~*~ Joulukuun tonttuset 2013 touko- ja kesäkuussa! ~*~

Vieläkö ehtii mukaan??
Täällä ois 23-vuotias ensimmäistä pienokaista odottava, Laskettuaika joulukuun alkuun, tarkkaa päivämäärää ei neuvolatäti lasketusta ajasta antanut. Np niskaturvokemittaus olis 31.5 ja ensiviikolla olis lääkäriaika 4.6, sekä th/neuvola aika 26.6. Olen käynyt jo 2x ultrassa, ensin vain tarkistuksessa, että todella olen raskaana ja viimeviikolla kävin ensimmäisellä neuvolakäynnillä, jossa ultrasivat. Nyt olis tosiaan perjantaina se seulonta ( niskaturvokemittaus ), verikokeissa olen jo käynyt. Olen käynyt yksin nyt ensimmäisellä neuvolakäynnillä, nyt ollaan menossa yhdessä perjantaina tuohon seulontakäynnille, ajattelin että hyvä jos mies tulis mukaan niin tulisi sillekkin tämä kokoasia todellisemmaksi. Näkisi ultrassa pienokaisen... Oletteko te olleet seulontakäynneillä/ultrassa yksin vai onko mies ollut mukana? mitä tuolla niskaturvokemittauksessa nyt sitten käytännössä tapahtuu?
Tämä raskaus tuli yllätyksenä, ja aika tunnemyrskyä ensimmäiset viikot olivat, kahdenvaiheilla mitä tehdä, elämäntilanteeni ei ole tällähetkellä/viimeiseen puoleenvuoteen ollut kovin tasapainoinen.. Mieheni kanssakin ollaan oltu n. vuosi vasta yhdessä. Mutta nyt vasta itsekkin rupean tajuamaan tilanteen, ja olen hyvin onnellinen ( päivä päivältä enemmän ) tulevasta, täytyy vain toivoa että kaikki menisi hvyin. Vaikka sinänsä kaikinpuolin suuri elämänmuutoshan tämä tulee olemaan, kesän suunnitelmat meni aikalailla uusiksi jne. Mutta varmasti on kaikki sen arvoista. Jännittää kovasti se perjantain sikiöseulonta, että onko kaikki kunnossa jne.
Onneksi olen päässyt ainakin vielä aika helpolla tämän alkuraskauden, ei ole ollut muutakun ajoittaista väsymystä, hieman mielialan vaihteluja olen kyllä huomannut, mutta ei pahoinvointia juuri ollenkaan, ainoastaan aamulla hampaiden pesun yhteydessä. Jos vertailen siis toisten kirjoituksiin mitä tuolta luin. Jännä olo kun tavallaan odottaa innolla tulevaa/ on onnellinen, mutta silti pelottaa ( mm. miten vartalo muuttuu/ tuleeko kauheet raskausarvet / suonikohjut / meneekö kaikki hyvin ) mutta nää asiat nyt pyöriii varmaan kaikkien odottajien päässä, ja aikahan sen vain näyttää mitä tulevan pitää Tällähetkellä oon saikulla töistäni ja oon muuttanut alkuvuodesta uudelle paikkakunnalle ( mieheni luo ), välillä on aika yksinäistä kun ei juurikaan ole täältäpäin vielä kavereita tullut. Mutta eikö niitäkin ajan kanssa löydä, ja varsinkin onneksi sitten vauvoille ja äideille on paljon kaikenlaista ajanvietettä, josko sieltä sitten löytäisi uusia tuttavuuksia. Tulipas nyt "vuodatettua". Mutta kyllähän helpotti kun sai hieman joitain ajatuksiaan jakaa

 

Pikainen päivitys eilisestä Np-ultrasta! Se olikin sitten sellainen ylläri pylläri, kun vaavi olikin pari viikkoa nuorempi mitä luultu :O! Että vain nopea käynti oli ja sain uuden ajan np. ultra 10.6...

Sanoi että tosi pieni joku 3 senttii ja ei vielä osaa välttämättä liikutella kauheesti käsiä ja jalkojaan...mutta kyllä sieltä silti pikku nyrkkeilyt ja potkut tuli :heart::heart: ja ihanaa oli tietysti kuulla ne sydänäänet ekaa kertaa :heart: ja että liikkui ja touhasi jotain ! Eikä haittaa yhtää mennä taas uusiksi katselemaan pientä ihmettä parin viikon päästä ...

