Meidän synnytyskertomusta:
20.12. bongasin illalla sen limatulpan.. tai osan siitä
21.12. aamuyöstä klo 2:10 lorahti petiin lapsivettä. Klo 2:40 alkoi pienet supistukset tuntua. Keiteltiin rauhassa kahvit ja syötiin ja tehtiin eväitä mukaan.
Klo 5 oltiin sairaalalla ja supistukset jatkui pieninä koko ajan 4-10 min välein. Käyrille mentiin ja ei ollut tehneet nuo pienet mitään vaikutusta. klo 7:30 mentiin uudestaan käyrille ja ei vieläkään muutosta kohdunsuulla. Klo 9 menin synnytysvuodeosastolle odottelemaan supistusten kovenemista. Mies meni tenttiin.
Supistukset jatkuivat koko päivän 7-15 min välein suunnilleen ja sitten illalla kuuden maissa ne loppuivat. Kunnes illalla 21:45 jatkuivat taas. Niitä tuli vähän kovempina kuin päivällä, mutta nyt 10-20 min välein.
22.12. Supistuksia kesti läpi yön aamu kuuteen asti. Nukuin aina supistusten välit, mutta heräsin joka supistukseen. Aamuyöstä hain pari lämmitettyä geelipussia, joita pidin selässä ja reisillä. Kaikki supistus tuntui minulla pelkästään reisissä ja lantiossa ja alaselässä. Oli meinaan aamulla supistusten loppuessa melko hakattu olo reisissä ja lanteissa
Klo 10 aikoihin alkoi supistukset uudestaan ja samoihin aikoihin oli lääkärin kierto ja tutki minua niin olinkin auennut vrk aikana 4 cm ja kanava hävinnyt kokonaan. Lääkäri määräsi saliin, kun meinasi että olenkin salakavala synnyttäjä ja etten siihen osastolle synnyttäisi
klo 11:30 Olin salissa ja odottelin miestä saapuvaksi.
Klo 13 Laitettiin oksitosiinia vauhdittamaan supistuksia. Aloitettiin 15 ml/h ja puolen tunnin välein lisättiin aina 15ml/h.
Klo 14 Laskettiin synnytyssupistukset alkaneiksi. Edelleen tuntuvat selässä ja reisissä. Välillä makoilin sängyllä ja välillä pääsin keinutuoliin istumaan. Mies lämmitti geelityynyjä ja hieroi selkää supistusten kohdalla. Supistukset eivät olleet mitenkään ylivoimaisia kestää ja siinä mietin että koskahan ne tosi kipeät supistukset alkaa..
Klo 15:35 Oli 6 cm auki. Otin kohdunkaulapuudutteen ja se puudutti vain toisen puolen, mutta helpotti kuitenkin niin paljon ettei tarvinnut juuri edes puuskuttaa. Otin sen siksi että halusin levätä välillä, jotta jaksaisin ponnistaa sitten lopuksi. Oletin synnytyksen kestävän vielä pitkään.
Klo 17 Olinkin jo 8 cm auki ja päätettiin laittaa vielä toinen kohdunkaulapuudute, kun päättelin että tämähän meneekin nopeaan ja sillä pääsisin ponnistusvaiheeseen tällai puolikivuttomasti ja tuurilla se vielä auttaisi ponnistusvaihettakin. Ja tällä kertaa sen laitto onnistuikin täydellisesti ja puutui molemmat puolet. Tuntui jännältä kun tunsin vain miten supistuksen voimasta ympyrän muotoinen kohdunsuu venyy supistus supistukselta enemmän auki. Pystyin täysin kivuttomasti höpöttelemään ja rentoutumaan ja keskittymään jo pikku hiljaa ponnistukseen. Kätilö neuvoi siinä makuulla pikku hiljaa itsekseni kokeilemaan miltä tuntuu jos koitan olla ikään kuin "kakkosella" ja siis ponnistaa. Ähkin siinä pari kertaa itsekseni ja ei vielä oikeen ponnistuttanut, mutta supistuksen kohdalla tuntui että se pienikin ähkintä siirsi vauvaa alemmas ja alemmas.
