Moi pitkästä aikaa!
Tänne onkin tullu paljon uusia, tervetuloa! Kiva että saadaan tännekin vähän eloa, jos kaikki ei sinne faceen karkais.
Täällä on asiat ihan ok, nlalääkärillä on käyty. Paino ei ole noussut yhtään (ja se oli tarkoituskin). Ei kyllä hemoglobiinikaan, joten sain määräyksen syödä maltoferia. Pienen paskahalvauksen tosin lääkärillä sain, kun doplerilla ei saatu sydänääniä kuuluviin. Oma sydänkin ehti varmaan hetkeksi pysähtyä...onneksi lääkäri pikapikaa koppasi ultran päälle ja sillä sitten vauva löydettiin ihan elossa ja heiluvana. Kaikki hyvin tähän asti siis. Vatsakin on nyt pompannut esiin sillä seurauksella, että ihmiset on raskauden arvanneet, anoppi ainoana läheisenä ei ole vielä tajunnu.
Hookoo, mahtava lukema tuo 17 raskautta...Sinnikkäästi kyllä jaksatte yrittää vaan uudelleen! Itsellä raskauksia on nyt kaikenkaikkiaan 11 ikävälillä 20-35v, näistä 9 viimeisen kuuden vuoden sisällä. Laskin mukaan ne raskaudet, jotka ovat edenneet edes 5 rv asti, sitä varhaisempien km:n määrästä en enää ole kartalla. Eläviä lapsia siis 3 nyt. Minusta on nyt alkanut tuntua, että olen vähän "kyllästynyt" tähän jatkuvaan raskauden yrittämiseen, toivomiseen, oviksen kyttäämiseen...kun ei oikein muuta väliin mahdukaan paitsi sitten itse raskauksia ja imetyksiä. Koska emme halunneet ehkäisyä viime vuosille, olen sitten koko ajan päivystänyt mahdollista raskautta ja elänyt syömisten, juomisten ja lääkekuurien kanssa sen mukaan kuin nunna. Nyt tuntuu että jos ja kun tämä lapsi nyt syntyy elävänä, on hän ehkä viimeisemme. Joku joskus sanoi, että sen kyllä tietää kohdallaan aika varmaksi kun lapsiluku on täynnä. Taitaa se niin olla.
Vauvan liikkeitä en tunne vielä, pari pientä muljaisua alavatsalla on kategoriassa ehkäpä? Aikaisemmista olen tuntenut ensimmäisiä varmoja liikkeitä alkaen rv 17, joten pari viikkoa vielä siihen.
Jaanel, sympatiat täältä päänsärkyyn. Minäkään en valita viileähköstä kelistä yhtään...
Nunuq, koeta olla huoleti tuosta riskiluvusta, joskin vaikeaa se varmaan on. Taisin jo joku aika kertoakin, mutta perinnöllisyystieteilijältä olen kuullut, että valtaosa sairaista vauvoista löytyy riskiluvuista 1:10 tai alle sen. Lähipiiriini kuuluu myös tapaus, jossa turvotusta oli valtavasti,istukkatutkimuskin kertoi että down-vauva tulisi. Vanhemmat ei silti halunneet keskeytystä ja syntyi täysin terve vauva. Samat pahat turvotukset ja riskiluvut oli seuraavassakin raskaudessa, ja sillä kertaa vanhemmat ei edes tarkempiin tutkimuksiin menneet, ja terve lapsi syntyi silläkin kertaan. Eli ei sitä luontoäitiä vielä ihan hallita eikä ymmärretä parhaimmillakaan testeillä. Toivottavasti kaikki on hyvin!
Mari ja möykky, kyselit kokemuksia KYS:illä synnyttämisestä. Mikkelistä on tiedä, mutta kysillä olen ollut nyt neljä kertaa synnyttämässä. Jokainen tapaus on ollut ihan erilainen, seassa on sektio, yksi käynnistys, alatiesynnytyksiä pitkällä kaavalla ja nopeampaan. Itsellä ollut raskausmyrkytys. Kivunlievitystä olen saanut monenlaista ja yksi lapsistakin haki starttiapua vauvatehon kautta. Mistään kokemastani osa-alueesta ei ole mitään pahaa sanottavaa, vaan minusta kys on maineensa mukaisesti huippusairaala. Luottamus osaamiseen on vahva jokaisen työntekijän kohdalla laitosapulaisesta erikoislääkäreihin. Kuten Hookookin jo kertoi, nyt onkin sitten käytössä uudet, modernit tilat kaarisairaalassa, ja hienot & potilasystävälliset kuulema on, joten tuskin on huonompaan missään asiassa menty. Joten jos Kuopioon päädyt, varmasti olet hyvissä käsissä!