Tietty se rupes jänskättää ku la. muuttu 26.12, että kuinka aatto vauva meille tulee ! Toiste taas lisää...pitää mennä!

MeMaMi ja pieni 9+6

 

Meillä ikäeroa tulee 2v9kk eikä olla hankkimassa tuplarattaita. Seisomalauta mikäli meidän vaunuihin (brio sing) sellaista saa edes (?)

Hankintoja ei olla vielä tehty eikä edes mietitty tarkemmin. Vaunut ja hoitopöytä löytyy. Muut tarvitsee aikalailla ostaa. Toki muutamia vaatteita ym. on jemmassa. En ole säästänyt esikoisen aikaisia sen takia, koska meillähän piti olla uudet lapsettomuushoidot edessä ja en halunnut jättää tavaroita "surua tuomaan" jos ei sitten olisikaan onnistunut. Nyt sitä osaa toisen kanssa olla järkevämpi ja jättää kaiken turhan ostamatta. Turvakaukalo, sänky, itkuhälyttimet, rintapumppu, joku sitteri, leikkimatto jne. on ainakin hankintalistalla. Myin esikoisen pinnasängyn siinä vaiheessa, kun periaatteessa olin jo raskaana mutta en tiennyt sitä vielä. Tuntuu niin uskomattomalta ja hassultakin!

Onko jollain kokemusta suunnitellusta sektiosta? Minulle tullaan varmaan sellainen tekemään huonon selän takia. Olen kuullut, että välilevynpullistumat voi kunnolla revähtää alatiesynnytyksessä jne. Lääkärikin oli jo sitä mieltä mutta toki synnytystapa arvio tehdään sitten myöhemmin vasta. Pelottaa kauheasti. Minulle jäi esikoisen synnytyksestä ihan hyvä mieli. Vaikkakin ponnistusvaihe kesti tunnin ja vauvalta murtui solisluu synnytyksessä jne. Pelottaa, että miten pärjään leikkauksen jälkeen kahden pienen kanssa, kun toipuminen kai hidasta?

Meillä mies on mukana kaikessa missä pystyy :heart:

Alavatsakipuja on täälläkin, sellaisia äkkinäisiä.

Np ultra viikon päästä torstaina! Jännittää. En ole saanut kotidopplerilla ääniä kuulumaan ja siksi hiukka huolettaa mutta eihän se välttämättä aina kuulu kotilaitteilla tässä vaiheessa. Esikoisesta kuulin jo tosi aikaisin. Tosin laitekin oli silloin parempi.

Tänään huomasin, että kerhossa ollessa vatsan seudulle tuli katseita mutta kukaan ei sanonut onneksi mitään Yks ityökaveri käy meinaan samassa kerhossa ja aion olla hissunkissun sinne np ultraan saakka.

Itseäni harmittaa, kun sain tänään pääsykoe kutsut (hain, kun en tiennyt raskaudesta). Vuodellahan sitä kai saa lykätä mutta en kyllä voi 9kk hoitoon jättää vielä. Miehelläkin omat koulupaikka jutut. No tuleehan niitä mahdollisuuksia myöhemminkin uudelleen, toivottavasti.

Pikku hiljaa olen pystynyt iloitsemaan tästä raskaudesta, päivä päivältä enemmän ja vauva tuntuu jo "omalta" :heart:
Marrr ja pieni 11+ 3

 

Tulin vielä onnittelemaan muitakin ihanista ultrakuulumisista <3 meitä olikin monta tälle päivälle ja lisää saadaan lähiaikoina. Olin niin tohkeissani oman pikkuisen näkemisestä etten aiemmin tajunnut muita onnitella ja kiireessä vielä koneella poikkesin.

