***Joulukuun Pikkutontut JOULUKUUSSA*** ? Nyt on meidän kuukausi ?

Tarantella83aljon onnea vauvautumisesta :flower:

Nyt tiedän miltä se tuntuu kun joku kokoajan seurailee tilannetta,ei olis pitänyt mainita kellekään että joitain oireita on ollut tässä nyt äskettäin ja edelleenkin kipee alakerta,koska nyt ihmiset sitten soittelee kokoajan että joko ja jos häviän facebookista niin johan sieltä soitellaan että lähdittekö kun hävisit online tilasta : / toisaalta hyväähän ihmiset vaan tarkoittaa,ei ne silloin kyselleet niin paljon kun ei ollut oireitakaan mutta nyt sit kävi näin kun niin lopussa alkaa olla.

Eihän tässä nyt kuitenkaan enää kauaa tarvii kärvistellä.Koitetaan vielä hetki jaksaa,vaikeeta se on kun me loputkin haluttais niin jo nähdä omat pienokaisemme. :heart:

Onko kellään ollut mitään oireita mistään meistä loppuodottelijoista??

jemina81 ja poitsu 40+2

 

Ei mitään merkkejä edelleenkään... Ajattelin lähtä lenkille, siellä sentään saa yleensä jotan tuntemuksia. Voi huijata itseään, että ei se synnytys enää kaukana ole Vaan tässä vaiheessa alkaa munkin positiivisuus jo vähän hiipua. Pakosta ajattelen, että MIKSI se synnytys ei ala käynnistyä? Onko mussa joku vika, onko mun kohdussa joku vika, kun ei supista millään? Maha kasvaa ja vauva kasvaa, mutta ei ilmeisesti aio tulla ulos ollenkaan. Toki keskiviikon aika äitipolille huojentaa mieltä, mutta olisin kuitenkin halunnut synnytyksen käynnistyvän itsestään. Mietin kyllä sitäkin, että ehkä tämä pieni epätoivoisuus on nyt merkki alkavasta synnytyksestä : / Oon jännittänyt synnytystä, repeämiä yms, niin ehkä sitä pitää ensin kypsyä tähän olotilaan ihan totaallisesti, niin ei jaksa enää jännittää eikä huolehtia, haluaa vaan vauvan ulos. Että sitten kun kivut alkaa, niin ensimmäinen ajatus on JES VIHDOINKIN!! Eikä että ou mai gaad, mitä tästä tulee. Noh, saa nähä :headwall:

Huhhei ja tsemppiä,

pusukka & vauva 41+2

 

Huh,kuulostaa niiiiin tutuilta nuo epätoivoiset aatokset - itselläkin sellainen olo että miksi mitään eitapahdu ja että mitä vikaa on kun ei ala synnytys käynnistymään? Tiedän kyllä ne jutt että eikoista saa aina odottaa jne...mutta silti alkaa olla tukala olo ja epätoivoinen Kaikenlisäksi oon jotenkin ihan paniikissa että tekeekö tämä mun flunssa huonoa vaaville ja vahdin koko ajan hänen liikkumisiaan tms...
Mutta kyllä me vielä synnytetään kuulkaas flikat, aivan pian jo saadaan nyytit syliimme ja tuhinat ihailtaviksimme

Täällä paine tosiaan on vain kovempi ja olo tosi tukala. Oon myös valvoskellut normaalia enemmän öisin mutta muita oireita ei juuri ole. Niin,ja niitä harkkasuppareita silloin tällöin. Masua kasvaa ja mahanaha kutiaa ja repiää...
Huomenna on neuvoa-aika niin katsellaan mitä ne siell tuumaa!

Uusi vuosi vaihtui mukavasti kotosalla rakkaan mieheni kanssa ja tänään ollaan nautittu myöskin kahdestaanolostaja todella kauniista säästä ihan vain rauhassa kotosalla :heart: Odottavan aika on pitkä ja ollaan kyllä kummatkin jo malttamattomia mutta yritetään ajatella että kyllä se pikkuinen sieltä pian tupsahtaa ja sitten touhua ja kysyttävää ja ihmeteltävää asta riittääkin... naurettiin eilen jo etukäteen sille tunteelle joka varmasti odottaa sairaalasta kotiudutta että:" mitä tälle pitää oikein tehdä?"

Halauksia
Miimaulta&Masuasukilta 40+5

 

Eipä oo täälläkään edelleenkään mitään oireita, mutta flunssaa pukkaa just parahiks. Vähän jo elin toivossa että jos ois tiistaille saanu sektion mutta eihän ne leikkaa jos oon kipee. Seuraava tsäänssi ois sit perjantai, mutta kun en tiiä leikkaako ne kun taitaa se loppiainen sattua perjantaiks. Että jes. No, aamulla selviää kun on äitipolikäynti, en ollu lähössä pois sieltä ilman leikkauspäivää. Väsyttää ja vituttaa, en jaksais enää yhtää tätä paksuilua. Parantuis ees nuo pojat nyt nopsasti ni ei tarviis niitä laittaa kipeenä mummille hoitoon siksi aikaa kun ite oon sairaalassa sitten kun sinne pääsen. Niiden piti jo tänään mennä mummin luo ettei tarviis aamulla vielä sinne ajaa ennen polikäyntiä mutta ei niitä kehtaa nyt viiä kun ovat kipeitä, valvoisin vaan koko yön ja murehtisin kun en ite pääsis vahtimaan ja hoitamaan.

