***Joulukuun Pikkutontut JOULUKUUSSA*** ? Nyt on meidän kuukausi ?

Jemina81 Tsemppiä sinulle viime metreille! Kohtahan sullakin tuo nyytti on kainalossa. Muistan kyllä kuinka pitkiä nuo päivät tuossa vaiheessa ovat. Aiemmat lapset on synytyneet rv. 41+5 ja 41+4. Tämä viimoisin jostain syystä sitten käynnistyi itsekseen rv. 40+4 Onko teitä vielä muita joilla nyytti vielä on masussa?

Synnytyskertomusta
Jouluaatto saatiin juhlia rauhassa. Anoppi otti onneksi tytöt yökylään aattona, vaikka ei mulla illalla vielä ollut sellainen olo että lähtö tulee. En onneks laittanut vastaan yökyläilyä

Käytiin hautausmaalla eikä sielläkään mitään, ei supistuksen supistusta. Klo 21.50 tuli eka kipeä supistus. Sitten niitä alkoi tulla n. 10 min välein. Klo 24 soitin synnärille ja kyselin, koska voitais lähteä. No, vastaus oli tietenkin, että silloin kun tuntuu ettet pysty enää olemaan kotona : / Itse kun en ole kokenut spontaanisti käynnistynyttä synnytystä niin en oikein tiennyt. Odottelin vaan että supistusvälit tihenisi 5 min. No, ei ne tihenneet, mutta sitten alkoivat olla jo niin kipeitä että klo 1 herätin miehen ja klo 1.30 lähdettiin sairaalaan.

Sairaalassa oltiin klo 2.15. Autossa Tuli toooooosi kipeitä supistuksia ehkä noin 5 tai kuusi. Käyrille mentiin, vaikka kätilö kyseli, jotta mennäänkö suoraan saliin. En kokenut ihan vielä tarvitsevani kivunlievitystä, joten olin käyrillä ja sain peräruiskeen. Sitten kyllä oli lähdettävä saliin, jotta saisin jotain kipuun. Sairaalaan tullessa oli 3-4 cm auki. Salissa oltiin ehkä noin kolmelta. Sain ilokaasua. Se auttoikin ihan hyvin. Supistuksia tuli edelleen vain 10 min välein. Mutta ne oli tehokkaita, koska sitten olinkin jo 5-6 cm auki. Puoli 5 sain spinaalin, joka toimi hyvin. Sitten oksitosiinia, koska supistuksia tuli niin harvakseltaan. Spinaalin ajateltiin kestävän loppun asti, mutta sen teho alkoi kuitenkin hiipua ennen aikojaan ja kivut tulivat takaisin. Siinä mietittiin kohdunkaulapuudutetta, kun kätilö sanoi että tutkii vielä. No, tutki ja sanoi että tukka näkyy, ei ehdi enää antaa mitään. Loppu mentiin sitten luomusti, koska ilokaasuakaan en enää saanut. Ponnistusvaihe ei kestänyt kuin 2 min, mutta poika tuli kalvojen sisällä ja napanuora kaulan ympärillä ulos, joten jouduin lopettamaan ponnistamisen kun pää oli ulkona ja kätilöt sai ensin puhkottua kalvot ja sitten napanuoran kaulan ympäriltä. Ne sekuntit tuntuivat toooosi pitkiltä. Klo 6.31 pötkähti sitten loppuosa pikkumiehestä ulos kalvojen sisällä.

Kokemuksena synnytys oli ihan mahtava. Kesto oli kokonaisuudessaan 8,5 tuntia, mutta jotenkin tämä synnytys oli rauhallisempi ja mukavampi kuin kakkosen joka kesti vain 3,5 tuntia. Se oli yhtä supistusta koko synnytys. Nyt pystyin puhumaan kätilön ja miehen kanssa aina supistusten välit ja pääsin itse mukaan paremmin.

