Louhi ehdottomasti tämä on paikka missä avautua!! Täällä jaetaan yhdessä ilot ja surut! Oletko harkinnut ultraan menoa yksityiselle? Se oikeasti helpottaa oloa! Minä kävin, koska olin varma, että tämäkin raskaus on oikeasti keskeytynyt keskenmeno ja muutiin käveleväksi hermokimpuksi! Ajattelin, että en halua taas kokea turhaan näitä oloja ja ilon tunteita, jos tämäkään vauva ei ole elävä. Itkin asiaa etukäteen ja surin menettämääni vauvaa! Ei se ole kenenkään psyykkeelle hyväksi! Siksi revinkin sen 100 niskanahstani ja kävin kurkkaamassa ja siellähän se pieni sätkytteli. Ymmärrän kyllä sun tunteet. Viikot on pitkiä ja tuskaisia! Mitä pidemmälle mennään, sen enemmän voi hengittää. Kuten joku sanoi: Ensimmäinen kolmannes on perseestä!!
Joulukuun tontut -15 *toukokuussa*
- Viestiketjun aloittaja Jaanel
- Ensimmäinen viesti
Onnittelut kaikille ihanista ultrauutisista! :heart: Nyt on helpompi jatkaa!
Louhi :hug: Suosittelen kyllä sulle sitä ultraa! Et ole pelkojesi kanssa yksin. Minäkin pelkään, mutta varhaisultra sentään todisti sen, että kyseessä ei ollut kohdunulkoinen eikä tuulimuna. Nyt ahdistaakin sitten ihan muut asiat.
(.) Ostin sitten käytetyn kotidopplerin joka postissa tulee ensi viikkoon mennessä. 40 posteineen siitä pulitan, mutta jos pelaa, on varmasti joka pennin arvoinen!
Voi tätä oireettomuutta! :O Tissikipu on poissa, siis kokonaan! Oikeastaan tänään ei mitään muita oloja kuin ihan näin illasta hieman huonoa oloa ja iltapäivästä ruoka jäi osin syömättä. Pelottaahan se... että mitä jos lapsrakas on kuollut.
Huomenna ois neuvolakin. Tuntuu hölmöltä mennä sinne kun ei voi olla edes varma onko mahassa mitään elävää.
Geesa ja piepi 8+2
Louhi :hug: Suosittelen kyllä sulle sitä ultraa! Et ole pelkojesi kanssa yksin. Minäkin pelkään, mutta varhaisultra sentään todisti sen, että kyseessä ei ollut kohdunulkoinen eikä tuulimuna. Nyt ahdistaakin sitten ihan muut asiat.
(.) Ostin sitten käytetyn kotidopplerin joka postissa tulee ensi viikkoon mennessä. 40 posteineen siitä pulitan, mutta jos pelaa, on varmasti joka pennin arvoinen!
Voi tätä oireettomuutta! :O Tissikipu on poissa, siis kokonaan! Oikeastaan tänään ei mitään muita oloja kuin ihan näin illasta hieman huonoa oloa ja iltapäivästä ruoka jäi osin syömättä. Pelottaahan se... että mitä jos lapsrakas on kuollut.
Huomenna ois neuvolakin. Tuntuu hölmöltä mennä sinne kun ei voi olla edes varma onko mahassa mitään elävää.Geesa ja piepi 8+2
Viimeksi muokattu:
Kerroin uhkarohkeasti raskaudesta jo töissäkin, koska pahoinvointi on alkanut mennä niin voimakkaaksi ja pelkään kokoajan sen hetken tulevan kun on pakko jäädä sairaslomalle. Vastaanotto töissä oli onneksi sentäs hyvä.
Paino on lähtenyt jo aika jyrkkään laskuun, koska en pysty syömään oikein mitään. Kaikesta tulee huono olo ja vatsa muljahtelee. Vesi on oikeastaan ainut mikä maistuu ok, mutta sekin pitää olla tietynlaisesta kupista (ettei haise tai tule sivumakuja) ja kylmää. Toki väkisin on syötävä, mutta määrät on vähän toista kuin normaalisti.
Eilen ja tänään olen töiden jälkeen vaan pyöriskellyt sängyssä tuskaisen olon kanssa.
Mulla on ollut myös ikävää outoa kipua pallean kohdalla nyt pari viikkoa. Välillä tuntuu että olisko se närästystä, mutta en kyllä tiedä, tuntuu niin oudolta. Tänään mietin jo että pitääkö lähteä lääkäristä kyselemään...
Kaikki hajut! Eih! Miksi maailmassa on näin paljon hajuja! Ja meidän asunnossa on vielä täysin puutteellinen ilmastointi (minkä takia ollaankin muuttamassa->koskas muulloin kuin joulukuussa sekin...), voin sanoa että kyllä muuten tekee tiukkaa.
Huoh, aika vaan matelee. rv 6+3
Paino on lähtenyt jo aika jyrkkään laskuun, koska en pysty syömään oikein mitään. Kaikesta tulee huono olo ja vatsa muljahtelee. Vesi on oikeastaan ainut mikä maistuu ok, mutta sekin pitää olla tietynlaisesta kupista (ettei haise tai tule sivumakuja) ja kylmää. Toki väkisin on syötävä, mutta määrät on vähän toista kuin normaalisti.
Eilen ja tänään olen töiden jälkeen vaan pyöriskellyt sängyssä tuskaisen olon kanssa.
Mulla on ollut myös ikävää outoa kipua pallean kohdalla nyt pari viikkoa. Välillä tuntuu että olisko se närästystä, mutta en kyllä tiedä, tuntuu niin oudolta. Tänään mietin jo että pitääkö lähteä lääkäristä kyselemään...
Kaikki hajut! Eih! Miksi maailmassa on näin paljon hajuja! Ja meidän asunnossa on vielä täysin puutteellinen ilmastointi (minkä takia ollaankin muuttamassa->koskas muulloin kuin joulukuussa sekin...), voin sanoa että kyllä muuten tekee tiukkaa.