Vuoden vaihtumista ei meillä paljon juhlittu, sattuneista syistä. Jokunen raketti ammuttiin kun pojat kotiutuivat keikalta ja nakkeja syötiin

Tänään on tullut taas pari tekstaria että mikä on tilanne. Päivä päivältä enemmän ärsyttää, vaikka miten hyvällä kyselevät niin luulis kaikkien jo tajuavan että ilmotellaan kun aihetta on. No, jos joku tuttu on joskus samassa tilanteessa niin tiiänpähän olla kyselemättä typeriä Mietin jo tossa että en varmala kerro sektiopäivää kellekään, sitten varmaan edellisen päivän huutais puhelin hoosiannaa kun kaikki utelis että jännittääkö ja eikö se TOSIAAN itekseen synny yms.

Vaan niin vaan läjässä kestettiin tämän vuoden puolelle, hyvä niin. Vuosi lisää lapsuutta ennen kouluun lähtöä Vois tää flunssa vaan nyt mennä pois niin vois ihan satavarmasti sanoa että ensi viikolla saadaan meijän vauva maailmaan. Eikä ne kyllä sitä voi mitenkään paljoo ens viikkoa pitemmälle venyttää. Tuntuu että oisin ollu jo sata vuotta paksuna, nyt kun alkaa päivät oikeesti käydä vähiin niin vähän kyllä rupiaa jänskättämään Jänskättää että miten sitä saa arjen rullaamaan poikien ja vauvan kanssa, miten sen vauva-ajan jaksaa, miten pojat ottaa vauvan vastaan. Onneksi ei tarvii sinällään jännittää että miten sen vauvan kanssa pitää toimia, vaikka ehkä pientä mieleenpalautusta vaatiikin Ja ainut mikä oikeesti pelottaa on se että tämä on yhtä masukipuinen huutaja kuin veljensä, vaikka selvittiin koliikkikaksosista niin kyllä se ei kivaa ois vaikka vaan yksi huutaa.

Tsemppiä meille kituuttajille! Onkohan Sid jo päässyt tositoimiin, oireet ainakin siltä vaikutti

Tirppa 41+1

ja muuten, ei meissä mitään vikaa oo kun ei nuo vauvat ala tulla, meillä on vaan niin hyvät mahat etteivät halua tulla pois sieltä

 

Hyvää uutta vuotta tänne kaikille!

Täälläkin edelleen kasassa. Toissa päivänä oli taas aikamoiset supistukset ja viime yönä heräsin niihin myös, mutta aina ne vaan loppuu..

Eilen tuli oikeen kunnon paniikki kun en saanut vauvaa liikkeelle millään. Join mehua, tökin, heiluttelin mahaa, soitin musiikkia. Eikä yhtään liikettä. Soitin sitten tyksiin että huolettaa ja menin sitten sinne käyrille. Siellä onneksi kaikki ok, mutta en kyllä käyrilläkään kovin montaa liikettä saanut laskettua. Lääkäri kattoi sitten ultralla ja teki sisätutkimuksen. Sanoi että synnytys voi käynnistyä pian tai sitten ei. Öö, aijaa? Olipas tieto taas.. No joka tapauksessa tärkeintä että vauvalla oli kaikki kunnossa. Painoarvio olikin sitten jotain ihan muuta kuin kolme viikkoa sitten synnytystapa-arviossa.. Sillon sanottiin että siro vauva, 2,7kg. Nyt paino oli ultran mukaan 3,9kg... APUA
No onneks ne on vaan arvioita ja toivon että nyt mentiin kyllä yläkanttiin..

Joku puhui ettei oltu synnytystapa-arviota tehty. Mulla se oli sellanen että neuvolalääkäri teki sisätutkimuksen ja sitte paino nyrkkiä luita vasten ja koitti mahtuisko vauva. Totesi että nafti lantio ja laittoi tyksiin arvioon jossa sanottiin että mahtuu hyvin.. Joo ainakin se 2,7kg, mutta entä tuo nelikilonen pontso??

Nooo, kaikki selviää aikanaan..
Miettikää, meidän kenen vaan synnytys voi käynnistyä koska vaan! Nyt vaan koitetaan jotenkin vielä jaksaa vaikka hermoja kyllä kiristää.. =)

-Marciano+paksuvauva 40+5


Muahahaa, täyty tulla korjaamaan oikeen noi viikot, kun olin merkannu ne väärin. Enkä tiä menikö vieläkään oikeen. Tuntuu etten pysy enää laskuissa ollenkaan

 

Onnea kaikille tonttunsa jo saaneille ja hurjasti tsemppiä vielä odottaville viimeisiin päiviin!! <3

Täällä on jo siirrytty kokonaan kirjoittelemaan tuonne jo syntyneiden ketjuun ja haluaisinkin muistuttaa myös siittä ketjusta..Jos on siis toisiakin joita ei tuo fb oikein innosta

Vauva-arkea vietellään ja jokaisesta hetkestä nautitaan <3
On tämä vaan niin ihmeellisen ihanaa ja poikaa jaksaisi tuijottaa ja ihastella kokoajan vaan

tuutikki ja rokkitukka 3vkoa

 

tarantellalle ONNEA! :heart:

Ja paskat, täälä ollaan vieläkii kasassa! On noi supistukset sentään voimistunu ihan kunnolla ja jopa yölä herättää, väli silti heittelee 4-10 min. ja välilä vaan häviää. :kieh: (yökötysvarotus) ja tuo ruskee vuoto ja lima on lisääntyny.. Paine/ummetus tuntuu myös perässä. : / Tällä vauhilla menee pitkälle ensviikkoon ennenku lähtö on käsillä. Huomenna pitäs yliaikakontrolliin varata aikaa. Mie niin toivon että lähtö tulis vielä tänään!! Mieskin on jo isyyslomalla, mahtavaa ku ei oo ees vauvaa!!

Niin monen tekstin voisin omia itelleni, aika samoja aatoksia kaikilla!! Pakkohan tän oottelun on tänä vuonna loppua!! Kai sie tirppa sentään meille kerrot mahollisen sektiopäivän?

Löysin tälläsen ohjeen netistä ensisynnyttäjille 5-1-1 eli supistusten väli 5min, kesto minuutti, ja tunnin ajan ja sitte olis aika lähtee synnärille. Uskosko tuohon, vai miten ootte muut ajatellu lähtee? Sit ku kotona ei enää kestä?

Monella taitaa flunssaa pukata, koittakeehan toipua! Ja kiitoksia taas synnytystarinoista!

- Sid ja pikkuPentti 41+1 -

 

Mä oon kans kuullut tuon 5-1-1-ohjeen ja oon ajatellut sitä noudattaa mutta katsotaan josko sitä pitää aikaisemmin jo lähteä jos ei vain kestä kipua tms....
Mua on ruvennut tosissaan pelottamaan noi supistukset että minkälaisia ne oikeasti sitten ovat kun ihmiset on pyörtyilleet kivusta, apua! :O Nuo harkkasupparitkin on välillä olleet niin inhottavia kun koko osasto kiristyy,puristaa ja on painetta - vaikkeivat ole olleet kiepitä olleenkaan niin kauhean epämukavia
Mutta kai ne "ikiaikaiset naisen voimat" sitten minuunkin tulevat.... Ainakin näin sanottiin jossain oppaassa jota lueskelin

Mulle sanottiin neuvolassa muuten viime viikolla että vaavin pää on nyt niin "edessä" tulppana että lapsiveteni tod.näk.vain tihkuu. Rupesin miettimään että mistähän sen sitten voi tietää kun sitä tihkuu? Tunteeko sen jotenkin erilaisena kuin valkovuodon tai onko se lapsivesi huomattavissa pikkarisuojista jotenkin erilaisena? Mun mielestä oon suojasta bongannut jotain häilyvästi rusehtavaa jota ei ainakaan valkovuoto pyyhkiessä ole...

Mahassa on onneks näin iltaa kohden taas alettu "riehumaan" kun olin jo aamusta ja aamupäivästä vähän tosiaan huolissani että onkohan siellä kaikki hyvin kun oon tässä kamalassa flunssassa. Nytkin mönkii ja pönkii tyyyppi terhakkaasti! oi parkaa, alkaa olla sielläkin tukalat paikat! Tosin tirppa sanoi ihanasti että meillätosiaan on varmaan niin ihanat mahat että eihän sieltä pois halua tulla...hih, ihan paras

Aion tulla sekä kerhoilemaan että faceen kunhan tuo yksi tuolta pönkää muaailmaan

Miimau&Masuasukki 40+4

 

Paljon onnea vauvautuneille!

Tulin päivittämään, että meille syntyi suloinen tyttövauva 28.12. 02:50 41+6. Paino 3070 g (pa ed. päivältä 3,4 kg) & pituus 49 cm, pipo 36,5 cm Mulle laitettiin siis balonki 27.12. aamuna ja sitten mentiin kotiin. Supistukset alkoivat heti, mutta säännöllisiksi muuttuivat iltäpäivällä. Samana iltana laitokselle, jolloin 5 cm auki. Kotiin pääsimme eilen. Pikkuisen paino oli laskenut vähän enemmän kuin saisi, joten vietettiin sairaalassa varmuuden vuoksi vielä yksi päivä. Kirjoittelen paremmin myöh kunhan tämä tästä hieman rauhoittuu.Tyttö on terve & valloittava ja vanhemmat todella onnellisia:heart:

Paljon tsemppiä vielä omaansa odotteleville!

muoks: mä myös soitin synnärille 5-1-1 -säännön täytyttyä ja pyysivät tulemaan näytille.

 

Sid hitto ihan varma olin et sulle on jo tullu lähtö No, jos yhtään lohduttaa niin kyl sä varmaan ennen mua ainakin pääset Ja voin mä ehkä täällä sen päivän kertoa, pakko kai sitä sit johonki on päästä jännittämään..

Miimau mulla oli viimeksi lapsivesi sellasta vaaleanpunertavaa, jotain tummempia klönttejä siinä tais olla seassa, ikäänkuin hyytymiä. En tiiä vaikeuttaako tuo tihkuminen sitten sitä tunnistamista, ite kun lorottelin synnärillä lattiat märäks kalvojen puhkaisun jälkeen Mut siis ihan erinäköstä matskua oli kun valkovuoto.

JOS nyt sattuis niin että tää kuitenkin lähtis spontaanisti (not gonna happen), niin mä en varmaan voisi jäädä oottamaan tota 5-1-1-tilannetta, matkaan on varattava se vajaa tunti sekä mahdollinen poikien vienti hoitoon siihen päälle. Oon kaavaillu siten että soittaisin synnäriltä ohjeet sit, mutta lähtöä ois ruvettava tekemään kun supistukset alkas olemaan säännöllisiä, ehkä noin 10min välein.

Hitsin upeesti meni toi iltasatuhetki äsken, toinen poitsu tempas mua kirjalla ihan täysillä nenään. Katteli omaa kirjaa siinä ja minä luin toista ja yllättäen jostai alko tappelu ja nappas just kirjan selällä kärsään. Itkuhan siitä pääsi, eka minulta ja sit molemmilta pojilta kun tajusvat että äitiin sattu. Aika kippee on nyt vielä käkätinkin, niinkun ei tässä olemisessa ois jo muutenki ollu ihan tarpeeks

 

joululahja: Onnea vauvautumisesta :flower:

Täältä taas kuulumisia sen verran että supistuksia on n.10min.välein välillä kun laskettiin niin oli tiheämpäänkin,ongelmia tuottaa se kellottelu siinä mielessä että vatsa on kokoajan kivikova ja pingottunut sekä vauvan möyrintä vähän sekoittaa mutta ne napakat kiristykset mitkä olen tuntenut kunola on olleet siinä 6-10.min välein ja voihan siinä olla taukoakin välillä,ei kokoajan olla niitä laskettu.

Kipeitä nää ei ole pahimmat vaan epämiellyttäviä kiristyksiä joten jännä nähä sitten että muuttuuko ne napakammiksi jossain kohtaa,että osais vähän varautua.

Huomenna meillä on se ultra ja tultiin nyt siihen tulokseen että mies tulee hakemaan mut kotoa sinne kesken työpäivän ja tuo kotiin,koska on ollu alakerta niin kipeä ja hellänä ja varmaan huomenna vielä enempi kun räpläävät alhaalta niin en tiiä pystynkö ajamaan kunnolla,viimeks kun tekivät tarkistuksen kohdunsuusta,en pystynyt käytännössä kävelemään,joka askel tuntui viheliäiseltä ja koski pirusti.

Hitto kun sais kunnolla tietää ne suppareiden välit,nää on niin miten sattuu laskettuja kun ei kunnolla tunne niitä aina.On tässä kyllä ollut paljon väsyneempi johtuuko sitten siitä kun mahassa tapahtuu kokoajan jotain niin jospa se väsyttää kehoakin.En kuitenkaan viitti soitella sairaalaan vielä,kun pitäs tietää varmaks nää välit eikä ne muuten varmaankaan ota tosissaan jos ei jotain tosi konkreettista tapahdu.
Ootella nyt huomiseen ja siinäpä tietää onko kohdunsuu muutoksia tullut.

Tsempit edelleen kaikille meille odottaville,ei enää kauaa ja lähtö voi tulla milloin vaan kaikilla,koitetaan jaksella ja olla hetki vielä kärsivällisiä. =)

jemina81 ja poitsu 40+2

 

Mullakin säännöllisiä suppareita 10 min välein tullu nyt tunnin ajan.. ja ehkä lapsivettä ihan vähän. Ainakin jotain vaaleanpunaista tuli jonkun verran, muttei mitään litrakaupalla tosiaan. Nyt vaan saa nähdä jatkuuko vai loppuuko tää taas.

 

Meidän synnytyskertomusta:

20.12. bongasin illalla sen limatulpan.. tai osan siitä

21.12. aamuyöstä klo 2:10 lorahti petiin lapsivettä. Klo 2:40 alkoi pienet supistukset tuntua. Keiteltiin rauhassa kahvit ja syötiin ja tehtiin eväitä mukaan.
Klo 5 oltiin sairaalalla ja supistukset jatkui pieninä koko ajan 4-10 min välein. Käyrille mentiin ja ei ollut tehneet nuo pienet mitään vaikutusta. klo 7:30 mentiin uudestaan käyrille ja ei vieläkään muutosta kohdunsuulla. Klo 9 menin synnytysvuodeosastolle odottelemaan supistusten kovenemista. Mies meni tenttiin.
Supistukset jatkuivat koko päivän 7-15 min välein suunnilleen ja sitten illalla kuuden maissa ne loppuivat. Kunnes illalla 21:45 jatkuivat taas. Niitä tuli vähän kovempina kuin päivällä, mutta nyt 10-20 min välein.