Niisku ja poju 2 viikkoa

 

Niisku74:Kiitos kannustuksesta,niinhän tuo ollis kohta itelläkin nyytti sylissä

Tultiin äsken sairaalasta yliaikakontrollista,laittoivat minulle ballongin,tekipäs kipeetä sen laittaminen ja nyt kyllä supistelee kipeestäkin,vielä epäsäännöllisesti.Huomenna tarkastukseen aamusta,jos ei ole sitä ennen tapahtunut mitään radikaalia.Nyt itsekin tietää miltä tuntuu kun supistukset ovat kipeitä,aiemmin eivät koskeneet ollenkaan.

Siirryinkin tuonne tammikuisten puolelle kirjoittelemaan,kun täällä taitaa muut olla jo nyyttinsä saanut,voin tietty laittaa tänne sitten vauvan mitat ja muut kun sen aika koittaa

Sanoivat lääkärissä että jos ei ala tapahtumaan mitään niin viimeistään vko 42 sitten käynnistelevät eli perjantaina mutta jospa tämä ballonki auttais asiaa,kun olin ennen sen laittoa sentin auki,onneks ettei ihan epäkypsä tilanne ollut enää ja tosiaan nyt supistelee.

Poika painaa arviolta sen 4kg eli ihan hyvänkokoinen ukkeli.

jemina81 ja poitsu 41+3

 

jemina Toivottavasti sais toi ballonki sit jotain aikaan ja pääsisitte vauvan hakuun Kyl käyn ainakin lukees mut varmasti tammikuisista saa vertaistukea viel loppuodotukseen muilta kel masuasukit viel yksiöissään <3

Tuu sitten kertomaan kun nyytti saatu syliin :heart:


Astre ja "Elsa" 12vrk

 

Astre: Minäpä tulen vielä ilmottelemaan,kiitos tsempeistä kyllä nyt tuntuu ainakin jotain tapahtuvan koskee ja verta tulee putkesta : / enpäs muuten älynnytkään että tätä toimenpidettä ei olis voinut tehdä jos ei olis ollut kohdunsuu vähän auennut,no onneks oli just sen verran kun tarve.

Kävin tästä ballongista lukemassa,niin olis vissiin vähän hellävaraisempi kuin se ne lääkkeet,en tosin varmaksi tiedä.

 

Heipsistä vain pitkästä aikaa kaikille ja onnittelut uusille vauvautuneille ja viimeiset tsempit vielä viimeisille odottajille!

Täällä vierähti sairaalassa vähän pidempi tovi, kun lapsi joutui antibiootille, mutta tässä siis synnytyskertomusta.

29.12. (rv 41+3) heräsin aamulla puoli kuuden aikoihin supistuksiin, jotka olivat heti aamusta säännölliset 10 min välein. Supistukset olivat kuitenkin siedettäviä, joten ei ollut vielä mitään hätää mihinkään suuntaan. Klo 10:00 meillä oli yliaikaiskontrolli, jossa olin 2cm auki ja kanavaa jäljellä puoli senttiä, supistukset jatkuivat koko ajan n. 8-10 min välein. Kontrollissa lapsen painoksi arvioitiin 3550g ja kaikki muutenkin oli ok, käskettiin tulla suoraan synnyttämään, kun rv 42 tulee täyteen, jos ei itsestään tule aiemmin.

Kontrollin jälkeen mies meni töihin ja itse jäin kuulostelemaan supistuksia. Päivän aikana suoli tyhjeni pariin otteeseen ja supistukset tulivat koko ajan säännöllisesti. Iltapäivällä supostuksia tuli jo 6 min välein ja käytin apuna lämmitettävää venhätyynyä.
Illalla kuuden maita supistukset alkoivat tulemaan jo 3 min välein ja alkoivat olla todella kipeitä. Söin tuolloin vähän ruokaa ja menin kuumaan suihkuun, joka tosiaan auttoi vain sen aikaa, kun olin suihkussa. Suihkun jälkeen yritin löytää asentoa jumppapallolla ja vehnätyynyn avulla, mutta supistukset muuttuivat koko ajan kivuliaimmiksi. Soitin tuolloin synnärille, jossa tosiaan käskivät tulemaan, kun en enää kotona pysty olemaan ja siis tokihan minä nyt pystyin kotona muuten olemaan, mutta suppareitten aikaan tuntui, että en
Lähdettiin sit klo 19:00 sairaalaan, jossa oltiin 19:30 ja käyrille pääsin 19:45. Tuolloin olin vielä varma, että laittavat minut takaisin kotiin. Olin auki saman kuin aamulla eli 2cm, mutta kanava oli hävinnyt kokonaan.