Klo 18:20 On merkitty ponnistusvaihe alkaneeksi ja kokeilin ensin ponnistaa kyljeltään, mutta se ei ollut minun juttuni ja sitten puoli-istuva tuntui omimmalta. Siinä sitä sitten pikku hiljaa ponnistelin. Yhdellä supistuksella ehdin 2-3 kertaa ponnistaa ja aina vaan kätilön kehuessa ja kannustaessa ponnistin ja ponnistin. Ponnistuksen aikana tuntui siltä kuin joka hyvä sanan kohdalla olisin laittanut isomman vaihteen silmään ja ponnistin yhä kovemmin ja kovemmin. Ponnistaminen ei tuntunut pahalle ollenkaan, eikä sattunut mihinkään. Kirvelyä tuntui vasemmassa häpyhuulessa. Kätilö suihkutteli puudutetta alapäähän. Tukka kun näkyi parin sentin syvyydessä niin mies kävi kurkkaamassa
Viimeisen ponnistuksen jälkeen näin että pää on ulkona ja sitten en saanut tehdä mitään.
Klo 18:42 Syntyi tyttö maailmaan, kun kätilö auttoi loput tytöstä pöydälle. Tyttö alkoi hengittää heti ja joidenkin sekuntien päästä alkoi vaimea pieni yninä ja ininä. Kätilö totesi että on rauhallinen tyttö, niinkuin on äitinsäkin ollut koko synnytyksen ajan.
Minulla olikin koko prosessin ajan ihmeellinen rauha ja rento mieli. Keskityin vain synnytykseen supistus kerrallaan ja nautin vain siitä prosessista. Odotin synnytyksen olevan paljon kivuliaampaa kuin mitä se olikaan. Supistukset kesti hyvin, kun keskittyi hengittämään syvään ja laskin sitä montako syvää hengitystä tarvitsee päästäkseen yhden supistuksen yli. Minä kyllä tykkäsin tosi paljon kokemuksesta ja olen kyllä heti valmis uudestaan, kun tarve tulee. Ei pelottanut, eikä pelota yhtään vieläkään. Aivan mahtava juttu!! <3 Uskon että olisin selvinnyt hienosti ilman mitään puudutettakin, mutta en silti kadu niiden ottamista. Ihan mukava oli välillä rentoutua synnytyksen lomassa ja totuttautua ajatukseen että on ihan hetkistä kiinni, että vauva on maailmassa.
Vauva painoi 2475 g ja oli 47 cm ja päänympärys 33,5 cm
Ihmeteltiin pientä kokoa, kun arvio oli ma ollut kolme kiloa. Mutta ei ole kuulemma tavatonta että syntyy pieniä täysiaikaisia. Meidän tyttö on sellainen laiha luikku, raajat hoikat ja eikä rasvaa tuntunut kropassa paljoa olevan.
Sairaalassa jouduttiin pienen koon takia sokeriseurantaan ja ei päästy kotiin ennenkuin pysyi sokerit reilusti yli kolmen ja saatiin kolme peräkkäistä hyvää tulosta. Todella stressaavat ensimmäiset päivät. Tapanina vihdoin sitten kotiuduttiin ja maitokin nousi. Usein syötöt ja yölläkin varmuuden vuoksi laitan kellon soimaan että jos tyttö ei herätäkään syömään, niin ei tule liian pitkää ruokaväliä. Sairaalasta lähtiessä puuttui syntymäpainosta enää 15 g.
Terveydenhoitaja kävi perjantaina kotona ja tyttö oli tapanista neljässä päivässä saanut 190 g lisää painoa, joten painoi jo 2650 g. Kyllä sen jo poskista ja jaloista huomaakin että on saanut vähän lihaa luiden ympärille.
Rauhallinen ja perustyytyväinen on tyttö toistaiseksi ollut!
moksukka ja tytär 10 vrk