Alkujärkytys ja pelko tulevasta on täällä mennyt nyt ohi ja olen jo tosi innoissani raskaudesta.
Taisi vaan olla niin suuri shokki, kun aiemmin lapsettomuudesta kärsineenä ja nytkin etukäteen varautuneena siihen, että ei ehkä edes onnistu, tärppäsikin heti ekasta kierrosta. Uskomattomalta se kyllä tuntuu vieläkin.
Neyda, minä huomasin juuri etten pysty ainakaan toistaiseksi enää naksauttelemaan selkääni lattialla semmoisen rullan päällä (nikamat menee lukkoon päivittäin), kun tuntuu että rupeis vetämään vatsasta suonta...siis tosi ikävä ja kipeä tunne. Muuten en ole vielä mitään erikoisia asentokipuja huomannut. Vatsa itsessään kyllä tuntuu turvonneelta ja "erilaiselta".
Selvisin juuri yhdeltä pitkältä parin päivän työreissulta jota jännitin etukäteen kamalasti. Pelkäsin että pahoinvointi tekee reissusta hankalan, mutta onneksi se pahin olo ei ole viel rantautunut ja pieni kuvotus häippäsi kun ostin pahoinvointirannekkeet. En tiedä auttavatko ne, vai onko muuten vaan parempi olo.
Alkoholista kieltäytyminen tuli vastaan jo tuolla reissulla ja herätti kyllä hämmästyneitä katseita, mutta ei kukaan sentään tohtinut mitään sanoa.
Ollaan kerrottu jo mm. mun ja miehen muutamille sukulaisille ja itse olen kertonut muutamalle kaverille (joista pari on mukavasti myös raskaana). Töissä en haluaisi ennen ultraa asiasta kertoa, koska asian ottaminen esille siellä stressaa todella paljon. Olen vakituisessa työsuhteessa, mutta epäilen ettei vastaanotto tule olemaan mitenkään vilpittömästi iloinen...ja hirvittää miten paljon hommaa itselle tulee sijaisen perehdyttämisestä yms.
Pelkään vaan että jos pahoinvointi alkaa samalla aikataululla kuin esikoisen kanssa niin olen sairaslomalla jo ennen sitä...inhottavaa sitten tuoda ilmi asia sillä tavalla. Plääh.
Omien melko varmana pitämieni ovulaatioveikkausten mukaan nyt olisi menossa n. rv 4+6 ja laskettuaika 26.12.