Huh, kun tunnen itseni kovin nuoreksi lukiessa noita muita täältä, vaikka tais mukana olla yksi 22-vuotiaskin.. Täällä nyt kuitenkin yksi uusi odottelija!
Kurina 20v, LA 1.12, ensimmäistä odottellaan ja sairalaana TYKS. Ensimmäinen neuvola siirtyi tältä päivältä maanantaille, joten N 22.4.
Pillerit jätetty pois 1/12. Ensin tuli parit kuukautiset ihan normaalisti, mutta lopulta kierto meni todella sekaisin.. KP:t vaihteli 19 ja 70 välillä, kroppa kehitteli oireita ja sai meidät pettymään kuukausi toisensa jälkeen. Tätiä ei millään kuulunut, mutta aina testin tekemisen jälkeen meni pari päivää ja sieltä ne taas alkoivat.
2/13 suru oli iskenyt pintaan ja päätin luovuttaa - totesin, että ei sitten, ehkä näin ei kuulunutkaan tapahtua. Maaliskuun lopussa kuitenkin kk taas myöhässä, joten päätin tehdä testin, jotta kierto taas alkaisi, vaan kävipä toisin. Heti luovuttamisen jälkeen oli tärpännyt ja plussa tuli täytenä yllätyksenä, mutta silti niin kovin odotettuna!
Oireita on ollut mm. jatkuva vessassa ravaaminen ja kipeät ja turvonneen oloiset rinnat. Ensin oli kolmisen viikkoa pelkkää huonovointisuutta, sitten oli vuorossa parin viikon oksentelu aamuisin, mutta nyt parin päivän ajan ylös on tullut vauhdilla kaikki mitä suuhuni oon onnistunut laittamaan. Eilen tuli haettua pahoinvointirannekkeet apteekista ja sen verran kyllä jo auttanut, että enää ei tarvitse viettää päivä vessan lattialla makoillen. Ennen tehnyt kauheesti mieli eri ruokia, mut tällä hetkellä ei meinaa keksiä mitään syötävää, kun kaikki kuvottaa..
Lähimmille sukulaisille ollaan kerrottu, eli siis tulevat isovanhemmat ja isoisovanhemmat + avopuolison sisaruksille. Omille sisaruksilleni en vielä oo kertonut, kun ovat kuitenkin vasta 7v ja 10v, ja koen helpommaksi kertoa vasta ensimmäisen ultran jälkeen. Myöskään oma mummini ei vielä tiedä, koska sattuu olemaan sellainen Ulla Taalasmaa -tapaus, että ei jäis kyllä epäselväksi kellekään tää pienen odottelu.
Innolla odotetaan jo, että masu alkaa kasvamaan, vaikka vähän kyllä jännittää, kun tuleva isä lähtee inttiin heinäkuussa. Eipä sillä muuten väliä, mutta ei kyllä mitään tietoa, että miten mahtaa päästä ultriin ja muihin mukaan ja mitenkä paljon tätä tuolla sit pidetään, kun LA tosiaan 1.12, mutta siviiliin pääseminen tapahtuu vasta aikaisintaan tammikuussa..
Tietokone sählää omiaan ja hiiri pomppii mihin sattuu, teksti saattaa siis pätkiä ja sanoja olla väärässä paikassa, mutta tässäpä nyt sitten jotain!
- Kurina ja 8+2. <3
Kurina 20v, LA 1.12, ensimmäistä odottellaan ja sairalaana TYKS. Ensimmäinen neuvola siirtyi tältä päivältä maanantaille, joten N 22.4.
Pillerit jätetty pois 1/12. Ensin tuli parit kuukautiset ihan normaalisti, mutta lopulta kierto meni todella sekaisin.. KP:t vaihteli 19 ja 70 välillä, kroppa kehitteli oireita ja sai meidät pettymään kuukausi toisensa jälkeen. Tätiä ei millään kuulunut, mutta aina testin tekemisen jälkeen meni pari päivää ja sieltä ne taas alkoivat.
2/13 suru oli iskenyt pintaan ja päätin luovuttaa - totesin, että ei sitten, ehkä näin ei kuulunutkaan tapahtua. Maaliskuun lopussa kuitenkin kk taas myöhässä, joten päätin tehdä testin, jotta kierto taas alkaisi, vaan kävipä toisin. Heti luovuttamisen jälkeen oli tärpännyt ja plussa tuli täytenä yllätyksenä, mutta silti niin kovin odotettuna!
Oireita on ollut mm. jatkuva vessassa ravaaminen ja kipeät ja turvonneen oloiset rinnat. Ensin oli kolmisen viikkoa pelkkää huonovointisuutta, sitten oli vuorossa parin viikon oksentelu aamuisin, mutta nyt parin päivän ajan ylös on tullut vauhdilla kaikki mitä suuhuni oon onnistunut laittamaan. Eilen tuli haettua pahoinvointirannekkeet apteekista ja sen verran kyllä jo auttanut, että enää ei tarvitse viettää päivä vessan lattialla makoillen. Ennen tehnyt kauheesti mieli eri ruokia, mut tällä hetkellä ei meinaa keksiä mitään syötävää, kun kaikki kuvottaa..
Lähimmille sukulaisille ollaan kerrottu, eli siis tulevat isovanhemmat ja isoisovanhemmat + avopuolison sisaruksille. Omille sisaruksilleni en vielä oo kertonut, kun ovat kuitenkin vasta 7v ja 10v, ja koen helpommaksi kertoa vasta ensimmäisen ultran jälkeen. Myöskään oma mummini ei vielä tiedä, koska sattuu olemaan sellainen Ulla Taalasmaa -tapaus, että ei jäis kyllä epäselväksi kellekään tää pienen odottelu.
Innolla odotetaan jo, että masu alkaa kasvamaan, vaikka vähän kyllä jännittää, kun tuleva isä lähtee inttiin heinäkuussa. Eipä sillä muuten väliä, mutta ei kyllä mitään tietoa, että miten mahtaa päästä ultriin ja muihin mukaan ja mitenkä paljon tätä tuolla sit pidetään, kun LA tosiaan 1.12, mutta siviiliin pääseminen tapahtuu vasta aikaisintaan tammikuussa..
Tietokone sählää omiaan ja hiiri pomppii mihin sattuu, teksti saattaa siis pätkiä ja sanoja olla väärässä paikassa, mutta tässäpä nyt sitten jotain!
- Kurina ja 8+2. <3
Viimeksi muokattu: