Höyhen Tsemppiä, joskus se vaikein päätös on kuitenkin loppupeleissä se oikea.
Metsätähti Musta tuntuu aika usein että ollaan "kohtalontovereita", molemmilla neljäs lapsi, nopeat synnytykset jne. Mullakin miehen kanssa väliin iskee suurtakin kriisiä, ja tunnen suurta sympatiaa sua kohtaan, vaikkakin juuri tuossa vauva-asiassa meillä mies on aikas ihana. Tsemiä!
Mango Maitohappobakteerit ja piimä olis varmaan tarpeen meilläkin
Synnytyksistä En tainnut tarkemmin kertoa noista omista, ja kun sitä tuntuu olevan täällä ilmassa, niin jaanpa omani nyt sitten:
1.synnytys Alkoi vesien menolla. eka kertaa asialla oltiin, niin soitettiin toimintaohjeita ja sanottiin että tulla ihan rauhassa vaan vähitellen sairaalaa kohti. Päästiin saliin, makoilin altaassa, kunnes alkoi oksettamaan. 4 senttiä auki ja nousin sänkyyn kivunlievitystä varten. Sain kohdunkaulan puudutuksen ja synnytys eteni ihan ok. Kätilö kehoitti kokeilemaan palloa, kaurapusseja jne, kunnes ilmoitti että paikat on auki ja sirryttiin ponnistamaan jakkaralle (oma toivomus). Ponnistuksesta pääsi jonkin ajan jälkeen ihan perille, ja tyttö syntyi 6,5h kestäneen synnytyksen jälkeen. Katetroimaan jouduttiin jakkaralla, koska pissaa ei enää tullut vaikka yritin käydä asialla. Rakko kuitenkin "teki kipeää" kun yritti ponnistaa. Myös eppari leikattiin. Olo oli jälkikäteen mainio, itse kävelin osastolle nukkumaan.
2.synnytys Alkoi suppareilla Salkkareiden jälkeen.
Laitettiin esikoista sänkyyn ja soitettiin amma paikalle. Yhtäkkiä keittiönpöytää kiertäessäni (ympyrän kulkeminen auttoi
) alkoi oksettamaan ja totesin miehelle, että mä olen varmaan sen neljä senttiä auki, että meidän pitää pitää kiirettä. Automatka ei ollu järin mukava, ja sairaalaan päästessä kiristelin hampaita kun kyseltiin puhelinnumeroita sun muita tärkeitä tietoja. En suostunut makaamaan käyriin ennenkuin pääsin saliin, joten pääsin sinne suoraan.:saint: Paikat auki 6 senttiä ja kätilö kysyi että haluanko jotain kivunlievitystä. Halusin ja se laittoi lekurin hakuun. Kuinkas ollakaan siinä ilokaasua siemailessa tuli sellainen olo että joku painattaa (ei siis päästy niistä käyristä pois) ja pikkasen "puskin alaspäin" ja huomasin että se auttaa oloon. Kätilö tuli kohta huoneeseen tarkistamaan tilannetta ja komensi heti jakkaralle, ilmeisesti pää oli tulollaan jo. Silloin tunsin ihan kunnon ponnistussupparit. Niitä voi oikeastaan kuvailla sellaiseksi oloksi kun oksennus tulee, sille ei voi enää mitään. Ponnistus koski paljon enemmän kuin ekassa, ja oli vain muutaman minuutin. Kätilö yritti sanoa että pidättele, niin ehtii paikat venyä, mutta se syöksynomainen tarve ponnistaa ei totellut kätilöä... Synnytyksen kesto 4h, olo oli ihan ok. Poika alkoi imeä heti rintaa paidan alla, ja kävelin itse osastolle.
3.synnytys Meni vedet nukkumaan mennessä. Soitettiin heti amma paikalle, muttei uskallettu jäädä odottamaan sitä, vaan lähdettiin vastaan, ja moikattiin matkalla. Ei supistellut säännöllisesti ennenkuin päästiin sairaalan pihaan, jolloin alkoi nonstoppisupistukset. Arvatkaa olinko yhteistyökykyinen? Samantien saliin, ja ilokaasua naamaan. Ei auttanut kun supistukset olivat päällä ihan kokoajan. Kätilö luovutti tietojen kyselemisen ja mies alkoi täyttämään ammetta, kun olin ajatellut synnyttää sinne. Supistukset olivat aivan kauheita, käyrä ei laskenut välillä ollenkaan, ja puoli tuntia salissa olon jälkeen kätilö nostijakkaran lattialle ja sanoi että amme ei taida ehtiä täyttyä ennenkuin tämä lapsi syntyy. Tutut ponnistussupistukset tulivat, kun hetken aikaa odoteltiin rauhassa istuvassa asennossa. Tosin kohtu oli niin sekaisin, että se supisteli vielä normaaleitakin supistuksia sekaan. (Ponnistussupparit eivät itsessään olleet kipeitä, vain venyminen sattui.) Poika syntyi kasvot edellä kätilön syliin. Toinen puoli naamasta oli mustana, koska sillä oli käsi poskella koko matkan ajan. Synnytyksen jälkeen tuli kauhean kylmä, peräsuolta särki aivan julmetusti, koko kroppa oli ihan hajalla. Meinasin pyörtyä suihkuun mennessä, ja otin petikyydin osastolle. Jälkikäteen olo oli kaikista kauhein, en ehtinyt millään lailla henkisesti tai fyysisesti synnytykseen mukaan. Kesto oli virallisesti 1h 15min, mutta se oli laskettu siitä hetkestä kun lähdettiin ajamaan sairaalaan. Lempeä synnytys tms. ei kuvaa tuota kokemusta millään tavalla. Keho teki jotain, itse yritin pysyä järjissäni, ja yhtäkkiä meillä oli lapsi...
Eli aika kauhunsekaisin tuntein odottelen neljättä "rutistusta". Antaisin aika paljon että saisin esim. tuon keskimmäisen uusintana
Ekakertalaisille antaisin ohjeeksi, että menevät luottavaisin mielin sairaalaan. Etukäteen voi ja kannattaa miettiä mitä toivoo synnytykseltä, mutta myös pitää mielessä että keho toimii itse, siinä tilanteessa ei ole loppupeleissä päättämässä sen toimimisesta. Se että varautuu "antamaan ohjakset omalle keholleen ja sen tavalle toimia" helpottaa asioiden sujuvuutta. Kätilöt ovat tottuneet näkemään erilaisia synnyttäjiä. (itse hoin viimeisellä kerralla v*ttu-p*rkele-s*atanaa taukoamatta. Kätilö oli syvästi uskonnollinen, tajusin vasta synnytyksen jälkeen
)
Jennynny +neljäs 28+1