Käyrillä olo oli supistusten aikaan yhtä tuskaa, olisin halunnut nousta ylös, mutta se ei onnistunut. Käyrillä sitten lapsen sydänäänet laskivat jossain vaiheessa hetkeksi, jonka jälkeen kohosivat aiempaa korkeammalle tasolle. Lopulta olin käyrillä tunnin verran, jonka jälkeen lääkäri teki päätöksen kalvojen puhkaisusta, nimenomaan noiden sydänäänten takia.
Kalvojen puhkaisun yhtedessä lääkäri kyseli kovasti, että olinko varma, ettei lapsivettä ollut tihkunut jo aiemmin.. ilmeisesti lapsivettä oli sen verran vähän.. samalla aloin täristä ja minulta mitattiin kuumetta n. 37.8 astetta. Lapselle asetettiin päähän sydänäänten seuranta ja minulta seurattiin supistuksia, joita kyllä tuli, mutta niitä ei saatu piirtymään juuri lainkaan. Tämän johdosta minulle aloitettiin oksitosiini, jonka jälkeen aloitettiin antibiootti (kuumeen takia) ja perään otin vielä epiduraalin, koska olin tosi kipeä, enkä päässyt helpottamaan oloa pystyasennossa. Ennen tätä taisin käydä vessassa, mutta en saanut tulemaan mitään ulos. Kuitenkin minulta sitten katetroitiin virtsaa noin puoli litraa :ashamed: Tässä vaiheessa klo oli n. 22o. Lisäksi sain jossain välissä glukoosia tipasta ihan tuomaan energiaa.

Klo 24:00 olin auki 4cm ja epiduraali alkoi lopettaa tehoaan, joten sitä laitettiin lisää, tuloksetta. Lisäksi, jos oikein muistan, niin oksitosiinia tuli aikamoisia määriä, koska en alkanut aueta tuon nopeampaa. Tämän jälkeen olinkin sitten jo tuntia myöhemmin klo 1:00 auki jo 8cm ja sain alkaa pukkimaan lasta alaspäin. Tämä oli todella hankalaa, koska en saanut omista supistuksistani hirveästi voimaa tähän avuksi. Lisäksi olin makuuasennossa ja epiduraalista ei tuntunut olevan enää mitään iloa.
Iloakaasua kokeilin heti alussa, mutta en saanut siitä mitään hyötyä, koska supistukset iskivät kerralla täyteen huippuun, joten niiden ennakointi oli hankalaa, enkä osannut aloittaa ilokaasua ajoissa. Lisäksi ilokaasusta tuli minulle jossain vaiheessa järkyttävän huono olo ja olin oksentaa, joten en enää ottanut sitä myöhemmässä vaiheessa.
Klo 1:30 sain lopulta aloittaa ponnistamaan ja se oli yhtä tuskaa, mutta vain sen vuoksi, että minulta loppui kertakaikkiaan voimat. En muista, että itse ponnistaminen olisi sattunut ollenkaan, muistan vain, että olin keskittynyt täysillä puristamaan lapsen ulos kaikin voimin. Jossain vaiheessa paikalla taisi olla kolme kätilöä, joista yksi puristi lasta ulos vatsan päältä. Lopulta paikalle kutsuttiin lääkäri tekemään imukuppijutun, mutta sain jostain vielä energiapiikin ja rutistin pienen ulos ilman imukuppia.
Lapsi syntyi sitten vihreästä puurosta, napanuora kaulan ympärillä ja paikalle kutsuttiin lastenlääkäri, joka putsasi tytön mahalaukun ja keuhkot. Tässä vaiheessa kesti varmaan noin 20min ennenkuin sain lapsen rinnalle. Onneksi hän itki heti alkuunsa, joten se helpotti sitä säikähdystä vihreästä alienista siellä jossain jalkojen välissä..
Istukka syntyi suht nopeaan tämän jälkeen.
Minulle leikattiin eppari ja lisäksi repesin, joten alapää on vieläkin hieman hellä, mutta ei haittaa

