Vanilya: Tervetuloa minun puolesta.
Kertomisesta Meidän hoidoista tiesi vain toinen minun siskoistani, minun vanhempani ja yksi kaveri ja heille mie kerroin jo ennen ekaa ultraa. Siskolleni mie kerroin jo ekan testin jälkeen, kun kävimme seuraavana päivänä kävelyllä. En voinut olla kertomatta, kun piti saada jollekin purkaa sitä tunnevyöryä. Vanhemmilleni kerroin sitten seuraavalla viikolla, kun olin saanut varmennuksen digitaalisella testillä. Silloin äiti ei oikein vielä kunnolla onnitellut, koska olihan se vielä niin alussa, mutta ekan ultran jälkeen sain jo kunnon onnittelut ja äiti kuulosti paljon onnellisemmalta.
Menimme ekan ultran jälkeen miehen vanhemmille kylään ja sanoin miehelle jo menomatkalla, että hän saa kertoa vanhemmilleen tästä. Olimme olleet jo pari viikkoa aikaisemmin kylässä siellä ja silloin oli aika vaikea yrittää pitää huonoa oloa ja muita oireita kurissa, koska halusimme kertoa heille vasta tosiaan ultran jälkeen. Vaikeinta oli pyytää aina teetä kahvin tilalta. Mieheni kertoi ensin isälleen ja hän sitten mieheni äidille ja kummaltakin saimme onnitteluita. Pikkuisen helpotti, kun ei tarvinnut enää peitellä noita oireita. Päätimme silloin, että seuraavat eli loput minun sisaruksista ja miehen sisarukset saavat kuulla vasta np-ultran jälkeen, mutta olihan minun äitini mennyt veljelleni jotain vihjaisemaan, vaikkakin oli painottanut, että siitä ei saa puhua eteenpäin ja miehen äiti oli taas kertonut miehen siskolle. Eli enää yksi siskoni ei tiedä ja ajattelin, että kerron hänelle, kun seuraavan kerran tapaan hänet tai olen yhteyksissä.
Kavereista kaksi tietää, toiselle kerroin tosiaan jo aika aikaisessa vaiheessa ja toisen kaverin näin eilen sattumalta, kun olimme käymässä kaupungissa missä hän asuu ja kerroin hänelle sitten myös tästä. Facebookissa en aio kertoa mitään tästä. Saatan mie sitten, kun lapsi on syntynyt, ilmoittaa siitä FB:ssa, mutta mitään kuvia en ala jakamaan siellä. Sen mie olen jo aikoja sitten päättänyt. Kuvan saa sähköpostin kautta, jos haluaa, mutta julkisia niistä ei tule.
Huh, tulipas siitä pitkä selostus. :ashamed:
Mie en kyllä enää ikinä syö kaupasta ostettua valmista sämpylävoileipää, enkä tiedä uskallanko ostaa edes kahvilasta sellaista. Ostin eilen ensin kahvilasta sellaisen ja myöhemmin vielä kaupasta, kun oltiin reissussa, enkä kerennyt kunnolla syömään. Jälkimmäisen ostin ruotsin puolelta, joten en ollut ihan varma mitä se sisälsi, kun ruotsinkieli ei ole oikein hallussa. Kotiin päästyä minulla oli todella kipeä vatsa ja huono olo. Vähän niin kuin poltteli keskivatsaa ja vaikka olisi voinut syödä jotain oikeaa ruokaa, pystyin syömään vain omenan ja juomaan pari lasillista vettä. Nyt koitan syödä vain kotona tehtyä ja sellaista mistä tiedän mitä se aika varmasti sisältää. Pikkuisen sähkähdinkin, mutta onneksi oireet helpottuivat aamuun menessä. Omenakin taitaa tippua ruokalistalta. Olen nyt syönyt parikin omenaa päivässä, kun se on sellaista helppoa syötävää ja terveellistäkin, mutta nyt minulle on tullut selkään ja vatsaa jotain ihottumaa. : /