Huoh, aika vaan matelee.
rv 6+3Kummamitus luulen, että tuo sun palleakipu on sitä samaa kuin mulla oli suunnilleen samoilla viikoilla silloin yks yö. Paksusuolihan menee tuossa rintalastan loppupäässä. Nyttemmin samaa kipua on vieläkin, mutta se aaltoilee. Luulen liittyvän hormonien aiheuttamiinn suolentoiminnan muutoksiin. Itse en oksentele vaan kaikki tulee toisesta päästä ja vatsan liian rivakkaan toimintaan liittyy vatsan muljahteluja ja kipuja. Raskauspahoinvointiin vissiin liittyy myös ripuli...
Iltaa kaikille!
Ihania ultrakuulumisia olette saaneet! Voi kun itsekin pääsisin ultraan jo ennen 12.viikkoa, koska on jotenkin vaikeaa edes uskoa olevansa raskaana- Oireet nimittäin loistavat minullakin poissaolollaan. En ole pahoinvoiva, mikään ruoka ei ällötä normaalia enempää, kahviakin ryystän halulla, tissit ei arista, ei sitten niin mitään...hirveän oireinen en ole ollut aiemmissa raskauksissakaan, mutta olisi silti kiva saada jokin pieni vinkki. Vatsan kasvuakaan en vielä toviin huomaisi, kun on tuota vauvalöllöä muutama kilo tähteellä vielä edellisestäkin. Nyt oireena on korkeintaan väsymystä, mutta sekin selittyy täysin kipeän nivelen takia valvotuista öistä. Hajuherkkyskään ei nyt paljasta yhtään: olen nokkani kanssa kuin tryffelisika jo muutenkin ja tuntuu että haistan asioita ihan naurettavuuksiin asti ihan normaalistikin. Mielessä on monesti käynyt mahdollisuus tuulimunasta, tms. Mutta tätähän se on, alkaen nyt ja ei pääty koskaan: huoli lapsestaan.
Ajattelin että jossain vaiheessa hankkisin sen kotidoplerin, mutta kuitenkin taitaa jäädä hankkimata. Luulenpa että saisin vaan enemmän sydämentykytyksiä jos en joku kerta saakaan ääniä kuulumaan, ja niinhän kai voi käydä kun kohtu on vahvasti kallistunut taaksepäin, tai istukka on etuseinässä, paljon rasvakudosta vatsassa jne. Pakko kai vaan oppia luottamaan pienen elämän pysyvyyteen, vaikka vähän haasteellista se onkin tuon suht tuoreen kohtukuoleman jälkeen. Silti, mahtaisikohan sydänäänet kuulua dopplerilla kun neuvola on vk 8+0??
Joten Louhi, täälläkin on yksi jolla ensimmäinen kolmannes tuntuu hankalalle, tuskaisen pitkälle ja jotenkin niin kamalan ratkaisevalle. En voi sanoa että paniikkiin asti pelkäisin silti, koska pelko on muuttanut muotoaan pelosta realiteetiksi. Uskoa luontoäidin kykyihin hoitaa uutta elämää saa välillä ihan kaivamalla kaivaa itsestään. Mutta jos nyt jotain tuosta vauvan kuolemasta opin, niin sen, että emme mitenkään voi kontrolloida tätä asiaa kovin pitkälle. Emme välttämättä voikaan vaikuttaa lopputulokseen, vaikka asuisi sairaalassa ja roikkuisi käyrillä 24/7, vaikka söisi ja joisi prikulleen suositusten mukaan ja eläisi kuin nunna ihan varmuuden vuoksi. Joskus käy huono tuuri ja se on vaan pakko hyväksyä: mutta fakta kuitenkin on että todennäköisyys siihen pahimpaan on todella, todella pieni. On vain pakko uskoa asiaan, ja olla diagnosoimatta itseään&odotustaan liikaa.
Miten muuten olette kertoneet läheisille raskaudesta? Olen miettinyt tällä kertaa jotain kivaa tapaa kertoa, jos nyt en jotenkin narahda ennen sitä. Ajattelin julkaista uutisen vasta 12.viikon jälkeen, joten ehdin vielä ideoida kertomistapoja. Äidille ainakin ajattelin antaa kortin ultrakuvalla, ja mainintana vaikkapa teksti siitä, miten itsetehdyt joululahjat on parhaita...
Ihania ultrakuulumisia olette saaneet! Voi kun itsekin pääsisin ultraan jo ennen 12.viikkoa, koska on jotenkin vaikeaa edes uskoa olevansa raskaana- Oireet nimittäin loistavat minullakin poissaolollaan. En ole pahoinvoiva, mikään ruoka ei ällötä normaalia enempää, kahviakin ryystän halulla, tissit ei arista, ei sitten niin mitään...hirveän oireinen en ole ollut aiemmissa raskauksissakaan, mutta olisi silti kiva saada jokin pieni vinkki. Vatsan kasvuakaan en vielä toviin huomaisi, kun on tuota vauvalöllöä muutama kilo tähteellä vielä edellisestäkin. Nyt oireena on korkeintaan väsymystä, mutta sekin selittyy täysin kipeän nivelen takia valvotuista öistä. Hajuherkkyskään ei nyt paljasta yhtään: olen nokkani kanssa kuin tryffelisika jo muutenkin ja tuntuu että haistan asioita ihan naurettavuuksiin asti ihan normaalistikin. Mielessä on monesti käynyt mahdollisuus tuulimunasta, tms. Mutta tätähän se on, alkaen nyt ja ei pääty koskaan: huoli lapsestaan.
Ajattelin että jossain vaiheessa hankkisin sen kotidoplerin, mutta kuitenkin taitaa jäädä hankkimata. Luulenpa että saisin vaan enemmän sydämentykytyksiä jos en joku kerta saakaan ääniä kuulumaan, ja niinhän kai voi käydä kun kohtu on vahvasti kallistunut taaksepäin, tai istukka on etuseinässä, paljon rasvakudosta vatsassa jne. Pakko kai vaan oppia luottamaan pienen elämän pysyvyyteen, vaikka vähän haasteellista se onkin tuon suht tuoreen kohtukuoleman jälkeen. Silti, mahtaisikohan sydänäänet kuulua dopplerilla kun neuvola on vk 8+0
??Joten Louhi, täälläkin on yksi jolla ensimmäinen kolmannes tuntuu hankalalle, tuskaisen pitkälle ja jotenkin niin kamalan ratkaisevalle. En voi sanoa että paniikkiin asti pelkäisin silti, koska pelko on muuttanut muotoaan pelosta realiteetiksi. Uskoa luontoäidin kykyihin hoitaa uutta elämää saa välillä ihan kaivamalla kaivaa itsestään. Mutta jos nyt jotain tuosta vauvan kuolemasta opin, niin sen, että emme mitenkään voi kontrolloida tätä asiaa kovin pitkälle. Emme välttämättä voikaan vaikuttaa lopputulokseen, vaikka asuisi sairaalassa ja roikkuisi käyrillä 24/7, vaikka söisi ja joisi prikulleen suositusten mukaan ja eläisi kuin nunna ihan varmuuden vuoksi. Joskus käy huono tuuri ja se on vaan pakko hyväksyä: mutta fakta kuitenkin on että todennäköisyys siihen pahimpaan on todella, todella pieni. On vain pakko uskoa asiaan, ja olla diagnosoimatta itseään&odotustaan liikaa.
