Voi, järjettömästi turhaa tavaraa! Aina olen sanonut ettei tarvitse mitään, kaikkea jo on. Sain mm. pullon kallista samppanjaa (en juo, viimejouluinenkin avaamatta, toissavuotinen juotettu muille), kolme numeroa liian pienet pyjamahousut ja kylpytakin, rasian tummaa suklaata (en tykkää), hajuveden josta en tykkää, pikimustan kynttilälyhdyn (ihan nätti esine, mutta ei oikein istu kokovalkoinen sisustukseen).
Joka vuosi sama juttu: ostetaan tavaraa vain siksi että pitää olla lahjoja, mieluiten paljon. Säälittää planeetan puolesta, kyllä myös lahjanantajien lompakonkin puolesta. Lisäksi olen vähän minimalisti, enkä tykkää turhasta tavarasta. Jollain muotoa on myös epäkunnioittavaa, että annetaan henkilökohtaisia lahjoja, joissa lahjan saajan mieltymyksillä ei ole mitään merkitystä.
Erityisen kiusallista on saada liian pieniä vaatteita tai omalta äidiltä pornahtavia alusvaatteita. Itse asiassa olen kiitollinen siitä, että ne pornahtavat alusvaatteet ovat aina olleet liian pieniä.
Muutenkaan en tykkää ihan mistä tahansa vaatteesta, en ihan minkä tahansa värisistä ja istuvuudenkin suhteen on muitakin kriteerejä kuin "mahtuu päälle". En myöskään tykkää mistä tahansa meikkituotteesta tai hajuvedestä.
Kirja on tietysti aina hyvä lahja. Ihan minkä tahansa kirjailijan mikä tahansa kirja kelpaa. Tietokirja ihan mistä tahansa aiheesta käy myös. Lisäpisteitä valmiiksi luetuista kirjoista, viime jouluna tuli sellainen. Hyvin usein alekirjoista on rapsutettu alehinta pois ja "unohdettu" alkuperäinen hintalappu kirjaan kiinni.
Niin juu, viime jouluna sain "mankan", sellaisen mikä mulla oli teininäkin. En tiedä, mistä saa ostaa C-kasettisoittimia, mutta sellaisen sain.
Puna-oranssi revontuliaiheinen torkkupeitto on myös tallessa. Jos joskus haluan vähän väriä aneemiseen sisustukseeni...
Juu, ja ne liikelahjat!
Seinäkello, joka jätättää (sitä vertauskuvallisuuden määrää). Rintataskuun laitettava radio, josta kuuluu ohjelmaa vain, jos 30 cm antennin pitää pystyssä. Naurettavan pieni lämpötyyny, jonka voi kätevästi uudelleenaktivoida keittämällä vaivaiset 15 min kattilassa. Kertakäyttökamera kännykameroiden aikakaudella. Lippahatut ja keltainen kaulahuivi logokuvioin.
Tänä vuonna itse asiassa minulta kysyttiin kirjatoivetta. Mietin pitkään ja hartaasti, ja ilmoitin sitten toiveeni. Kysyjä vastasi, ettei aikonut lähteä kirjakauppaan asti ostoksille. Sain sitten taas kerran jotain, mitä käteen sattui.
