Joulukuisia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ninnah
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Perjantaina näytti testi plussaa ja jos nyt kaikki menee hyvin, useimpien laskureiden mukaan esikoinen syntyisi vielä tämän vuoden puolella. Tosin aika kiikun kaakun on siinä vuoden vaihteessa, mutta voisinpa liittyä tähän ketjuun kuitenkin!

Vielä oon melko sekaisin koko jutusta, eikä se tunnu vielä kovin todelliselta, mutta ehkä se tästä!
 
Meillä laskettu aika noin 10.12
Ensi viikolla ensimmäinen neuvola käynti. Ultra varmaankin toukokuun lopulla/ kesäkuun alussa.
Toivon että aika kuluisi äkkiä, jotta pääsisin ultraan ja saisin konkreettista tästä raskaudesta (vaikka pahaa oloa onkin ollut) ja pääsisin kertomaan perheelleni ja työnantajalle. Ensimmäinen raskaus, joten pientä paniikkia kaikesta....
Töissä alkaa olla mahdoton olla kun pahin oksetus alkoi tälläviikolla. Toivotaa että menee pian ohi.
 
Juu, pientä paniikkia täälläkin on aina välillä havaittavissa, mutta se varmaankin kuuluu asiaan esikoista odottaessa. Kuvittelin olevani tosi rauhallinen ja etten stressaisi turhasta, mutta eipä taida mennä ihan niin... Viikonloppuna rikottiin yksi energiansäästölamppu ja sain heti tietysti päähäni kaikki mahdolliset kauhukuvat elohopeamyrkytyksistä ja ties mistä...

Eipä tämä kauhean todelta vielä tunnu, kun neuvolakäyntiäkään ei oo vielä varattu, eikä oireita juuri ole lievän kuvotuksen ja lievien menkkamaisten kipujen lisäksi. Mites muilla? Ainoa, mikä on alkanut ottamaan päähän on se, etten nuku enää! Oon nyt viikon ajan herännyt joka aamu 4-5 välillä, enkä saa enää unta. Joten univelkaa on kertynyt nyt jo ihan mukavasti... Pelottaa jo nyt loppuraskaus, jos silloin joku herättelee myös sisältäpäin!
 
Täällä kanssa odotellaan jouluvauvaa <3
Laskettu aika olisi 19.12, jos se siis lasketaan niinkuin olen laskenut..
Alussa ollaan, mutta mutta ollaan kuitenkin. :)

Stressiä en ole vielä ottanut, eikä tämä oikeen meinaa tuntua todelliselta.
Mielialat heittelee ja olen vähän turhan herkkä ja välillä kiukkuinenkin. Mahassa tuntuu välillä menkkakipujen tapaisia, ihan kuin jännittäisi :)
Ja rintoja särkee välillä.
Mutta olen kyllä niin onnellinen <3 Vähän silti odotan kauhunsekaisin mielin sitä kuuluisaa aamupahoinvointia, ensimmäinen raskaus tämä on minullekkin..
 
Täältä tulee yksi odottaja lisää! joulukuun alussa laskettu aika ja toista lasta pukkaa meidän perheeseen :) Ilo on ylimmillään ja niin myös pahoinvointi ja väsymys!Vatsa on turvoksissa niin ettei vanhoihin farkkuihin enää mahdu, mutta mitäpäs sitten. Nyt nautitaan taas vatsan kasvusta :D
 
Pakko oli lokakuisista tulla tänne onnittelemaan kun huomasin tutun nikin; paljon onnea siis Rei! Kirjoiteltiin toukokuisissa -09; meille odotetaan siis vauvaa lokakuulle :) Paljon onnea siis ja hyvää raskausaikaa; kuin myös teille kaikille muille joulukuisille!

Aurorah lokakuisista
 
Kiva kuulla, Rei, että on muitakin, joilla vatsa turvottelee :) Itellä jäi päälle sellainen odotettuja menkkoja edeltävä pallomahaisuus ja vaikka kuinka vetäisi vatsaa sisään, ei auta. Odotan jo, milloin joku onnistuu laukaisemaan hiukan etuajassa kysymyksen raskaudesta...

