Mistä hitsistä noita ylimääräisiä naamoja mun kirjoituksiini aina putkahtelee?
Sorry!
Luulen, että meillä kaikilla lapsettomuudesta kärsivillä on ollut nuo samat naivit ajatukset, että niitä lapsia vaan tehdään silloin kuin itse halutaan. Ja miksipä näin ei ajattelisi, kun tuntuu, että kaikki muut vaan tekevät niitä lapsia silloin kuin parhaiten sopii. Mekin ryhdyimme tekemään lasta hiukan häiden alla niin, että laskettuaika olisi säädyllisesti 9 kk häiden jälkeen. Olipas oikein supernaivi ajatus näin jälkikäteen funtsittuna:/
Tuo taistelutahdon esiintyminen on tosiaan varmaankin jonkinlainen psykologinen juttu tai sitten perisuomalainen sisu - periksi ei anneta ennen kuin on ihan pakko. Minäkin jaksoin taistella tuon neljä vuotta urhoollisesti, mutta sitten taistelutahto alkoi hiipua monien mönkään menneiden hoitokierrosten jälkeen. Tuo yksi plussa sai taas taistelutahdon heräämään ja sillä tiellä ollaan - nyt taas yhtä nega-kokemusta "jalostuneempana". Ja mitä vielä, tämä lapsettomuuskriisi ei ole ainakaan minua jalostanut yhtään sen pitkämielisemmäksi ihmiseksi -ainoa ominaisuus joka on jalostunut on tietoisuus omasta voimattamuudesta näiden "luonnonvoimien" kanssa. Näissä hommissa kun ei itkut ja anelut auta:-(
Eniten tässä nyt vielä jännittää kuinka tämä "case" vielä päättyykään - toivottavasti ei kuitenkaan leikkauspöydälle. Menkat eivät ole alkaneet ja olo on kuin omenalla. Hoitaja sanoi, että "nautiskele" Luget loppuun ja ihmetellään tilannetta sitten joulun jälkeen uudelleen. Hyviä pyhiä vaan!
Uskoisin, että meillä ei ole mitään saumaa enää päästä uuteen yritykseen, koska lupasivat tämänkin kierroksen vain "hyvästä tahdostaan" ja kuten sinulle kai mainitsinkin, he ovat jo aiemmin sanoneet (se vaaleatukkainen nainen) meille päin naamaa, että meihin ei kannata satsata. Aikaa ikävää kuultavaa:-(
Luulen, että meidän seuraava mahdollinen hoitopaikka on yksityinen puoli ja siellä ns. lyhyen kaavan hoito. Luulen, että minulle tämä julkisen puolen käyttämä pitkän kaavan hoito ei ole minulle ehkä paras mahdollinen metodi johtuen kohonnesta fsh:stani. Käsittääkseni julkinen puoli ei tee hoitoja lyhyellä kaavalla resursseista johtuen ja näin ollen ainoaksi vaihtoehdoksi jää yksityinen.
Voit varmaan arvata kuinka kiitollinen olen tuosta yhdestä "plussastani", joka on työllä ja tuskalla aikaansaatu. Olen luvannut silloin aikoinaan, että jos minulle yksi lapsi annetaan, enempää en pyydä. No nyt olen sitten taas anomassa yhtä lasta enemmän... On kumma, ettei mikään riitä;-) Ihan oikeasti olen nyt tässä rumbassa mukana hyvin nöyrällä mielellä ja en ehkä jaksa enää taistella niin tarmokkaasti kuin silloin ennen. Haudon tätä mönkään mennyttä juttua nyt muutaman hetken ja teen sitten päätöksiä mahdollisista tulevista hoidoista.
Miljoonasti plussasäteitä teille tulevaan hoitoon! Toivon sydämestäni, että saatte nyytin kainaloonne mahdollisimman pian! Sitä samaa toivon kaikille tämän saman asian kanssa kamppaileville! Tätä kohtaloa ei toivoisi kenellekään... Se ei unohdu koskaan (tai minä ainakaan en pysty koskaan unohtamaan) !