22.12. Supistuksia kesti läpi yön aamu kuuteen asti. Nukuin aina supistusten välit, mutta heräsin joka supistukseen. Aamuyöstä hain pari lämmitettyä geelipussia, joita pidin selässä ja reisillä. Kaikki supistus tuntui minulla pelkästään reisissä ja lantiossa ja alaselässä. Oli meinaan aamulla supistusten loppuessa melko hakattu olo reisissä ja lanteissa
Klo 10 aikoihin alkoi supistukset uudestaan ja samoihin aikoihin oli lääkärin kierto ja tutki minua niin olinkin auennut vrk aikana 4 cm ja kanava hävinnyt kokonaan. Lääkäri määräsi saliin, kun meinasi että olenkin salakavala synnyttäjä ja etten siihen osastolle synnyttäisi
klo 11:30 Olin salissa ja odottelin miestä saapuvaksi.
Klo 13 Laitettiin oksitosiinia vauhdittamaan supistuksia. Aloitettiin 15 ml/h ja puolen tunnin välein lisättiin aina 15ml/h.
Klo 14 Laskettiin synnytyssupistukset alkaneiksi. Edelleen tuntuvat selässä ja reisissä. Välillä makoilin sängyllä ja välillä pääsin keinutuoliin istumaan. Mies lämmitti geelityynyjä ja hieroi selkää supistusten kohdalla. Supistukset eivät olleet mitenkään ylivoimaisia kestää ja siinä mietin että koskahan ne tosi kipeät supistukset alkaa..
Klo 15:35 Oli 6 cm auki. Otin kohdunkaulapuudutteen ja se puudutti vain toisen puolen, mutta helpotti kuitenkin niin paljon ettei tarvinnut juuri edes puuskuttaa. Otin sen siksi että halusin levätä välillä, jotta jaksaisin ponnistaa sitten lopuksi. Oletin synnytyksen kestävän vielä pitkään.
Klo 17 Olinkin jo 8 cm auki ja päätettiin laittaa vielä toinen kohdunkaulapuudute, kun päättelin että tämähän meneekin nopeaan ja sillä pääsisin ponnistusvaiheeseen tällai puolikivuttomasti ja tuurilla se vielä auttaisi ponnistusvaihettakin. Ja tällä kertaa sen laitto onnistuikin täydellisesti ja puutui molemmat puolet. Tuntui jännältä kun tunsin vain miten supistuksen voimasta ympyrän muotoinen kohdunsuu venyy supistus supistukselta enemmän auki. Pystyin täysin kivuttomasti höpöttelemään ja rentoutumaan ja keskittymään jo pikku hiljaa ponnistukseen. Kätilö neuvoi siinä makuulla pikku hiljaa itsekseni kokeilemaan miltä tuntuu jos koitan olla ikään kuin "kakkosella" ja siis ponnistaa. Ähkin siinä pari kertaa itsekseni ja ei vielä oikeen ponnistuttanut, mutta supistuksen kohdalla tuntui että se pienikin ähkintä siirsi vauvaa alemmas ja alemmas.
Klo 18:20 On merkitty ponnistusvaihe alkaneeksi ja kokeilin ensin ponnistaa kyljeltään, mutta se ei ollut minun juttuni ja sitten puoli-istuva tuntui omimmalta. Siinä sitä sitten pikku hiljaa ponnistelin. Yhdellä supistuksella ehdin 2-3 kertaa ponnistaa ja aina vaan kätilön kehuessa ja kannustaessa ponnistin ja ponnistin. Ponnistuksen aikana tuntui siltä kuin joka hyvä sanan kohdalla olisin laittanut isomman vaihteen silmään ja ponnistin yhä kovemmin ja kovemmin. Ponnistaminen ei tuntunut pahalle ollenkaan, eikä sattunut mihinkään. Kirvelyä tuntui vasemmassa häpyhuulessa. Kätilö suihkutteli puudutetta alapäähän. Tukka kun näkyi parin sentin syvyydessä niin mies kävi kurkkaamassa Viimeisen ponnistuksen jälkeen näin että pää on ulkona ja sitten en saanut tehdä mitään.
Klo 18:42 Syntyi tyttö maailmaan, kun kätilö auttoi loput tytöstä pöydälle. Tyttö alkoi hengittää heti ja joidenkin sekuntien päästä alkoi vaimea pieni yninä ja ininä. Kätilö totesi että on rauhallinen tyttö, niinkuin on äitinsäkin ollut koko synnytyksen ajan.
Minulla olikin koko prosessin ajan ihmeellinen rauha ja rento mieli. Keskityin vain synnytykseen supistus kerrallaan ja nautin vain siitä prosessista. Odotin synnytyksen olevan paljon kivuliaampaa kuin mitä se olikaan. Supistukset kesti hyvin, kun keskittyi hengittämään syvään ja laskin sitä montako syvää hengitystä tarvitsee päästäkseen yhden supistuksen yli. Minä kyllä tykkäsin tosi paljon kokemuksesta ja olen kyllä heti valmis uudestaan, kun tarve tulee. Ei pelottanut, eikä pelota yhtään vieläkään. Aivan mahtava juttu!! <3 Uskon että olisin selvinnyt hienosti ilman mitään puudutettakin, mutta en silti kadu niiden ottamista. Ihan mukava oli välillä rentoutua synnytyksen lomassa ja totuttautua ajatukseen että on ihan hetkistä kiinni, että vauva on maailmassa.

Vauva painoi 2475 g ja oli 47 cm ja päänympärys 33,5 cm
Ihmeteltiin pientä kokoa, kun arvio oli ma ollut kolme kiloa. Mutta ei ole kuulemma tavatonta että syntyy pieniä täysiaikaisia. Meidän tyttö on sellainen laiha luikku, raajat hoikat ja eikä rasvaa tuntunut kropassa paljoa olevan.
Sairaalassa jouduttiin pienen koon takia sokeriseurantaan ja ei päästy kotiin ennenkuin pysyi sokerit reilusti yli kolmen ja saatiin kolme peräkkäistä hyvää tulosta. Todella stressaavat ensimmäiset päivät. Tapanina vihdoin sitten kotiuduttiin ja maitokin nousi. Usein syötöt ja yölläkin varmuuden vuoksi laitan kellon soimaan että jos tyttö ei herätäkään syömään, niin ei tule liian pitkää ruokaväliä. Sairaalasta lähtiessä puuttui syntymäpainosta enää 15 g.
Terveydenhoitaja kävi perjantaina kotona ja tyttö oli tapanista neljässä päivässä saanut 190 g lisää painoa, joten painoi jo 2650 g. Kyllä sen jo poskista ja jaloista huomaakin että on saanut vähän lihaa luiden ympärille.
Rauhallinen ja perustyytyväinen on tyttö toistaiseksi ollut!

moksukka ja tytär 10 vrk

 

Ai niin ja siis ei tullut varsinaisesti mitään isompaa repeämää. Vasempaan sisempään häpyhuuleen tuli 3-4 sentin mittainen puoli senttiä syvä häpyhuulen suuntainen nirhauma ja se ommeltiin, jotta paranisi nopeammin eikä kirvelisi niin pissalla käynti.

Omituista mutta minun on jo monta päivää tuo ukkokulta himottanut ihan hirveästi ja odotan kärsimättömänä että tikit paranevat.. Jälkivuotoakin on toki vielä normi menkkojen verran.. Toiset väittää että menee halut synnytyksen jälkeen joksikin aikaa mutta ei se ainakaan meikään päde.. Melkein vois sanoa että entistä enemmän haluttaa.. Outoa, mutta ei se ainakaan huono asia voi olla

 

Moksukka, mulla on ihan sama vika noitten halujen kanssa, oon ajatellut et oon todella todella häiriintynyt
Ja minä tosiaan sain tod. pahat tikit ja sinne sisäpuolelle.

