Tinkerbell taisi kysellä
kantoliinoista. Meillä mentiin esikoisen kanssa ilman vaunuja, pelkällä kantoliinalla. Olen sen tainnut jo pari kertaa näissä auto/vaunukeskusteluissa mainitakin.
Meidän mielestämme homma toimi hienosti. Mies oli ihan messissä, vauva kotiutui sairaalastakin isin kantoliinassa (minä taluttelin pyöriä), kun matkaa oli vain pari kilometriä ja kaunis kesäsää. Kantoliinan plussia ja miinuksia meidän kokemuksesta:
+ mahtuu pieneen tilaan (esim. reppu)
+ helppo pestä, kannattaa olla useampi liina tätä varten
+ vauva on etenkin viileällä/ kylmällä ilmalla helppo pitää sopivan lämpimänä, kun sitoo liinan takin alle
+ vauvaa ei tarvitse pahemmin pukea ulos lähtiessä. Lakki, tumput ja töppöset riittävät hyvin.
+ helppo esim. luonnossa liikkuessa, bussissa ja kaupoissa, mahtuu takuulla sisään kaikista ovista, hisseihin, liukuportaisiin ja yleisiin vessoihin
+ joissain sidonnoissa voi imettää (itse en tätä kylläkään kokeillut, aion kyllä tämän seuraavan kanssa kokeilla)
+ isomman vauvan voi sitoa selkään tai rinnalle kasvot eteenpäin niin, että katseltavaa riittää
+ jos harrastaa vessahätäviestintää/ pisuttaa vauvaa, vauva ei yleensä pissaa liinassa ollessaan ainakaan ilmoittamatta siitä kitinällä
+ kapalomaisen napakka sidonta, tuttu syke ja tuoksu sekä liikkuva syli rauhoittavat itkuisen vauvan (meillä) sängyssä silittelyä tehokkaammin. Lisäksi samalla voi puuhata joitain kotitöitä tai hommailla esikoisen kanssa.
+ eri sidonnat erilaisilla liinoilla ovat todella monikäyttöisiä. Lyhyt liina on nopea, kevyt ja viileä (itse käytän tähän yhtä tukevaa kaulahuiviani), pitkällä n. 5m liinalla saa pienellekin vauvalle tukevan ja turvallisen sidonnan, tai isommalle tukevan selkä/rintareppumaisen sidonnan. Muitakin malleja on (rengasliinat, neliöliinat...), mutta niitä en itse ole kokeillut.
+ runsas syli, liike ja kosketus ovat vauvalle hyväksi, ja näitä "liinavauva" saa varmasti tarpeeksi. Ne edistävät sekä kiintymyssuhteen, tunnepuolen että motoriikan kehitystä.
+selän pyöreäksi tuettu asento on pienelle vauvalle luontainen ja terveellinen.
+ halpaa kuin saippua vaunuihin verrattuna. Esim. 5m intianpuuvillaa maksoi kangaskaupassa 30e, ja siitä saa kaksi pitkää ja yhden lyhyen liinan. Paksun trikoon hintaa en ole katsonut, mutta tuskin se paljon kalliimpaa on.
- sidontoja pitää harjoitella ajan kanssa muutaman kerran, ennen kuin lapsen saa niihin mukavasti ja tukevasti. Kantoliinailussa kokenut opas on tässä hyvä.
- kurakelillä pitkää liinaa ulkona sitoessa on hankala pitää liinan päät puhtaana. Onnistuu sekin, kun bongaa jokun penkin/kiven/ muun kurattoman paikan.
- jos liinailun aloittaa vasta isomman kanssa, lapsi voi kummeksua tiukkaa pakettia, eikä siihen ehkä halua/jaksa itkevää lasta totuttaa. Vastasyntynyt kyllä tottuu liinaan, onhan hän kohdussakin kippurassa.
- mummot ja kummit pitää opettaa käyttämään liinaa, ennen kuin he voivat lähteä ulkoilemaan vauvan kanssa. Meillä molemmat mummot käyttivät liinaa useamman kerran, kun vauva oli muutaman tunnin hoidossa.
- liinan kanssa ei voi lähteä juoksulenkille
- kauppareissuja ei tee mieli tehdä kävellen
Muitakin hyviä ja huonoja puolia on varmasti, nämä nyt vain itselleni nousivat ensimmäisenä mieleen. Esimerkiksi vauvalle pitää muistaa antaa myös "liinatonta" aikaa kotona, jolloin hän saa tunnustella raajojaan ja harjoitella liikkumista. Meillä tämä ei kylläkään ollut ongelma, sillä vauva nukkui päiväunensa omassa sängyssä, ei liinassa, ja hommaili muutenkin sohvalla/ lattialla hereillä ollessaan (silloin kun viihtyi).
noin 6kk iässä, kun lapsi oppi istumaan, meille tuli liinan lisäksi rattaiksi muuntuva pyörän peräkärry. Aluksi sitä käytettiin vain rattaina ja "kauppakassina" liinailun lisäksi, ja ehkä 9kk iässä alettiin myös pyöräillä. Liina oli aktiivisessa käytössä n. 1,5 vuotiaaksi kärryn rinnalla, silloin tällöin käytin sitä noin 3v asti.
Eka kuva synnytyssairaalasta, joten sidonta ei ole vielä "hioutunut", toisessa kuvassa vauvalla on jo useampi kuukausi ikää.