Miten muuten olette kertoneet läheisille raskaudesta? Olen miettinyt tällä kertaa jotain kivaa tapaa kertoa, jos nyt en jotenkin narahda ennen sitä. Ajattelin julkaista uutisen vasta 12.viikon jälkeen, joten ehdin vielä ideoida kertomistapoja. Äidille ainakin ajattelin antaa kortin ultrakuvalla, ja mainintana vaikkapa teksti siitä, miten itsetehdyt joululahjat on parhaita
...Geesa okei, kuulostaa kyllä tosiaan kovin tutulta. Toivottavasti tuntemus vielä tästä hellittää.
Juttelin tänään mun sisätautilääkärin kanssa, kun neuvolasta käskivät nostamaan kilpparilääkitystä, mutta oon itse jotenkin tosi pelokas tuon mun lääkityksen suhteen koska mulla on hyvin epätavanomainen vajis ja nytkin pelkään, että jos raskaus onkin keikkauttamassa sen liikatoiminnalle niin kuin kuulemma voi joskus käydä ja osalla raskauspahoinvointi johtuu siitä. Kaikki muutokset lääkityksessä pelottaa tietysti, että mitä jos siitä on haittaa vauvalle. No nyt pitää vaan joku aamu kyetä verikokeeseen niin nähdään tämänhetkiset arvot.
Kaikkee sitä.
Juttelin tänään mun sisätautilääkärin kanssa, kun neuvolasta käskivät nostamaan kilpparilääkitystä, mutta oon itse jotenkin tosi pelokas tuon mun lääkityksen suhteen koska mulla on hyvin epätavanomainen vajis ja nytkin pelkään, että jos raskaus onkin keikkauttamassa sen liikatoiminnalle niin kuin kuulemma voi joskus käydä ja osalla raskauspahoinvointi johtuu siitä. Kaikki muutokset lääkityksessä pelottaa tietysti, että mitä jos siitä on haittaa vauvalle. No nyt pitää vaan joku aamu kyetä verikokeeseen niin nähdään tämänhetkiset arvot.
Kaikkee sitä.
Täällä pahoinvointi on edelleen joka päivänen kaveri. Nyt se vaan vaihtui illasta aamuun, mikä on hieman huono juttu ton esikoisen kanssa. Ei yhtään helpota tilannetta kun herra kohta 11kk kato vieressä kun äiti oksentaa ja yrittää tulla pöntön viereen katsomaan mitä siellä pöntössä onkaan. Välillä ei tiedä itkiskö vai nauraisko tilannetta
Kakka - asiaa. . Mulla tuntuu, että tavaraa tulee vähän joka pissireissulla (joita on usein). Vaikka vatsa toimii isommin niinkuin ennenkin, eikä vatsa ole kovalla tai löysällä. Onko muilla tätä?
Soitin neuvolaan maanantaina, kun kirjat tälle uudelle paikkakunnalle vihdoin vaihtuneet. Ensi viikolle sain ajan. Kierron epätietoisuuden takia haaveilin jos ultraan olisi päässy, mutta sanoi vaan että kyllä se tarkentuu siellä nt - ultrassa. Että nyt sitten jännitetään sinne asti. Oireita nyt ainakin on, mutta eihän nekään aina kaikkea kerro..
Ihana on ollut lukea muiden iloisista ultrakuulumisista! Toivottavasti ilouutiset saavat jatkoa
Katann + tyyppi 7+2 (tai viikko ali/yli)
Ps.Tänään talon kuntotarkastus. Toivotaan, että kaikki ok niin ollaan omakotitalo unelmaa lähempänä
Kakka - asiaa. . Mulla tuntuu, että tavaraa tulee vähän joka pissireissulla (joita on usein). Vaikka vatsa toimii isommin niinkuin ennenkin, eikä vatsa ole kovalla tai löysällä. Onko muilla tätä?
Soitin neuvolaan maanantaina, kun kirjat tälle uudelle paikkakunnalle vihdoin vaihtuneet. Ensi viikolle sain ajan. Kierron epätietoisuuden takia haaveilin jos ultraan olisi päässy, mutta sanoi vaan että kyllä se tarkentuu siellä nt - ultrassa. Että nyt sitten jännitetään sinne asti. Oireita nyt ainakin on, mutta eihän nekään aina kaikkea kerro..
Ihana on ollut lukea muiden iloisista ultrakuulumisista! Toivottavasti ilouutiset saavat jatkoa
Katann + tyyppi 7+2 (tai viikko ali/yli)
Ps.Tänään talon kuntotarkastus. Toivotaan, että kaikki ok niin ollaan omakotitalo unelmaa lähempänä
Iso kiitos kaikille. :') Kylläpä helpotti saada vertaistukea.
Raskausoireet on jotenkin vähissä, ehkä vähän rintojen turvotusta ja aristusta ja joidenkin ruokien ajattelu vähän kuvottaa. Muuten olo on pelottavan normaali.
Takana on pari hyvin varhaista keskenmenoa. Siksi kai tuntuu niin vaikealta luottaa tähän. Ihana Helmitoivo, kiitos. En ehkä vielä uskalla varmaan laittaa privaa, en pysty ennen kuin edes tiedän onko ollut mitään tai onko pikkuinen hengissä. Välillä alistun ja rauhoitun siihen, että on varmaan menehtynyt ja käyn mielessäni läpi surutyötä. Silti mikään ei valmista jos näin oikeasti käy.