Lapsella oli tässä vaiheessa kaikki hyvin ja suihkun sekä välipalan jälkeen päästiin yhdessä osastolle, joskus aamulla klo viiden aikaan. Lauantaina 31.12. tytöltä mitattiin sitten kohonnut tulehdusarvo ja hänet vietiin lastenteholle, jossa sai happiviikset ja 7vrk:n antibiootin. Kuljin sitten alkupäivät haamuna lapsivuodeosaston ja lastenosaston väliä aina syöttämässä ja hoitamassa pienokaista. Omalla osastolla kävin käytännössä syömässä ja nukkumassa. Tiistaina 3.1. sain tytön sitten omalle osastolleni vierihoitoon ja kävimme lastenosastolla vain pari kertaa päivässä antibiootilla. Perjantaina 6.1. pääsimme lopulta terveinä kotiin ja olo on aivan mahtava :heart: Tyttö nukkuu 4-5 tunnin unia, herää kerran yössä ja on aivan täydellisen suloinen pakkaus. Imetys ei meillä vielä oikein onnistu, kun ei päästy rauhassa opettelemaan heti alkutaipaleilla, mutta olen lypsänyt itseltäni maitoa, joten olen saanut ruokittua hänet rintamaidolla. Mies tilasi minulle vielä rintapumpun tuomaan helpotusta.

Mutta siis tällainen tarina ja synnytyksestä ei jäänyt kyllä mitään pahaa mielikuvaa tai pelkoa. Voisin tehdä saman uudelleen, kun tietää mikä ihanuus siellä on sitten lopputuloksena:heart:

 

Meille syntyi sopivan iso TYTTÖvauva 5.1.2012 rv 41+6 :heart:

Ja täällähän ollaan niin rakastuneita, että :heart: Synnytystarinaa lyhyesti: keskiviikkona 4.1. mentiin yliaikakontrolliin, jossa todettiin ultralla ja käyrillä ja tutkimuksilla, että sikiö voi hyvin, lapsivettä on riittävästi, mutta synnytys ei ole vielä lähtenyt käyntiin, eli paikat täysin kiinni eikä supistele. Lääkäri suositteli käynnistykseen jäämistä, ja minähän hyvin tyytyväisenä jäin! Käynnistys tehtiin tableteilla, joita ehdin saada vain kaksi puolikasta, kunnes supistukset alkoivat. Supistuksia ke-illasta to-aamuun, jolloin alkoi tihkuttaa lapsivettä. Saliin päästiin to klo 12, olin 3cm auki ja sain epiduraalin. Epiduraali auttoi kipuihin lähes täydellisesti. Sitten odoteltiin koko päivä, aukenin hitaasti mutta varmasti, oksitosiinia alettiin laittaa joskus iltapäivästä. Klo 23 olin lähes kokonaan auki ja lähdettiin ponnistelemaan, vauva syntyi minuuttia ennen puolen yön. Kolme tikkiä ja minun ja vauvan vointi synnytyksen jälkeen hyvä.

Käynnistyksestä jäi hyvä mieli, lähtikin yllättävän helposti käyntiin. Epiduraali oli erittäin hyvä mulle. Ainoa kamala oli ponnistusvaihe, en olis uskonu selviäväni siitä hengissä. Niinku joku jo kirjotti, että ajattelin kuolla kupsahtavani hetkenä minä hyvänsä... Noh terve tyttö syntyi, ja niinhän nuo viisaat väittävät, että kyllä se kamaluus joskus unohtuu. Vielä ei ole unohtunut, vaikka vauva onkin ihana ja oon toipunut itsekin hyvin. Tänään päästiin kotiin, kun bilirubiini-arvot saatiin tarpeeksi matalalle ja imetys sujumaan. Hassua olla vauvan kanssa kotona :kiss: Ja miestä mulla oli osastolla aivan hirvittävä ikävä, vaikka se siellä päivittäin olikin pari tuntia mua ja vauvaa katsomassa.

