Olihan täällä jo muitakin
Kirjoitin hiukan meidän sairaalareissusta yms. tuonne odotuspuolelle vielä... jospa nyt jatkaisi kirjoittelua täällä
Meillä osittain imetetään, eli ongelmana se, että pieni mies nukahtaa rinnalle miltei heti. Yritän hieroa vauvaa kyljestä / jalkapohjasta, että pysyisi hereillä. Mutta ei - max.15min per rinta jaksaa imuutella ja sitten kuukahtaa, jonka jälkeen olen antanut pullosta nannia. Vinkkejä? Niin saataisiin tuota maitotilausta myös tehtyä... Synnärillä imi 3h yhteen menoon, mutta nyt kun bilirubiiniarvot välillä nousivat ja oltiin sinivalolampun alla ei vauva ole jaksanut syödä samalla tavalla-> eli vauva vain nukkui ja muuttui ns.laiskaksi. Nyt kun tuosta vähän virkoaisi ja pysyisi hereillä. Kahta aikaisempaa lastani en ole imettänyt kuin ensimmäisinä päivinä, joten nyt olen jo onnessani tästä saavutuksesta. Kunhan vain saadaan tuo yksi ongelma pois...
Maikkis
~ Täällä imetys+korvike myös käytössä. Sekin on jo saavutus, ainakin minulla joka ei ole onnistunut imettämään aikaisempia lapsia. Joten näillä mennään ja toivotaan, että sitä maitoa tulisi tisuihin vähän lisää, että ei tarvitsisi korviketta niin paljon antaa. Sairaalassa tehtiin syöttöpunnituksia ja vauva sai rinnoista n.50ml jonka jälkeen joi vielä 50-60ml nannia. Nyt ei ole juonut nannia kuin 40ml, niin ehkä tämä tästä voi vielä päälaellensa kääntyä ja oma maito joskus riittää... Olisi kiva kun kotonakin olisi puntari millä syöttöpunnita, niin tietäisi suuntaa paljonko niistä rinnoista nyt tulee. Ensi viikolla tulee neuvolantäti toiselle kotikäynnille niin nähdään nouseeko pojun paino toivotulla tavalla
Tuo hormoonimyrsky on kyllä tuttua - lapset nauroivatkin, että taas äiti itkee illalla
Kaikki iloiset ja surulliset asiat itkettää. Välillä on epätoivo mihin sitä on taas ryhtynyt, mutta välillä on onnensa kukkuloilla. Vuoristorataa, mutta nyt alkaa itselläni pikkuhiljaa hellittää nuo hormonit. Itse olen nostellut vauvan kaukalossa autoon / matkarattaisiin - eilen oli pakko kun meidän piti vauvan kanssa verikokeissa käydä. Sektioarpi ei onneksi oiri mitenkään, mutta yritän nyt kuitenkin olla kantamatta painavampia asioita kuin vauva. Luksusta oli käydä toissapäivänä kaupassa, nostin ostokset kärryyn ja kärrystä autoon, josta mies sai ne kotona nostaa sisälle... On tuo vauvan kanssa lähteminen kyllä aikamoinen operaatio. Eilen opin senkin, että nyt on hoitolaukku AINA matkassa mukana jossa kaikki tarpeellinen. Toivottavasti sinulla on tänään parempi päivä :hug:
Ristiäisistä ~ En tiedä mistä raskauden aikana tuli vauvan nimi - mutta olemme häntä kutsuneet tällä nimellä jo silloin. Onneksi vauva oli juuri tämän nimen oloinen / näköinen, että sitä emme vaihda. Miehen työkaverin lapsi on myös tämän niminen ja hän oli kauan aikaa tätä nimeä "vastaan", mutta eipä ole parempaakaan keksinyt, joten näillä mennään
Ristiäiset olisi tarkoitus pitää tammikuussa, kummit ovatkin jo suostuneet tehtäväänsä
Eli lapsi saa kaksi kummia, siskoni ja hänen miehensä. Ristiäisiin kutsumme lähimpien sukulaisien lisäksi toisen poikani kummit, jotka ovat meidän kanssa läheisiä.
Mulla jäi kilot synnärille ja nyt olen laihempi kuin naismuistiin. Lähtöpaino raskauden alussa 60,7kg, raskauden lopussa 67,2kg. Nyt kun kävin eilen puntarilla 57,5kg. Ja kyllä syön terveellisemmin kuin ennen. Nyt en vain uskalla syödä suklaata tai sipsejä (jotka mun pahimmat himot!!!) ettei vauvalle tule vatsavaivoja. Jospa tässä saisi tehtyä ruokaremontin samalla ja nauttia terveellistä ruokaa. Mies on toki innoissaan tästä pienemmästä minästä - pituutta siis 154cm, eli onhan tuota ylipainoa ollut tuossa monta vuotta...
Nyt on sellainen ähinä ja puhina, että täytyy mennä
Judie + poju 10vrk