 

Vielä mahtuu mukaan _jemasu_, tervetuloa Meillä mies on ollut mukana neuvolassa ja ultrassa, oikein kiva minusta niin. Konkretisoituu tosiaan paljon paremmin miehellekin tämä raskaus. Nt-ultrassa juteltiin ensin hetki siitä mitä tutkitaan ja että vaikka turvotusta olisi liikaa, niin se ei itsessään kerro mistään, vaan yhdistettynä muihin tuloksiin se kertoo vain riskiluvun. Sitten vain ultrattiin, toisissa paikoissa se tehdään alakautta, meillä tehtiin mahan päältä. Tosi mukavasti meillä kätilö kertoili mitä näkyy ja mitä kaikkea sikiöstä tarkkaillaan ja että kaikki näytti kehittyneen juuri niinkuin pitääkin. Lopuksi saatiin vielä muutama kuva mukaan, eipä siellä mitään sen ihmeellisempää Lopulliset tulokset saa sitten myöhemmin, tässäkin käytännöt vaihtelevat vähän paikkakunnan mukaan. Tsempiksi vielä kerron, että minun ystäväni tuli raskaaksi kolme kuukautta mieheen tutustumisen jälkeen ja alkushokin jälkeen kaikki on mennyt oikein loistavasti, vauva-arki sujuu hienosti, vaikka suunnitelmat elämässä vähän muuttuivatkin

 

Täällä vielä yks viimekesäinen pamahtaja kiva seurata miten etenee raskaudet kun edellisestä sama aika menny

Onnea kaikille kivoista uutisista ja voimia niitä tarvitseville!

Täällä on pahoinvointi helponnu. Liitoskivut,nivusvenytykset ja kohdun venyminen astuneet kuvioihin. Enpä ees muistanu, että tämmösiä ne sitten on. Jotenki tuntuu niin tutulta ja muistuttaa eniten synnytyksestä joskaan nää ei nyt ole mitään siihen verrattuna. Kaikki te jotka niitä ihmettelette kannattaa ottaa lungisti ja yrittää jo asennoitua niiden olevan alkusoittoa ja valmistaa päähetkeen kerätä vahvuutta oon kunnon hihhulina täällä. Noo ekan raskausajan kuuntelin raskausajan meditaatioita ja tein harjoituksia. Tiedä haittasko ne yhtään, tietty otin kivunlievitystä kun en ois muuten jaksanu mutten kokenu olevani huono äiti kun en luomuna menny. Ikimuistoinen juhannus ja kokemus.. Sitä uudestaan odotellessa <3

Joop eka neuvola vasta huomenna ja jännittää kyllä sydänäänten kuuluminen. Ei dopleria kotona enkä aijo hankkia.. Painoa on parikiloa tullu, viimeks tuli 17kg ja ne hävis kaikKi tässä välissä. Alkuunsa tuli vauhdilla loppuun tasottu.. Hiukan ehkä kumpu on noussu ja kun oon aika hoikka ja tiukkoja vaatteita käytän ei tää salassa kauaa pysy.

Mä teen töitä, en omassa toimessani vaan keikkailen vkoloppusin ja mies hoitaa poikaa kotona. Oon kaikki arkipäivät sitten kotona. Ei tultais toimeen kotihoidon tuella ja oma työ on arkityö 8-16 joten se ei oo nyt vaihtoehto.. Oma työ on katkolla syyskuun loppuun ja siitä uudet hakemukset ja varmaan varhennetun äippäloman alotan et saa paremmin rahaa ja alotan keikkailun sitten taas sillai ettei jää yhtään kuukautta pelkän kotihoidon tuen varaan. omakotitalo ja sen tuomat kustannukset ei vaan me maksuun vaikka koroilla oltaisi ja esikoinen ei ainakaan ole oireillu mun poissaolosta joten tuskin toinenkaan.

Mites mä oon tutkinu noita sisarkärryjä kun tykkäisin sellaisista juna mallisista kun ovat kapeat..on vaan kamala miettii keskelle talvee sellasia varsinkin kun ne renkaat vaikuttaa olevan tosi pieniä.. Onneks ei oo kiire

Pikkunen taitaa poksahta rv 10 :

 

marrr Suunnitellusta sektiosta kysyit. Minulle tehdään suunniteltu sektio, koska
kaksi aikaisempaa lasta ovat syntyneet sektiolla. Ensimmäistä mentiin synnyttämään
normaalisti supistusten alkaessa rv39, epäiltiin isoa lasta (synnärillä ultrassa veikattiin 4600g).
Kukaan ei uskonut, että lapsi voisi olla niin iso, itse kun olin 154cm/49kg raskauden alkaessa.
Synnytys ei loppujen lopuksi edennyt mihinkään, eli en avautunut 3cm enempää ja lopulta
tehtiin sektio päätös. Olin jo niin turta supistuksista ja väsymyksestä, että sektio oli helpotus.
Sekto tehtiin bikinirajaan ja oli kaksi ensimmäistä viikkoa melko kipeä. Sektiosta ei kuitenkaan
jäänyt negatiivista kokemusta. Vauva oli 4040g.