Täällä eka yö kotona takana. Ensin syöttöä (puolimaratonia) sitten nukuttiin 5 tuntia, sitten kukuttiin 4 tuntia jonka aikana "vähän" syötiin ja kitistiin mahaa ja lutkutettin huvikseen tissiä ennen kun hellyin hakemaan tutin (huono mutsi vissiin) ja nyt on nukkunut heti tutin laittamisen jälkeen 6 tuntia. Toivottavasti ei häiritse imetystä (joka kyllä sujuu) mutta imemisen tarve on lapsella niin kova. Huomaa että olen niin esikoisen äiti kun tuntuu että pitää googlettaa jokainen asia mitä lapselle tekee, ettei se mene rikki tai pilalle. Ja huomasin että mielipiteitä kaikesta on niin monia, että taidan tyytyä maalaisjärkeeni.

Onko muiden vauvatuneiden isillä ilmennyt babyblues-herkkyyttä? Tai semmoista itkuherkkyyttä, eikä niinkään masennusta, mutta sellaista että herkistyy helposti? Me täällä nyyhkytetään molemmat

Tsemppiä loppuajan kärvistelijöille, ja kiitän onnitteluista :heart:

Hyyppis+poju 4vrk

 

Voi kuinka IHANA synnytyskertomus ja kokemus sulla Moksukka!!!! Tuota aion lukea monesti läpi kun taas pelottaa!! ONNEA hurjan paljon pikkuisen prinsessan johdosta :heart:

uuuuuu,Jeminalla ja Marcianollakin alkaa selvästi tapahtua!!!!!!!!!!!!!!!! Jihuuuuu!!!!!
Jään odottelemaan uutisia oonkohan kohta yksin täällä? Voi apua!!!
Nyt kohta suuntaan neuvolaan niin katotaan mitä sanovat tästä mun tilanteen kehittymisestä

Onko muilla sellaista ongelmaa että vatsasta raskausarpien kohdalta kutiaa? Mulla kutiaa ihan hirveäsi välillä just tuolta alavatsalta jossa arpia on eniten... ja voi apua jos sattuu rapsuttamaan niin sen jälkeen kutiaa entistä enemmän... inhottavaa

Palailen neuvolan jälkeen taas kuulumsisia tutkailemaan ja kertoilemaan
Miimau&masuasukki 40+6 (JO!Onpas aika vain mennyt nopsaan!)

 

Voi että moksukka mikä ihana synnytyskertomus :heart: Tuo vaan mielessä, jos alkaa synnytys jännittää jossain vaiheessa! Kuulostaa todella rauhalliselta ja ihanalta kokemukselta.

Eilen oli kyllä niin änkyrä päivä, nukuin keskimäärin koko päivän, kunnes illalla kävin ihan raivopäisellä sauvakävelyllä yli tunnin ja saunoin nahkani punaiseksi sen jälkeen :kieh: Vähän onneksi helpotti, ja puolen yön jälkeen maltoinkin mennä nukkumaan. Alapää tuntu vähän hellältä ja mahaa kovisteli lenkin jälkeen, mutta tiesin kyllä kokemuksesta, ettei se mitään tarkoita... Tässä ois vielä kaksi yötä aikaa saada synnytys itsestään käyntiin ennen äippäpolikäyntiä. Pelottaa vaan, että jos ne siellä äippäpolilla keskiviikkona sanoo, että joo ei oo mitään tapahtunu ja kotiin vaan odottamaan, kyllä se vielä itsestään lähteen :headwall: Sillon on viikkoja 41+5. Jollakinhan (Sandra?) vasta käynnistettiin 42+2, että periaatteessahan ne saattaa mut vielä kotiin passittaa :| En mää kyllä tiedä, mitä mää sitten teen. Mieskin menee lauantaina töihin neljäksi tunniksi, ja se on semmonen työ, mistä ei voi kesken tuon neljän tunnin lähtä pois. NOH toivossa on hyvä elää. Mun äidillä ja siskoilla on kaikki synnytykset käynnistyneet myöhässä, mutta yhtään ei ole kuitenkaan tarvinut käynnistää. Jospa tämä seurais esimerkkiä? Tänään on kyllä pakko lähteä pois kotoota, päähän tässä muuten leviää. Jos jaksais aleja vähän kiertää (ei kiinnosta) tai jotaki, että sais ajatuksia pois mahasta. Eikö se synnytys silloin ala, kun sitä vähiten odottaa

Tsemppiä ja toivottavasti tällä puolen ei kirjoittele viikonloppuna enää kukaan :kieh:

pusukka & vauva 41+3

 

Huomenta kaikille :wave:
Moksukan kertomus oli kyllä jotain niin rauhoittavaa,voi että kun kaikilla menis samalla tapaa synnytys,niin ei tarvis kenenkään kärsiä kivuissa.

On niin kipee alapää etten kohta uskalla mennä ultraankaan,kun pelottaa miten se kipeytyy alapää entisestään kävelykin koskee.Enkä tiedä pitäskö tästä infota sairaalaan,vai odotella nyt se ultra ensin,onneks ei tarvii ite ajaa sinne ja takas,vois olla aika tuskan takana.