Hui, nyt on eka neuvolakäynti varattu muutaman viikon päähän! Alkaa jo vähän jännittää... Vappuna sai taas käyttää kaikki aivonystyrät keksiäkseen hyviä selityksiä sille, miksi ei alkoholi maistu. Ei olla vielä kerrottu kuin yhdelle kaverille, kun se keskenmenon riski painaa takaraivossa...
 
heh. Minä muka join vappupirskeissä :D alkuillan notkuin lonkerotölkki kädessä ja kaatelin siittä välillä viemäriin ja välillä juotin miehelle. Loppu illasta join alkoholitonta siideriä lasista ja piilottelin tölkit puollokassseihin. Niissä kun lukee kissan kokoisilla kirjaimilla ALKOHOLITON...
 
heh. Minä muka join vappupirskeissä :D alkuillan notkuin lonkerotölkki kädessä ja kaatelin siittä välillä viemäriin ja välillä juotin miehelle. Loppu illasta join alkoholitonta siideriä lasista ja piilottelin tölkit puollokassseihin. Niissä kun lukee kissan kokoisilla kirjaimilla ALKOHOLITON...


Miksi asiaa pitää noin kovasti salailla? Itse odotan ensimmäistä lasta ja olen kertonut asiasta kavereilleni. Jos saisin keskenmenon niin haluasin kuitenkin siitäkin asiasta avoimesti puhua, ei keskenmeno mikään häpeä ole. Ja puhutaanhan läheisten kuolemistakin niin miksi ei keskenmenosta voisi puhua kavereilleen?
En vain ymmärrä tuollaista salailua.
 
Viimeksi muokattu:
Miksi asiaa pitää noin kovasti salailla? Itse odotan ensimmäistä lasta ja olen kertonut asiasta kavereilleni. Jos saisin keskenmenon niin haluasin kuitenkin siitäkin asiasta avoimesti puhua, ei keskenmeno mikään häpeä ole. Ja puhutaanhan läheisten kuolemistakin niin miksi ei keskenmenosta voisi puhua kavereilleen?
En vain ymmärrä tuollaista salailua.


Noin minäkin ajattelin ennen keskenmenoja (2kpl)..asia kuitenkin on niin kipeä, ettei sitä kaikille puolitutuille ja kaverin kavereille halua alkaa selittämään..monesti kun siitä raskaudesta tietää muutkin kuin läheisimmät joille keskenmenosta on helppo puhua. Toivottavasti sinun raskautesi sujuu hyvin eikä tarvitse koskaan keskenmenoa kokea. Ja jos niin ikävän asian eteen joskus joudut niin toivottavasti ympärilläsi olevat ihmiset ovat niin läheisiä että voit keskenmenon surun heidän kanssaan jakaa!
 
Viimeksi muokattu:
Odotan kanssa joulukuun vauvaa ja takana kaksi keskenmenoa. En ole kertonut kenellekaan tasta kolmannesta raskaudesta (miesta lukuunottamatta), samasta syysta kuin edellinen. Kaikilla meilla on oikeus tehda tammoiset paatokset itsekseen, ilman etta syita tarvitsee kenellekaan selitella tai etta muiden tarvitsisi ymmartaa.
 
Tietenkin sen on jokaisen oma asia milloin raskaudesta haluaa kertoa, mutta lähinnä vaan huvittuneena ihmettelen miten jotkut kaatavat alkoholia viemäriin yms että kaverit eivät vaan rupea epäilemään mitään.....
En minäkään raskaudesta huutele ihan kaikille, mutta jos on tullut tilanteita missä kysytään raskaudesta, turhaan sitä käyn kieltämäänkään. Ja olen kaikille sanonut heti että raskaus on alkuvaiheessa ja on vielä keskenmenonkin mahdollisuus.
Hyvä ystäväni on saanut monta keskenmenoa ja yhden kohdunulkopuolisen raskaudenkin ja hän ainakin haluaa asioista puhua eikä vain yksin murehtia. Näen asian samanlaisena kuin menettäisi kenen tahansa perheen jäsenen tai läheisen ihmisen. Asiaa täytyy surra, ja surua helpottaa kun sen jakaa muiden kanssa...
 
En halua kertoa asiasta kellekkään sillä asun pienellä paikkakunnalla ja tieto raskaudesta leviäisi nopeasti kaikille. Juhlissa oli paljon miehen sukulaisia, joilla on erityinen taipumus veuhkata turhaan kaikesta mahdollisesta. Hänen toiveensa oli että käyttäytysin niin ettei kukaan huomaa raskauttani. Haluan itsekkin kertoa läheisilleni ja muille sitten kun olen valmis. Tällä ei ole mitään tekemistä keskemeno riskin kanssa. Mielummin salailen kuin kuuntelen loputonta vauvahössötystä.
 