Haluaisin niin kovasti tuohon varhaisultraan, mutta seuraavat kaksi viikkoa ovat liian kiireisiä ja sitten voisi yrittää jo kotidopplerilla saada niitä ääniä? Ajattelin kinuta neuvolassakin, mutteivat varmasti suostu kun on vasta yhdeksäs rv lopuillaan neuvola-aikana. Jos en saa dopplerilla mitään kuuluviin, marssin satavarmasti yksityiselle. Rahaahan ei ole koskaan, mutta jos sen verran jostain nipistäisi. Mikä olisi pk-seudulla edullinen ja hyvä paikka?
Geesa minulla on täsmälleen samat tuntemukset! Ihan tyhmää mennä neuvolaan puolentoista viikon päästä jos mitään ei enää olekaan. Hirveän turhauttavaa. Mörköilen varmaan koko käynnin ajan.
Voi ruuvih. Lämmin osanottoni. Ihan hirveitä olet joutunut kokemaan, tuo on pahimpia asioita mitä ikinä voi tapahtua. En ikinä ole pitänyt ilmaisusta "tarrasukkia", mutta nyt toivon hurjasti sitä sinulle ja että pikkuisesi pysyy matkassa loppuun asti. Viisaita sanoja kirjoitat ja kyllähän ne tietääkin, on vain, kuten sanoit, niin vaikea pystyä luottamaan.
Raskausoireet on jotenkin vähissä, ehkä vähän rintojen turvotusta ja aristusta ja joidenkin ruokien ajattelu vähän kuvottaa. Muuten olo on pelottavan normaali.
Takana on pari hyvin varhaista keskenmenoa. Siksi kai tuntuu niin vaikealta luottaa tähän. Ihana Helmitoivo, kiitos. En ehkä vielä uskalla varmaan laittaa privaa, en pysty ennen kuin edes tiedän onko ollut mitään tai onko pikkuinen hengissä. Välillä alistun ja rauhoitun siihen, että on varmaan menehtynyt ja käyn mielessäni läpi surutyötä. Silti mikään ei valmista jos näin oikeasti käy.
Haluaisin niin kovasti tuohon varhaisultraan, mutta seuraavat kaksi viikkoa ovat liian kiireisiä ja sitten voisi yrittää jo kotidopplerilla saada niitä ääniä? Ajattelin kinuta neuvolassakin, mutteivat varmasti suostu kun on vasta yhdeksäs rv lopuillaan neuvola-aikana. Jos en saa dopplerilla mitään kuuluviin, marssin satavarmasti yksityiselle. Rahaahan ei ole koskaan, mutta jos sen verran jostain nipistäisi. Mikä olisi pk-seudulla edullinen ja hyvä paikka?
Geesa minulla on täsmälleen samat tuntemukset! Ihan tyhmää mennä neuvolaan puolentoista viikon päästä jos mitään ei enää olekaan. Hirveän turhauttavaa. Mörköilen varmaan koko käynnin ajan.
Voi ruuvih. Lämmin osanottoni. Ihan hirveitä olet joutunut kokemaan, tuo on pahimpia asioita mitä ikinä voi tapahtua. En ikinä ole pitänyt ilmaisusta "tarrasukkia", mutta nyt toivon hurjasti sitä sinulle ja että pikkuisesi pysyy matkassa loppuun asti. Viisaita sanoja kirjoitat ja kyllähän ne tietääkin, on vain, kuten sanoit, niin vaikea pystyä luottamaan.
Tänään oli neuvola ja voi mikä määrä näitä lippuja ja lappuja ja kyselyitä...
Muut jotka olette olleet neuvolassa, saitteko Folkhälsan -raskauspäiväkirjan? Siinä on alkion kokoa kuvattu viikko viikolta ja mun silmään näyttää että se on ihan päin peetä? Maanantain ultrassa mitattiin kooksi 5,5 mm ja vastasi kuulemma 6+3. Kuukautisista laskettuna 7+3. Tuo vihkonen kuitenkin kuvaa että kahdeksannella viikolla sikiön koko n.2,5 mm. Onko nyt jotain mitä mä en tajua?
Muut jotka olette olleet neuvolassa, saitteko Folkhälsan -raskauspäiväkirjan? Siinä on alkion kokoa kuvattu viikko viikolta ja mun silmään näyttää että se on ihan päin peetä? Maanantain ultrassa mitattiin kooksi 5,5 mm ja vastasi kuulemma 6+3. Kuukautisista laskettuna 7+3. Tuo vihkonen kuitenkin kuvaa että kahdeksannella viikolla sikiön koko n.2,5 mm. Onko nyt jotain mitä mä en tajua?
Onnittelut ihanista ultrakuulumisista taas kaikille!
peloista Mulla on kanssa vaikea välillä uskoa että kaikki menee hyvin. Sama kuin ekassakin. Puhuttiin silloin ekaan ultraan asti, että meille ehkä tulee vauva. Vasta sitten kun sykkeen näki, pystyi oikeasti sen uskomaan! Ja yhtään mitään hankintojahan me ei tehty ennen rakenneultraa, kun tuntui jotenkin kohtalon uhmaamiselta...
Sain aikaiseksi varata neuvola-ajan kahden viikon päähän (rv 9). Ja eka lääkärineuvolakin varattiin toukokuun vikalle viikolle (rv 10), jolloin ainakin ekassa raskaudessa ultrattiin! Toivottavasti nytkin, kun on sillä viikolla juhlat tulossa, niin ois aika paljon helpompi suhtautua mahdollisiin arvailuihin ja kyselyihin.
Täällä palellaan iltaisin ja pientä kuvotusta päivisin. Lämmin ruoka ei tahdo maistua, mutta naposteltua tulee senkin edestä. Homejuusto haisee jääkaapissa ihan järkylle :x
tosi-ko & tosikko 7+1
peloista Mulla on kanssa vaikea välillä uskoa että kaikki menee hyvin. Sama kuin ekassakin. Puhuttiin silloin ekaan ultraan asti, että meille ehkä tulee vauva. Vasta sitten kun sykkeen näki, pystyi oikeasti sen uskomaan! Ja yhtään mitään hankintojahan me ei tehty ennen rakenneultraa, kun tuntui jotenkin kohtalon uhmaamiselta...
Sain aikaiseksi varata neuvola-ajan kahden viikon päähän (rv 9). Ja eka lääkärineuvolakin varattiin toukokuun vikalle viikolle (rv 10), jolloin ainakin ekassa raskaudessa ultrattiin! Toivottavasti nytkin, kun on sillä viikolla juhlat tulossa, niin ois aika paljon helpompi suhtautua mahdollisiin arvailuihin ja kyselyihin.