Tsemppiä vielä viimeisille, muistakaa, että vaikka miten olisi kamalaa, niin kaikki ne on ulos tulleet tavalla taikka toisella. Ja meidän onni, ettei synnytys yleensä kestä kuitenkaan kuin maksimissaan joitain kymmeniä tunteja

 

Pusukka: Onnea vauvautumisesta ja synnytystarinasi kuulosti tosi hyvältä,saas nähdä miten itellä sit jos meinaavat käynnistää,nyt on ballonki tosiaan ja supistukset hävinneet tässä illan aikana,päivällä niitä oli jonkin verran ja kipeitäkin,aamulla osastolle tarkastukseen.

Saas nähdä ottavatko sisään ja koittavat sitten jotain muuta keinoa jos ei tämä ole tehonnut tarpeeksi,jäi kyllä hyvä mieli tuosta sun tarinasta ja sullakin ne vkot oli jo täynnä.Mulle sanoivat tänään että käynnistävät kun 42 tulee täyteen jos ei sitä ennen tule.

Kauris82:kiitos kun laitoit kanssa oman synnytystarinan,niitä kun on niin mukava aina lukea vaikka kaikkien kokemukset ei menekään aina kuin toivois, olette nyt kuitenkin onnellisesti nyyttinne kanssa kotona.

jemina81 ja poitsu 41+3

 

Onnittelut nyyteistä ja voimia viimeisille odottajille!!

mun mielestä on todella kurjaa jos salissa kätilöt lähtee vauhdilla kotiinsa kun pitäis alkaa ponnistamaan yms. molemmissa synnytyksissä ollaan jääty pikkasen yksin kun joko vuorovaihtuu tasan 7 tai sitten on jotain muita töitä edellisellä kerralla eka kätilö sai pahanmaun suuhun kans puhumalla kotiinlähdöstä kun matkaa on se 56km, yöllä ja ilman autoa, vedet mennyt ja supistaa.. eikä viitsi tehdä sisätutkimusta kunnolla ku on "liian lyhyet sormet" ehkä tälläkin voi nauraa sitten myöhemmin kun muistelee "sotaretkiään"

 

Jeminalle is voimarutistus minultakin lopumetreille... been there Haluan myös omasta puolestani kiittää teitä maan mainiot palstalaiset näistä kuukausista! Ihantulee tippa linssiin kun miettii tätä pitkää matkaa, joka on nyt konkretisoitunut tuohon tuuheatukkaiseen ihanuuteen. Siis kiitos. Tukenne on ollut korvaamaton. Jatketaan seuraavassa pinossa kauniit :flower:

Viena ja poika 1vko 1 päivä

 

Ja erityiskiitos Poppeliini sinulle isosta työstä palstamme eteen. KIIIIITOS! Ihanaa jos vielä päivität meidän myöhäisten ajat tuonne etusivulle. Tuntuu niin juhlalliselta päästä sinne, tämän kaiken jälkeen

 

Onnea kaikille tontun saaneille vielä ja kiitos yhteisestä matkasta ihan jokaiselle!!
Hurjaa, nyt meidän 9 kuukauden odotus on kaikkien (toivottavasti) sylissä asti onnellisesti.