Toisen lapsen raskauden aikana kävin pelkopolilla keskustelemassa. Siellä sanottiin, ettei
ensimmäinen lapsi olisi syntynyt alakautta, loppujen lopuksi olisi tuo sektiopäätös kuitenkin
tehty. Toisen lapsen kokoarvo oli taas suuri ja sain sektiopäätöksen helposti. Vauva kuitenkin
päätti tulla maailmaan rv39, päivää ennen sovittua leikkausta. Sektio tehtiin ja nyt kun tunsi
kaiken ja olin itse mukana "järjissäni" sektiossa, se ei ollut itsessään mikään erityisen mukava
kokemus. Vauva oli 4160g ja kotiin pääsimme kolmantena päivänä. Kotona en tarvinnut
enää särkylääkkeitä eikä haava ollut kipeä. Paraneminen leikkauksesta sujui erinomaisesti

Nyt ei ole pelkoa sektiota kohtaan, toivon ainoastaan, että mieskin pääsisi tällä kertaa
mukaan leikkaukseen. Kiireellisiin kun ei päässyt. Joten minulla on vain positiivisia kokemuksia
sektiosta Meillä lapsilla 11kk ikäero ja pärjäsin kahden pienokaisen ja sektiohaavan kanssa
hyvin. Jokainen leikkaus on erilainen ja siitä parantuminen, joten älä turhaa murehdi ennalta!
Toipuminen on yksilöllistä.

Nyt neuvolassa tuli puheeksi aikaisempien vauvojen isot syntymäpainot. Raskausdiabetestä
minulla ei ole ollut. Olen itse ollut syntyessäni päälle 4kg ja mies lähemmäs 5kg, että saattaapi
sieltä heijastaa meidän lasten isot koot. Jännä nähdä minkäkokoinen vauveli tämä on

-Judie rv10+4

 

Tulipas hölmösti tuo tekstini

 

Helena: Hyvä juttu että näytti kuitenkin oikein. Ajattelin vaan, et varottelen vähän, kun joku oli tehnyt digin melko myöhään (jostain blogista taisin lukeaa?) ja se oli sitten näyttänyt tyyliin "Raskaana 1-2" ja jos on oikeasti viikoilla 8-10, niin kyllähän tuossa paniikki sitten iskee. Ultrassa kävi hän sitten vauvan voinnin varmistamassa

Missy: No niinpä taitaa olla Meitä LA 4.12. oli aika monta, kun tää pino perustettiin (olen siis ollut mukana ihan ekoista viesteistä asti, kun toi La on tosiaan niin alkukuusta). Kurja vaan, että tässä ryhmässä noita huonoja uutisia on tullut aika paljon ja sen vuoksi meitä La 4.12. ei ollutkaan sitten jäljellä kuin minä, ennen kuin sä nyt tulit jen-nillä oli vähän aikaa sama LA, mutta se sitten aikaistu viikolla
Ja hei... Ollaan myös samaa vuosikertaa eli -85 syntyneitä.

Tänään sitten käyty onnistuneesti ostamassa vauvavatsanmentävä mekko heinäkuisiin häihin, joissa siis olis kaason tehtävä hoidettavana

 

Hello im back Pöntön Halauksien yhteydessä unohdin tämän Olemassaolon kokonaan nii ja kesti tajuta että tänne tullu ihan uusi keskustelu

Onneksi nyt on voinut paremmin...välillä ei voi ees uskoa että siellä on ketään
mutta eipä oo kuukautisetkaan tulleet kahteen kuukauteen..joten kai siellä joku ukkeli on

31.5 on Eka ultra..toka ultra on 31.7

Niitä odotellessa

Olen välillä käväissyt vau.fi en tiedä onko täällä ketään sieltä hmm...ja onko niillä sama fb ryhmä kun täällä ?? kumpaakaan en ole saanut kyllä kutsua vielä.