Tänne onkin tullu paljon uusia, tervetuloa! Kiva että saadaan tännekin vähän eloa, jos kaikki ei sinne faceen karkais.
Täällä on asiat ihan ok, nlalääkärillä on käyty. Paino ei ole noussut yhtään (ja se oli tarkoituskin). Ei kyllä hemoglobiinikaan, joten sain määräyksen syödä maltoferia. Pienen paskahalvauksen tosin lääkärillä sain, kun doplerilla ei saatu sydänääniä kuuluviin. Oma sydänkin ehti varmaan hetkeksi pysähtyä...onneksi lääkäri pikapikaa koppasi ultran päälle ja sillä sitten vauva löydettiin ihan elossa ja heiluvana. Kaikki hyvin tähän asti siis. Vatsakin on nyt pompannut esiin sillä seurauksella, että ihmiset on raskauden arvanneet, anoppi ainoana läheisenä ei ole vielä tajunnu.
Hookoo, mahtava lukema tuo 17 raskautta...Sinnikkäästi kyllä jaksatte yrittää vaan uudelleen! Itsellä raskauksia on nyt kaikenkaikkiaan 11 ikävälillä 20-35v, näistä 9 viimeisen kuuden vuoden sisällä. Laskin mukaan ne raskaudet, jotka ovat edenneet edes 5 rv asti, sitä varhaisempien km:n määrästä en enää ole kartalla. Eläviä lapsia siis 3 nyt. Minusta on nyt alkanut tuntua, että olen vähän "kyllästynyt" tähän jatkuvaan raskauden yrittämiseen, toivomiseen, oviksen kyttäämiseen...kun ei oikein muuta väliin mahdukaan paitsi sitten itse raskauksia ja imetyksiä. Koska emme halunneet ehkäisyä viime vuosille, olen sitten koko ajan päivystänyt mahdollista raskautta ja elänyt syömisten, juomisten ja lääkekuurien kanssa sen mukaan kuin nunna. Nyt tuntuu että jos ja kun tämä lapsi nyt syntyy elävänä, on hän ehkä viimeisemme. Joku joskus sanoi, että sen kyllä tietää kohdallaan aika varmaksi kun lapsiluku on täynnä. Taitaa se niin olla.
Vauvan liikkeitä en tunne vielä, pari pientä muljaisua alavatsalla on kategoriassa ehkäpä? Aikaisemmista olen tuntenut ensimmäisiä varmoja liikkeitä alkaen rv 17, joten pari viikkoa vielä siihen.
Jaanel, sympatiat täältä päänsärkyyn. Minäkään en valita viileähköstä kelistä yhtään...
Nunuq, koeta olla huoleti tuosta riskiluvusta, joskin vaikeaa se varmaan on. Taisin jo joku aika kertoakin, mutta perinnöllisyystieteilijältä olen kuullut, että valtaosa sairaista vauvoista löytyy riskiluvuista 1:10 tai alle sen. Lähipiiriini kuuluu myös tapaus, jossa turvotusta oli valtavasti,istukkatutkimuskin kertoi että down-vauva tulisi. Vanhemmat ei silti halunneet keskeytystä ja syntyi täysin terve vauva. Samat pahat turvotukset ja riskiluvut oli seuraavassakin raskaudessa, ja sillä kertaa vanhemmat ei edes tarkempiin tutkimuksiin menneet, ja terve lapsi syntyi silläkin kertaan. Eli ei sitä luontoäitiä vielä ihan hallita eikä ymmärretä parhaimmillakaan testeillä. Toivottavasti kaikki on hyvin!
Mari ja möykky, kyselit kokemuksia KYS:illä synnyttämisestä. Mikkelistä on tiedä, mutta kysillä olen ollut nyt neljä kertaa synnyttämässä. Jokainen tapaus on ollut ihan erilainen, seassa on sektio, yksi käynnistys, alatiesynnytyksiä pitkällä kaavalla ja nopeampaan. Itsellä ollut raskausmyrkytys. Kivunlievitystä olen saanut monenlaista ja yksi lapsistakin haki starttiapua vauvatehon kautta. Mistään kokemastani osa-alueesta ei ole mitään pahaa sanottavaa, vaan minusta kys on maineensa mukaisesti huippusairaala. Luottamus osaamiseen on vahva jokaisen työntekijän kohdalla laitosapulaisesta erikoislääkäreihin. Kuten Hookookin jo kertoi, nyt onkin sitten käytössä uudet, modernit tilat kaarisairaalassa, ja hienot & potilasystävälliset kuulema on, joten tuskin on huonompaan missään asiassa menty. Joten jos Kuopioon päädyt, varmasti olet hyvissä käsissä!