Hei kaikille, olen seurannut tätä pinoa koko raskauden ajan, mutta viime vuonna koetun kkm:n vuoksi olen halunut pitää hiljaista profiilia... Olen seurannut myös paria muuta pinoa (+40 odottajat & km:n jälkeen plussanneet), mutta täällä aktiivisinta keskustelua.
Olin tällä viikolla
NT-ultrassa ja edellisellä viikolla verikokeissa. Asun ulkomailla, kehitysmaassa, missä terveyspalveluiden taso on ihan eri luokkaa kuin Suomessa eikä tämän yhdistelmäseulonnan saaminen ollut ihan yksikertaista... Ultrassa kaikki vaikutti olevan hyvin. Verikokeiden saamista joudun odottamaan jonkun aikaa, kun näytteet lähtivät maan ulkopuolelle...Onneksi pääsen ensi kuussa Suomeen, jossa olen menossa myös
lapsivesipunktioon. Nyt kun suurin pelko km:sta on hälvennyt, pelottaa iän tuomat riskit, 4-kymppiä tuli juuri täyteen...Viikolla 6 hCG oli yläkantissa, ja se edelleen mietityttää, voiko se merkitä jotakin.
NT-ultran tekeminen oli lähes mahdotonta lääkärille, kun tyyppini oli koko ajan väärässä asennossa tai liikkeessä. Aikaisemmassa raskaudessa toimenpide sujui ihan helposti, en tiedä pystyisikö kokenut lääkäri tähän vaikuttamaan. Suurin yllätys oli se että tyyppini oli jossakin vaiheessa haarat levällään ja totesin vaan, että toihan näyttää ihan
pojalta, johon lääkäri sanoi että selvä tapaus. En vaan ole kuullut että tässä vaiheessa sp vielä näkyisi enkä usko että voisin olla viikoissa edellä, tähän ei viitannut myöskään mittaukset?? Olen käynyt muutaman kerran ultrassa, ja joka kerta on tullut eri LA, joissa +- päivän parin heittoa kierron mukaisesta laskurista. Uskoisin että näissä 1. kolmanneksen ultrista on aika vaikea saada täysin oikeata tulosta kun mittaukset on niin pienestä kiinni.
Tämä raskaus on ollut aika erilainen kuin 1. raskaus, josta minulla on 4.5v. tyttö, siksi vähän olin miettinyt jo ennen ultraa, että voisiko tämä masuasukki olla poika. Koska tämä lääkäri, johon minulla kuten ei miehellänikään ole suurta luottamusta, sanoi että se on poika, niin mieheni on varma että tyttö se on
Mutta sukupuolella ei väliä, kunhan terve olisi!!
Mun tiedot voisi päivittää seuraavasti:
Nicola73/40v./2.lapsi (3.raskaus)/NKL/poikaolo
Mulla oli suht voimakasta pahoinvointia n. viikoilla 6-10, mutta nyt se on vähentynyt. Väsymys jatkuu, tosin ei niin pahana kuin alkuun. 1. raskaudessa raskaus ei vaikuttanut juuri normaaliin elämään, jatkoin esim. urheilua lähes normaalisti. Nyt urheilumahdollisuudet ovat aika rajoitetut, mutta en pystyisi edelleenkään menemään kunnon jumppiin. Uiminen on tuntunut hyvältä ja olen uinut ehkä 4-5/viikossa lähinnä virkistykseksi.
Muutamassa viestissä on ollut puhetta
lääkkeiden käytöstä raskauden aikana ja siitä muutama kommentti. Osa lääkäreistä ei määrää juuri mitään raskaana oleville naisille sivuuttaen kokonaan äidin hyvinvoinnin, mikä on mun mielestä käsittämätöntä. Itse sain kovin kirjavia ohjeita eri lääkäreiltä 1. raskauden aikana. Sain lopulta esim panacodia pitkittyneeseen yskään sekä lyhytaikaiseen käyttöön nenäsuihkeita tukkoiseen nenään, kun en olisi pystynyt muuten nukkumaan. Joka lääkkeestä olin aina yhteydessä myös
Teratologiseen tietopalveluun avoinna arkisin klo 9-12, 09 4717 6500, mistä saa aivan loistavaa ja asiantuntevaa palvelua. Viime kädessä raskaana oleva äiti tekee päätöksen ottako hän lääkettä vai ei, mutta mielestäni hänellä täytyisi olla saatavilla tietoa, jotta hän pystyisi punnitsemaan lääkkeen hyödyt oman terveyden ja hyvinvoinnin kannalta ja mahdolliset haitat raskauden kannalta.
On ollut todella surullista lukea kaikista km:ista, voimia ja haleja kaikille menetyksen kohdanneille! En usko että tässä joukossa menetyksiä olisi ollut poikkeuksellisen paljon. Kurja tosi asia vaan on, että km:ja tapahtuu raskauden alkuvaiheessa niin paljon. Itse olen vasta oman km:n jälkeen saanut kuulla ystävä/tuttapiiristä tapahtuneista km:istä. Hesarissa oli hiljattain juttu km:ista, jossa todettiin että asiaan liittyy edelleen jonkinlainen tabu (sama liittyy ystäväni mukaan hedelmöityshoitoihin) ja näin myös itse koen. Ympärillä ystävät ja perhe saavat lapsia, mutta ei ole välttämättä monenkaan tiedossa, että mitä kaikkea he ovat saaneet kokea ennen kuin ovat lapsensa saaneet.
Tuli aika pitkä sepostus, nyt kun tänne vihdoin uskaltauduin, ensi kerralla lisää
Hyviä vointeja kaikille ja ihanaa viikonloppua!