Huomenta! (Itse asiassa uni loppui jo neljältä, mutta makoilin puoli kuuteen.)
Hienoa, HER_86, hyvistä ultrakuulumisista :heart:!
Niinhän se taitaa olla yleistä, että mitat heittelevät. Lääkäri sanoi, että sekin vaikuttaa, että alkio on vähän kippurassa, niin tarkkaa mittaa on vaikea saada. Muistutti myös, että eri mittaajat saavat eri kokoja ja näytti, että itsekin saa eri mittaamisella eri kokoja. Ajattelen myös niin, että yhden laskurin mukaan sydänäänten olisi pitänyt näkyä alun perin viime perjantaina ja kun kävin ultrassa torstaina, lääkäri sanoi, ettei huomenna olisi kyllä vielä näkynyt. Viikkoa myöhemmin sitten näkyi. Eli kaikki voi olla ihan hyvin, ja kaveri on ainakin kasvanut hyvin viikon aikana. Ennen ultraamista lääkäri tunnusteli myös kohdun ja kylläpä kuulosti kauniilta lauseelta: "Vatsa on pyöristynyt nätisti ja vastaa viikkoja."
Sekin minua ahdistaa, kun repäisykivut ovat oikeastaan loppuneet, mutta lääkäri eilen sanoi niistäkin, ettei todellakaan tarvitse sellaisesta murehtia. Helppoa se ei kyllä ole... Itse asiassa keltarauhasen aiheuttamat jomottelut kyllä taitavatkin näillä main loppua, kun istukka alkaa toimia.
Geesa, ymmärrän täysin huolesi ja vaikka itsekin pelkään ja stressaan, niin tiedän myös kolmen raskauden pohjalta, että oireita tulee ja menee.
Vanhempani ovat Kiinassa työmatkalla ja lähetin äidille eilen viestin: "Kävin tänään X:n (lääkärin nimi) vastaanotolla ja jouluksi on tiedossa mitä parhain joululahja, kun triostamme tulee kvartetti."
Nyt aamulla minulla on aika toista päätä hoitavalle lääkärille, eli psykanpolille. Nuo traumajutut kun vaativat toki sen alan hoitoa. On kiva, kun psykiatri ja äitipolin lääkäri tuntevat toisensa hyvin. Gyne eilen käski kertoa psykiatrille terveisiä ja sanoi, että tästä se meidän tiimityö taas alkaa =).
Helmitoivo ja Neljäs, 6+ 2 - 5