Nauttikaahan vauvasta ja muusta perheestänne täysillä :heart:

Neljäskö ja prinsessa kohta 3 viikkoa :xmas:

 

Minäkin tulen tänne vielä kiittämään teitä kaikkia, niin hullulta tuntuu että nyt on tultu näin pitkälle. Huhtikuun lopulta asti oon joka päivä käynyt täällä kurkkimassa ja oon saanut täältä uskomattoman paljon vertaistukea ja neuvoja. Kiitos teille ja onnea kaikille vauvansa saaneille ja tsempit vielä synnyttämään lähteville, pian teidänkin odotus palkitaan :heart::flower:

Synnytyskertomuksen ja juttuja meidän vauva-arjesta voi kiinnostuneet lukea blogistani.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

kish & tyttönen 5 viikkoa! :heart:

 

Iso kiitos teille kaikille tuesta, en olisi selvinnyt ilman teitä :heart:

Tässä vähän sekavaa synnytystarinaa:

Elikkäs torstaina 5.1 klo 5 aamulla alko supistelee n. 10 minsan välein. Yritin siinä vielä nukkua mutta siitä ei tullu mitään ja painuin kuumaan suihkuun. 7 aikaan herätin mun miehen et nyt tais tulla lähtö, toinen tokas vaan et "Anna mun nukkua viel pari tuntia ". Menin sit siihen viereen puhisee ja yritin vähän levätä. 9 aikaan lähettiin synnärille, matkalla supisteli 7 minsan välein. 9.20 pääsin käyrille, ja olin sormelle auki, kanava hävinnyt, paksuhko reuna ja tarjoutuva osa oli vielä korkeella. Siitä päästiin sit makkariin joskus puol 11 aikaan, jyväpussilla ja kipupiikeillä sinnittelin sen koko torstaina siellä. Synnytys ei edennyt mihinkään, mutta ei mua laitettu enään kotiin.
Perjantaina 6.1 aamulla klo 8.20 meni vedet joka oli ihan vihreetä, vähän säikähdin et mitä tapahtuu. Kohdunsuu auki 3cm. Saliin siirryttiin 9.30 ja sain ilokaasun avukseni kun sattu jo niin sairaan paljon. Siinä se iltapäivä meni seisoessa, maatessa ja hengitellessä ilokaasua, ja sattu koko ajan ihan kauheesti. Klo 17 sain sit tipan käteen et saadaan synnytys edistymään, ja sit alko tapahtuu ja vauhdilla. Vähän liian nopeesti mun mielestä. Epin sain 17.20 ja sit autto kipuihin et sain vähän hengähdettyy. Samalla olin auki 4cm. Klo 18.49 auki 5cm. Klo 19.10 alko paskattaa ihan kauheesti ja soitin kelloa, olinkin jo 9cm auki ja epin teho oli lakannut. Hengittelin siin ilokaasua ja huusin ku mua tapettas. 19.25 olin auki 10 cm ja sain alkaa ponnistelee. Jumalauta se sattu ja paljon. Vauvan sydänäänet katoaa jossain vaiheessa ja paikalle tulee lääkäri joka lähtee hakemaan imukuppia koska tuli kiire saada vauva ulos. Lääkäri ei ehdi käyttämään imukuppia kun mä päätän et nyt tulee vauva ulos vaikka mä kuolisin. Kätilö leikkaa epparin ja mä pusken vauvaa ulos. Vihdoin klo 20.25 meidän tyttö syntyy, ja on ihan hiljaa. Mä en saa pikkusta ees rinnalle kun se jo lähti virvoitteluun ja lastenosastolle. Oli pikkunen vetässyt kakkasta lapsivettä ihan huolella keuhkoihin, ja paran pää oli ihan mustelmilla, koska mut pakotettiin synnyttää alakautta vaikka oli ahtaat paikat. Pienen pisteet oli 5/5/6. Sit mut parsittiin kokoon ja pääsin suihkuun ja osastolle lepäämään. Isi meni kattomaan pientä lastenosastolle ja mä sain itelleni kuvan siitä.

Meidän tyttö syntyi rv.41+4 paino 3590g ja pituus 49,5cm

- Sokruli ja pikku neiti 6vrk -

 

Täällähän on ihan täysin hiljentynyt. Tulin kurkkimaan olisiko Jeminan kuulumisia.

 

Kurkkaamassa. Minäkin olen odotellut Jeminan kuulumisia.