 

Monet puhuu noista liitoskivuista. Onko niitä pakko tulla jo näin alkuraskaudessa? Joskus olen tuntenut jotain, mikä vois olla niitä, alavatsassa, mutta ei ne nyt ainakaan mitenkään häirinneet mua ole. Tai tunnistaakohan niitä paremmin seuraavissa raskauksissa?

Vieläkin ihmettelen myös sitä, kun viime joulukuussa, ennen mun keskeytynyttä keskenmenoa, mun vatsa meni ihan pinkeeksi, niin etten voinut liikkua noin pariin minuuttiin. Mun sisko sanoi tuolloin, että se voi olla jotain ennenaikaista supistelua, mutta onko kukaan kokenut samaa? Joskus on nimittäin tullut mieleen, että olikohan se mun kehon tapa sanoa, että kaikki ei olekaan hyvin....?

Haje + vauveli 10+0

 

Vielä voisin lisätä noihin liitoskipuihin, että ainakin joudun käydä tosi usein vessassa, että siksi ajattelen kohdun ainakin kasvavan...

 

Hyvä Nadene että sanoit, en nimittäin tiennyt, tosin näin viestisikin vasta jälkeen päin... vaikuttaa onneks siltä et kaikki on ok. Voikohan mun raskaus olla ehkä vähemmän pitkällä mitä itse oon laskeskellut? Agh tää tekee mut hulluks.

Mä en saa öisin nukuttua vaikka väsyttäis. Tarvitsen oikeasti jotain apua tähän.

 

Terveisiä ultrasta, siellä meidän pieni tyyppi pomppi ja kaikki on hyvin :heart: Koko vastasi viikkoja ja LA pysyy samana. Ei osallistuttu seulontoihin, joten niskaturvotusta ei mitattu.
rakenneUÄ 29.7.13

Equus ja tyyppi 12+0

 

Täällä myös käyty eilen nt-ultrassa. Kätilön mukaan on jo tässä vaiheessa hyvin kasvatettu vauva kuin käyttäytyi niin mallikaasti niskaturvotus oli 0,8mm ja pää-peppu mitta 5,5cm. LA muuttui hiukan eteenpäin, eli nyt 14.12. Rakenneultra 26.7.Ihanaa kun yksi etappi nyt saavutettu!

Lähimmille työkavereille ja esimiehelle kerroin tänään. Samalla tuli tarjottua kesän ensimäisiä mansikoita, tosin itsellä taitaa jäädä syömättä, ulkomaisia kun ovat.

Onneksi löytyi simppeli mekko siskojen lakkiaisiin. Ei tarvitse mennä juhliin housun napit auki Pitää vain katsoa mitä laittaa suuhun, kun nuo tuorejuustot taitavat olla mustalla listalla?

Hyviä uutisia ultrassa saanneille onnittelut(en nyt muista kaikkien nimiä) ja tsemppiä kaikille!

-jensku + little miracle 11+5

 

Helena: Älä lähde tohon ajatteluun, just tota tarkotin Se HCG-hormonin määrä vaihtelee yksilöllisesti aika paljonkin, laitan sulle tähän sen perhesuunnittelun sivun, selaa kohtaa HCH-hormoni ja kattele taulukosta. Eli vaihtelua voi olla jopa 100 000 mittayksikköä, joten ihan huoleti vain. Kaikki on varmasti hyvin :heart:
Perhesuunnittelun kotisivut

Myokine: Meiän FB-ryhmä ei ole yhteinen Vau.fi:n ryhmän kanssa. Jen_ni hoitaa tota jäseneksi liittämistä.