Toivon kanssa että vkonloppuun mennessä kaikilla ois jo nyytit sylissä,ja eikös se niin sanonta mene kun sitä vähiten odottaa niin sitten alkais tapahtua =)

Miimau:Mullakin kutisee nimenomaan alavatsalta välillä,muttei mitenkään syyhyävästi että tarvis kokoajan raapia,arvet on kyllä komiat,ihan kuin ois raadeltu koko mahasta ja nännit on kipeenä,joten mitä se on sitten kun pitäs alkaa imettää jos nyt jo koskee

Lueskelin noista rintapumpuista että oiskohan se sitten kannattavin jos ei pysty imettämään jos niitä on hellävaraisia jotka ei ärsytä nänniä,mut en sitä osta kun vasta sitten myöhemmin kun näkee miten se imetys sujuu.

Ostettiin kanssa sellainen polkastava roskis vessaan,jos siihen sit keräis vaipat ja hajut ois siellä sitten kannen alla ja tyhjentäs päivittäin,koska voihan olla jos ei kantta olis niin meidän koira saattas käydä siellä kylässä,ainakin mitä olen kuullut joskus että jotkut koirat tykkää syödä noita ulosteita ainakin tuttuni samanrotuinen koira syö jos silmä välttää niiden vauvan vaipoista sitä itteesä

Jaksamisia kaikille,loppu häämöttää jo kaikilla

Täytyy tulla sitten tänne taas kirjottelemaan kun päästään ultrasta,puolenpäivän jälkeen,onneks ei tarvii ootella iltaan sitä käymistä,jänskättää jo alapään tilanne ja et mikä se vauvan painoarvio ja pituus on ja ja... jos niihin luottamista on.

jemina81 ja poitsu 40+3

 

ONNEA kaikille vauvansaaneille!!

rintapumpuista sen verran että itsellä makaa käyttämättömänä käsikäyttöinen pumppu. Sitä taisin käyttää vaan muutaman kerran ja huomasin ettei se ole mun juttu! en saanu sitä toimimaan niin kuin pitäisi jne. Imetys suju nirhaumista huolimatta rintakumilla joka olikin kunnon pelastus kipeille nänneille sen lanoliinivoiteen kanssa. Joten kannattaa eka katsoa kuin mennä ostamaan nurkkiin tavaraa mitä ei tarvi

meidän tyttö on kokoajan tissillä varsinkin illat muttei oikeastaan edes ime.. pitää siis rintaa tuttina mihin on kiva nukahtaa

vau, kohta tulee kk täyteen!!! :heart:

 

Nopsaan kuulumiset, sylissä suloinen pieni! :heart:

40+2 yöllä klo 01.00 meni lapsivedet, ei ennakoivia supistuksia tai muuta aavistusta. Lapsivesi oli pinkkiä ja paljon tuli.

Soitto synnärille, toivottivat tervetulleeksi viimeistään 12 tunnin kuluttua, jos ei supparit ala tai tule muuta muutosta olotilaan. No, yritetään vielä nukkua. Hah! Saman tien tuli ensimmäinen ja siitä sitten 10 minuutin välein. Ei sattunut alkuun, mutta enpä nukkunutkaan.

Pikkuhiljaa välit lyhentyivät ja supparit kävivät vaativammiksi, mutta kestivät vielä melko vähän aikaa. Annoin miehen nukkua ja ravasin vessassa. Hieman ennen kolmea herätin miehen ja sanoin, että voisi soittaa anopin meille, kohta voi olla lähtö. Anoppi kaarsi pihaan taksilla ja lähdimme sairaalaan miehen kanssa. Supistukset saivat jo minut pysähtymään ja nojailemaan. Ne tuli tiheästi, olivat kyllä kipeitä, mutta kestoltaan edelleen ehkä alle minuutin, mietin ollaanko liian aikaisin liikkeellä...

Sairaalaan olemme kirjautuneet 3.50.
Kohdunsuu auki 4cm, sairaalavaatteet päälle ja saliin. Pyysin spinaalin, mutta arvoin että onko vielä liian aikaista. Ihana kätilö alkoi kuitenkin valmistella puudutteen laittoa ja kun kaikki oli valmista, olin minäkin! Suppareita tuli tiheästi ja ja olivat kipeitä.

Juuri ennen spinaalin laittoa (n.4.20) sanoin että tuntuu jo kovaa painetta, kätilö tarkasti tilanteen: 9cm auki, reunaa hieman jäljellä, mutta puudutus voidaan vielä laittaa, jos haluan. Joo haluan! Puudutus toi pian helpotuksen, ei sattunut enää yhtään! Olin siis auennut puolessa tunnissa 5cm ennen puudutusta.

Puoli tuntia spinaalin laitosta olin täysin auki ja olisin saanut ponnistaa kun siltä tuntuu. Mutta ei tuntunut! Odoteltiin, odoteltiin, välillä kokeilin hieman ponnistella, mutta ei tuntunut luontevalta ilman sitä paineen tunnetta. Jossain vaiheessa kätilö lisäsi oksitosiinitipan, huomasin supistukset paremmin, mutta kestivät niin vähän aikaa, ettei apua ponnistamiseen tullut.

Tunti siinä naureskeltiin ja ihmeteltiin, vauvalla onneksi kaikki hyvin. Sitten alkoi pelottaa, että puudutuksen vaikutus lakkaa pian, joten päätin vain ponnistaa kätilön kannustaessa. Viiden minuutin kuluttua vauva oli ulkona! Pään ja hartioiden kohdalla sattui ja kiristi, mutta nopsaan se oli ohi. Ihana helpotuksen tunne, kun vauva oli rinnalla.

Pienellä oli painoa 4670g ja pituutta 53cm.