 

Täälläkin odotellaan

 

täälläkin odotellaan jeminan kuulumisia vaikkakin tuolta maaliskuisista olenkin.
en vaan malta siirtyä lukemaan tammikuisia ennen kuin kaikki täältä ovat synnyttäneet

Onnea kaikille oman pienokaisen saaneille ja vielä sitä odottaville

t.omaa nuppusta odotellessa<3

 

Iltaa mammoille tältä mammalta :wave: joka synnytti maailman suloisimman poikavauvan 11.1. klo 23.54 ¨vkolla 41+5
mitat: paino 3830g ja 52cm tänään kotiuduttiin,tulen myöhemmin kirjottelemaan teidän ihanaisten kanssa vauvapalstalle, jotka ootte näköjään olleet hengessä mukana,kiitos siitä

nyt kuuntelemaan pikkuruisen tuhinaa :heart:

taisinkin olla viimeinen odottaja täällä joten kirjottelu jatkuu sitten siellä tammikuisten puolella ja vauvapalstalla,mutta synnytystarinan voisin tännekin kirjottaa myöhemmin.

 

Onnea Jemina :heart:

 

Onnea :heart:

Nyt on sit "virallisesti" tää saatu päätökseen... Aika haikeeta

Astre ja tytsy 2viikkoa5päivää <3

 

Onnea Jemina :heart:

Tosiaan nyt on tämä pino saatu vihdoin päätökseen. Ihana vauva-arki kaikilla!

simuli

 

Jeminakin päivitetty vielä etusivulle syntyneisiin mukaan =)

Pitkä matka takanapäin meillä kaikilla ja vielä pidempi matka edessä. Kivaa seuraa tälläkin kertaa saatiin odotusporukkaan mukaan =) Minulle tämä oli todennäköisesti viimeinen kerta, vaikkakin optio neljänteen pidetään vielä :xmas:

Poppeliini ja kolmas muru ~6 viikkoa

 

Tervehdys kaikille,nyt sitä malttaa tulla kirjottaa synnytystarinaa kun on vähän tasaantunut tää kotiintulo =)

Tosiaan silloin viime vkon maanantaina laiteltiin ballongi,jotta saatais joitain supistuksia aikaan ja olihan niitä muutaman tunnin mutta lakkasivat,seuraavana aamuna sitten lääkärin tarkastukseen,kanavaa oli vielä jäljellä ja kohdunsuu kahdelle sormelle auki.Päättivät ottaa mut sisään ja ruveta antamaan lääkettä suun kautta kolmesti päivässä 4 tunnin välein,en muista lääkkeen nimeä.Eivät saaneet kunnon supistuksia aikaan sinä päivänä.

Seuraavana yönä alkoi supistella vähän tuntuvammin ja hikoilin koko yön ke aamulla klo 8.00 lääkäri kopas alhaalta,kanavaa oli vielä mutta oli pehmentynyt,tarkastuksen ja sorkkimisen jälkeen klo 9.00 alkoi säännölliset supistukset,kahden aikoihin puhkastiin kalvot ja lapsivesi oli vihertävää,varmaan kolmisen tuntia kestin niitä supistuksia,alkuun ei olleet edes kovin kipeitä,otin ilokaasua kun alkoivat olla voimakkaampia ja siinä viiden maissa olin jo todella kipeä ja oksentelin sen myötä.

Olin onneksi auennut sen 3cm että saatiin epiduraali laitettua,vartti siitä niin kivut olivat pois ja pystyin nukkumaan,tosin aukeaminen oli hidasta,varmaan sentti 4 tunnissa joten päättivät nostaa tipan määrää,saataisiin kunnon supistuksia käyrille,ite en tuntenut niitä ollenkaan,laittoivat vielä supistuskäyrän alapäähänkin jotta näkivät kunnolla mikä on tilanne.