Samoilla linjoilla olen pampulan ja muiden kanssa, eli en todellakaan halua tiedon leviävän vielä näin kuudennella viikolla. Ja niillä huhuilla kun on tapana levitä... Meillä keskenmenon riski on meistä molemmista riippuvista tekijöistä johtuen hiukan suurentunut, joten en halua, että keskenmenon iskiessä täytyy samat asiat selittää jokaiselle puolitutulle vastaantulijalle.

Mutta paljonhan se riippuu omasta persoonasta - joku kaipaa enemmän lohdutusta ympäriltään. Itse menetin lähiomaiseni vuosi sitten, ja olen täysin kyllästynyt ihmisten sääliin ja voivotteluun, enkä haluaisi kokea sitä taas uudestaan. Mielummin suren mahdollista keskenmenoa sitten mieheni ja yhden kaverini kanssa. Raskausuutisen jälkeen minuun myös suhtauduttaisiin täysin eri tavalla (kuten varmasti myös keskenmenoviestin jälkeen) kuin tällä hetkellä ja haluan hetken vielä kypsytellä ajatusta omassa päässäni ilman muiden hössötystä!

Joten mielummin kaadan minäkin alkoholit viemäriin!
 
Neitoperhonen, mitä tarkoitit tuolla teistä molemmista johtuvalla suurentuneella keskenmenoriskillä?
Tai mitä ne siis ovat, jos saan udella?
Mulla alkoi eilen sellainen rusahtava vuoto, eikä se ole vieläkään loppunut, tai ei sitä nyt vuodoksi voi sanoa, mutta kuitenkin.
Hätääntyneenä varasin lääkärin täksi päiväksi ja nyt odottelen kauhuissani että mitä tuolla lääkärissä ilmenee... :(
Keskenmenoa en ainakaann heti osaa epäillä sillä kipuja minulla ei ole ollut, mitä nyt niitä menkkakivun tyyppisiä, semmoista jännityksen tunnetta..
Toisaalta nyt kun olen surffannut netissä ja etsinyt tietoa niin pelottaa että onko kyseessä sittenkin kohdunulkpuolinen raskaus..
Pelottaa, mutta toisaalta hyvä että sain ajan jo täksi päiväksi, ensimmäinen neuvola olisi vasta 17. päivä ja siihen en uskalla jäädä odottamaan.
Pystyykö lääkäri jo nyt tarkastamaan esim. sydänäänet? Ultraa ei varmaan voi tehdä vielä..?
 
Pyretta: älä nyt vielä liikaa hätäänny! Muistelisin, että tuollainen rusehtava vuoto ei ole useinkaan kovin vaarallista, vaan sitä esiintyy erityisesti sellaiseen aikaan, kun menkkojen pitäisi normaalisti olla. Jos oikein arvelen tosta sun lasketusta ajasta (oot pari viikkoa mua edellä), niin sun normaali menkka-aika taitaa olla ainakin suht. lähellä. Toivotaan, että lääkärissä selviää kaiken olevan hyvin! Sydänäänet taitaa kuulua joskus viikon 8 jälkeen.

Ja saa toki udella meidän taustoista, taisin siitä jo sen verran tilittää tuolla jännäyspuolella alkuvuodesta, joten tuskin se enää kovin salaista on. :) Eli itellä on adenomyoosiepäily (kohdun sisäistä endometrioosia) ja miehellä on lääkitys, joka saattaa vaikuttaa siittiöiden määrään ja laatuun. Tuosta adenomyoosista on vähän ristiriitaista tietoa vaikuttaako keskenmenoihin, mutta ainakin epänormaalista siittiöstä alkanut raskaus menee lähes aina kesken. Mutta kun nyt kerran ollaan päästy jo näin pitkälle täytyy vaan toivoa, että siellä olisi joku priimayksilö kiinni!
 