Sain oksitosiinia kohdun supisteluun, istukka oli repaleinen ja piti varmistaa, ettei kohtuun jäänyt palasia. Paineltiin ja paineltiin. Mutta itellä oli maailman ihanin vauva siinä ihmeteltävänä niin eipä enää haitannut. Yksi nirhauma tuli, johon laitettiin tikit vain koska sattui olemaan jonkin verisuonen kohdalla ja vuosi.

Synnytys kesti siis viisi tuntia, josta viimeisen tunnin vain odottelimme. Todella positiivinen kokemus jälleen!

Sairaalassa olimme kaksi vuorokautta, vauvan sokereita piti mittailla koon vuoksi, mutta kaikki hyvin. Kotiin pääsimme uudenvuoden aattona ja sen jälkeen olemme vain ihastelleet rauhallista pikkuista. :heart:
Nyt keskityn tähän uuteen ihanaan ja jätän kirjoittelut, mutta

toivotan kaikille uusille äideille onnea ja pienokaistaan odottaville voimia viimeisiin päiviin.

Hippuliinu ja Viimeinen Villahousu 4vrk

 

Jeminalle tsemppiä ultraan! Saattaahan se olla että jos siellä on edistystä hhyvin tapahtunut niin saat jäädä suoraan sisään! Wuhuu,olispa mahtavaa!!!

Neukassa käyty ja masussa kaikki hyvin vaikka mamma kärsiikin vuosisadan flunssasta, huh mikä helpotus! Verenpaineet oli 122/93 eli alapaine koholla mutta neukkatäti kyllä epäili että johtuu kovasta flunssasa ja sitä en itsekään epäile yhtään. Kotona kun mittasin niin oli 112/79 joten ei ainakaan kotona ollut koholla... Pitää nyt seurailla! Keskiviikkona tai torstaina seuraava neukkakäynti ja kuulemma sit maanantaina polikäynti jossa pohditaan ja tutkitaan että pitääkö käynnistää jos en oo jo jokautunut Toivotaan todella että kukaan ei kirjoittele tänne enää viikonlopun jälkeen....

Mä sain sähkökäyttöisen rintapumpun kaverilta lainaan joten katotaan tuleeko sitä käytettyä. Rintakumit ostin varmuuden vuoksi ja voiteita...Täälläkin tosiaan nännit TODELLA arkana ja just eilen miehelle pohdiskelin kauhuissani että miten ihmeessä niistä voi alkaa imettämään kun nyt jo ovat niin kosketusherkät,iiiks!

Te jotka vielä vauvamasuilette, ootteko tammikuun synnyttäjien puolella? Jos ootte niin mikä on siellä meininki?

Miimau&Masuasukki 40+5

 

Oiiiiiiiii ONNEA Hippuliinu kovasti!!!!!!!!!!!!!!!!! :heart: Aivan IHANAN kuuloinen synnytys sullakin!!!!!!!! ah,noita voisin lukea vaikka kuinka ja toivoa etselle samanlaista

 

Huomasinpas laittaneeni väärin tuon meijän rinsessan syntymäpäivän, eli 26.12. syntyi hän.

Moksukka; sama vaivaa täällä ja mulla tosiaan leikattiin eppari, tais tulla 8 tikkiä joista pari on vieläpä liian tiukalla..

Painoarviosta voisin sen verran sanoa että viikko ennen synnytystä, eli pari päivää ennen laskettua aikaa käytiin painoarviossa, jossa neidin kooksi arvioitiin 3,4-3,5kg ja tyttö syntyi yli nelikiloisena! Oli todella kiva kuulla salissa että hän ei ehkä mahdukkaan tulemaan kun minä kuitenki niin pienikokonen.. Ja kaiken kruunas vielä se, että synnytyslääkärinä toimi sama akka joka tämän arvion alunperin teki. Lääkäri saliin tullessaan vielä kovaan ääneen ihmetteli että kuka tämän arvion on tehny kun on niin iso maha :S

Täytyy sanoa että synnytys oli sen verran sekava kokemus, etten yksinkertasesti osaa jäsennellä siitä mitään järkevää kertomusta. Tuntuu että kaikki meni ohi semmosessa kipuhelvetissä joka sumensi pään ihan totaalisesti. Kestoltaan ei kuitenkaan ollut pitkä, hieman alle 12h kokonaisuudessaan ja ponnstusvaihe 29min, josta puolet olin lähes tajuttomana. Onneksi lopputulos on kuitenkin onnellinen, eikä ainakaan vielä tunnu siltä että olisi jäänyt traumoja. Ja voin sanoa että ilman oman miehen tukea itse synnytyksessä oisin varmasti saanut pahempia pelkoja.

Rinsessan kanssa kaikki menee hyvin, on kova syömään ja nukkumaan. Täysimetyksellä mennään ja aika haastavaa on, kun neidillä tuntuu olevan keskivertoa isompi ruokahalu. Synnärilläkin hoitajat ihmetteli tätä kovasti, aika harvaan jaksaa vastasyntyneet vetää tuttipullollista (150ml) lisämaitoa kerralla, vaikka omalla äitillä maitoa riittää

teenake ja justiina 7vrk (kännyllä taas kirjottelen niin en saa laitettua korostuksia tms, sori)

Ainiin ja onnea jo vauvautuneille ja kärsivällisyyttä vielä odottaville

 

no nii meille syntyi tyttö 1.1.12 3660kg ja 50cm

käynistettiin 31.12 ja loppujen lopuks tyttö syntyi sektiolla. lisää myöhemmin... ja miten pääse sinne face kerhoon...?

sandra ja tytsä 1vrk

 

sandra87 onnittelut! Laita minulle yv:nä nimesi niin pyydät sut kaveriksi + lisään sitten sinne ryhmään. Se on salainen ryhmä, joten haulla sitä ei pitäisi löytää.