Täällä palellaan iltaisin ja pientä kuvotusta päivisin. Lämmin ruoka ei tahdo maistua, mutta naposteltua tulee senkin edestä. Homejuusto haisee jääkaapissa ihan järkylle :x
tosi-ko & tosikko 7+1
Raskausoireeni ovat viime vuorokausien aikana kokonaan hävinneet ja koko ajan on olo, ettei kaikki ole enää kunnossa. Jään enää miettimään maksanko yksityisestä ultrasta että saadaan nopeammin lääkkeellinen tyhjennys vai jaksanko odottaa julkista np-ultraa ellei pieni poistu sitä ennen itsestään.
Poistun täältä ja palaan takaisin enää kertomaan mihin päädyimme. Kiitokset kaikille ja pahoittelut pikavisiitistä.
Poistun täältä ja palaan takaisin enää kertomaan mihin päädyimme. Kiitokset kaikille ja pahoittelut pikavisiitistä.
Ei ole kierukkaraskaus Eilinen ja tämä päivä tuli vaan makailtua ja rusehtava vuoto loppui onneksi, kohdunsuuta tuntui vihlovan. Perjantaina pääsee ultraan tiirailemaan onko siellä enää ketään elossa, aika epäuskoinen olo. Tissit ei ole enää niin kipeät kuin aiemmin ja mahan turvotus laskenut, toisaalta olen lukenut että oireet saattavat vähentyä näillä viikoilla...ääh :headwall: Kummalista juilimista ja nippailua kumminkin masussa..
Eilinen ja tämä päivä tuli vaan makailtua ja rusehtava vuoto loppui onneksi, kohdunsuuta tuntui vihlovan. Perjantaina pääsee ultraan tiirailemaan onko siellä enää ketään elossa, aika epäuskoinen olo. Tissit ei ole enää niin kipeät kuin aiemmin ja mahan turvotus laskenut, toisaalta olen lukenut että oireet saattavat vähentyä näillä viikoilla...ääh :headwall: Kummalista juilimista ja nippailua kumminkin masussa..Louhi, toivottavasti vielä palaat tänne, tervetuloa siltä varalta! Suoraan sanoen mietin että oletko vähän turhan hätäisesti päätellyt raskauden keskeytyneen jos ainoat perusteet on oireiden loppuminen? Ei se taida olla oikein luotettava menetelmä Joillakinhan oireet jää alusta alkaen olemattomiksi tai lopahtavat varhain ja kaikki on ihan hyvin. Plussatestin jälkeen ollaan raskaana kunnes toisin todistetaan enkä itse diagnosoisi keskenmenoa ilman runsasta vuotoa tai murheellista näkymää ultrassa. Tsemppiä!
Älkää nyt kivittäkö mutta en muutenkaan ihan ymmärrä teitä murehtijoita - mistä keksittekin miettiä kaikkea mahdollista ja mahdotonta? Itse aattelin olla hyvin laiska ja nautinnonhaluinen ja surra vasta sitten jos tulee jotain surtavaa. Vaunut, turvakaukalot ja äitiysvaatteet ostettiin torista jo rv 6, höpsis sellaiselle että se enteilisi tai tarkottaisi mitään muuta ku edullisia kauppoja Musta raskaana oleminen tuntuu ihan maailman luonnollisimmalta ja tarkoituksenmukaisimmalta olotilalta ja otan tästä kaiken irti Tsemppiä kuitenkin toisinajattelijoille!
Geesa, pahoinvointi on mulla toistaiseksi vain vahvasti etovaa oloa ja heikentynyttä ruokahalua. Tilanne heikkeni kun vähensin magnesiumtabletteja mutta pakko oli kun niistä meni maha entistä pahemmin ripulille. Mulla siis myös tuota että ummetuksesta ei puhettakaan, päinvastoin, maha toimii oikein joutuisasti Väsymys ei ole yhtä pahaa kuin esikoisesta mutta on sitä nytkin. Ole tyytyväinen kun pääset noin vähällä!! Kadehdin
Tänään meni pyykkipäivänä puolivahingossa ekaa kertaa äitiyshousut jalkaan... Olivat niiin mahottoman mukavat että saatanpa turvautua niihin toistekin lähitulevaisuudessa
Hauskaa loppuviikkoa joulumasuset
Lukka ja Pikku G 8+4
Joillakinhan oireet jää alusta alkaen olemattomiksi tai lopahtavat varhain ja kaikki on ihan hyvin. Plussatestin jälkeen ollaan raskaana kunnes toisin todistetaan enkä itse diagnosoisi keskenmenoa ilman runsasta vuotoa tai murheellista näkymää ultrassa. Tsemppiä! Älkää nyt kivittäkö mutta en muutenkaan ihan ymmärrä teitä murehtijoita - mistä keksittekin miettiä kaikkea mahdollista ja mahdotonta?
Itse aattelin olla hyvin laiska ja nautinnonhaluinen ja surra vasta sitten jos tulee jotain surtavaa. Vaunut, turvakaukalot ja äitiysvaatteet ostettiin torista jo rv 6, höpsis sellaiselle että se enteilisi tai tarkottaisi mitään muuta ku edullisia kauppoja Musta raskaana oleminen tuntuu ihan maailman luonnollisimmalta ja tarkoituksenmukaisimmalta olotilalta ja otan tästä kaiken irti Tsemppiä kuitenkin toisinajattelijoille!Geesa, pahoinvointi on mulla toistaiseksi vain vahvasti etovaa oloa ja heikentynyttä ruokahalua. Tilanne heikkeni kun vähensin magnesiumtabletteja mutta pakko oli kun niistä meni maha entistä pahemmin ripulille. Mulla siis myös tuota että ummetuksesta ei puhettakaan, päinvastoin, maha toimii oikein joutuisasti
Väsymys ei ole yhtä pahaa kuin esikoisesta mutta on sitä nytkin. Ole tyytyväinen kun pääset noin vähällä!! Kadehdin Tänään meni pyykkipäivänä puolivahingossa ekaa kertaa äitiyshousut jalkaan... Olivat niiin mahottoman mukavat että saatanpa turvautua niihin toistekin lähitulevaisuudessa
Hauskaa loppuviikkoa joulumasuset
Lukka ja Pikku G 8+4
Täytyy sanoa että olen samaa mieltä lukan kanssa nyt kun olen lukenut teitä pelkääjiä, minusta outoa pelätä etukäteen keskenmenoa ym tuulisiamunia. Minulla on ollut 10-15keskenmenoa + 1tuulimuna elämäni aikana ja vieläkään en pelkää. Me ei maheta sille mitään jos kesken menee. Nyt liput korkeelle naiset ja nauttikaan pikkusista turvonneista vaavi masuistanne
Oma olo: närästää.. tänään sain verikokeen tulokset kaikki ookoo hiv ym jutut ja lisäks ottivat parvorokko kokeen kun pyysi, siskon poika sairasti sitä ja me oltii tietämättä kylässä. Negatiivinen ja immuniteetti oon sille, eli oon sairastanu sen penskana huh.. jaa mutta ei oo muuten hivetäkään tai muutakaan pöpöö ja vähä epäilinki oonhan naimisissa ja tuskin mies vieraissa käy älytöntä että noi sukupuolitauti jutut pitää ottaa joka vakiparisuhteessa.