Oon tuolla marraskuisissa..mutta mun la on tällä hetkellä 1.12:D


Olen käynyt nyt kahdesti ultrass akun viime raskaus päätty keskenmenoon 8+4..keskeytynyt sellanen...Ekalla kerralla kirppunen oli 7+4 ja tänään hän vastasi viikkoja tasan 10....31,3 mm oli ja sydän pompsotti:). Neuvolan ajattelin varata sitten tänään... nyt on vähän levollisempi mieli tässä odotuksessa:).

tsemii kaikille ja saadaan me kaikki ihanat joululahjukset:)
 
Neitoperho: Ok, ymmärrän kyllä että varmaan olette jänskänneet tuota tärppäämistä, mutta eiköhän se nyt siellä pysy kun on kerran kiinni päässyt :)

Juu, minä kävin lääkärillä, ja hän ultrasi minut. Kohdussa oli viikkoja vastaava (6+4) sikiö jolla oli selkeät sydänäänet. <3 <3
Sekä todennäköisesti toinen alkio joka ei ole lähtenyt lainkaan kehittymään ja tulee nyt ilmeisesti ulos.
Lääkäri ei ollut asiasta varma, mutta sanoi että tässä vaiheessa kaikki on kuitenkin hyvin, raskaus on kohdussa ja sydänääneet kuuluvat.
Hiukan jäi silti hirvittämään se toinen, tai ylipäätään että oliko se toinen alkio vai joku muu verihyytymä.
Muutenkin hän sanoi että tuollaiset niukat ja vähän runsaammatkin uodot ovat ihan normaaleja alkuraskaudessa, joten kyllä se vähän mieltä helpotti, vähän jäi kuitenkin painamaan mieltä se kohdun suulla oleva verihyytymä.
Mutta pakko olla nyt stressaamatta liikoja, pääasia että siellä masussa oli joku joka on elossa ja kasvaa<3
Eipä tässä muutakaan voi kun yrittää ottaa rennosti ja kasvatella mahaa :)
 
Hieno juttu, Pyretta, että kaikki oli kunnossa :) Ja ihana varmaan saada selvyys siihen, että alkio on tosiaan kohdussa ja että sen sydänäänetkin jo kuului! Tuo toinen alkio kuulostaa kyllä melko jännittävältä...

Onko teillä muilla muuten ollut pahaakin pahoinvointia? Ite oon selvinnyt vielä jatkuvalla kuvotuksella, mutta pahenemaan päin se on selvästi ollut.
 
Joo, melko jännäähän se oli, meillä on suvussa tosi paljon kaksosia, että varmaan oli sitten tulossa tuplaraskaus, mutta toinen ei sitten vaan kokenutkaan aikansa olevan nyt <3

Pahoinvointia oli tänään voimakkaampaa kuin koskaan, aamulla taistelin töissä etten olisi joutunut oksentamaan, ja pieni kuvotus jatkui pitkin päivää.. Mulla siis kans kokoajan pahenemaan päin.

Töissä varmasti huomataan että olen raskaana jos alkaan hyppämään vessassa vähän väliä kyökkimässä, en kyllä ajatellut kertoa siellä raskaudestani vielä pariin kuukauteen..
Millainen tilanne teillä muilla on töitten suhteen? Koska ajatellitte kertoa siellä?
 
Enpä minäkään aatellut varmaan pariin kuukauteen kertoa töissä. Sitten se alkaa varmaan näkyä ulospäinkin jo sen verran (ainakin kesävaatteissa :) ), että olisi hyvä kertoa. Mielummin kuitenkin kerron ite, kuin annan koko toimiston arvailla monta viikkoa...
 
Terve täältäkin. Olen kärsinyt KOVASTA pahoinvoinnista :( Päivät on yhtä selviytymisen tuskaa, kun hoidettavana on itsensä lisäksi 1-vuotias poitsu. Kaikki ällöttää ja aiheuttaa oksentamista, esim. kaupan lihatiskit, pelkkä puhuminen oikeasta ruuasta, kakkavaipan vaihdot ja poitsun syöttäminen. Ei ole helppoa. Mieskin tekee tietty pitkää päivää, niin siitäkin on apua vain viikonloppuisin. Toivon todellakin, että tämä alkaa helpottamaan ja saisin taas syödä ihan oikeaa ruokaa. Ja pääsisi nauttimaan tästä ihanasta raskaudesta!

Kiva lukea teidän kaikkien kuulumisia. Osallistun enemmän kunhan tämä olo helpottuu ja energiaa riittää tännekin.
Ja jos Aurorah sattuu lukemaan, niin onnea myös sinne kovasti!!! :) Melkein samat lasketut ajat siis!
 

Yhteistyössä