Onnea jälleen vauvan saaneille!
Mihin mun
supistukset ovat kadonneet?!? Oliko
Susimielellä sama tilanne? Vielä pari viikkoa sitten tuli harkkasuppareita vähän väliä ja pienikin rasitus sai mahan kivikovaksi, varsinkin iltaisin ja aamuisin supistukset olivat jo ihan tuntuvia. Ja nyt ei sitten niin mitään! Ihan sama mitä tekee, huomattavin vaikutus tuntuis olevan, että vauvalle tulee hikka.
Mun äiti on lähdössä ensi viikolla 500 km päähän papan 90-vuotissynttäreille, joten reissuun menee useampi päivä. Totesin siihen, että toivottovasti vauva ei synny just silloin, niin se vastas, että ei kai häntä siihen tarvita. No ei tarvita v***u ei, mutta että otti päähän!
Varsinkin kun en nyt todellakaan toivo taikka ehdota, että ei menisi, 90 vuotta on kunnioitettava ikä ja tilaisuus papalle varmasti todella tärkeä. Siitä ei nyt todellakaan ollut kysymys, mutta onko liikaa oletettu, että haluis vaikka nähdä ensimmäisen lapsenlapsensa mahdollisimman pian sen synnyttyä? :kieh:
En sille sanonut mitään, mutta pakko oli vähän täällä avautua.
Mun äiti on oikeesti ihana, vaikkakin naisena jotenkin miljoona kertaa modernimpi kuin tyttärensä ja mummina varmasti vähän erilainen kuin muiden mummit.
Sitä paitsi sain siltä aivan ihanan synttärilahjan jo ennakkoon eilen, sellaisen johon tiedän, että sillä ei olisi edes oikeasti varaa, mutta josta mä olen jo kauan haaveillut. :heart:
En ole vieläkään saanut aikaiseksi ommella äityispakkauslootaan reunapehmusteita. Saas nähdä saankokaan.. Millä muut ovat pienentäneet
pinnasänkyä vastasyntyneelle sopivammaksi?
Meille tulee pinnikseen vielä kansi, ettei kissat pääse sinne vauvan kanssa pötköttämään. Isä on tehnyt ihan superhienon ja siistin.
Mä taidan olla muutamalle just se ankee
kadonnut kaveri. :ashamed: En todellakaan ole mitään pahaa tarkoittanut ja tähän saakka olen kuvitellut, että elämäntilanteet vain ovat kuljettaneet meitä erilleen ja mahdollisesti kuljettavat taas jossain vaiheessa yhteen, mutta teidän juttuja lukiessa olen alkanut miettiä, että ehkäpä se ei menekään niin ja tunne ei ole molemminpuolinen. :ashamed:
Taidan tänään laittaa muutaman anteeksipyyntömeilin, olen kertakaikkiaan selityksen velkaa, koska ketään en ole todellakaan halunnut hylätä taikka yksinäiseksi saatta! Ehkä väärinkäsitykset voi vielä korjata.
Itse en muuten puhu raskaudesta tai mitään vauvajuttuja kavereille, joilla ei lapsia ole. Vain kysyttäessä kerron, jotkut eivät tosiaan koskaan kysy mitään ja se on musta ihan ok.
Neuvolassa kannattaa puhua
yksinäisyydestä, terkat nimittäin auttavat löytämään
tukiverkostoa. Kaverini muutti juuri ennen esikoisensa syntymää ihan pienelle paikkakunnalle tosi kauas, josta ei tuntenut ketään ja sillä oli tosi kurjaa synnytyksen jälkeen ihan yksin. Neuvolasta kertoivat kaverini tilanteesta muutamalle suunnilleen saman ikäisen lapsen äidille ja kysyivät voisivatko he tälle soitella ja sitä kautta löytyi ystäviä samassa elämäntilanteessa.
Jos joku on kovin yksinäisen ja vailla juttuseuraa Helsingissä, niin mulla on ainakin aikaa päivisin keskustassa nähdä.