Noh mulle nyt uutena tullu maksamakkara himo namiii..
Näillä nyt taas mennään
HooKoo 10+2rv
Oma olo: närästää.. tänään sain verikokeen tulokset kaikki ookoo hiv ym jutut ja lisäks ottivat parvorokko kokeen kun pyysi, siskon poika sairasti sitä ja me oltii tietämättä kylässä. Negatiivinen ja immuniteetti oon sille, eli oon sairastanu sen penskana huh.. jaa mutta ei oo muuten hivetäkään tai muutakaan pöpöö ja vähä epäilinki oonhan naimisissa ja tuskin mies vieraissa käy
älytöntä että noi sukupuolitauti jutut pitää ottaa joka vakiparisuhteessa. Noh mulle nyt uutena tullu maksamakkara himo namiii..
Näillä nyt taas mennään
HooKoo 10+2rv
Louhi toivottavasti olet väärässä ja tulet pian takaisin! :hug:
Anniini tulethan heti kertomaan mitä ultrassa näkyi? Peukut pystyssä!
Peloista sille ei mitään voi vaikka kuka sanois mitä, jos on sen luonteinen kuten minä olen. Tällainen ahdistuminen, etukäteen murehtiminen, pelkääminen jne on kuuluneet minun ominaisuuksiini jo vuosia, vuosia ennen raskautta. Äitini ja mummoni on ihan samanlaisia. En ymmärrä mikä siinä on niin vaikea ymmärtää, että me ihmiset vaan ollaan erilaisia? Eihän se, että joku pelkää, ole teiltä rautahermoilta pois ja tämä palsta kai on sitä varten, että omista peloista ja tuntemuksista saa "puhua", koska ainakaan mulla ei nyt ole lähipiirissä sellaista jolle purkautua. Uskon myös itse (kuten joku täällä aiemmin kirjoitti), etten pelkää enää niin paljon kun lapsi on syntynyt, tai uskon jopa niin, että pelko helpottaa mitä pidemmälle raskaus etenee.
Neuvolassa käyty. Neuvolatäti oli nuori ja vaikutti oikein mukavalta. Mistään ei valittanut enkä usko, että on sen tyyppinenkään. Nt-ultra sitten kolmen viikon päästä viikoilla 11+6.
Koko päivän ollu menkkamaisia kipuja, jomotuksia ja juilintoja. Kohdunkasvukipujenhan piti olla aaltomaisia, tuntua vain ajoittain? : /
Anniini tulethan heti kertomaan mitä ultrassa näkyi?
Peukut pystyssä!Peloista sille ei mitään voi vaikka kuka sanois mitä, jos on sen luonteinen kuten minä olen. Tällainen ahdistuminen, etukäteen murehtiminen, pelkääminen jne on kuuluneet minun ominaisuuksiini jo vuosia, vuosia ennen raskautta. Äitini ja mummoni on ihan samanlaisia. En ymmärrä mikä siinä on niin vaikea ymmärtää, että me ihmiset vaan ollaan erilaisia?
Eihän se, että joku pelkää, ole teiltä rautahermoilta pois ja tämä palsta kai on sitä varten, että omista peloista ja tuntemuksista saa "puhua", koska ainakaan mulla ei nyt ole lähipiirissä sellaista jolle purkautua. Uskon myös itse (kuten joku täällä aiemmin kirjoitti), etten pelkää enää niin paljon kun lapsi on syntynyt, tai uskon jopa niin, että pelko helpottaa mitä pidemmälle raskaus etenee.Neuvolassa käyty. Neuvolatäti oli nuori ja vaikutti oikein mukavalta.
Mistään ei valittanut enkä usko, että on sen tyyppinenkään. Nt-ultra sitten kolmen viikon päästä viikoilla 11+6.Koko päivän ollu menkkamaisia kipuja, jomotuksia ja juilintoja. Kohdunkasvukipujenhan piti olla aaltomaisia, tuntua vain ajoittain? : /
Kylmä. Siis niin jäätävä kylmä ja vilu koko ajan, ja etenkin kun ruokailusta on kulunut sellaiset 15-30 min. Hirvee horkka päällä. Vaatteita päällä vaikka muille jakaa, ja silti palelen. Muilla tätä? En kyllä muista että edellisistä olisi ollut tällaista
Peloilleen kukaan ei mitään voi, muuta kun yrittää järkeillä itsensä rauhalliseksi, ja ellei se onnistu suosittelen lämpimästi ammattilaisen kanssa juttelemista. Käyn itsekin terapeutilla käsittelemässä jatkuviin kipuihini liittyviä tunteita ja ajatuksia, ja se on rauhoittanut elämää myös muilla osa-alueilla
Peloilleen kukaan ei mitään voi, muuta kun yrittää järkeillä itsensä rauhalliseksi, ja ellei se onnistu suosittelen lämpimästi ammattilaisen kanssa juttelemista. Käyn itsekin terapeutilla käsittelemässä jatkuviin kipuihini liittyviä tunteita ja ajatuksia, ja se on rauhoittanut elämää myös muilla osa-alueilla
Peloista. Itse olen terapiassa asiaa tosi paljon miettinyt ja tiedän, etteivät ne lähtökohtaisesti johdu raskaudesta, vaan paljon syvemmällä mielen sopukoissa olevista kipukohdista.