Haje: Olen ymmärtnyt niin, että suurimmalle osalle liitoskivut tuleekin vasta myöhemmin, kuten viimeisellä kolmanneksella. (Uudelleen synnyttäjälle voi tulla jo aikaisemminkin.) Ja liitoskivut ei myöskään käsittääkseni tunnu vatsassa vaan ovat vihlontaa alaselässä, nivusissa ja alapäässä, joka toisinaan on niin voimakasta, että jopa kävely on hyvin tuskaista. Ja ne johtuvat siitä, kun mm. lantion seudun nivelsiteet venyvät hormonimuutosten takia ja valmistautuvat synnytykseen. Eli paikat laajenee, jotta vauva mahtuu tulemaan ulos
Ja toi vatsan pinkeeksi meno kuulostaa ihan tavalliselta harjotussupistukselta. Harkkasupparit on yleensä kivuttomia ja huolta on vasta, jos tulee "väärässä kohtaa" (eli esim. just liian aikasin) raskautta paljon kivuliaita supistuksia. Niitähän kuuluis ilmeisesti alkaa tulla vasta sitten raskauden loppupuolella, kun paikat alkaa pehmetä (mm. kohdunkaula), jotta synnytys on mahdollinen.
Kohdunkasvukivut on taas ihan eri asia. Ja nitäkin voi olla monenkinlaisia. Monet tuntee menkkamaista juilintaa alavatsassa ja selässä. Myös repäisykipuja voi olla (eli äkkinäisessä liikkeessä vihlaisee kerran kovin). Mulla itsellä vatsa tuntuu usein iltasin muljuvalta, jonka olen myös ottanut kohdunkasvukivuksi. Eli jomotuksia, juilintaa, hiukan vihlovaakin kipua. Se kuuluu asiaan. Tässäkin kohtaa huolta aiheuttaa vain voimakkaat ja sietämättömän kovat kivut. Niistä kannattaa olla huolissaan.
Toivottavasti tästä oli sinulle apua :heart:

 

Onnea tosiaan hyvistä ultrakuulumisista muillekin =) Neuvolassa ja lääkärillä käyty. Kaikki hyvin, hb kin noussut edellisellä kerralla 126, nyt 137.Painoakin tullut vain 100g viikossa. Nyt sitten vain odotellaan ekoja liikkeitä ja masun kasvamista :heart:

 

Kipuja on tosiaan hyvin monenlaisia raskauden aikana. Tässä on yksi hauska animaatio, mistä näkee hyvin mitä vatsassa tapahtuu mm. sisäelimille: Vau.fi – Raskausanimaatio Tuon kun katsoo, ei enää ihmettele niitä kolotuksia ja loppuvaiheen tuskaisuutta yhtään

Mies tulee mukaan ultriin ja varmaan osittain myös neuvolakäynneille. Eihän lapsi ole yksistään äidin vaan mies odottaa myös sitä lasta. Minusta on tärkeää, että isä pääsee noiden ultrien myötä osalliseksi raskaudesta. Varsinkin alkuraskaus on muuten niin naisen juttu, kun siitä ei ole mitään konkreettista osoitusta miehelle. Lopussa sitten tietenkin tuntee jo vauvan potkut ja vatsakin on suurempi. Silti se ultra on itsellekin ihana kokemus, jos kaikki on hyvin

Varusteita meillä on jo edellisten jäljiltä aivan riittävästi. Tietysti aina jotain pientä tulee ostettua jokaisella lapselle. Mikäli tällä kertaa tulee poika, vaatteita tulee ainakin hankittua.

 

Taas on tullut uusia, ihania ultrakuulumia! Hienoa =)

Semmonen ehkä tyhmäkin kysymys tässä heräsi, että minkä verran nt-ultrakäynnissä menee aikaa? Sovin juuri työhaastattelun, ja kun vaihtoehdot ajoille olivat vähissä, oli pakko sopia se alkavaksi jo 2h ultran jälkeen. Mitä luulette, ehdinkö ajoissa, vai kannattaako vielä yrittää muuttaa aikaa? Matka neuvolalta haastattelupaikalle ei ole kovin pitkä, ehkä 15-20 min autolla.


Lisconen ja mini 11+0 POKS! (meneepäs aika nopeesti!)

 

Helena2013, mulla oli myös univaikeuksia ekan raskauden aikana (ja oli ollut kyllä sitä aikaisemminkin), ja jostain luin että hormonit voivat tällaista aikaan saada, tai sitten vaan se kun miettii uutta elämäntilannetta. Lääkärit sulle tuskin mitään mielellään määräävät, joten sun pitäisi yrittää keksiä muita keinoja, joilla voisit vaikuttaa unen tuloon/hyviin uniin, ja jos et vaan saa nukuttua, pois sängystä ja teet jotain muuta. Jos tulee tosi lyhyt yö etkä ole työkuntoinen, sitten jäät sairaslomalle, oma sekä vauvasi hyvinvointi on nyt tärkeintä. Jos ja kun pystyt, yritä liikkua säännöllisesti ulkoilmassa. Joogaa suosittelen myös todella paljon, ohjaajan vaan tulee tietää raskaudestasi. Alkuraskauden unottomuus muuttuu myöhemmässä vaiheessa toisenlaiseksi unettomuudeksi, kun tulee muita epämukavuutta aiheuttavia tekijöitä. Mulle, huonolle nukahtajalle kävi kuitenkin niin että vauvan tultua musta tuli hyvä nukkuja, nukuin vauvan kanssa päikkäreitä aina kun oli mahdollista ja syöttöjen jälkeen ei ollut vakeuksia nukahtaa uudellen.

