Neuvolalääkärissä käyty.
Paino alusta noussut nyt 7,1kg
Syke 145
Hb 129
Verenpaine 117/66
Vauva on raivotarjonnassa, alhaalla, mutta ei oo kiinnittynyt vielä.
Kohdunsuu pehmentynyt, kiinni ja pituus 2cm.
Sf-mitta 32cm.
Otettiinhan siellä streptokokkinäytekin.
Kaikki vallan mainiosti.
Jotenkin hassusti kyllä sanoi sen kokoarvion, totesi vain, että mikäli laskettuun aikaan menee niin kyllä sieltä hyvin mahdollisesti yli 3,5kiloinen tulee.
Ja hyvin mahtuu tulemaan alakautta.
Käytiin eilen siellä miehen isovanhemmilla viemässä lahja ja kahvilla.
Siellä tuleva isoisomummi odottelee innolla lapsenlapsenlastaan syntyväksi.
Hän oli jopa tehnyt virkatun maton (vauvan huoneeseen) ja neulonut jälleen liudan villasukkia ja kaikkea muuta (ois itsekin noin nopea neulomisessa, saati kun osais ees virkata.)
Huomenna käyn viemässä kisun hoitopaikkaansa sinä aikana kun mies on töissä.
Nostan tavarat autoon ja sitten kun mies ilmestyy töistä ja on saanut vaatteet vaihdettua, lähdetään ajamaan. Haetaan matkalta ruokaa jostain.
Reissun aikana olis tarkotus käydä ostamassa ne loput lahjat (ihan kaikkea suunniteltua kun ei kotikaupungista olla löydetty) ja treffata sisko ja hänen avomies, kun kerran samassa kaupungissa ollaan ja hyvin lyhyen matkan päässä toisistamme.
Muuten reissun aikana on tarkoitus rentoutua, nauttia toisistamme ja viimeisistä hetkistä/reissusta kahdestaan.
Valkkaria tulee kyllä, mutta ei niin paljoa, että alkkareita täytyis montaa kertaa päivässä vaihtaa. Kerta päivässä yleensä riittää.
Mun on pakko todeta, että vaikka unet nyt ei mitään parhaimmat oo, niin silti tällä hetkellä on raskaudessa menossa todella hyvä ja seesteinen aika.
Pahemmat kivut ei vaivaa, eikä ärsytä ees se, ettei saa itse sukkia tai kenkiä jalkaan.
Me ei olla vielä siirretty pinnasänkyä meidän huoneeseen ja nyt tajuttiin miehen kanssa, että ei meillä oo makkarissa kuin yks paikka pinnasängylle.
Mä nukun vasemmalla puolella, jossa on ikkuna (ei sen pitäis kyllä vetää, mutta en välttämättä haluaisi vauvaa ikkunan alle laittaa.) Miehen sängyn puolella on makkarin ovi. Joten ainoa paikka vauvan sängylle on sängyn päätypuolella..
@Henriette voimia muuttoon!
Ja toivottavasti vauva malttaisi pysyä vielä masussa.
Mulla tulee välillä nenästä verta, ei sitä onneksi kauhean usein tuu, saati kauaa mutta tosiaan välillä. Ja ärsyttävintä tässä on se, että se voi alkaa ihan yhtäkkiä. Tää on onneks alkanu vast ikään.
Ja toinen ei välttämättä niin ihana vaiva on ilmavaivat.. niitä on harva se päivä, inhaa mutta kestettävissä.
@Lumi87 Kiitos!
Joo sama täällä, ihanat työkaverit, joista muutama on ystäviä ihan työajan ulkopuolellakin, joten pois jääminen oli todella haikeaa (ja mun kohdalla myös hyvin itkuista.. minä siis itkin.) Ja kun ei sitä näillä aivoilla jotenkin tajua, että niitä ihmisiä näkee myös vapaa-ajallakin.
Mutta kuten sanoit, oli ihanaa päästä äitiyslomalle (vaikka muutaman viikon saikulla vietinkin) ja alkaa valmistautumaan vauvan tuloon ja muutenkin.
Nyt on alkanut kävelylenkeillä tulemaan enempi
harjoitussupistuksia, mutta onneks eivät oo vielä mitään tehneet. Mutta kyllä saa muutaman kilometrin lenkkiin menemään aikaa.
@mimmi92 sielläkin!
Mä en edes tajua miten tuo voi herätä mun kääntymisiin, kun ei tuo mies ennenkään oo niihin herännyt (jos nyt katsotaan vaikka viiden viikon aikajanalla.) Hän on siis ihan tässä vajaan viikon sisällä alkanut heräämään mun kääntymisiin (ja ähinään) kysyen, että joko nyt. Ja siis mies nukkuu yleensä kuin tukki yöt, hällä on hyvät unenlahjat.
Ja oon todennu hälle ihan saman, että enköhän mä ilmoita, kun on tilanne sellainen, että olisi hyvä herätä ja lähteä.
Ja mies on myös alkanu töihin lähtiessään ja töissä huolehtimaan.
Mikäli satun olemaan hereillä kun hän lähtee töihin (tätä tapahtuu usein, siis että olen hereillä) niin kyselee kymmenen kertaa ennen lähtöä, että mikä olo, pärjäänkö ja vaikka mitä.
Ja sama kun on töissä, kyllä hän sieltäkin laittaa muutaman kerran viestiä, että millanen olo, supistaako.
Mä haluaisin kipsimuotin masusta, koska haluaisin vauvan syntymän jälkeen laitattaa siihen vauvan jalanjäljet (ja/tai kädenjäljet.)
Mutta täytyy pohtia jaksaako nähdä sen vaivan mitä siitä tulee.
Amanda 35+1