Geesa, mulla oli ekassa raskaudessa kipuja koko ajan eivätkä todellakaan olleet ajoittaisia. Asia pelotti tosi paljon, mutta kaikki oli erinomaisesti.
8+2
Geesa, mulla oli ekassa raskaudessa kipuja koko ajan eivätkä todellakaan olleet ajoittaisia. Asia pelotti tosi paljon, mutta kaikki oli erinomaisesti.
8+2
Viimeksi muokattu:
Eilen käytiin varhaisultrassa, ja sieltä löytyi pikkukaveri, joka oli 15,1 mm pitkä ja vastasi neuvolan laskemia viikkoja 7+6. Mulle voisi vaihtaa la:ksi 17.12.
Mä en nyt erityisesti pelkää mitään raskauteen liittyvää. Ennen plussaa pelkäsin tosi paljon, että en voi edes tulla raskaaksi, vaikka siihenkään pelkoon ei ollut mitään todellista syytä.
Maybelle ja Snadi 8+0 (*poks)
Mä en nyt erityisesti pelkää mitään raskauteen liittyvää. Ennen plussaa pelkäsin tosi paljon, että en voi edes tulla raskaaksi, vaikka siihenkään pelkoon ei ollut mitään todellista syytä.
Maybelle ja Snadi 8+0 (*poks)
Toki saa kaikki olla sellaisia kuin on, eihän tässä siitä kyse ollutkaan Kannattaa kyllä kuitenki miettiä sitäkin että niin kauan kuin määrittelee ite ittensä pelokkaaksi ja murehtijaksi, varmaan onkin sellainen. Ja se on usein onnellisuudesta pois. Itekin suosittelen kovasti työstämään tuollaisia asioita ammattilaisen kanssa, jotta ne ei kulje mukana koko ikää tai siirry taas omille lapsille. Helpostihan tuollaiset toimintatavat oppii jos on luonteessa sellaiseen yhtään taipumusta ja sitten samaa toimintatapaa löytyykin joka sukupolvesta Jokainen voi katkaista ketjun omalla kohdallaan Vaatii työtä mutta on sen arvoista
Eilen kävin muuten aiempiin ongelmiin tehokkaaksi avuksi toteamallani osteopaatilla hakemassa apuja tähän v-mäiseen etovaan oloon... Eilen ei vielä helpottanu mut nyt on! Just hoksasin että yöllä heräillessäni ei koko ajan ollu mielessä että hiiskatti kun on paha olo Saa nähä minkälainen apu tuo lopulta on pahoinvoinnin suhteen... Kaikki jumit ja kireydet kyllä taas hävis Viimeistään loppuraskaudessa uudestaan osteopaatille, paikat kuulemma aukeaa paljon paremmin kun kroppa on muuten kunnossa eikä jumita. Esikoisen synnytys kesti 28 h joten voishan tuo vähän nopiammin tapahtua tällä kertaa
L 8+5
Kannattaa kyllä kuitenki miettiä sitäkin että niin kauan kuin määrittelee ite ittensä pelokkaaksi ja murehtijaksi, varmaan onkin sellainen. Ja se on usein onnellisuudesta pois. Itekin suosittelen kovasti työstämään tuollaisia asioita ammattilaisen kanssa, jotta ne ei kulje mukana koko ikää tai siirry taas omille lapsille. Helpostihan tuollaiset toimintatavat oppii jos on luonteessa sellaiseen yhtään taipumusta ja sitten samaa toimintatapaa löytyykin joka sukupolvesta Jokainen voi katkaista ketjun omalla kohdallaan Vaatii työtä mutta on sen arvoista Eilen kävin muuten aiempiin ongelmiin tehokkaaksi avuksi toteamallani osteopaatilla hakemassa apuja tähän v-mäiseen etovaan oloon... Eilen ei vielä helpottanu mut nyt on! Just hoksasin että yöllä heräillessäni ei koko ajan ollu mielessä että hiiskatti kun on paha olo
Saa nähä minkälainen apu tuo lopulta on pahoinvoinnin suhteen... Kaikki jumit ja kireydet kyllä taas hävis Viimeistään loppuraskaudessa uudestaan osteopaatille, paikat kuulemma aukeaa paljon paremmin kun kroppa on muuten kunnossa eikä jumita. Esikoisen synnytys kesti 28 h joten voishan tuo vähän nopiammin tapahtua tällä kertaa L 8+5
Joku sanoi että synnytyksen jälkeen loppuu tai vähentyy pelot... sitten se vasta alkaa pelottaa ettei jää auton alle kun oppii kävelemään/ isompana pyöräilemään tai kun oppii kiipeilemään ettei tipahda ja satuta itseesä jne.. mullakin näin oli kun esikon sain 13vuotta sitte pelkoja ja jännitystä. Sitten se loppu pelko kun lapsia siunautui enemmän. No mutta kukin tallaa tyylillään
Minä vaan sanon että turhaa stressata noin paljoo se vaikuttaa jo sikiöönkin..
HooKoo 10+3rv
pelottaa ettei jää auton alle kun oppii kävelemään/ isompana pyöräilemään tai kun oppii kiipeilemään ettei tipahda ja satuta itseesä jne.. mullakin näin oli kun esikon sain 13vuotta sitte pelkoja ja jännitystä. Sitten se loppu pelko kun lapsia siunautui enemmän. No mutta kukin tallaa tyylillään Minä vaan sanon että turhaa stressata noin paljoo se vaikuttaa jo sikiöönkin..
HooKoo 10+3rv
Ensinnäkin mulla tosiaan pelot ovat loppuneet joka kerta synnytykseen. Toki normaaleja huolia ja pelkoja, mutta ei häiritsevää. Toiseksi meidän kaikki lapsemme ovat erittäin terveitä stressistäni huolimatta. Enää en stressaa pätkän vertaa stressaamisesta.