Mulla nous sitten kuume yli 38 ja tulehdusarvot korkeaksi,ei tiedetä mistä johtuu mutta kalvojen puhkaisu kuulemma saattaisi olla syy ja sen takia aukeaminen oli niin hidasta,rupesivat antamaan antibioottia tipassa niin sen jälkeen rupesin aukeamaan nopeammin.Joskus yhdeksän aikoihin illalla kun tarkistivat niin olin seitsemän senttiä auki ja siitä tunti niin kokonaan,siinä alkoi olla sitä paineen tunnetta takapuolessa mutta pystyin olemaan sen kanssa,ei niin kipeetä tehnyt.

Sain luvan alkaa pikkuhiljaa ponnistamaan,alkuun ihan miehen kanssa oltiin kahdestaan ja kylkiasennossa pinnistelin kun tunsin painetta ja hetken päästä tulikin kätilö ja ruvettiin kunnolla ponnistelemaan,en tarkalleen muista mutta ponnistuvaihe oli nopea varmaan korkeintaan puolisen tuntia,muutaman viimeinen äkistys oli kuitenkin nopein ja minusta helppo ja niillä kahdella kerralla poika tuli nopeesti ulos,en tuntenut kipua,ainoastaan kiristystä.Oksensin sitten vielä tapahtuman jälkeen,en saanut juoda enkä syödä koko iltana jos olisivat joutuneet leikkaamaan hitaan etenemisen takia,kaikenmaailman piikkejä laittoivat niin varmaan elimistö vähän rupes oireilee siitä ja sit tuli oksu.

Kätilö leikkasi välilihan ja puudutti sen ponnistuvaiheessa,sieltä se sitten syntyi pieni poika,aivan uskomaton tunne ja mielestäni synnytys oli aika helppo vaikka sitä pelkäsin ja jännitin,istukka syntyi heti perään ja mies sai leikata napanuoran,pahin osuus oli ne supistukset hetkeä ennen epiduraalia,en olis ikinä kestänyt sitä tuskaa ilman puudutusta,oli ne niin järkyttävän kipeitä että ihan oksensin,kätilö sanoi että kestin hyvin ne sihen puudutukseen asti mutta se aukeaminen vaan oli niin hidasta.


Selvisikin että olin menettänyt runsaasti verta 1500g niin paljon verisuonia välilihassa.Joten meidät vietiin sitten sängyssä osastolle,ja siitä se sitten lähti toipuminen onnellisenä äitina,kivut hävis siinä tunneryöpyssä,vaikka seuraavat päivät olivatkin vaikeita kun en pystynyt oikein liikkumaan ja nousemaan sängystä,jouduttiin olemaan tosiaan sunnuntaihin saakka jotta mun tulehdusarvot saatiin normaaliks ja hemoglobiini korkeammaksi,antoivat antibioottia tipassa ja särkylääkkeitä ja rautatabletteja,tunsin itteni aika lääkehouruseks,mutta loppu hyvin kaikki hyvin .

pojalla lähti paino nousuun kun tarkistettiin ennen lähtöä sairaalasta ja neuvolatäti tulee ensvkolla käymään kylässä =)

Synnytyksen kesto merkattu 15:25 kaikenkaikkiaan jäi ihan positiivinen mieli synnytyksestä,voisin ehkä sen tehdä joskus uudestaankin jos luoja suo.

Nyt on sitten vauvahormoonit päällä,itkettää kokoajan ja vois vaan kattella tuota pikku ihmettä kokoajan,on se niin ihana ja mukava kun mieskin isyyslomalla niin saadaan olla perheenä ja tutustua tuhisijaan,meillä on lähtenyt hyvin menemään,oon imettänyt ja se tuntuu sujuvan ihan hyvin,poika nukkuu aika hyvin ja varsinkin päivällä,öisin vähän pidempään valveilla,ruokahalua on ja ääntäkin löytyy tarvittaessa =)

anteeksi tekstin sekavuus ja hyppiminen,toivottavasti saa selvää kumminkin.Synnytyspisteiksi näköjään merkattu 9 =) ja ponnistuskohtaan helppo =)

 

Rakas poikani syntyi 9.1.2012, paino 3635g ja pituus 52cm

 

ja raskausviikko oli 41+5