-jensku, noista tuorejuustoista, Valion sivuilla listataan turvallisia tuorejuustoja. THL:n sivuilla mainitaan kuitenkin vältettäviksi: pastöroimaton maito (esim. tilamaito) ja siitä valmistetut juustot; pehmeät juustot (home-, kitti- ja tuorejuustot, kuten brie, gorgonzola ja chévre). Kuplivan kuumiksi kuumennettuina juustot ovat turvallisia. Kovissa juustoissa, kuten edamissa, emmentalissa ja oltermannissa listeriabakteeri ei pysty lisääntymään.

Ihania loppukevään juhlia sinne Suomeen!

 

Lisconen: Ehdit varmasti hyvin työhaastatteluun. Itse ultraan varataan yleensä se 30min aikaa ja joissain kaupungeissa jätetään sen jälkeen veriseulat labraan. Oletko jättänyt verinäytteet jo? Sen voi tehdä toki ennenkin ultraa, vaikka edellisenä päivänä. Omassa np-ultrassa meni ehkä 15min, oli tosi pintapuolinen juttu (ikävä kyllä, olisihan sitä pientä kauemminkin ihmetellyt). Oletko varautunut siihen, ettei kaikki olekaan hyvin? Olisi tosi paskamaista mennä työhaastatteluun heti huonojen uutisten jälkeen :/ Ei ole tarkoitus maalailla piruja seinille, kunhan ajattelin Ajallisesti kyllä varmaan kaikki sujuu! Tsemppiä sekä ultraan että työhaastatteluun!

Aina_ & Mini 11+5 (en tiedä pitäisikö nyt mennä kuukautisten vai ultran mukaan, kun ultra heitti sen 3 päivää eli nyt olisi 12+1?)

Ps. Huomatkaa, että meidän pieni on saanut "nimen", joskaan ei hirveän omalaatuista :--D Pieni, vauva, MINI...

 

Aina_, on tosiaan käynyt mielessä. Oireita ei kauheasti ole mikä huolettaa kyllä melkosesti. Toisaalta en haluaisi ultraakaan siirtää myöhemmäksi, ja työhaastattelun suhteen ei tosiaan paljoa ollut valinnan varaa... Toivotaan että kaikki on hyvin.
Toisaalta mietityttää myös oma keskittyminen työhaastatteluun ultran jälkeen, oli tulos sitten hyvä tai huono - sen verran iso asia kuitenkin, että helposti menee varmasti koko päivä sitä mielessä pyöritellessä. Noh, katsotaan mitä tapahtuu.

Lisconen ja Mini 11+0

 

Musta tuntuu että mä en oo tänään saanut kunnolla happea. Eli aamulla sekä nyt sama juttu, nousin portaat 3 kerrokseen ja huhhuh että henkee otti, tuntu et kuolen siihen.

 

Tää on kyllä tosihyväjuttu, että on tämmösiä keskustelu/vertaistuki palstoja. Mukava lukea toisten kuulumisia, ja oppia itsekkin kokoajan uutta Itsellekkin konkretisoituu tilanne paremmin/tajuaa että kyllä sieltä tosiaan on se vauveli tulonpäällä Kaikille tsemppiä odotukseen!

 

Kotiuduttu np ultrasta, Pikkuinen ei vastannut viikkoja 11+1 vaan olikin vasta (9+6), yllärinä tuli myös ,että on ollutkin kaksi asukkia massussa mut toinen on menehtyny todella alussa muuttu ny toi LA 27.12.. Vaikka olikin nii pieni nii sai siit kuvii missä se temmelsi todella paljon ja potki