Mitään tunnetta ei voi pakottaa eikä tarvitse. Kaikki tunteet ovat sallittuja. Eivät pelko ja ilo eroa loppujen lopuksi toisistaan. Jos joku on iloinen jostain pienestä asiasta, ei hänelle sanota, että höpö höpö, tuo on nyt kyllä aivan pöhkö asia iloita. Pelkoon ei myöskään auta se, että se pitäisi väkisin talloa pois. Ei lapsellakaan: tälle ei voi sanoa, ettei nyt tuollaista voi pelätä. Tai voi sanoa, mutta sitten lapsia tuntee pelon lisäksi vielä syyllisyyttä ja häpeää siitä, että pelkää.
Kaikista parhaiten minä selviän pelkojeni kanssa niin, että annan itseni luvan tuntea juuri niin kuin tunnen. Kelpaan tällaisenakin.
Mitään tunnetta ei voi pakottaa eikä tarvitse. Kaikki tunteet ovat sallittuja. Eivät pelko ja ilo eroa loppujen lopuksi toisistaan. Jos joku on iloinen jostain pienestä asiasta, ei hänelle sanota, että höpö höpö, tuo on nyt kyllä aivan pöhkö asia iloita. Pelkoon ei myöskään auta se, että se pitäisi väkisin talloa pois. Ei lapsellakaan: tälle ei voi sanoa, ettei nyt tuollaista voi pelätä. Tai voi sanoa, mutta sitten lapsia tuntee pelon lisäksi vielä syyllisyyttä ja häpeää siitä, että pelkää.
Kaikista parhaiten minä selviän pelkojeni kanssa niin, että annan itseni luvan tuntea juuri niin kuin tunnen. Kelpaan tällaisenakin.
Viimeksi muokattu:
Pessimisti ei pety =D
vaikka en varsinaisesti pelkääkään keskenmenoa (sillehän ei mitään näillä viikoilla vielä voi), niin auttamatta ajattelen, että onko tuolla ketään tai oikeassa paikassa... viime raskaudessa se helpotti kun ensimmäiseen ultraan pääsi.. toki tuonne vkolle n. 12 on pitkä aika elää epävarmuudessa..
sen jälkeen kun liikkeet alkoivat tuntua, tuli heti paljon varmempi olo kun pikkuinen ilmoitteli päivittäin olemassa olostaan.. Mutta auta armias kun jäin mammalomalle, oli liikaa aikaa ajatella ja tuli huoli siitä, että oma kroppa pettää eikä pidä huolta vauvasta, varsinkin kun viikkoja oli sen verran kasassa, että olisi pärjännyt jo ulkopuolellakin.. En ikinä unohda omaa syntymäpäivääni pari viikkoa ennen laskettua aikaa kun vauva oli harvinaisen rauhallinen eikä liikkeitä tuntunut. Siinä sitten itku kurkussa yritin juoda makeita mehuja ja tunnustella pienetkin liikkeet ajatellen, että pitääkö tämän loppua juuri syntymäpäivänäni.. No, taisi kerätä vain voimia, sillä myöhemmin juuri kun olin jo soittelemassa polille, alkoi kunnon bileet..
Marzuli 8+4
vaikka en varsinaisesti pelkääkään keskenmenoa (sillehän ei mitään näillä viikoilla vielä voi), niin auttamatta ajattelen, että onko tuolla ketään tai oikeassa paikassa... viime raskaudessa se helpotti kun ensimmäiseen ultraan pääsi.. toki tuonne vkolle n. 12 on pitkä aika elää epävarmuudessa..
sen jälkeen kun liikkeet alkoivat tuntua, tuli heti paljon varmempi olo kun pikkuinen ilmoitteli päivittäin olemassa olostaan.. Mutta auta armias kun jäin mammalomalle, oli liikaa aikaa ajatella ja tuli huoli siitä, että oma kroppa pettää eikä pidä huolta vauvasta, varsinkin kun viikkoja oli sen verran kasassa, että olisi pärjännyt jo ulkopuolellakin.. En ikinä unohda omaa syntymäpäivääni pari viikkoa ennen laskettua aikaa kun vauva oli harvinaisen rauhallinen eikä liikkeitä tuntunut. Siinä sitten itku kurkussa yritin juoda makeita mehuja ja tunnustella pienetkin liikkeet ajatellen, että pitääkö tämän loppua juuri syntymäpäivänäni.. No, taisi kerätä vain voimia, sillä myöhemmin juuri kun olin jo soittelemassa polille, alkoi kunnon bileet..
Marzuli 8+4
Lista päivitetty ja yksityisviesteihin vastailtu!
Tänään on pitkästä aika parempi päivä pahoinvoinnin suhteen. Alkuviikosta olen taas joka pv oksennellu. Eilen oli ensimmäinen neuvolakin. Meidän neuvolatäti pysyy samana lapsineuvolassakin ja esikoisellakin on sama. Esikoisen odotuksessa mulla tais olla 7 eri neuvolatätiä, joten kiva nyt näin päin. Nt-ultraankin on enää pari viikkoa. Ens viikolla pitää käydä verikokeissa ja viedä pissanäyte labraan. Mihin tää alkuaika katosi?! (Varmaan meni ohi pahoinvoinnin takia ).
Mun isällä on tänään synttärit, joten kerroin vauvasta vähä kuin "synttärilahjaks". Asutaan niin kaukana, joten ei voida käydä kylässä viemään mitään. Tää tulokas on jo 10 lapsenlapsi mun vanhemmille. Anoppi tulee ens viikolla kylään ja varmaan silloin joudutaan sille kertomaan. :/
Jaanel ja 9+6
Tänään on pitkästä aika parempi päivä pahoinvoinnin suhteen. Alkuviikosta olen taas joka pv oksennellu. Eilen oli ensimmäinen neuvolakin.
Meidän neuvolatäti pysyy samana lapsineuvolassakin ja esikoisellakin on sama. Esikoisen odotuksessa mulla tais olla 7 eri neuvolatätiä, joten kiva nyt näin päin. Nt-ultraankin on enää pari viikkoa. Ens viikolla pitää käydä verikokeissa ja viedä pissanäyte labraan. Mihin tää alkuaika katosi?! (Varmaan meni ohi pahoinvoinnin takia ).Mun isällä on tänään synttärit, joten kerroin vauvasta vähä kuin "synttärilahjaks". Asutaan niin kaukana, joten ei voida käydä kylässä viemään mitään. Tää tulokas on jo 10 lapsenlapsi mun vanhemmille. Anoppi tulee ens viikolla kylään ja varmaan silloin joudutaan sille kertomaan. :/
Jaanel ja 9+6