alkanu kyllästyttää ku jokanen kaveri ja sukulainen on innostunu soittamaan ja tekstailemaan että joko joko? Ja sitte kiristää nää "on toi sun maha niin alhaalla jo ettei mee kyllä kauaa!". Juu juu, niin varmaan
KeuKeu ja 40+1