Onnea Miimau, Viena,Tirppa, Banski ja Sokruli! Ja kaikki jotka unohdin!! :flower:
Ja kiitos miljoonasti kaikille täällä kirjoitelleille, teistä on ollut uskomaton tuki:heart:
Ihana kun on saanut vertailla kokemuksia ja kirjoitella tuntoja!
Tsemppiä Jemina! Pian se teidänkin pieni sieltä tulee ja on kaiken mahdollisen kivun ja vaivan arvoinen. Kaikki synnytykset on erilaisia, saattaahan olla että sulla on loppuen lopuks tosi helppo, toivotaan =)
Synnytystarinaa jos joku vielä täällä lueskelee. Sairaalan virallisen version luin, mutten saanut sitä vielä kotiin. Se lähetettiin ensin kuulemma neuvolaan.
1.1 illalla kateliin miehen kanssa leffaa. Mulle tuli leffan aikana paha olo ja makailin vessan lattialla peläten että oksennan. Lähdettiin vielä n. klo23 ulos kävelylle. Mulla tuli kylkeen kipeitä pistoksia. Klo 00.05 mua alko supistella ja sain paperiin vaaleenpunasta vettä. Samantien supistukset alko tiheneen ja n. klo 3 soitin synnärille että voiko olla lapsivettä ja kerroin supistusten välin olevan 5 min. Sanottiin että voin lähteä tulemaan. Klo 4.30 meidät otettiin käyrille ja supistusten väli oli tosiaan 5min. Kätilö tutki kohdunsuun ja olin auki vasta sentin. Sanoi silti että otetaan sisään. Sain oman huoneen (joka oli yhtä kun synnytyshuone, luulin koko ajan että jossain on erillinen synnytyssali). Lääkäri tuli tutkimaan klo 9.45 ja katsoi kohdunsuun auenneen 3senttiin. Sanoi ettei tarvitse vauhdittaa mitenkään koska on auennut hyvin. Kätilön vuoro oli aiemmin vaihtunut, ja hän oli lähtiessään toivottanut hyvää synnytystä ja sanonut ettei enää illalla nähdä kun hän tulee taas yövuoroon.
Supistukset jatkuivat kipeinä ja säännöllisinä mutten kokenut tarvitsevani suihkun lisäksi muuta kivunlievitystä. Limatulppaakin alkoi vuotaa. Sillä hetkellä vuorossa ollut kätilö ehdotti kuitenkin akuneuloja selkään, ja totesin vaan ettei niistä haittaakaan ole. Koitin saada lepäiltyä mutta kävin varmaan niin ylikierroksilla etten saanut nukuttua koko aikana. Seuraava kätilö tuli iltavuoroon ja katsoi kohdunsuun olevan 5cm auki. Sitten supistukset heikkenivät ja harvenivat. Koitin kävellä käytävillä ja saada homman etenemään. Kyselin kalvojen puhkaisusta mutta kätilö alkoi puhua vaan että katsotaan jos lähtisitte vielä kotiin. Ei täällä mitään synnytystä käynnistetä sen takia että joku niin haluaa..
Olin aika ällistynyt että kätilö puhui vielä viiden sentin kohdalla kotiin lähettämisestä. Kello oli tällöin n. 17. Klo 20 toinen kätilö tuli laittamaan akuneuloja jalkoihini vauhdittamaan supistuksia. Supistuksia kyllä tuli paljon, mutta ne eivät tuntuneet kovin kipeiltä. TAAS kätilöiden vuoro vaihtui klo 22 ja tilalle tuli kätilö joka oli ottanut meidät sisään edellisyönä. Tämä ehdotti että koitan vähän nukkua. Tunnin päästä tästä tuli kysymään olenko saanut nukuttua. Olin nukkunut ehkä puolisen tuntia. Hän päätti että nyt puhkaistaan kalvot (klo23, säännöllisiä supistuksia 23 tuntia), muuten en jaksa synnyttää jos hommaa vielä paljon pitkitetään. Samalla sain oksitosiinitipan käteeni ja vauvan päähän pinni sydänääniä seuraamaan. Tippaa pistettiin suuremmalle jonka jälkeen supistuksista tuli TODELLA tuskaisia. Pyysin kohdunkaulan puudutteen ja lisäksi sain ilokaasua. Ilokaasu auttoi keskittymään muuhun kuin kipuihin. Kohdunkaulan puudutteen hyöty oli ehkä puoli tuntia jonka jälkeen taas tärisin kivusta ja väsymyksestä. Noin klo 3 sain epiduraalin, sen avulla sain nukuttua ehkä tunnin. Olin aivan loppu, ajattelin etten koskaan pystyisi synnyttämään. Heti kun kipu palasi, pyysin uuden annoksen epiduraaliin. Noin klo 6.30 soitin kelloa ja kätilö tuli katsomaan. Olin auki 9,5cm ja kerroin paineen olevan jo todella kova. Olin aiemmin sanonut haluavani synnyttää jakkaralla. Kätilö toi jakkaran ja sanoi että soita kelloa jos jotain asiaa. Jos hän ei pääse niin joku muu tulee:| Noin kello 7 soitin kelloa ja ovesta tuli taas uusi kätilö. Lopulta myös yön ajan synnytystä hoitanut kätilö tuli paikalle kertoakseen että vuoro loppuu, joku tulee jatkamaan. Oltiin tässä vaiheessa miehen kanssa huoneessa KAKSIN. Mies roikotti minua kainalosta kun jalkani eivät kantaneet ja rämpytti kelloa että joku tulisi paikalle. Ovesta tuli kätilö joka illalla oli laittanut jalkoihini akuneuloja supistuksia vauhdittamaan. Hän ja mies auttoivat minut takaisin sänkyyn ja kätilö totesi että nyt tulee kiire. Hän veti hanskat käteen ja neuvoi ponnistamaan. Ponnistusvaihe kesti tasan 30min ja 7.35 vauva oli syntynyt. Pieniä repeämiä tuli, mutta hengissä selvittiin. Vuodin litran verta ja puheissa välähteli jo hetken kaavinta kun vuoto ei loppunut. Osastolle mut vietiin sängyllä kun meinasin pyörtyä suihkuun. Synnytyksen kesto papereissa on 32 tuntia. Olen todella katkera kätilölle joka alkoi puhua viiden sentin kohdalla kotiin lähettämisestä. Myös se ihmetetyttää että ponnistusvaiheen alussa meidät jätettiin huoneeseen kaksin. Ja se että synnytysvalmennuksessa kerrottiin että kun ponnistus alkaa, painetaan nappia ja huoneeseen ryntää ainakin 5 ihmistä (lääkäri, lastenhoitaja, kätilö jne.) Meillä huoneeseen ei rynnännyt yhtään ketään, hyvä että se yksi kätilö saatiin paikalle.
Itkin sairaalassa joka kerta kun joku sanoikin sanan synnytys. Nyt pystyn asiasta jo puhumaan. Ja palkinto on tosiaan maailman ihanin!!:heart::heart: Tulipa muuten sekava tarina :ashamed:
Otettiinko teiltä muilta synnytyksen jälkeen verikokeita? Multa otettiin 2 päivän jälkeen kun pyysin koska oli huono olo. Hemoglobiini oli 72. Olisin saanut verensiirron mutten halunnut.
